Uskomatonta typeryyttä syyttää työttömyydestä työtöntä itseään

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "leppis"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
L

"leppis"

Vieras
Katsoin huvikseni entisen kotiseutuni Oulun työpaikkatilanteen omalta alaltani (joka on laaja, sisältää mm. vakuutusalan sekä yhteiskuntatieteellisen alan). Tarjolla oli huimat kahdeksan työpaikkaa, joista yhdenkään kriteerejä en olisi täyttänyt. Olisi pitänyt olla yhteiskuntatieteiden lisensiaatti (olen maisteri), jne. jne.

Jos Oulun kokoisella paikkakunnalla on tarjolla yhteensä kahdeksan työpaikkaa, voin kuvitella, että se ei ihan kaikille työttömille riitä, vaikka kuinka olisi intoa mennä töihin.

Tarkennetaan vielä, että olen itse pk-seudulla töissä, ja katselin työpaikkailmoituksia ihan huvin vuoksi.
 
Onko sitä pakko juuri sitä oman alan työtä hakea pelkästään. Kyllä sitä on sellaisiakin töitä tarjolla paljon, joihin pääsee ilman sen suurempia vaatimuksia.
Toisaalta aina on ja tulee olemaan työttömiä, mutta paljon on sellaisia, jotka eivät suostu tekemään ns. hanttihommia, vaan kuvittelevat olevansa liian hyviä siihen.
 
Jos on kouluttautunut VTM:ksi ja lähtee tekemään siivoojan hommia, voi olla varma, että oman alan töitä ei ole tiedossa jatkossakaan. Mitä varten koulutus hankitaan, jos ei pyritä työllistymään ko. alalle. Itse ratkaisin ongelma niin, että muutin pk-seudulle, koska täällä minun alani työpaikkoja on pilvin pimein.
 
Työtä voi hakea oman alan ulkopuoleltakin, ja uudelleenkouluttautuminen sekä muutto/kotikaupungin ulkopuolella työskentely ovat myös mahdollisia.

Siinä mielessä ainakin pitkäaikaistyöttömyys on usein "oma vika".
 
No voihan sen noinkin ajatella...Mutta tuon mielipiteen takana on ajatus siitä, että vain täysin koulutusta vastaava työ kelpaa, muuten ollaan sitten työttöminä. Tai että koulutusta vastaavan työn täytyy löytyä läheltä asuinpaikkaa...Itse olen tottunut ajattelemaan, että jos koulutusta vastaavaa työtä ei löydy, enkä ole valmis muuttamaan työn perässä, niin sitten tehdään sitä työtä mitä on tarjolla. Päivääkään en ole ollut työttömänä, en edes edellisen lamana aikana...
 
Jos on vuositolkulla opiskellut tiettyyn ammattiin, niin ei sitä ihan hanttihommia viitsi eikä mun mielestä tarvitsekaan ruveta tekemään. Ei se sitä ole, että olisi "liian hyvä" tekemään hanttihommia. Oman koulutuksen ja ammattitaidon aliarvioimista se olisi.

Mäkin olen opiskellut pitkään yliopistossa, ja pariin ammattiin olis koulutus. Täällä päin, missä asutaan, on vaan just näille aloille hirveesti ylitarjontaa. Olen sitten vielä kotiäitinä ja nautin siitä, mutta eipä tätä ikuisesti voi jatkaa, lapsilukukin on täynnä.

Mä olen valmis joustamaan sen verran, että voin aloittaa tekemällä ihan vaikka pikkupätkiä töitä. Muiden alojen työpaikkoihin mä en suostu vilkaisemaankaan.
 
Riippuu, mitä tarkoitetaan "omalla alalla". Yliopistokoulutuksen saaneena oma ala voi olla hyvinkin laaja. Eihän suoraan ammattiin kouluttavia linjoja oikein ole, paitsi ehkä lääkis. Sitä en tekisi, että hakisin maisterina jotain, miten sen kauniisti sanois, paljon alemman koulutuksen edellyttävää paikkaa.
 
siinä on monta eettistä kysymystä
Miksi opiskeluun satsanneen ihmisen pitäisi yrittää siivoojan palkalla maksaa opintolainojaan pois ja kitua köyhyysrajalla, eikä pääse käyttämään vaivannäöllä saavuttamaansa tietotaitoa?

Miksi ko. ihminen istuu kotona työttömänä eikä edelleenkään käytä taitojaan ja elää yhteiskunnan tuella?

