Uskokaa tai älkää, mutta meidän 1-vuotias VIIHTYY päiväkodissa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "aloittaja"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Meidänkin viihtyi 1-2 v todella hyvin. Täytyy myöntää, että tunsin pahaa oloa hoidossa olosta, ja mietin, miksi ihmeessä pieni ei kaivannut minua. Uskoisin kuitenkin, että hänellä oli niin hyvä perusturvallisuuden tunne, koska häntä ei kukaan omien vanhempien lisäksi koskaan hoitanut ennen tuota päiväkotia. Lisäksi totutin hänet sinne erittäin hiljalleen, viikon olin mukana, toisella viikolla aloin ihan 15 min jättämisestä totuttamaan, ja muutaman ekan kuukauden hoitopäivät oli muutenkin vain 3 tuntia. Olin silloin opiskelija niin oli mahdollisuus tällaiseen.

2-vuotiaana tämä sama tyttö vaihtoi päiväkotia, ja vaikka taas totutin hänet hiljalleen sinne, silti ei viihtynyt siellä niin hyvin. Onneksi sain hänet sitten kotiin kanssani kun kakkonen syntyi, tuntui olevan kovasti äidinkaipuinen elämänvaihe tuo 2-3 v.

Kakkosen mennessä päiväkotiin joudun menemään suoraan töihin eikä mahdollisuutta noin lyhyisiin päiviin ole, siksi olen tällä kertaa kauemmin kotona.
 
Meillä esikoinen meni osapäivähoitoon ollessaan 1,5v ja viihtyi alusta asti oikein hyvin ja viihtyy edelleen ja kaipaa viikonloppuisinkin kavereitaan ja hoitajia. Kuopus taas juuri täytti 1v ja olin alunperin ajatellut lähteä tässä vaiheessa töihin mutta kuopus on just siinä iässä että äiti on kaikki kaikessa joten en vois kuvitellakaan vieväni häntä päiväkotiin vaan odotellaan että pahin helpottaa ja varmaan vasta sysksyllä hoitoon.
 
[QUOTE="aloittaja";22920674]Oikein innolla jää sinne ja hymyilee jo kun ollaan ulkopuolella. Päivät menee hyvin ja hoitajat sanoo että tyttö hymyilee siellä koko ajan. On hoidossa 12 päivää kuukaudessa ja hoitopäivät yleensä n. 7-8 tuntia.

Itse mietin viitsinkö noin pientä vielä laittaa hoitoon, mutta sanoisin että kyllä se riippuu ihan lapsesta. Tyttö ei ole koskaan vierastanut ja hoidossa on alusta]
 
Mun tyttö aloitti 1v5kk päikyn ja viihtyy siellä. Kertoo kuulemma usein,että ulkoilun aikana äiti hakee. Tai jos haen aikaisemmin niin kertoo. Pari kertaa käynyt niin ,että olen myöhästynyt(toki ilmoittanuy) siitä päikkyyn.,Mutta kun en oo tullut normi aikaan on tytölle tullut hätä ja onkin toisella kertaa ollut tädin sylissä.
Kyllä meidän päikyssä sylitellään ja autetaan syönnissä. Meidän tarha sellainen 2 ryhmän tarha toossa ryhmässä 12 lasta ja 3 hoitajaa. Kovasti puhuu tarhakavereista.
 
Meillä kaikki kolme ovat viihtyneet tarhassa hyvin. Aloittivat 1v5kk, 1v4kk ja 1v7kk ikäisinä, nyt jo isommat on koulussa.

Jäivät aina iloisesti tarhaan ja pois lähtiessä olivat tyytäväisiä päiväänsä.

