Uskokaa tai älkää, mutta meidän 1-vuotias VIIHTYY päiväkodissa!

["minna"]

Meiän tyttö aloitti 1v4kk ikäisenä päiväkodissa ja viihtyi myös todella hyvin. Nuo toiset on niin riippuvaisia lapsistaan ja itsetunto on kiinni siitä, ettei lapsi saa viihtyä muiden kun äitinsä kanssa

Mutta meillä kyllä meni kanssa tosi hyvin silloin tytön kanssa. Nyt nuorimmainen on 10 kk ja en vois ajatellakkaa laittavani vielä pitkään aikaan päiväkotiin Kai sitä haluaa nauttia lasten kanssa olosta kun viimenen vauva on

Mä olen ollut päiväkodissa töissä ja kyllä ne 1-vuotiaat siellä hyvin viihtyy. Ainoa miinus ehkä on talvella ulkoilu.

 

[LTO]

Tähän on pakko kommentoida. Olen itse lastentarhanopettaja ja ystäväpiiriini siis kuuluu monia kollegoja. Juuri äsken kävi kylässä eräs LTO-ystäväni, joka hoitovapaansa jälkeen aloitti työt.. Paljon keskustelimme varhaiskasvatuksen ongelmista, joka on ihan arkipäivää vähänkin suuremmissa kaupungeissa: paisuvat ryhmäkoot, liian vähän henkilökuntaa jne. Tällä hetkellä hän on ryhmässä, jossa 18 lasta, heistä puolet 1-vuotiaita, vain kolme aikuista tällä hetkellä... totesi vain, että ei itse laittaisi tuohon ryhmään lastaan. Sanoi, miten oli työpäivän jälkeen todennut, että on surullinen olo kun ei kunnolla ehdi olla lasten kanssa päivän aikana. Liukuhihnalla menee tilanteet, jotta ehtivät kaikki syöttämiset, pukemiset, vaipanvaihdot jne. Kaikissa paikoissa ei tietenkään näin ole, mutta jotain kertonee sekin, että lähes kaikki tuntemani LTO:t ja lastenhoitajat ovat todenneet, etteivät itse laittaisi lastaan päiväkotiin alle 2-vuotiaana.

Ymmärrän toki, että monen lapsen on mentävä hoitoon hvyin pienenä erilaisista syistä, sille ei aina voi mitään. mutta tutkimusten mukaan 1-vuotias EI TARVITSE virikehoitoa tai varsinaisesti leikkikavereita. Hän tarvitsee omien vanhempiensa läsnäoloa ja tavallisia arkisia puuhia, selkeät rutiinit. On hienoa, ap, että lapsellasi on mennyt hyvin päiväkodissa, mutta muista, että hän ei sitä TARVITSE mihinkään. Eri asia sitten isompi lapsi, jolle virikehoito saattaa tietyissä tilanteissa olla paikallaan. Ja se, mitä hoitajat sanovat, ei välttättä valitettavasti ole koko totuus, niin kuin "hoitajaäiti" kirjoitti tuolla aiemmin.. Hyvin "pärjääminen" ei myöskään aina kerro koko totuutta siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu. Lapsi oppii selviämään ja sopeutumaan, mutta se ei ole yhtä kuin, että hän olisi onnellinen, välttämättä.

Jos joku nyt kaipaa tähän jotain tutkimusta viitteeksi tms, niin sanoisin, että menkää kirjastoon ja etsikää käsiinne 0-3 - vuotiaiden kasvua, kehitystä ja varhaiskasvatusta käsittelevää kirjallisuutta. Ja ei ole tarkoitus kenenkään ratkaisuja arvostella tai tuomita, mutta minua häiritsee se, että aikuiset yrittävät joskus perustella ratkaisujaan väärillä tiedoilla (Esim tuo mitä tälläkin palstalla olen lukenut, että alle 2-v tarvitsisi virikehoitoa).

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";22933309]Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori

On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?

Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.

Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.

Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.

Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.[/QUOTE]

Joku tietysti nyt väittää, että kyllä plussa-mamma on viisaampi, kuin psykologian professori

 

[tiimarinvihko harmaana]

Jos nyt unohdetaan se miltä se lapsi näyttää ja mitä se on oppinut ja keskitytään siihen mitä se lapsi mahdollisesti ajattelee ja tuntee, niin uskotteko että se 1-vuotias lapsi ymmärtää miksi hänet jätetään tarhaan ja milloin äiti tulee? Mistähän mahtaa johtua vaikkapa se, että viimiseksi haettu lapsi on jo usein alkanut hätiköidä, että tullaanko häntä hakemaan lainkaan (siis ainakin jos ei ole tottunut olemaan viimeinen.. niin ja en tiedä 1-vuotiaista, mutta isommat ainakin)? Kuinkakohan pitkä aika sellanen 8 tuntia on prosentuaalisesti 1-vuotiaan elämässä ja kuinkahan ikuisuudelta se tuntuu ilman äitiä siellä tarhassa? Kun ei vielä voi millään ymmärtää, että miksi se äiti ei ole siellä paikalla silloin kun hän tarvitsisi äitiä. Voiko se olla vaikuttamatta kiintymyssuhteeseen ja perusturvallisuudentunteeseen?

Mä itse ajattelen, että ihanteellisessa tilanteessa äidin tulis olla saatavilla lapselle siihen saakka, että sille pystyy selittämään ja lapsi pystyy ymmärtämään, että miksi äiti ei ole aina saatavilla, kun lapsi tarvitsee.

 

["ehkä apua"]

[QUOTE="kahden äiti";22932330]Mullakin molemmat viihtyivät 1-vuotiaina ja viihtyvät edelleen. Mutta tän palstan mukaan meillä onkin huono äiti-lapsi-suhde ja lapsille täysin sopimaton ja rakkaudeton koti.[/QUOTE]

Tai sitten sensitiiviset vanhemmat ja hyvä päiväkoti, jossa lapsen tarpeille ollaan herkkiä.

 

["vieras"]

[QUOTE="niin";22932644]Hoitojo ja hoitoja ja hoito. Ainoa asia mikä vaikuttaa lapsen psyykeeseen. Millään muulla ei ole väliä kuin sillä että äiti on kotona siihen saakka kun lapsi täyttää kolme. Se pelastaa kaiken! Ettäs tiedätte.[/QUOTE]

Ainakin riskit vähenevät häiriöille (tavallisesti). Moni asia vaikuttaa lapsen normaaliin kehitykseen mutta sitä ei voida mitenkään kiistää että parhaiten se äiti taaperoaan pystyy auttamaan kun tämän tarpeet niin hyvin tuntee. Parhaiten äiti voi myös taaperoa tunteiden kanssa auttaa kun niin pitkään on ollut lapsen lähellä. Kun se taapero ei pysty vielä kertomaan itse miltä asiat tuntuu tarvitsee hän niin kipeästi läheistä ja ymmärtäväistä aikuista lähelleen opettamaan mitä tunteiden kanssa tehdä ja muutenkin miten asteittain pärjätä omillaan.

 

[leijona76]

[QUOTE="aloittaja";22921511]Joo, yksityisessä päiväkodissa on. Todella mukavat hoitajat.[/QUOTE]

Mie olen kunnallisessa pientenryhmässä töissä ja mittää valittamista ei pitäs vanhemmilla olla. Hoidetaan lapset hyvin ja kaikki pääsevät syliin jne. Autetaan sen mukaan kun tarvii, pieniä paljon ja isompia siinä missä vielä apu on paikallaan. Oon ollu myös yksityisessä ja se paikka on kamala. Sekin vaihtelee millasia paikkoja on yksityisissä ja kunnallisissa.

 

["ehkä apua"]

Tästä olen muuten seurannut keskustelua/kirjoittelua USA:ssa. Siellä lehtiin/julkiseen keskusteluun ja yleensäkin julkisuuten pääsivät vain tutkimukset, joissa kotihoito todettiin paremmaksi. Sen sijaan tutkimuksista, joiden mukaan kodin ulkopuolinen hoito todettiin lapsen kannalta paremmaksi, ei julkisuudessa esitetty ja esim. maan johtavat sanomalehdet eivät mitenkään julkaisseetn näitä tutkimustuloksia.

Eli ei kannata aina sokeasti uskoa ihan kaikkea. Asiantuntijat tietävät, että molemmista suuntauksista löytyy tutkimusten perusteella etunsa, eikä voi yksiselitteisesti sanoa, että jompikumpi vaihtoehto olisi toista parempi. Enemmän vaikuttaa se, millainen kotiympäristö on ja millainen hoitopaikka on kyseessä.

