Mitä tekisitte minuna?? Isästä kyse, en ole koskaan tavannut, vaikka asuu ihan lähellä

[isätön]

15 vuotiaana sain tietää kuka on isäni, kirjoitin kirjeen ja laitoin valokuvan, ei vastausta.

Nyt liki 10v myöhemmin laitoin tekstiviestin, jossa kerroin että nyt kun olen aikuinen, olisi viimein mukava saada tietää, miksei ole ikinä halunnut nähdä minua jne, ei vastausta

Kuitenkin hänellä on osoite ja puhelinnumero ihan julkinen, en tiedä miten reagoisi jos oven taakse menisin. jos haluaisi pysyä piilossa minulta, olisi varmaan muuttanut kauemmas tms

En oikein tiedä mitä haluaisin/voin tehdä. Ei ihan ovenkaan taakse viitsi mennä

sisarus minulla on hänetkin olisi tietysti kiva joskus tavara.

 

[vieras]

No jos isä ei halua tavata niin miks pitäis väkisin mennä? Sulle tulee vain paha mieli siitä tilanteesta, jos hän ei sinua halua nähdä. Jos haluat sisaruksen tavata niin laittaisin kirjeen ja pyytäisin yhteystietoja.

 

[ap]

en tiedä edes, että tietääkö hänen perheensä minusta
Haluaisin vain saada vastauksia, en tarvitse isää

 

[Vakituinen harmailee]

Mullakaan ei ole elämässäni koskaan ollut isää. Vanhempani erosivat kun olin niin pieni, etten muista, eikä isästäni ole sen koommin kuulunut kuin pahoja puheita.

Aina kun mulla on omassa elämässäni kriisi, huomaan vatvovani tätä asiaa. Mutta just silloin ajattelen, että nyt en ainakaan kestä yhtään lisätaakkaa. Tapaaminen on pyörinyt mielessäni, mutta enpä ole saanut aikaiseksi. Olen kohta nelikymppinen ja isäni lähelle 70-v.

"Haluaisin saada vastauksia, en tarvitse isää" on minusta hyvänkuuloinen lähtökohta. Mutta oletko itse varma, ettei sinullakin ole nyt omassa elämässäsi joku kriisi tai muu vaikea vaihe?

Koskaan ei voi tietää, milloin aika loppuu. Mietin näitä juttuja itsekin.

 

[Kylkiluu]

Ap, minä saattaisin vakavasti harkita ovelle marssimista. Mielestäni isäsi on sinulle sen velkaa, että antaa vastauksen sinua vaivaavaan kysymykseen.

 

[ap]

Ap, minä saattaisin vakavasti harkita ovelle marssimista. Mielestäni isäsi on sinulle sen velkaa, että antaa vastauksen sinua vaivaavaan kysymykseen.

Niimpä, sekään ei vaatisi kuin sen yhden tekstiviestin. Ei ole mielestäni paljoa vaadittu

 

[vieras]

Mä soittaisin ja selvittäisin asiani: sen että haluan vastauksen siihen miksei halua tavata. Joko puhelimitse tai mieluummin kasvoikkain.
Kysyisin myös, onko hänellä mitään sitä vastaan että tapaisin sisarukseni. (Tosin tässä kohtaa on myönnettävä, että jos hän sanoisi ettemme saa tavata, niin taitaisin todeta tylysti että tulee sitten kiva yllätys eteen kuolemasi jälkeen.)

 

[Keittiönoita]

Antaisin asian olla. Isäsi ei näyttäisi haluavan olla tekemisissä kanssasi, joten miksi väkisin tyrkyttäisit itseäsi hänen elämäänsä? Luulen, että et saisi kuin pahaa mieltä, jos niin tekisit.

 

[Taevahan Tosi]

Mä varmaan menisin sinne oven taakse tai johonkin muuhun paikkaa jossa tietäisin hänen käyvän ja kävisin kysymässä.