Ja hymyilivät. :) Mutta ilmeisesti vain saadakseen huomiota ja purkaakseen eroahdistustaan, kuten tässäkin ketjussa on jo muistettu mainita. Mitenkähän se aidon hymyn erottaa siitä ahdistushymystä? Ja mistä tietää, hymyileekö se kotihoidettu lapsi siksi, että sitä ahdistaa, kun se joutuu olemaan äidin kanssa koko ajan, jos kerran tarhassa lapsi hymyilee, koska ei saa olla äidin kanssa koko ajan? Nää on mulle tosi vaikeita....
 
jostain luin että lapsilla jotka on liiallisen hyväntuulisia ja hymyileviä, on taustalla usein masennusta ja ahdistusta. tai sitä, että lapsi on huomannu että vain hymyilemällä saa huomiota. ei se kerro siitä mitä pienen sisimmässä tapahtuu. sori vaan. moni yltiöpäisen hymyilevä ja hyväntuulinen vauva on tutkittaessa todettu vakavasti masentuneeksi.
 
jostain luin että lapsilla jotka on liiallisen hyväntuulisia ja hymyileviä, on taustalla usein masennusta ja ahdistusta. tai sitä, että lapsi on huomannu että vain hymyilemällä saa huomiota. ei se kerro siitä mitä pienen sisimmässä tapahtuu. sori vaan. moni yltiöpäisen hymyilevä ja hyväntuulinen vauva on tutkittaessa todettu vakavasti masentuneeksi.

Joo, niinhän se on. Meidän vauva alkoi hymyillä 4 viikon iässä, laitettiin heti Prozac-kuurille. Ihan kauheaa, kuinka näin pienet jo masentuu :( Nytkin teeskentelee olevansa innoissaan, kun mennään laskettelemaan ja pääsee pulkkamäkeen isovanhempien kanssa samalla, kun vanhemmat ovat rinteessä :( Reppana ei uskalla näyttää todellisia tunteitaan eli angstista vitutusta siitä, että taapero rehataan jonnekin helkutin rinteeseen :( On tämä niin kauheaa, kun vauvatkin jo teeskentelevät iloisia eivätkä uskalla kiroilla ja vetää persekännejä, vaikka todellisuudessa juuri sitä haluaisivat :(
 
No meidän poika jäi myös ilman itkuja hoitoon alusta lähtien ja on viihtynyt tosi hyvin siellä. Tarhatädit on sanoneetkin että lapsen perus turvallisuus ja luottamus meihin vanhempiin on kunnossa, eli tietää että hänet tullaan hakemaan. Ja hän saa tarpeeksi huomiota kotona ja on aina saanut. Näistähän se hyvä elämä suurimmalta osaltaan koostuu, rakkaudesta, turvallisuuden tunteesta ja luottamuksesta omiin vanhempiin. Olen oikeasti tyytyväinen että on onnistuttu antamaan ne pojalle muidenkin mielestä!
Meillä ei ole ainakaan pelkoa masennuksesta sillä poika kuulemma osaa ja uskaltaa osoittaa mieltään tarhassakin ja kiukutella siinä missä muutkin =), mutta kyllä sen omasta lapsesta näkee kun toinen mielellään jää hoitoon eikä edes monta kertaa ehdi vilkuttaa kun kaverit kutsuu leikkeihin!
 
Viimeksi muokattu:
jostain luin että lapsilla jotka on liiallisen hyväntuulisia ja hymyileviä, on taustalla usein masennusta ja ahdistusta. tai sitä, että lapsi on huomannu että vain hymyilemällä saa huomiota. ei se kerro siitä mitä pienen sisimmässä tapahtuu. sori vaan. moni yltiöpäisen hymyilevä ja hyväntuulinen vauva on tutkittaessa todettu vakavasti masentuneeksi.

Tämä voi ikävä kyllä pitää paikkansa. Itsekin olin lapsena oikein aurinkoinen ja hymyileväinen, helposti sopeutuvainen myös hoidossa. Todellisuudessa kotona oli lapsuudessani aina vanhempien riitoja, runsasta alkoholinkäyttöä, fyysistä kuritusta jne. vähemmän iloisia asioita. Niitä opin jo hyvin varhain peittelemään ulkopuolisilta. Vieläkään aikuisiällä en osaa näyttää kaikkia tunteita, esim. en osaa ilmaista suuttumustani, vaikka aihetta olisikin=kynnysmatto.
 
