Uskoon tulemisesta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja KoleaQ
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

KoleaQ

Aktiivinen jäsen
13.04.2008
2 781
0
36
Itse en usko, en ole koskaan uskonut. Puhun nyt siis kristinuskosta.

Moni uskossa oleva kertoo tulleensa uskoon jossain vaiheessa elämäänsä eli heillä(kään) usko ei ole aina ollut päivänselvä asia.

Voisitteko uskovaiset (onko oikea sanamuoto?) kertoa enemmän tuosta uskoontulosta? Miten, missä, milloin se tapahtui? Onko usko koskaan sen jälkeen horjunut jne?

Minua kiinnostavat nämä uskontoasiat ja haluaisin ymmärtää sitä enemmän, vaikken koskaan itse tulisikaan uskomaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaan kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaab kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Milloin huomasit olevasi ateisti ja miltä se tuntui? :kieh:

Miten tämä liittyy minun kysymykseeni?

Voit tehdä oman aloituksen aiheesta, jos oikeasti kiinnostaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaan kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Miksi siis valitsit ateismin uskon sijaan?
 
Mä olen vain jossain vaiheessa todennut olevani agnostikko koska en usko, mutta en myöskään voi satavarmaksi sanoa ettei mitään ole.

Olen saanut tutuilta uskovilta sen kuvan että siihen on tosiaan jollain tapaa päädytty vaikeuksien tms kautta ja siksi kiinnostaa, että kuinka monet on tulleet uskoon ja kuinka monet taas uskoneet pienestä saakka. Ymmärrättekö pointin?
 
Mun kokemus on, että monet on tulleet uskoon kriisin hetkellä tai jälkeen. Itsestä se tuntuu epäaidolta. Onhan se tietysti kiva uskoa kun elämässä ei ole mitään muuta toivoa.
Itse olen erittäin henkinen ihminen, mutten ole uskovainen. uskone , että on jumala, että on alku ja loppu ja kaikella on tarkoituksensa ja että elämme täällä oppiaksemme juuri meille tarkoitettuja asioita.
Mutta en ole uskovainen, en käy kirkossa, enkä lue raamattua. Uskon siihen, että hyvyys palkitaan joskus, jotenkin ja moraali on oppaamme.
Mulla on lähes pelkästään huonoja kokemuksia itseään hurskaiksi uskovaisiksi tituleeraavista ihmisistä: he arvostelevat muita ihmisiä härskisti koska hehän ovat jo pelastettuja, yksi (nykyään ex-) ystäväni kommentoi kerran että voikun löytäisin itselleni uskovaisen miehen. Seurustelin silloin jo nykyisen aviomieheni kanssa. Miksi hän minulle uskovaa miestä halusi?! Itsensäkö erinomaisuuden takia halusi meidät erottaa? Sain kuitenkin minulle parhaan miehen, joka on hyvä ihminen, vaikkei uskovainen olekaan.
Ihmettelenkin, miksi uskovaiset on niin täynnä sitä pelastustaan, etteivät osaa käyttäytyä? (=ei tarvitse kun uskovat, jja sitä kautta ovat taivaaseen valittuja).
Kunhan tässä pieni uskomaton ihminen ihmettelee :)
 