Juuri tämä tosiasia on laajoissa tutkimuksissa pystytty toteamaan että vanhempien ja hoitajien sensitiivisyys lapsen tarpeille on se joka määrittelee miten hyvin lapsi erossaolosta selviää. Ollaan myös todettu että alle kolmevuotiaat ryhmähoidossa liian harvoin saavat riittävän sensitiivistä hoitoa koska tilanne jo sinäänsä ihan käytännössä asettaa rajansa tälle. Myös vanhemmilla on osoittautunut vaikeuksia ylläpitää riittävän sensitiivistä suhdetta lapseensa kun olleet päivittäin liian pitkiä aikoja erossa lapsestaan eikä hoitaja ole pystynyt tässä vanhempia auttamaan. Mitä pienempi lapsi sitä haastavampi tilanne siis varsin ymmärrettävästi on.

 

[piina]

Meillä myös on tosi hyvin mennyt hoito kuopuksen kanssa. Kuopus oli 1v3kk kun aloitti ryhmiksen 4kk sitten. Mä en jaksa uskoa, että hoitajat valehtelisivat, että hyvin on mennyt ja ettei pikkuinen kokopäivään ole itkeskellyt yms. ja jos valehtelisivat, niin 4v isosisko varmasti puhuu totta.

Siitäkin huolimatta, että kuopus noin pienenä hoidon aloitti, olen sitä mieltä, että koti on se paras paikka. Itselleni tuli pikainen työn aloitus ja joskus vain se työ kannattaa aloittaa silloin kun sen aika on, eikä jäädä vain lapsen (yhden heistä) takia kotiin. JA mä tunnustan, että olin jo aika loppu kotona olemisen kanssa. Olen mielestäni paljon parempi äitin nyt, kun mulla on myös omakin elämä, kuin silloin kun elin vain lapsilleni. Toki lapset on vieläkin se numero 1 ja kotiäitinäkin voisi toisessa tilanteessa olla oma elämäkin, mutta itse kun arjet olen ollut yksin niin yksinkertaisesti siihen vain ei ollut aikaa.

 

["äiti"]

"Voi voi. Olisin kamalan pahoillani, jos lapseni haluaisi olla mieluummin pois luotani kuin minun kanssani. Olen pahoillani puolestasin ap, varmasti lapsesi kärsii jostain turvattomuuden tunteesta tai läheisyyden pulasta jos noin mielellään on päiväkodissa. Onneksi hän pääsee päivähoitoon, jossa saa turvallisen kasvuympäristön edes hetkeksi."'

Ennemmin sanoisin, että lapsella on perusturvallisuuden tunne tallella. Hän tietää, että äiti varmasti hänet hakee hoidosta kotiin eikä ole hylännyt häntä hoitoon jättäessään.

Niimpä! Perusturvallisuus kohdillaan kun tietää olevansa siellä turvassa! Meidän tyttö on myös tosi sosiaalista sorttia (toisin ehkä kuin nämä äidin lahkeessa roikkujat) että luulen hänen viihtyvän myös hyvin päiväkodissa. Nyt kuitenkin vielä kotihoidossa, mutta syksyllä menee päiväkotiin! Tykkää niin paljon muista lapsista, että olen varma että viihtyy ja tottuu nopeammin toisin kuin ujo ja epäsosiaalinen lapsi! Ole iloinen ja ylpeä lapsestasi joka sopeutuu hienosti

 

[piina]

[QUOTE="ehkä apua";22935289]Juuri tämä tosiasia on laajoissa tutkimuksissa pystytty toteamaan että vanhempien ja hoitajien sensitiivisyys lapsen tarpeille on se joka määrittelee miten hyvin lapsi erossaolosta selviää. Ollaan myös todettu että alle kolmevuotiaat ryhmähoidossa liian harvoin saavat riittävän sensitiivistä hoitoa koska tilanne jo sinäänsä ihan käytännössä asettaa rajansa tälle. Myös vanhemmilla on osoittautunut vaikeuksia ylläpitää riittävän sensitiivistä suhdetta lapseensa kun olleet päivittäin liian pitkiä aikoja erossa lapsestaan eikä hoitaja ole pystynyt tässä vanhempia auttamaan. Mitä pienempi lapsi sitä haastavampi tilanne siis varsin ymmärrettävästi on.[/QUOTE]



Mitkä on pitkiä aikoja? Jos nyt ajatellaan kuopustani. Mä oon 6 päivää viikosta töissä, joista 4 päivää on hoidossa ja 2 isäns kanssa. Kuitenkin olen hänen kanssaan illat ja yöt. Itse ainakaan en ole huomannut mitään eroa tytön ja mun välillä kotiäitiaikaan ja nyt: /

 

["vieras"]

Joo, kyllä varmaan mutta vielä paremmin lapsi viihtyisi kotona!

