Uskallatko myöntää käyttäneesi fyysistä rankaisua?

Uskallatko myöntää käyttäneesi/puolisosi käyttäneen fyysistä rankaisua lasten kasvatuksessa? Oletko ottanut hiuksista kiinni, antanut luunappia? Saa nähdä moniko vastaajista tunnustaa vai tuleeko vastauksia vain niiltä, jotka jyrkästi asian tuomitsevat ja kärsivät lapsuuden ikävistä kokemuksista.

Olen nimittäin aivan varma, että fyysinen kurittaminen on asia, jota edelleen tapahtuu, ja joka on jopa hiljaisesti hyväksyttyä. Harva sitä ääneen uskaltaa sanoa.

 

En ite oo vielä käyttäny ku poika vasta ens kuussa 1v mut en kato sitä niin pahallakaan, jos antaa vähä risulla perseelle. Keho muistaa ja siitä oppii! Eri asia ruveta hakkaamaan.

 

mulla ei ole mitään myönnettävää koska en kurita lapsia fyysisesti. eikä muuten myöskään minua ole fyysisesti kuritettu lapsena joten mitään traumoja sellaisesta ei ole jäänyt

 

[QUOTE="vieras";23846853]mulla ei ole mitään myönnettävää koska en kurita lapsia fyysisesti. eikä muuten myöskään minua ole fyysisesti kuritettu lapsena joten mitään traumoja sellaisesta ei ole jäänyt[/QUOTE]

peesi

 

Mies sanoi, että ihan oikein, että saivat vitsasta pienenä, että kyllä siinä oppi, mutta itse ei kykene vitsaa lapsilleen antamaan, eikä mun puolesta kyllä tarvitsekaan.

 

Tänään siihen sorruin enkä todellakaan ole ylpeä. Minua on tukistettu lapsena ja aiheesta. Ei siis traumoja. Silti on tosi syyllinen olo:

http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1975007-hermot-tiukalla-en-jaksais-koliikkivauva-ja-uhmaikainen/#post23846911

 

Minulle selvisi vasta aikuisena, että äitini, jonka en kyllä koskaan olisi uskonut tekevän mitään kenellekään, läpsäisseen minua kun olin uhmaikäinen. Hän oli asiasta todella pahoillaan. No, traumaa ei ole jäänyt, mutta yllätyin kovasti tiedosta. Siksikin tämä epäily on melko voimakas, että hän on aina ollut todella jyrkkä fyysisen rankaisun suhteen (ei ole hyväksynyt).

 

Mä kerran yritin näyttää reilu 1-vuotiaalle tytölleni, että hiuksista repiminen ei ole kivaa. Tytöllä oli tapana (onneksi nykyää enää tosi harvoin) repiä minua hiuksista tahallaan. Otin tyttöä kevyesti hiuksista ja kysyin, onko kivaa. Ilmeisesti oli, koska repi mua kahta kauheammin hiuksista ja nauroi. Kun sanoin "revi omia hiuksiasi, äläkä äidin", niin lapsi teki työtä käsketyä ja hauskaa näytti olevan. Oli viimenen kerta, kun tuolle höppänälle koitan mitään opettaa "väkivalloin".
Mielestäni tällainen on ihan sallittua, jos lapsi ei ymmärrä puhetta, vaikka kuinka yrittäisi. Konkreettisesti näyttää, että ei ole kivaa tuollainen. Ei tietenkään niin, että ihan oikeasti sattuu.

 

Kyllähän noita tapauksia kaupassa näkee. Siis lapsia, jotka luimistelevat vanhempiaan, jos ne liikahtavat liian nopeasti. Surkean näköistä ja hyvin kyllä tietää mistä se refleksi on opittu.

 

Vähissä tuntuvat olevan myöntäjät... Mikä toki hyvä asia, mutta epäilen, että totuudesta kaukana.

 

Mä kyllä pidän luusereina vanhempia, jotka turvautuvat fyysisiin rankaisukeinoihin.