Mielestäni uskoon ei tulla vaan hurahdetaan johonkin joka vapauttaa vastuusta.
Johinkin uskon ja joka ilta rukoilen, elän moraalisesti oikein, ei tarvitse juosta kirkossa pyytämässä anteeksi tekemisiä.
Raamattu on yliluonnollista, sanotaan ekasivuilla ja olen kokenut paljon yliluonnollista, johdatusta, enteitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ei tarvi ottaa hernettä nekkuun :):
Mun kokemus on, että monet on tulleet uskoon kriisin hetkellä tai jälkeen. Itsestä se tuntuu epäaidolta. Onhan se tietysti kiva uskoa kun elämässä ei ole mitään muuta toivoa.
Itse olen erittäin henkinen ihminen, mutten ole uskovainen. uskone , että on jumala, että on alku ja loppu ja kaikella on tarkoituksensa ja että elämme täällä oppiaksemme juuri meille tarkoitettuja asioita.
Mutta en ole uskovainen, en käy kirkossa, enkä lue raamattua. Uskon siihen, että hyvyys palkitaan joskus, jotenkin ja moraali on oppaamme.
Mulla on lähes pelkästään huonoja kokemuksia itseään hurskaiksi uskovaisiksi tituleeraavista ihmisistä: he arvostelevat muita ihmisiä härskisti koska hehän ovat jo pelastettuja, yksi (nykyään ex-) ystäväni kommentoi kerran että voikun löytäisin itselleni uskovaisen miehen. Seurustelin silloin jo nykyisen aviomieheni kanssa. Miksi hän minulle uskovaa miestä halusi?! Itsensäkö erinomaisuuden takia halusi meidät erottaa? Sain kuitenkin minulle parhaan miehen, joka on hyvä ihminen, vaikkei uskovainen olekaan.
Ihmettelenkin, miksi uskovaiset on niin täynnä sitä pelastustaan, etteivät osaa käyttäytyä? (=ei tarvitse kun uskovat, jja sitä kautta ovat taivaaseen valittuja).
Kunhan tässä pieni uskomaton ihminen ihmettelee :)

Nimernomaan tuo moraali jota uskovaisilla ei ole. Tekevät pahaa ja menevät kirkkoon ja ehtoolliselle pyytämään anteeksi ja kaikki OK.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Ruttojuuri:
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Mä olen vain jossain vaiheessa todennut olevani agnostikko koska en usko, mutta en myöskään voi satavarmaksi sanoa ettei mitään ole.

Olen saanut tutuilta uskovilta sen kuvan että siihen on tosiaan jollain tapaa päädytty vaikeuksien tms kautta ja siksi kiinnostaa, että kuinka monet on tulleet uskoon ja kuinka monet taas uskoneet pienestä saakka. Ymmärrättekö pointin?

Ei ne ymmärrä. Sun pitää tehdä oma aloitus.

:o Tahalleenko pitää riitaa ryhtyä haastamaan? Asioista VOI myös keskustella... tietääkseni ainakin :|

Joo mä oon kans sitä mieltä, että aloituksen tekijä keskustelkoon.

:wave: Sitten kannattaa sinunkin siirtyä muualle :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaan kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Miksi siis valitsit ateismin uskon sijaan?

Minä en ole itse tietoisesti valinnut uskomattomuutta. Minulle uskonnon opetus koulussakin oli aina vain tarinoiden kuuntelua ja niistä keskustelemista, enkä koskaan siis ole näihin tarinoihinkaan uskonut.

Voisin mielihyvin vastata kysymykseesi, jos olisin joskus uskonut, mutta uskoni hylännyt ja "ryhtynyt" uskonnottomaksi.
 
No ensinkin, sanotaan että Jumala kutsuu ihmistä 3 kertaa elämänsä aikana. Silloin yleensä ihminen miettii ja pohtii onko Jumala tosiaan olemassa ja sitä rataa. Eli Jumala kutsuu ihmistä luokseen ja siitä se lähtee. Jokaisella ihmisellä on oma tarinansa tietenkin miten uskoon tulo tapahtui.
Silloin kun ihminen tulee uskoon, hän ottaa vastaan Jumalan rakkauden ja armon. Hän tunnustaa olevansa syntinen ja ottaa Jeesuksen vastaan sydämeensä Vapahtajana. Jeesus maksoi meidän kaikkien synnit ja pahat teot Golgatalla(kuoli puolestamme ) ja se on suurta armoa. Vain sitä kautta ihminen pelastuu ja pääsee taivaaseen. Sen jälkeen ihminen saa rauhan ja hänelle on tarkoitettu kaikki Raamatun lupaukset.
Uskoontulo voi tapahtua missä vaan milloin vaa, miten vaan. Vaikka vessassa.
=) Usko ei horju, sillä uskovainen tietää olevansa pelastettu tapahtui mitä tahansa. Kerran pelastunut, aina pelastunut!
 