 

["vieras"]

Ap:n lapsi saa ehkä päiväkodissa rakkautta ja lämpöä mitä EI OLE kotona saanut. Koti on 1v paras paikka mikäli kotona on vaan kaikki hyvin! Onko ap miettinyt että kumpi on tärkeämpää omaan pienen lapsen hyvinvointi vai oma ura?

 

["ope"]

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2010/09/1183442/ylisuuret-paivakotiryhmat-vaarantavat-lapsen-kehityksen

 

[äitihoitaja]

Tähän on pakko kommentoida. Olen itse lastentarhanopettaja ja ystäväpiiriini siis kuuluu monia kollegoja. Juuri äsken kävi kylässä eräs LTO-ystäväni, joka hoitovapaansa jälkeen aloitti työt.. Paljon keskustelimme varhaiskasvatuksen ongelmista, joka on ihan arkipäivää vähänkin suuremmissa kaupungeissa: paisuvat ryhmäkoot, liian vähän henkilökuntaa jne. Tällä hetkellä hän on ryhmässä, jossa 18 lasta, heistä puolet 1-vuotiaita, vain kolme aikuista tällä hetkellä... totesi vain, että ei itse laittaisi tuohon ryhmään lastaan. Sanoi, miten oli työpäivän jälkeen todennut, että on surullinen olo kun ei kunnolla ehdi olla lasten kanssa päivän aikana. Liukuhihnalla menee tilanteet, jotta ehtivät kaikki syöttämiset, pukemiset, vaipanvaihdot jne. Kaikissa paikoissa ei tietenkään näin ole, mutta jotain kertonee sekin, että lähes kaikki tuntemani LTO:t ja lastenhoitajat ovat todenneet, etteivät itse laittaisi lastaan päiväkotiin alle 2-vuotiaana.

Ymmärrän toki, että monen lapsen on mentävä hoitoon hvyin pienenä erilaisista syistä, sille ei aina voi mitään. mutta tutkimusten mukaan 1-vuotias EI TARVITSE virikehoitoa tai varsinaisesti leikkikavereita. Hän tarvitsee omien vanhempiensa läsnäoloa ja tavallisia arkisia puuhia, selkeät rutiinit. On hienoa, ap, että lapsellasi on mennyt hyvin päiväkodissa, mutta muista, että hän ei sitä TARVITSE mihinkään. Eri asia sitten isompi lapsi, jolle virikehoito saattaa tietyissä tilanteissa olla paikallaan. Ja se, mitä hoitajat sanovat, ei välttättä valitettavasti ole koko totuus, niin kuin "hoitajaäiti" kirjoitti tuolla aiemmin.. Hyvin "pärjääminen" ei myöskään aina kerro koko totuutta siitä, mitä lapsen mielessä liikkuu. Lapsi oppii selviämään ja sopeutumaan, mutta se ei ole yhtä kuin, että hän olisi onnellinen, välttämättä.

Jos joku nyt kaipaa tähän jotain tutkimusta viitteeksi tms, niin sanoisin, että menkää kirjastoon ja etsikää käsiinne 0-3 - vuotiaiden kasvua, kehitystä ja varhaiskasvatusta käsittelevää kirjallisuutta. Ja ei ole tarkoitus kenenkään ratkaisuja arvostella tai tuomita, mutta minua häiritsee se, että aikuiset yrittävät joskus perustella ratkaisujaan väärillä tiedoilla (Esim tuo mitä tälläkin palstalla olen lukenut, että alle 2-v tarvitsisi virikehoitoa).

Kiitos tästä. Olen tosiaankin nähnyt sitä resurssien puutteesta johtuvaa liukuhihnatoimintaa ja surrut niiden lasten puolesta jotka joutuvat viisi päivää viikossa, aamusta iltaan sitä kokemaan. Alalle soveltuvat, sydämmelliset LTOt, lastenhoitajat ym luovat lapsille siedettäviä tuokioita kaaoksenkin keskellä, mutta ajoittain olen nähnyt sellaista väsymyksestä johtuvaa käytöstä, että kärsin.