Jos teillä on ollut sellainen elämäntilanne, että teidän on ollut pakko viedä pieni lapsi kodin ulkopuolelle hoitoon, niin, sitten se on niin. Turha siitä on kantaa huonoa omaatuntoa. Keskittykää muuten luomaan hyvä suhde lapseen ja viettäkää mahd . paljon aikaa lapsen kanssa muuten, eiköhän se korvaa menetyksen (varhainen erossa olo äidistä päivisin), kyllä lapset sopeutuu. Eihän se ideaalitilanne ole, mutta laskusthan on maksettava, tottakai!

Olkaa kuitenkin tarkkoja lasten suhteen, seurailkaa heitä ja jutelkaa, viettäkää aikaa heidän kanssaan...Älkääkä koskaan menkö tuohon harhaan, että "Lapseni hymyilee koko päivän päiväkodissa, kaikkionhyvinkaikkionhyvin..."Asiat on monimutkaisia ...
 
Vielä pitää sanoa, että vierastaminen kuuluu lapsen normaaliin kehitykseen, kertoo kiintymyssuhteen muodostamisesta (aito kiintymyssuhde, joka perustuu rakkauteen, ja joka muodostuu siis perheenjäseneen, äitiin, isään, ei esim päivähoitjaaan) Eli se, että lapsi on "helppo" päiväkodissa ja iloinen, ei kerro siitä, että lapsella on hyvä olla, välttämättä...tottai on helppoa ja mukavaa viedä iloinen lapsi hoitoon, mutta kyllä se on pääasiassa tärkeeä isommalle lapselle (siis päiväkodit virikkeineen jne) , mutta joskus on pakko.
 
[QUOTE="aloittaja";22921511]Joo, yksityisessä päiväkodissa on. Todella mukavat hoitajat.[/QUOTE]

sääliksi käy sua ap, toi on niiiin naurettavaa että luulet että yksityinen on aina parempi. ne yksityiset on kuule jonkun bisnes ja bisneksen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. tämä jää monelta vanhemmalta ymmärtämättä. Tottakai hoitajat ovat mielinkielin kun vanhemmat paikalla, sehän on asiakassuhteiden luomista, se ei vielä kerro mitään mistään. on hyviä ja huonoja hoitopaikkoja, mutta kenenkään ei pidä olla niin pässi että lulee että sana YKSITYINEN on AUTOMAATTISESTI takuu laadusta

siitä että 1v on iloinen ja viihtyy hoidossa, en jaksa edes alkaa paasaamaan. ole ihan rauhassa sitä mieltä. Mullakin on kato 1v ja aika paljon vietän aikaa hänen kanssaan, luen kun hän tuo kirjan, otan syliin kun haluaa, ulkoilen vähemmän aikaa jos onkin "huono ulkoilumieli" mutta varmasti olisi iloisempi jossain laumassa, joopa joo. käydään muita lapsia tapaamassa max 2-2,5 h päivässä, max 2 krt vko. aika väsynythän tuo lapsi niiden jälkeen tuokioiden jälkeen on ja jotenkin ns helpottunut kun saa mennä rauhassa puuhailemaan omien lelujensa pariin hiljaisessa kodissa. ja ihan viihtyy siellä muiden lasten kanssa kun siellä ollaan. mutta yhtään kauenpaa ei tarvitse.
joo lapset on erilaisia, mutta enemmän menee kehitys ja tunnetaidot pienillä lapsilla samaa kaavaa/vaihetta kun taas aikuisikäisillä jo huomattavia eroja
 
sääliksi käy sua ap, toi on niiiin naurettavaa että luulet että yksityinen on aina parempi. ne yksityiset on kuule jonkun bisnes ja bisneksen tarkoitus on tuottaa mahdollisimman paljon voittoa. tämä jää monelta vanhemmalta ymmärtämättä. Tottakai hoitajat ovat mielinkielin kun vanhemmat paikalla, sehän on asiakassuhteiden luomista, se ei vielä kerro mitään mistään. on hyviä ja huonoja hoitopaikkoja, mutta kenenkään ei pidä olla niin pässi että lulee että sana YKSITYINEN on AUTOMAATTISESTI takuu laadusta

