Uskomatonta typeryyttä syyttää työttömyydestä työtöntä itseään

[Lilii lisänimetön]

Ottamatta toistaiseksi - pitää tehdä töitäkin - kantaa muuhun kuin työn perässä muuttamiseen, niin käsi sydämelle: kuinka moni teistä olisi valmis jättämään lapsensa ja muuttamaan satojen tai kenties tuhansien kilometrien päähän työn vuoksi? Ja ei, vaihtoehtona ei ole nyt se, että ottaisi lapset mukaan.

En olisi valmis - mutta voipi olla, että aikanaan lapset lähtevät ja jättävät äidin tuhansien kilometrien päähän. Keskustelu pyörii kaikilla ehkä hiukan oman navan ympärillä ja mietitään asiat omasta lähtökohdasta, että lapset on pieniä ja ne voi työn vuoksi raahata vaikka toiselle puolelle maapalloa jne.

 

["ttt"]

Ottamatta toistaiseksi - pitää tehdä töitäkin - kantaa muuhun kuin työn perässä muuttamiseen, niin käsi sydämelle: kuinka moni teistä olisi valmis jättämään lapsensa ja muuttamaan satojen tai kenties tuhansien kilometrien päähän työn vuoksi? Ja ei, vaihtoehtona ei ole nyt se, että ottaisi lapset mukaan.

No, tiedän eronneitakiln, jotka ovat lähteneet toiselle paikkakunnalle kuin mihin toinen vanhemmista on jäänyt. Nyt lapset näkevät silti isäänsä, mutta automatkan sijasta otetaan nopea lento. Maksaa, mutta toiset ovat valmiita tekemään senkin oman työelämässä pysymisen vuoksi.

Minä ja mieheni olemme muuttaneet monesti siksi, että on pitänyt löytää työpaikka MOLEMMILLE. Ei riitä, että vain toisella on työmahdollisuuksia ja toisella ei. Meillä kyllä tuoteaan toisiamme näissä asioissa niin, ettei tulis mieleenkään olla vaihtamatta paikkakuntaa jos sieltä löytyy molemmille töitä kun aiemmasta paikasta vain toiselle.

 

["huh"]

En olisi valmis - mutta voipi olla, että aikanaan lapset lähtevät ja jättävät äidin tuhansien kilometrien päähän. Keskustelu pyörii kaikilla ehkä hiukan oman navan ympärillä ja mietitään asiat omasta lähtökohdasta, että lapset on pieniä ja ne voi työn vuoksi raahata vaikka toiselle puolelle maapalloa jne.

Meillä ovat lapset syntyneetkin ulkomailla. eikä heitä ole koskeaan tarvinnut raahata ulkomaille. Ovat kyllä asuneet ulkomailla aivan meilellään ja onnellista elämää. Sinulla sen sijaan tuntuisi olevan suppea käsitys elämästä, ettäkö elää voisi vain siellä sinun kotikulmillasi.

 

["vieras"]

Ottamatta toistaiseksi - pitää tehdä töitäkin - kantaa muuhun kuin työn perässä muuttamiseen, niin käsi sydämelle: kuinka moni teistä olisi valmis jättämään lapsensa ja muuttamaan satojen tai kenties tuhansien kilometrien päähän työn vuoksi? Ja ei, vaihtoehtona ei ole nyt se, että ottaisi lapset mukaan.

Miks ihmeessä lapsia ei voi ottaa mukaan? Älyllistä köyhyyttä panna tälläisiä typeriä ehtoja.

 

[Keittiönoita]

[QUOTE="vieras";21904141]Miks ihmeessä lapsia ei voi ottaa mukaan? Älyllistä köyhyyttä panna tälläisiä typeriä ehtoja.[/QUOTE]
Jos ne lapset on erossa määrätty sille vanhemmalle, joka ei ole muuttamassa minnekään. Vai antaisitko itse lapsesi - jos olisit eronnut - exällesi tämän muuttaessa työn perässä kauas pois?