Oletteko selvillä siitä, että lapsiryhmien koot on viety äärimmilleen, ja tilat ja henkilökunnan määrä eivät ollenkaan vastaa tarkoitustaan

 

["vieras"]

Voi voi. Olisin kamalan pahoillani, jos lapseni haluaisi olla mieluummin pois luotani kuin minun kanssani. Olen pahoillani puolestasin ap, varmasti lapsesi kärsii jostain turvattomuuden tunteesta tai läheisyyden pulasta jos noin mielellään on päiväkodissa. Onneksi hän pääsee päivähoitoon, jossa saa turvallisen kasvuympäristön edes hetkeksi.

Voi voi, hghg on itse aivan täydellinen ihminen, joka tietää kaikesta kaiken ja osaa neuvoa ketä tahansa ja missä tahansa tilanteessa.

 

["äippä"]

Älkää nyt olko hassuja... kyllä päivähoidossa pienenä aloittaneista ihan kunnon kansalaisia kasvaa Ei takuulla jokainen suomalainen kotiäiti ole mitenkään erityisen mallikas kasvattaja. Yksi oma ystäväni tuntui ainakin lähinnä pelanneen erinäisiä pelejä netissä kotona ollessaan, ei niinkään puuhaillut lapsensa kanssa. Kokonaisuus ratkaisee, ei mikään kolmen vuoden aikaraja äidin kotonaololle.

Oman tyttäreni päiväkotiryhmässä on 12 alle 3v lasta, joista kaikki eivät ole joka päivä paikalla, perjantaisin saattaa esim olla vain 3 lasta. Ryhmässä on yksi LTO sekä kaksi hoitajaa. Lisäksi paikalla on tosi kiva harjoittelijatyttö. Hyvin heillä tuntuu minusta olevan aikaa huomioida lapsia ja pitää sylissä.

Oma äitini on LTO ja päiväkodin johtaja. Luotan täysin siihen että hyvässä hoidossa siellä ollaan.

 

["vieras"]

[QUOTE="äippä";22938398]Älkää nyt olko hassuja... kyllä päivähoidossa pienenä aloittaneista ihan kunnon kansalaisia kasvaa Ei takuulla jokainen suomalainen kotiäiti ole mitenkään erityisen mallikas kasvattaja. Yksi oma ystäväni tuntui ainakin lähinnä pelanneen erinäisiä pelejä netissä kotona ollessaan, ei niinkään puuhaillut lapsensa kanssa. Kokonaisuus ratkaisee, ei mikään kolmen vuoden aikaraja äidin kotonaololle.

Oman tyttäreni päiväkotiryhmässä on 12 alle 3v lasta, joista kaikki eivät ole joka päivä paikalla, perjantaisin saattaa esim olla vain 3 lasta. Ryhmässä on yksi LTO sekä kaksi hoitajaa. Lisäksi paikalla on tosi kiva harjoittelijatyttö. Hyvin heillä tuntuu minusta olevan aikaa huomioida lapsia ja pitää sylissä.

Oma äitini on LTO ja päiväkodin johtaja. Luotan täysin siihen että hyvässä hoidossa siellä ollaan.[/QUOTE]

Varmaan tämä onkin se tärkein pointti,että päiväkodissa on mahdollisuus nähdä pienen tarpeet ja olla läsnä.Kun lapsi avuton ilman minkäänlaisia kykyjä pärjätä tai ymmärtää tai kestää asioita ilman läheisen aikuisen apua on TÄMÄ juuri se asia jonka varmistaminen päiväkodissa on vanhempien vastuulla. Ilmeistä on että teidän päiväkodissanne asiat on aika hyvässä mallissa mutta valitettavasti näin ei ole asianlaita USEIMMISSA päiväkodeissa joissa ryhmät ylisuuria ja aikuiset vaihtuvat liian usein.