siitä että 1v on iloinen ja viihtyy hoidossa, en jaksa edes alkaa paasaamaan. ole ihan rauhassa sitä mieltä. Mullakin on kato 1v ja aika paljon vietän aikaa hänen kanssaan, luen kun hän tuo kirjan, otan syliin kun haluaa, ulkoilen vähemmän aikaa jos onkin "huono ulkoilumieli" mutta varmasti olisi iloisempi jossain laumassa, joopa joo. käydään muita lapsia tapaamassa max 2-2,5 h päivässä, max 2 krt vko. aika väsynythän tuo lapsi niiden jälkeen tuokioiden jälkeen on ja jotenkin ns helpottunut kun saa mennä rauhassa puuhailemaan omien lelujensa pariin hiljaisessa kodissa. ja ihan viihtyy siellä muiden lasten kanssa kun siellä ollaan. mutta yhtään kauenpaa ei tarvitse.
joo lapset on erilaisia, mutta enemmän menee kehitys ja tunnetaidot pienillä lapsilla samaa kaavaa/vaihetta kun taas aikuisikäisillä jo huomattavia eroja

Joo, ei yksityinen välttämättä ole parempi mutta mä tykkään kyllä hirveesti meiän hoitopaikasta :) En olisi laittanut tyttöä sellaiseen paikkaan josta itse en pitäisi. Yksityisissäkin on eroa, esim. meiän päiväkodissa päiväkodin omistaja on itse myös hoitaja ja varmaan yksi mukavimmista tapaamistani ihmisistä. Usein tulen päiväkotiin hakemaan ilman että hoitajat heti huomaa että tulin ja näkee kyllä kuinka hyvin siellä menee ja kuinka hyvin ne hoitajat keskittyy lapsiin.
 
[QUOTE="aloittaja";22921690]Joo, ei yksityinen välttämättä ole parempi mutta mä tykkään kyllä hirveesti meiän hoitopaikasta :) En olisi laittanut tyttöä sellaiseen paikkaan josta itse en pitäisi. Yksityisissäkin on eroa, esim. meiän päiväkodissa päiväkodin omistaja on itse myös hoitaja ja varmaan yksi mukavimmista tapaamistani ihmisistä. Usein tulen päiväkotiin hakemaan ilman että hoitajat heti huomaa että tulin ja näkee kyllä kuinka hyvin siellä menee ja kuinka hyvin ne hoitajat keskittyy lapsiin.[/QUOTE]


Kuule. Sun lapsesta kyllä kasvaa varmasti ihan tasapainoinen ihminen. Olet tehnyt päätöksen viedä lapsi 1 päiväkotiin ja se on varmasti ihan hyvä päiväkoti, älä murehdi asiaa.
 
Monen ystäväni, tuttavani lapset tykkäävät olla päiväkodissa ja ovat viihtyneet siellä niin hyvin etteivät joskus halua poiskaan lähteä :)
Itse olen ollut tälläinen viihtyjä myös, vaikka suhteet vanhempiini ovat aina olleet ja ovat vieläkin hyvät.

Oma poikani taas tykkäisi enempi olla kotihoidossa, tai mummulassa. Päivät menee tarhan tätien mukaan hyvin, leikkikavereita on ja tekemistä riittää, mutta innoissaan juoksee äitiä vastaan portlle ja lähtee kotiin.

Päiväkoti on hyvä ja hoitajat mukavia.. Ehkä nämä ovat vain niitä luonnekohtaisia eroja.
 
jostain luin että lapsilla jotka on liiallisen hyväntuulisia ja hymyileviä, on taustalla usein masennusta ja ahdistusta. tai sitä, että lapsi on huomannu että vain hymyilemällä saa huomiota. ei se kerro siitä mitä pienen sisimmässä tapahtuu. sori vaan. moni yltiöpäisen hymyilevä ja hyväntuulinen vauva on tutkittaessa todettu vakavasti masentuneeksi.

Nämä ovat hauskoja, että jostakin luin... En veisi 1 v. päiväkotiin, mutta silti en puhu asiasta lööperiä. Tässä vauvan masennuksen oireet:

Hannu Leijala
Lasten- ja nuorisopsykiatrian erikoislääkäri
Ylilääkäri
Lasten- ja nuorisopsykiatrian toimintayksikköjohtaja
Seinäjoen keskussairaala
Etelä-Pohjanmaan shp:n kuntayhtymä

Vauvan masennus

Vauvan masennusta arvioitaessa tulee arvioida varhaista vuorovaikutusta sekä tunnistaa puutteel-lisen vuorovaikutuksen piirteet.