 

["hmm"]

Mulle on kotona opetettu et töitä on aina, jos ei ole nirso siitä mitä tekee.. Ja pätenyt on aina.. Ikinä en oo 1kk pidempään työttömänä ollut.. Olen esim. jakanut ilmaislehtiä juna-asemalla, teettänyt kyselyitä kadulla yms... Kaikkea kun suostuu tekemään, niin tekemistä löytyy...

 

[Lilii lisänimetön]

[QUOTE="huh";21904107]Meillä ovat lapset syntyneetkin ulkomailla. eikä heitä ole koskeaan tarvinnut raahata ulkomaille. Ovat kyllä asuneet ulkomailla aivan meilellään ja onnellista elämää. Sinulla sen sijaan tuntuisi olevan suppea käsitys elämästä, ettäkö elää voisi vain siellä sinun kotikulmillasi.[/QUOTE]

Minä ajattelin tilannetta, jossa perhe on asunut aina Suomessa ja lapset ovat vaikkapa lukiossa tai jo aikuistuneita. Tiedän että ulkomailla voi asua onnellista elämää, voi hyvä ihminen. :headwall: En todellakaan ajatellut asiaa omasta kulmastani enkä omista kotikulmistani. Ihmisille nyt varmasti vaan tulee tilanteita, jolloin muutto ei olekaan niin helppoa - vaikka juuri sinulle ehkä aina on ollut.

 

[Keittiönoita]

Minä ajattelin tilannetta, jossa perhe on asunut aina Suomessa ja lapset ovat vaikkapa lukiossa tai jo aikuistuneita. Tiedän että ulkomailla voi asua onnelista elämää, voi hyvä ihminen. :headwall: En todellakaan ajatellut asiaa omasta kulmastani enkä omista kotikulmistani, vaan että tulee tilanteita, jolloin muutto ei olekaan niin helppoa.

Näin juuri. Eronneen kohdalla tilanne voi olla vielä sekin, että lapsi on jo esim 13 v ja ilmoittaa, että muuttaa sitten etävanhemman luokse asumaan, jos lähivanhempi aikoo muuttaa kauas pois. Mulle tarjoutui muutama vuosi sitten tilaisuus lähteä ulkomaille muutamaksi vuodeksi töihin, mutta syy siihen, etten lähtenyt, oli kuopus. En olisi halunnut jättää edes yläasteikäistä Suomeen ja lähteä itse maapallon toiselle puolelle. Tuskin olisin jättänyt siinäkään tapauksessa, että olisin ollut Suomessa työttömänä. Mulle työ on ihan tärkeä juttu, mutta ei tärkeämpi kuin lapseni.

 

[näin]

Näin juuri. Eronneen kohdalla tilanne voi olla vielä sekin, että lapsi on jo esim 13 v ja ilmoittaa, että muuttaa sitten etävanhemman luokse asumaan, jos lähivanhempi aikoo muuttaa kauas pois. Mulle tarjoutui muutama vuosi sitten tilaisuus lähteä ulkomaille muutamaksi vuodeksi töihin, mutta syy siihen, etten lähtenyt, oli kuopus. En olisi halunnut jättää edes yläasteikäistä Suomeen ja lähteä itse maapallon toiselle puolelle. Tuskin olisin jättänyt siinäkään tapauksessa, että olisin ollut Suomessa työttömänä. Mulle työ on ihan tärkeä juttu, mutta ei tärkeämpi kuin lapseni.

No, ei tässä ollutkaan pääasiassa kyse ulkomaille muutosta vaan pääasiassa liikkumisestä työnperässä kotimaassa. Ja kokisin kyllä pientä epäonnistuneisuutta silloin, jos 13 vuotias ei kotimaassakaan olisi valmis asumaan kanssani jossain muualla vaan haluaisi muuttaa etävanhemman luokse.