Miksi yhteiskunta antaa ihmisten kouluttautua aloille joilla ei ole töitä.....miksi ei aloituspaikkamäärillä tiukemmin ohjailla koulutuksen suuntaa, ja jos näin tehdään loukkaako se ihmisen itsenäisyyttä ja ammativalinnan vapautta?

Onko yhteiskunnalla oikeutta pakottaa ihminen sietämättömään oravanpyörään määräämällä hänet laajan työssäkäyntialuueen äärilaidalle töihin kulkemaan työmatkaa joka pidentää työpäivät 12 tuntisiksi ja näin myös lasten hoitoajat tai pakottaa perheen puolisot viettämään suurin osa ajasta erillään toisen tehdessä matka tms työtä toisella paikkakunnalla siellä asuen?

Kuka määrää sen mikä on kullekin perheelle hyvä missäkin elämäntilanteessa... mikä on "oikeaaa" lusmuilua ja työhaluttomuutta , mikä taas arvojen tärkeysjäjestykseen laittamista ja mihin ulkopuolinen taho voi puuttua määräämällä sanktioita kuten karenssia jne???
 
Ihan kuin joidenkin mielestä ainoat vaihtoehdot olisi joko työttömyys tai omaa koulutusta vastaava työ...

Esim. mun mies valmistui vuosi sitten eikä ole löytänyt koulutusta vastaavaa työtä. Joo ei ehkä kannata jumittua varastohommiin jos mielii vielä omalle alalle, mutta ei sitä nyt ainakaan työttömänä kannata istua. Hän jatkokouluttautuu ja tekee samalla osa-aikaisena myyntityötä. Työ ei ole omalta alalta, mutta opinnot ovat ja duunista saa lisärahaa.
 
Viimeksi muokattu:
Maisteria ei oteta töihin mihin tahansa "hanttihommiin". Ei aina kyse ole siitä, ettei hakija hae oman alan ulkopuolelta - harva työnantaja haluaa palkata vaikkapa toimistoapulaiseksi yhteiskuntatieteilijää. Jos oman alan töitä ei löydy, niin harjoittelun kautta voi päästä kiinni unelmatyöhön.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21902715:
Iltatähtien äippä: olen samaa mieltä: yhteiskunnalla pitää olla vastuunsa, jos se haluaa kouluttaa liikaa väkeä tietyille aloille. Huonosti työllistyvältä alalta pitäisi vähentää aloituspaikkoja.

Kai sitä saa käyttää omaakin järkeä miettiessään mille alalle kannattaa ja haluaa kouluttautua, eikä aina sysätä vastuuta yhteiskunnalle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja iltatähtien äippä;21902622:
siinä on monta eettistä kysymystä
Miksi opiskeluun satsanneen ihmisen pitäisi yrittää siivoojan palkalla maksaa opintolainojaan pois ja kitua köyhyysrajalla, eikä pääse käyttämään vaivannäöllä saavuttamaansa tietotaitoa?

Miksi ko. ihminen istuu kotona työttömänä eikä edelleenkään käytä taitojaan ja elää yhteiskunnan tuella?

Miksi yhteiskunta antaa ihmisten kouluttautua aloille joilla ei ole töitä.....miksi ei aloituspaikkamäärillä tiukemmin ohjailla koulutuksen suuntaa, ja jos näin tehdään loukkaako se ihmisen itsenäisyyttä ja ammativalinnan vapautta?

Onko yhteiskunnalla oikeutta pakottaa ihminen sietämättömään oravanpyörään määräämällä hänet laajan työssäkäyntialuueen äärilaidalle töihin kulkemaan työmatkaa joka pidentää työpäivät 12 tuntisiksi ja näin myös lasten hoitoajat tai pakottaa perheen puolisot viettämään suurin osa ajasta erillään toisen tehdessä matka tms työtä toisella paikkakunnalla siellä asuen?

Kuka määrää sen mikä on kullekin perheelle hyvä missäkin elämäntilanteessa... mikä on "oikeaaa" lusmuilua ja työhaluttomuutta , mikä taas arvojen tärkeysjäjestykseen laittamista ja mihin ulkopuolinen taho voi puuttua määräämällä sanktioita kuten karenssia jne???

Pidä sinä vain arvosi tärkeysjärjestyksessä, mutta älä pakota muita elättämään sua.
 