 

[The Urpoileva Helmi]

Mulla kans isä jossain, tiedän nimen, en muuta.
Monesti mietin että kun täytän 18,otan yhteyttä, aina vaan jäänyt niin tekemättä..
Mutta kieltämättä olishan se kiva tavata, vaikka kuullakseen sen ettei halua olla tekemisissä.
Ja olishan se mukava tietää onko tullut uusia sisaruksia =)

 

[vastaan havainnoinnin tulokset]

mitä järkeä mennä kyselemään mitään?
näkeehän sen elämässä, miksi moni hylkää lapsensa.
heikkouttaan.
miehet passataan pilalle äitien toimesta ja heistä tulee heikkoja ja laiskoja paskoja.
eivät selviä yksin ja jaksa tehdä raskaita kotitöitä, ruoanlaittoa ja siivousta, vaan haluavat jonkun toisen tekemään oikeat työt. ja se toinen nainen yleensä rakastaa vaan omia lapsiaan, kuten kaikki äidit, ja ei halua siihen muiden kersoja. ei edes miehensä.
ja koska mies on heikko paska, kuten suuri osa miehistä, hän on mieluummin paska isä kuin ilman naista. itsekkyyttään, heikkouttaan.
ja valitettavasti lienee niinkin, että jotkut naiset ottavat lapsensa koston välineiksi, eivätkä anna isälle mahdolllisuutta tavata lapsiaan.

 

[Keittiönoita]

Oletko varma, että haluat tietää? Oletko valmis kuulemaan, että olet isäsi mielestä virhe, jonka hän teki joskus kännipäissään tai muutoin nuoruuden tyhmyyksissään? Oletko valmis kuulemaan, että et kuulu hänen elämäänsä etkä tule koskaan kuulumaankaan? Oletko valmis tulemaan torjutuksi? Mitä tältä tapaaiselta todellisuudessa odotat? Isää vai vierasta miestä, jonka mielestä voisit mennä vaikka Timbuktuun ja jäädä sinne?

 

[Mrs Shillelagh]

Tuskin menisin oven taakse kolkuttelemaan, saattaisin korkeintaan jotain postia lähetellä.

 

[miljoonakala]

Menisin tapaamaan tai koittaisin hoitaa asiaa vaikka sukulaisten kautta.
Itse olen isätön, ei yhtään muistikuvaa isästä siis, juttuja olen kyllä kuullut hieman.
Ja kipeämpää asiaa kuin isättömyys en tiedä. Kuitenkin näen isäni joka aamu peilíkuvassa. Jos saisin mahdollisuuden, en epäröisi hetkeäkään selvittää syitä.
Oman perimän tunteminen voi muodostua hirveän tärkeäksi ellei sitä ole.

 

[vieras]

Oletko varma, että haluat tietää? Oletko valmis kuulemaan, että olet isäsi mielestä virhe, jonka hän teki joskus kännipäissään tai muutoin nuoruuden tyhmyyksissään? Oletko valmis kuulemaan, että et kuulu hänen elämäänsä etkä tule koskaan kuulumaankaan? Oletko valmis tulemaan torjutuksi? Mitä tältä tapaaiselta todellisuudessa odotat? Isää vai vierasta miestä, jonka mielestä voisit mennä vaikka Timbuktuun ja jäädä sinne?

Tieto toki lisää tuskaa, mutta niin tekee tietämättömyyskin.
Tiedon saamisen jälkeen voi olla helpompaa antaa olla, vaikka hiukan vihatakin.

 

[Keittiönoita]

Tieto toki lisää tuskaa, mutta niin tekee tietämättömyyskin.
Tiedon saamisen jälkeen voi olla helpompaa antaa olla, vaikka hiukan vihatakin.

Toi on ihan totta. Ap:n isä ei mitä ilmeisimmin halua ap:tä elämäänsä, mutta jos ap haluaa kuulla asian isänsä omasta suusta, niin mikä ettei. Kunhan ei elättele toiveita jostain ihanasta isä-tytär-tapaamisesta ja sitten pety katkerasti, kun onkin isälleen täysin yhdentekevä olento. Tarkoitan tällä sitä, että jos on valmis kestämään totuuden siitä, että on jonkun mielestä täysin merkityksetön, niin siitä vaan sitten.

