Mitä tekisitte minuna?? Isästä kyse, en ole koskaan tavannut, vaikka asuu ihan lähellä

[Rigel]

Mun pointti on, että jos ap:n odotukset tapaamisen suhteen on realistiset, niin sitten kannattaa sitä tapaamista koittaa järjestää. Mutta jos odotukset on jotain Kadonneiden jäljillä -sarjan ihquihanaa jälleennäkemistä, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa.

Minusta ap kertoi jo ihan aluksi, mitä hän haluaa, ja mitä ei.

 

[Khimaira]

Mä otin isääni yhteyttä siksi että tiedon jano oli valtava - halusin nähdä isäni ensimmäistä kertaa, enkä edes tullut ajatelleeksi että saisin tuollasen vastaanoton :ashamed:
Toisaalta olen tyytyväinen siihen että otin yhteyttä - isä kuoli muutama vuosi tuon soiton jälkeen ja sittenkö vasta asia olsikin vaivannut

 

[vieras]

Tää alotus oli nyt selvästikin tosta kadonneen jäljillä- sarjan tän päiväsestä jaksosta Pikkusen muunneltuna. Sinnepä isin oven taaksehan se tyttö meni, mut eihän se isä ollut mitenkään kauheen innostunut sen näkemisestä, valitettavasti :/

 

[Heffalump]

Mä soittaisin ja selvittäisin asiani: sen että haluan vastauksen siihen miksei halua tavata. Joko puhelimitse tai mieluummin kasvoikkain.
Kysyisin myös, onko hänellä mitään sitä vastaan että tapaisin sisarukseni. (Tosin tässä kohtaa on myönnettävä, että jos hän sanoisi ettemme saa tavata, niin taitaisin todeta tylysti että tulee sitten kiva yllätys eteen kuolemasi jälkeen.)

Mä olen tavannu sisarpuoleni ekaa kertaa perunkirjoituksessa. Tosin olin ollut hänestä tietoinen jo pidemmän aikaa. Sen jälkeen olemme pitäneet yhteyttä ja tavanneet useammankin kerran=) Tosin en usko että tapaamisista olisi tullut mitään ennenkuin olimme molemmat aikuisia ja osasimme käsitellä asiaa järkevästi, eikä kummallakaan ollut mitään odotuksia sisaruksen suhteen.

Saattaa olla ap:llekin fiksu vaihtoehto odottaa että sisarus on aikuinen (ellei jo ole) ennenkuin ottaa yhteyttä, jos isä ei kerran halua pitää yhteyttä.