[QUOTE="vieras";21902756]Kai sitä saa käyttää omaakin järkeä miettiessään mille alalle kannattaa ja haluaa kouluttautua, eikä aina sysätä vastuuta yhteiskunnalle.[/QUOTE]

Toki, mutta harva 18-vuotias tietää tai osaa arvioida, onko tietyn alan tekijöille kysyntää - etenkään kuuden opintovuoden kuluttua. Joillekin aloille valmistuu ihan liikaa väkeä, ja se ei ole nuorten vika.
 
Olen samaa mieltä, että ei ihan mitä tahansa hommaa tartte hakea. Sanon suoraa, että en hae siivoojan hommia, jos työkokemusta on vuosia & koulutus ihan jotain muuta. Siinä ei olisi mitään järkeä. Mutta taas vastavalmistunut ilman työkokemusta voi ihan hyvin hakea "alempiakin" hommia, että saisi jotain kosketusta työelämään. Mielellään järkevältä, soveltuvalta alalta. Ei silloin tartte nyrpistellä nenää.

Mutta ainakin oma koulutukseni kyllä mahdollistaa vaikka kuinka erilaisten tehtävien tekemisen, ei sen pidä olla täsmälleen samaa kuin mitä olen nyt tehnyt. Eli jos olisin kovin pitkään työttömänä, niin pikkaisen pitäisi katsoa peiliin: haenko vain sitä kivaa unelmahommaa täydellisellä sijainnilla. Mutta sen olen huomannut, että ei niitä unelmahommia ole lehdissä näkyvissä. Pitäisi hakea vähän aktiivisemmin kuin työvoimatoimiston tarjonnan - eihän se ole mikään kokototuus.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21902715:
Iltatähtien äippä: olen samaa mieltä: yhteiskunnalla pitää olla vastuunsa, jos se haluaa kouluttaa liikaa väkeä tietyille aloille. Huonosti työllistyvältä alalta pitäisi vähentää aloituspaikkoja.

Tämä on totta, mutta esim. tämä taantuma toi kyllä mukanaan muutoksia jotka eivät olleet riittävän hyvin ennakoitavissa koulutusasioita suunniteltaessa.

Mun mies valmistui alalle, jolta oli aiempina vuosina 90 % opiskelijoista ollut työpaikka tiedossa jo ennen valmistumista. Mutta tämä taantuma teki sen että alan yrityksissä oli yt-neuvottelut meneillään ja rekrytointikiellot päällä...

Mutta tottahan tuo on, että monille aloille ylikoulutetaan.

Ehkä vielä suurempi ongelma on mielestäni se, että vastavalmistuneet eivät useinkaan ole valmiita aloittamaan pohjalta edes siellä omalla alalla, vaan pitäisi heti päästä asiantuntija ja esimiestehtäviin. Opiskelijoiden odotukset ja työnantajan tarpeet eivät siis siltäkään osin kohtaa. Monella alalla olisi kyllä töitä, mutta ei tarpeeksi vastuullisia työnhakijoiden makuun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön;21902767:
Toki, mutta harva 18-vuotias tietää tai osaa arvioida, onko tietyn alan tekijöille kysyntää - etenkään kuuden opintovuoden kuluttua. Joillekin aloille valmistuu ihan liikaa väkeä, ja se ei ole nuorten vika.

Nyt kyllä kovasti aliarvioit 18-vuotiaiden älyä, vai ovatko ne tosiaan noin hölmöjä?
 
Joku siinä kuitenkin on, että toiset saavat töitä ja toiset eivät eli jonkin verran on työttömässä itsessäänkin "vikaa". Mutta tietenkin poliitiikalla pystytään paljon tekemään sen eteen, että saadaan lisää tuopaikkoja markkinoille... ja myöskin työnteon kotona olemista kannattavammaksi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Meritähti;21902776:
Tämä on totta, mutta esim. tämä taantuma toi kyllä mukanaan muutoksia jotka eivät olleet riittävän hyvin ennakoitavissa koulutusasioita suunniteltaessa.

Mun mies valmistui alalle, jolta oli aiempina vuosina 90 % opiskelijoista ollut työpaikka tiedossa jo ennen valmistumista. Mutta tämä taantuma teki sen että alan yrityksissä oli yt-neuvottelut meneillään ja rekrytointikiellot päällä...

Mutta tottahan tuo on, että monille aloille ylikoulutetaan.