 

[una]

kyllä mä menisin. mä oon koko elämäni halunnut tietää miks mun isä jätti mut eikä pitänyt yhteyttä jne ja ajattelin aina että joku päivä menen ja kysyn. samassa kaupungissa kun ollaan asuttu kanssa jo monta vuotta. sit kävikin niin että vuosi sitten kuoli tapaturmaisesti enkä ikinä saa vastauksia kysymyksiini :

 

[Khimaira]

Mulla oli samankaltainen tilanne nuorena. Soitin sitten isälle ja kerroin että haluaisin vain nähdä hänet. Hän sanoi että hän ei halua, enkä saisi enää koskaan ottaa häneen yhteyttä.
Se oli puhelu jonka muistan varmaan aina :ashamed: :ashamed: :'(

 

[Keittiönoita]

Mulla oli samankaltainen tilanne nuorena. Soitin sitten isälle ja kerroin että haluaisin vain nähdä hänet. Hän sanoi että hän ei halua, enkä saisi enää koskaan ottaa häneen yhteyttä.
Se oli puhelu jonka muistan varmaan aina :ashamed: :ashamed: :'(

Tätä mä olen noissa kirjoituksissani koittanut tuoda esiin. Eli pitää myös hyväksyä se, että tulee torjutuksi. Itse an ap:n kuvaamassa tilanteessa lähtisi isään ottamaan enää yhteyttä. Isä tietää, mistä tyttärensä tavoittaa, jos haluaa tytärtään tavata. Miksi ehdoin tahdoin menisin ja pahoittaisin mieleni entisestään?

 

[una]

Mulla oli samankaltainen tilanne nuorena. Soitin sitten isälle ja kerroin että haluaisin vain nähdä hänet. Hän sanoi että hän ei halua, enkä saisi enää koskaan ottaa häneen yhteyttä.
Se oli puhelu jonka muistan varmaan aina :ashamed: :ashamed: :'(

Tätä mä olen noissa kirjoituksissani koittanut tuoda esiin. Eli pitää myös hyväksyä se, että tulee torjutuksi. Itse an ap:n kuvaamassa tilanteessa lähtisi isään ottamaan enää yhteyttä. Isä tietää, mistä tyttärensä tavoittaa, jos haluaa tytärtään tavata. Miksi ehdoin tahdoin menisin ja pahoittaisin mieleni entisestään?

koska jos ei itse saa selvyyttä asiaan. oli se sitten pettymys tai ei, niin se jää VAIVAAMAAN loppuelämäksi. onhan se vaivannut jo tähänkin asti?

 

[heikko]

Mä varmaan menisin ovelle, koska en vaan voisi olla menemättä. Haluaisin nähdä sen, kysyä asioita. Sitten kun olisin omin silmin nähnyt ja todennut, niin voisin jatkaa elämääni. (Tai sitten en, jos jokin asia jäisi vaivaamaan...) No anyway, mä en varmaan pystyisi vaan unohtamaan koko asiaa.

 

[Keittiönoita]

koska jos ei itse saa selvyyttä asiaan. oli se sitten pettymys tai ei, niin se jää VAIVAAMAAN loppuelämäksi. onhan se vaivannut jo tähänkin asti?

Selvyyttä mihin? Eikö se ole aika selväksi ap:lle tullut, että hän on isälleen merkityksetön ja ettei hänen isänsä halua häntä elämäänsä? Tekeekö se ap:n onnelliseksi - ja toki, voi tehdäkin - että kuulee isänsä suusta, että isä ei halua häntä nyt eikä koskaan tavata? Mun mielestä siis ap:n pitää miettiä, mitä lopulta haluaa ja millaisen mielipahan on valmis siitä tapaamisesta sydämeensä ottamaan.

 

[Rigel]

Mulla oli samankaltainen tilanne nuorena. Soitin sitten isälle ja kerroin että haluaisin vain nähdä hänet. Hän sanoi että hän ei halua, enkä saisi enää koskaan ottaa häneen yhteyttä.
Se oli puhelu jonka muistan varmaan aina :ashamed: :ashamed: :'(

Tätä mä olen noissa kirjoituksissani koittanut tuoda esiin. Eli pitää myös hyväksyä se, että tulee torjutuksi. Itse an ap:n kuvaamassa tilanteessa lähtisi isään ottamaan enää yhteyttä. Isä tietää, mistä tyttärensä tavoittaa, jos haluaa tytärtään tavata. Miksi ehdoin tahdoin menisin ja pahoittaisin mieleni entisestään?