 

[Keittiönoita]

No, ei tässä ollutkaan pääasiassa kyse ulkomaille muutosta vaan pääasiassa liikkumisestä työnperässä kotimaassa. Ja kokisin kyllä pientä epäonnistuneisuutta silloin, jos 13 vuotias ei kotimaassakaan olisi valmis asumaan kanssani jossain muualla vaan haluaisi muuttaa etävanhemman luokse.

Mä taas kokisin tuossa tilanteessa onnistuneeni äitinä, jos lapseni suhde isäänsä ja muihin läheisiin olisi niin syvä, etei olisi halukas heistä luopumaan.

Työn perässä muuttaminen on varmasti yksinkertaisempaa ydinperheessä kuin yksinhuoltajalla. Monimutkaisemmaksi asia tulee vielä sitten, jos eletään uusperheessä, jossa on sun, mun ja meidän lapset. Ketkä lapsista joutuvat luopumaan toisesta vanhemmastaan ja kenties muistakin läheisistä - esim isovanhemmista - äiti- tai isäpuolen työn takia? En väitä, etteikö muuttaminen Inarista Helsinkiin onnistuisi noissakin perheissä, mutta silloin joutuu kuitenkin ajattelemaan myös muita ihmisiä kuin vain itseään ja omaa työpaikkaansa.

 

[Non compos mentis]

Ottamatta toistaiseksi - pitää tehdä töitäkin - kantaa muuhun kuin työn perässä muuttamiseen, niin käsi sydämelle: kuinka moni teistä olisi valmis jättämään lapsensa ja muuttamaan satojen tai kenties tuhansien kilometrien päähän työn vuoksi? Ja ei, vaihtoehtona ei ole nyt se, että ottaisi lapset mukaan.

Olisin valmis, jos voisin jättää lapseni sellaisten ihmisten luo, jotka pitävät heistä huolen. Ryhdyin juuri järjestämään laillista kautta sitä, että mitä heille tapahtuu, jos kuolisin heidän ollessaan vielä alaikäisiä. Viimeksi ollessani työttömänä hain töitä Dubaita myöten.

 

[Pliis]

Jumalauta niitä lapsia kun tolla tavalla hylätään oman egon takia niin paskaa seuraa. Merkitystä ei oo vaan sillä että maksat veroja ja voit siten paukutella henkseleitä ja loistaa työttömien vierellä. Lapset KIINTYVÄT VANHEMPIINSA. Vanhempi on 13v lapselle TÄRKEÄ. Lapsenhoitoa ei voi noin vaan ulkoistaa. Turhaa ja typerää inttämistä. Ihmeellistä pätemistä. Relaa!

 

[Hoodrat]

Toki työtöntä ei saa syyttää. Laitettiin työpaikkailmo mol.fi. Arvatkaa monta hakijaa oli myyntiedustajan hommaan; 0 ! Ei näytä työt kiinnostavan. Toisessa duunissa laitettiin kesätyöpaikkoja leirinohjaajan nimikkeellä hakuun, 4 vastausta. Juu eihän työttömissä mitään vikaa ole, työt ei vaan kiinnosta.

 

["vieras"]

Olen ap:n kanssa samaa mieltä, itsellä yliopistokoulutus ja pätevyys 3 eri ammattiin (kaksi näistä hankittu vähän jälkikäteen kun huomasin ettei varsinaisella omalla alalla ole töitä). Minulla on 2 työttömyysjaksoa, toinen alle vuoden, toinen 2 vuotta. Nyt olen vihdoin osa-aikatöissä ja ellei todellakin onni potki niin ensi syksynä taas työttömänä. Täälläpäin ei todellakaan kannata edes hakea "muita töitä". Kuka hullu sitäpaitsi edes palkkaisi akateemisesti koulutetun ihmisen, jolla ei ole mitään hajua ns. käytännön töistä, en osaa kotianikaan siivota saati sitten jotain julkisia tiloja Ja sen voin sanoa suoraan että puhelinmyyjäksi en ryhdy ikinä! Mieluummin sitten työttömänä. Mutta ei se ole työnantajankaan etu maksaa palkkaa ihmiselle joka ei ole todellakaan alalle koulutettu/sopiva.