Uskaltauduin tekemään nyt sen mitä olen tavallaan pelännyt:/

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja :(
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
?

:(

Vieras
Eli olen täällä jo aikaisemmin puhunut että en ole uskaltanut kertoa isälleni ja mummulleni että olen raskaana vaikka ikää on 23v. Isäni ei ole koskaan hyväksynytttä teen lapsia ja minulla ennenstää on lapsi niin silloinkin piti välit jäissä yli kaksi vuotta:(. ja minä tyhmänä anan anteeksi. noh, nyt laitoin sitten tekstiviestin että meille tulee vauva, itseasiassa jo 4kk päästä. ja jos välit menee tämän takia niin sitten menee, eli se tarkoittaa että en ole tärkeä. eipä ole vastausta kuulunut joten laitoin kuitenkin vielä viestin, että ajattelinkin että sulta ei saa vastausta,muta ota sinä yhteyttä sitten kun haluat. minä en aijo enään ottaa!
 
Olen pahoillani, mun miehen sukun kuuluu yhtä järjetöntä porukkaa kuin sun isäs ja mummus.
Mutta hatun nosto sulle! Nyt sun ei tarvii miettiä sitä enää!

Niistät vaan nenäs ja jatkat eteenpäin, niin sanoi mun isoisäni aina kun tuli seinää vastaan.
:hug:
 
kiitos teille, tirautin tuossa jopa kauheen itkunkin kun viestiä laitoin. noh, nyt sitten ollaan ilman isä ja mummua:( ei aikonut pitää yhteyttä. todella lapsellista. onneksi lapsella on mummu eli äitini ja miehen puolelta kaikki tarvittava.
 
on ikävää miten isäsi ja mummosi käyttäytyy sinua kohtaan..
toki heitä osittain ymmärrän olethan nuorena ryhtynyt äidiksi.. mutta en sinua siitä tuomitse.. he toimivat silti väärin sinua ja lapsiasi kohtaan..
itelläni kävi hiukan samalla tavoin äitini kanssa.. tai no ei edes millään tavoin samoin.. mutta kun opiskelin toisella paikkakunnalla niin äitini oli mukamas kuullut juttua että olen raskaana ja menossa naimisiin.. hän tämän kuvittelun myötä katkaisi välit minuun ihan tyystin.. nykyisinkään emme ole tekemisissä kuin max kerran pari vuodessa.. enkä vieläkään ymmärrä mistä äitini tuota sontaa keksi..
nyt vain ap unohtat isäsi ja mummosi!! anna heidän olla rauhassa ja sulatella asioita.. nyt keskityt elämääsi miehesi ja lapsesi kanssa ja keskityt tulevaan synnytykseen! siihen sitä voimaa tarvitset.. ja sulla on kuitenkin muutoin hirmu hyvä tukiverkosto ympärilläsi ole siis iloinen siitä! :) älä anna kahden "kalkkiksen" pilata iloasi! :)
 

Yhteistyössä