Vauvan masennuksen ilmenemismuotoja:

*

Oireina ilmeettömyys tai surullinen tai tyhjä ilme
*

Katsekontaktin välttely
*

Iloton ilme
*

Ympäristöön suuntautuva innostus ja uteliaisuus puuttuvat
*

Vuorovaikutusjokeltelu vähäistä tai puuttuu
*

Ikätasoinen hymyily vähäistä tai puuttuu
*

Runsasta itkuisuutta
*

Valitteleva tai kitisevä itkuääni
*

Ärtyvyys tai jatkuva tyytymättömyys
*

Epäsäännöllinen nukkuminen (liian vähän tai liian paljon unta)
*

Syömiseen liittyvät vaikeudet
*

Heikentynyt lihasjänteys
*

Hidas motorinen kehitys tai taantuma kehityksessä
 
[QUOTE="aloittaja";22920674]Oikein innolla jää sinne ja hymyilee jo kun ollaan ulkopuolella. Päivät menee hyvin ja hoitajat sanoo että tyttö hymyilee siellä koko ajan. On hoidossa 12 päivää kuukaudessa ja hoitopäivät yleensä n. 7-8 tuntia.

Itse mietin viitsinkö noin pientä vielä laittaa hoitoon, mutta sanoisin että kyllä se riippuu ihan lapsesta. Tyttö ei ole koskaan vierastanut ja hoidossa on alusta asti mennyt hyvin :)[/QUOTE]

No empä usko. Uskon kyllä että moni vanhempi tätä hartaasti toivoo. Olisihan se kiva että vanhempana ilman syyllisyydentuntoja olisi mahdollisuus tehdä sitä mitä itsestä tuntuu parhaimmalta,eli saada itselleen aikaa ja viedä lapsi hoitoon täksi ajaksi. Äidin tarpeet (jos lapsen ensisijainen hoitaja) tavallisesti myötäilevät lapsen tarpeita. Äiti joka lastaan hoitanut syntymästä saakka ympäri vuorokauden tuntee tavallisesti miten avuton ja jatkuvan tuen tarpeessa 1v vielä on, äiti tietää että häntä vielä tarvitaan lähelle hän tietää myös ettei kukaan yhtä herkästi lasta pysty tulkitsemaan ja auttamaan. Tämä on se lähtötilanne, on sitten mietittävä miten hoitopaikassa pystytään näihin 1v:n avuntarpeisiin vastaamaan riittävän hyvin.
 
Meidän poika alkaa aina melkein itkemään, jos viikonloppuisin ajamme tarhan ohi, eikä hän pääsekkään sinne...
Ja aivan satavarmasti voin sanoa, että kotona saa ihan hyvää ja rakastavaa hoitoa, ja ihan varmasti huomiota tarpeeksi, mutta kotoa puuttuu ne toiset lapset.
 
[QUOTE="ehkä apua";22931207] Olisihan se kiva että vanhempana ilman syyllisyydentuntoja olisi mahdollisuus tehdä sitä mitä itsestä tuntuu parhaimmalta,eli saada itselleen aikaa ja viedä lapsi hoitoon täksi ajaksi. Äidin tarpeet (jos lapsen ensisijainen hoitaja) tavallisesti myötäilevät lapsen tarpeita. .[/QUOTE]

Kyse on myös siitä, mikä on sille lapselle parasta. Ja monien tutkimusten mukaan, hoidossa oleminen on lapsen psyykkisen, älyllisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta parempi vaihtoehto, kun kotona oleminen.
Nykyään suurin ongelma kotihoidossa on siinä, että äidit ovat yksin sen lapsen kanssa siellä. Elämä on siis varsin rajattua ja suljettua, ja tällöin on vaikea tarjota lapselle tarpeeksi monipuoliset eväät elämään.
 

Similar threads

T
Viestiä
0
Luettu
1K
Aihe vapaa
Tiettytootta mitä mieltä ootta
T
Y
Viestiä
4
Luettu
3K
Aihe vapaa
vierailija
V

Yhteistyössä