Miksi ei voi aiheesta asiallisesti keskustella vaan täytyy alkaa heti huutelemaan ot? Huoh.. Lapset päässeet taas koneelle tai ainakin vähän turhan lapsellista porukkaa :/

Ja siis tämä oli ihan yleisesti, ei tuohon edelliseen :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Miksi ei voi aiheesta asiallisesti keskustella vaan täytyy alkaa heti huutelemaan ot? Huoh.. Lapset päässeet taas koneelle tai ainakin vähän turhan lapsellista porukkaa :/

Ja siis tämä oli ihan yleisesti, ei tuohon edelliseen :)

Tarkotatko ateisteja jotka aina jostain syystä löytyy kaikki uskisketjut?
Haistaakohan ne jotenki?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaab kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Milloin huomasit olevasi ateisti ja miltä se tuntui? :kieh:

Ateisti lienee kuitenkin turhan jyrkkä sana, sillä en käytä aikaani ja kaikkea energiaani jumalien olemattomuuden todisteluun. Siksi kutsuisin itseäni uskonnottomaksi, vaikka tuolla ylempänä taisi sana ateisti lipsahtaakin.

Uskonnoton huomasin olevani jo ala-asteella niillä uskonnon tunneilla ja viimeisen varmuuden sain rippikoulussa, kun piti niitä tarinoita, rukouksia jne ulkoa opetella. Tuntemuksia en osaa enää eritellä, eipä siis tainnut pahemmin tuntua miltään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ööö:
Alkuperäinen kirjoittaja Chala:
Miksi ei voi aiheesta asiallisesti keskustella vaan täytyy alkaa heti huutelemaan ot? Huoh.. Lapset päässeet taas koneelle tai ainakin vähän turhan lapsellista porukkaa :/

Ja siis tämä oli ihan yleisesti, ei tuohon edelliseen :)

Tarkotatko ateisteja jotka aina jostain syystä löytyy kaikki uskisketjut?
Haistaakohan ne jotenki?

Minä aloitin tämän ketjun juuri siksi, että tässä nyt voitaisiin keskustella aiheesta, jonka joku muu oli aiemmin jo aloittanut - ettei sotkettaisi hänen ketjuaan. :D
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja Fatima von Gyllenbögel:
Alkuperäinen kirjoittaja Ishtar:
Alkuperäinen kirjoittaja entä:
Kuinkas ateistiks tullaan?

Minä olen ateisti, mutta en ole tullut sellaiseksi, koska en ole koskaan uskonutkaan.

Eikö kukaab kertoisi omasta uskoontulostaan? Tämä aloitus ei tosiaankaan ole mitään kettuilua, vaan ihan mielenkiinnosta kysytty?

Milloin huomasit olevasi ateisti ja miltä se tuntui? :kieh:

Ateisti lienee kuitenkin turhan jyrkkä sana, sillä en käytä aikaani ja kaikkea energiaani jumalien olemattomuuden todisteluun. Siksi kutsuisin itseäni uskonnottomaksi, vaikka tuolla ylempänä taisi sana ateisti lipsahtaakin.

Uskonnoton huomasin olevani jo ala-asteella niillä uskonnon tunneilla ja viimeisen varmuuden sain rippikoulussa, kun piti niitä tarinoita, rukouksia jne ulkoa opetella. Tuntemuksia en osaa enää eritellä, eipä siis tainnut pahemmin tuntua miltään.

Ateisti todistelee ettei Jumalaa ole! Ihmekkös ateistit on nyrpeää sakkia, kun siihen se energia meneeki
 

Yhteistyössä