Näinkin voi käydä, mutta entä jos isällä on jokin muu syy, miksi ei ole pitänyt yhteyttä - jokin itsestään riippumaton syy? Esim. se uusi puoliso - tai se entinen puoliso, oma äitisi? Tai jos tuntee niin suurta syyllisyyttä oman lapsensa hylkäämisestä, ettei kehtaa enää kaikkien vuosien jälkeen ottaa yhteyttä - olisitko siinä tapauksessa valmis antamaan anteeksi?

Halu vaikka sitten pahoittaa mielensä voi olla suurempi kuin mahdollinen pettymys. Ja minä ainakin ymmärrän sen.

 

[una]

Mulla oli samankaltainen tilanne nuorena. Soitin sitten isälle ja kerroin että haluaisin vain nähdä hänet. Hän sanoi että hän ei halua, enkä saisi enää koskaan ottaa häneen yhteyttä.
Se oli puhelu jonka muistan varmaan aina :ashamed: :ashamed: :'(

Tätä mä olen noissa kirjoituksissani koittanut tuoda esiin. Eli pitää myös hyväksyä se, että tulee torjutuksi. Itse an ap:n kuvaamassa tilanteessa lähtisi isään ottamaan enää yhteyttä. Isä tietää, mistä tyttärensä tavoittaa, jos haluaa tytärtään tavata. Miksi ehdoin tahdoin menisin ja pahoittaisin mieleni entisestään?

Näinkin voi käydä, mutta entä jos isällä on jokin muu syy, miksi ei ole pitänyt yhteyttä - jokin itsestään riippumaton syy? Esim. se uusi puoliso - tai se entinen puoliso, oma äitisi? Tai jos tuntee niin suurta syyllisyyttä oman lapsensa hylkäämisestä, ettei kehtaa enää kaikkien vuosien jälkeen ottaa yhteyttä - olisitko siinä tapauksessa valmis antamaan anteeksi?

Halu vaikka sitten pahoittaa mielensä voi olla suurempi kuin mahdollinen pettymys. Ja minä ainakin ymmärrän sen.

nimenomaan. mä antaisin mitä vaan että mun isä ois viel elossa että voisin kysyä. oli se vastaus sitten mikä vaan..

 

[Keittiönoita]

Näinkin voi käydä, mutta entä jos isällä on jokin muu syy, miksi ei ole pitänyt yhteyttä - jokin itsestään riippumaton syy? Esim. se uusi puoliso - tai se entinen puoliso, oma äitisi? Tai jos tuntee niin suurta syyllisyyttä oman lapsensa hylkäämisestä, ettei kehtaa enää kaikkien vuosien jälkeen ottaa yhteyttä - olisitko siinä tapauksessa valmis antamaan anteeksi?

Halu vaikka sitten pahoittaa mielensä voi olla suurempi kuin mahdollinen pettymys. Ja minä ainakin ymmärrän sen.

Mä en sanokaan, etteikö ap:n pitäisi isäänsä ottaa yhteyttä. Hän tekee niin, jos niin haluaa. Mutta mun mielestä on hyvä ensin miettiä, mitä siltä tapaamiselta odottaa ja mitä kaikkea on valmis tapaamisesta kestämään. Ap on antanut isälleen tilaisuuden ottaa yhteyttä ja isä ei ole sitä halunnut tehdä. Varmaan siihen haluttomuuteen on jokin syy. Tarvitseeko ap:n tietää sitä syytä? Tuleeko hänelle parempi mieli, jos tietää syyn? Oikeasti? Ja entä jos se isä vaan vetää oven kiinni nenän edestä sanomatta sanaakaan ja ajattelee, että "nyt se vitun äpärä tuli pilaamaan mun elämäni".

Mun pointti on, että jos ap:n odotukset tapaamisen suhteen on realistiset, niin sitten kannattaa sitä tapaamista koittaa järjestää. Mutta jos odotukset on jotain Kadonneiden jäljillä -sarjan ihquihanaa jälleennäkemistä, niin kannattaa miettiä kaksi kertaa.