Ehkä vielä suurempi ongelma on mielestäni se, että vastavalmistuneet eivät useinkaan ole valmiita aloittamaan pohjalta edes siellä omalla alalla, vaan pitäisi heti päästä asiantuntija ja esimiestehtäviin. Opiskelijoiden odotukset ja työnantajan tarpeet eivät siis siltäkään osin kohtaa. Monella alalla olisi kyllä töitä, mutta ei tarpeeksi vastuullisia työnhakijoiden makuun.

Samaan törmäsin minäkin. Nykyisistä viroista eläköidytään nopeaan tahtiin, mutta uusia ei saa palkata virastouudistusten takia, joten pattitilanteessa ollaan. Eikä voi puhua liikakoulutuksestakaan, kun kokonainen yksikkö juuri lakkautettiin ja vuosittain valmistuneita ei ole enää kuin kourallinen.
 
Yksilon vastuuuuuu!!! Ei ole yhteiskunnan vika ja valtion velvollisuus aina paikata kaikkia epäkohtia, myös yksilöllä on vastuu!
Valmistuinko itse luovalle alalle, sellaiselle jota rakastaisin ja tekisin tanssien aamusta iltaan? En, koska juuri toive-allani ei ollut töitä eikä ole edelleenkään. Niinpä hankin maisterintutkinnon alalta, joka luo mahdollisuuksia toimia erilaisilla aloilla ja tehtävissä. Hyvin monenlaista olenkin tehnyt, nyt kansainvälisissä johtotehtävissä. Ei puhettakaan, että olisin voinut olla yhtä soittoa työelämässä ilman, että olin valmis kokeilemaan eri aloja ja erilaisia tehtäviä. Eikä puhettakaan, että olisin päässyt etenemään johtotehtäviin, jos olisin aina vain odottanut saavani juuri "oman alan hommia". Ja kyllä, olen myös muuttanut töiden perässä pitkin kotimaata ja ulkomaita myöten. Sen se on vaatinut, että olen voinut olla työelämässä.

Toiset ovat valmiita tekemään kaikkensa työllisyytensä eteen, toiset eivät. Toiset eivät liikahda kotipaikkakunniltaan, kouluttutuvat ns. toivealoille miettimättä sitä, voiko siellä edes työllistyä. Ja monet eivät ole valmiita kokeilemaan töitä eri aloilla ja kehittämään itseään poikkeavia reittejä vaan odottavat, että heidän on voitava tehdä juuri sitä, mitä koulutus vastaa. Toiset menee töiden perässä, lisäkouluttautuvat, tarttuvat mahdollisuuten kuin mahdollisuuteen ja raivaavat reittiä työelämässä odottamatta, että työn pitää olla juuri tietynlaista ja juuri koulutusta vastaavaa. Kuulostaako tämä sitten teistä siltä, että näitä tyyppejä, jotka eivät ole valmiita tekemään työllisyytensä eteen mitään, pitää vielä ymmärtää ja heitä varten valtion pelisäännöissä joustaa?

Me suomalaiset osataan olla sitten kiittämättömiä ja odottaa, että valtio korjaa puolestamme kaiken. Olen asunut lukuisissa maissa, missä ihmiset tekevät 12 tuntisia työpäiviä, jotta voivat kustantaa kodin, ruoat, lapsille koulutuksen, perheelle tarvittavat vakuutukset. Näissä maissa perheet elävät todellisten paineiden alla, sillä heitä varten ei ole valtion järjestelmissä mitään kunnollisia tukiverkkoja. Jos menetät työsi, voi koko perheesi elämä keikahtaa tavalla, josta meillä pumpulissa kasvaneilla suomalaisilla ei ole mitään ymmärrystä. Meillä vaan naristaa, jos joutuu olemaan karenssissa jonkin aikaa. Sorry to say, mutta kyllä yksilölläkin on vastuu eikä valtion kuulu mielestäni paapoa meitä loputtomiin.
 
[QUOTE="vieras";21902784]Nyt kyllä kovasti aliarvioit 18-vuotiaiden älyä, vai ovatko ne tosiaan noin hölmöjä?[/QUOTE]

Valitettavasti ennustajia on meidän keskuudessamme liian vähän. 5-10 vuotta on pitkä aikajänne eikä _kukaan_ voi varmaksi ennustaa maailmantalouden, kansantalouden ynnä muiden työllisyystilanteeseen vaikuttavien tekijöiden muuttumista tällä aikajaksolla.

Minusta työttömyys on jokaisen oma valinta. Jokainen voi hakeutua opiskelemaan lisää ja sen tulisi ehdottomasti olla työttömyyttä kannattavampi ratkaisu, myös taloudellisesti.
 

Yhteistyössä