On myös turha tuudittautua siihen uskoon että jos jollakin perheellä on asiat hyvässä mallisssa ei se laisinkaan ole asia jonka ilman muuta voi yleistää koskemaan kaikkia päiväkoteja ja näiden mahdollisuuksia tarjota riittävän hyvää hoitoa etenkin alle kolmevuotiaille

 

[Hoodrat]

En jaksa lukea noita vastausvittuiluita, mutta meidänkin tyttö 1.v.3kk viihtyy pk:ssa ja kaikki niinkuin ap sanoi

 

[pompula93]

Joo. Mä myöskin viihdyin itse loistavasti pienenä hoidossa ja (uskokaa tai älkää), olin vieläpä perhepäivähoitajalla. Mun hoitaja oli erittäin ihana ja jaksoi tehdä sitä työtä mooontamoonta vuotta (jatkoi vielä siis munkin jo lähtemisen jälkeen päälle 6v). Paikka oli lähellä joten ympäristö oli jo vapaa-ajalta tuttu ja kaikki lähiseudun pph:t teki paljon yhteistyötä joten kavereita sai niin oman pph:n porukasta, muitten pph:tten lapsista kuin aamukerhostakin. Jokapäivä käytiin kaks kertaa pihalla, ja me myös askarreltiin ja isommat sai vähän erivapauksi mm. päikkärien nukkumisessa. Ruoka oli kans hyvää ja kyllä tää hoitaja piti mua silmällä vielä hoitoajan päätyttyäkin jos jäin siihen puistoon leikkimään, samoin sen jälkeen kun jo olin itse hoidosta lähtenyt jo koulutielle niin mua kyllä kiellettiin ja neuvottiin ja isompana olin yhtenä ylimääräsenä silmänä siellä kun kiinnostus lapsia kohtaan heräs (siis niin että aloin miettiä että haluisin isompana työskennellä lasten kanssa). Yksinkertasesti mulla ei löydy tästä hoitajasta pahaa sanottavaa (paitsi jotkut varmaan vois paheksua sitä että tää piti välillä aika pitkään mun pikkusiskoa pöydässä jos tää yhtäkkiä kieltäyty syömästä jtn. ruokaa. Kuitenkaa sit lautasta ei pitäny ikinä tyhjäks syödä jos ei oikeesti jaksanu jne...) <3.

Samoin tiedän että eräs lapsukainen ketä mä oon käyny hoitamassa, viihtyy sen pp-hoidossa. Ja mistäkö? No ensinnäkin se höpöttää kokoajan sen hoitokaverista ja paljon myös hoitotädistä. Nytkin kun joutui jäämään pois tosta paikasta, niin suri kerrankin kovasti sitä että sen tilalle otettiin uus lapsi joten luultavasti tää ei myöhemmin hoitoon palatessaan pääse sitten enää samaan paikkaan. Lisäks mä satuin kerran samaan aikaan yhden toisen lapsen kanssa puistoon, jossa nää oli just leikkimässä, ja sen lisäks että se toki ilahtu mun tulosta, niin näyttipä se muutenkin iloisesti rakentelevan siellä kaverinsa kanssa hiekkakakkuja ja halus tietty heti esitellä mut sille kaverilleen . Muutenki näki että se tykkää olla siellä.

Mutta, toki lapsia ja myöskin hoitopaikkoja on erilaisia. Joku lapsi viihtyy jossain paikassa, ja toinen taas (iästä riippumatta) ei välttämättä viihdy oikein missään. Eikä mun mielestä koti välttämättä ole yhtään sen huonompi paikka jos lapsi käy kuitenkin puistossa ja vaikka jossain kerhossa. Toisaalta taas myös esim. hyvässä tarhassa on myös hyviä puolia.+

 

[Madicken04]

[QUOTE="vieras";22935490]Ap:n lapsi saa ehkä päiväkodissa rakkautta ja lämpöä mitä EI OLE kotona saanut. Koti on 1v paras paikka mikäli kotona on vaan kaikki hyvin! Onko ap miettinyt että kumpi on tärkeämpää omaan pienen lapsen hyvinvointi vai oma ura?[/QUOTE]

Niin. Tokihan se että lapsi viihtyy päiväkodissa, mummolassa, kummitädillä tai vaikka naapurissa tarkoittaa automaattisesti sitä ettei lapsi ole saanut kotona rakkautta jä lämpöä.

Lapsi josta äiti välittää ja jota hän rakastaa huutaa aina ikäväänsä kurkkusuorana jos hänet jätetään jonkun vieraan hoiviin. Ja se että äiti hänet jättää jonkun toisen hoitoon tarkoittaa tietty myös sitä että äidille oma "ura" (kuinkahan monella palstalaisella oikeasti on kysymys urasta eikä ihan normaalista palkkatyöstä), harrastus tai mikä tuohon nyt sitten onkin syynä, on tärkeämpää kuin lapsen hyvinvointi.