 

Mä olen läpännyt 2v:tä sormille kun tämä kynsi parin viikon ikäistä pikkusisarta. Kysyttäessä vastaan, etten sellaista hyväksy, mutta se kyllä tuli kuin refleksinä. Hiton tarkka on oltava, etten ainakaan tee sitä uudelleen.

 

Mä kyllä pidän luusereina vanhempia, jotka turvautuvat fyysisiin rankaisukeinoihin.

Tuskinpa kukaan asialla haluaa kehuskella. Aina ei vaan taida asiat mennä ihan suunnitelmien mukaan. Minun ei pitänyt milloinkaan huutaa omilleni, mutta toisin on käynyt ja monesti!

 

Mulla on niin upea teini-ikäinen poika että aivan ilman häpeän tunnetta pystyn sanomaan että pari kertaa tuli nappastua luunappi silloin kun hän pienenä testasi kuinka kauan voi törppöillä. Ei tee kenellekään mitään traumoja kun nappasija on itsensä kuitenkin hallitseva ja lapsella on upea perusturvallisuus luotuna.

Ehkä tekisi hyvää monelle nykyisellekin vanhempiensa testaajalle nähdä, missä oikeasti rajat menevät.

 

Uskallan myöntää, olin tosi kireä äiti, kun esikoiseni oli 2-vuotias ja kuopus oli vauva. Minulla meni hermot usein ja tukistin ja huusin usein lapselle, joka oli ihan pieni. Olin ihan ulalla äitiydessä, mutta opin siitä, kun lapseni nosti kättään suojakseen, älä äiti huuda, sanoi pieni. Oli kova läksy. Nyt olen 17- ja melkein 15-vuotiaan äiti.

 

Kokeilkaa muuten ainakin joskus kurinpidossa korottaa ääni niin käskeväksi että lapsi TOD tajuaa mistä on kysymys. Se saa aikaan lapselle edes jonkinlaisen itsesuojeluvaiston joka puuttuu niiltä joita ei oikeasti ole koskaan kielletty.

 

Uskallan myöntää, olin tosi kireä äiti, kun esikoiseni oli 2-vuotias ja kuopus oli vauva. Minulla meni hermot usein ja tukistin ja huusin usein lapselle, joka oli ihan pieni. Olin ihan ulalla äitiydessä, mutta opin siitä, kun lapseni nosti kättään suojakseen, älä äiti huuda, sanoi pieni. Oli kova läksy. Nyt olen 17- ja melkein 15-vuotiaan äiti.

Koetko, että perusluottamus on löytynyt uudestaan vai näkyykö tänä päivänä tuo vaikea aika jotenkin?

 

Koetko, että perusluottamus on löytynyt uudestaan vai näkyykö tänä päivänä tuo vaikea aika jotenkin?

Kysytkö ihan tosissasi, että lapsen perusluottamus katoaa parista luunapista silloin kun äiti on erittäin rakastava ja lapselleen parasta tarkoittava? Herätyyyyyys

 

Kysytkö ihan tosissasi, että lapsen perusluottamus katoaa parista luunapista silloin kun äiti on erittäin rakastava ja lapselleen parasta tarkoittava? Herätyyyyyys

Kysymys ei ollut tarkoitettu sinulle.

 

Kysymys ei ollut tarkoitettu sinulle.

no ohops, oli kiire

 

Oon antanut esikoiselle luunappia joskus kun menee räplää jotain mitä kieltäny moneen kertaan. 1,5v ikäisenä suunnilleen.. Eipä häntä oo tullu ku muutaman kerran näpäytetyksi.
Tukistamista/selkä saunaa en kyllä hyväksy.

 

Fyysinen rankaisukeino on holding silloinkuin jäähy ei tehoa. Minua tai miestäni ei saa lyödä eikä päälle sylkeä. Tosi kovapäinen 3v asuu meillä.

 

Olen tukistanut ja olen myös antanut luunappia. Molempi kerran.

 

Koetko, että perusluottamus on löytynyt uudestaan vai näkyykö tänä päivänä tuo vaikea aika jotenkin?

Tuo on hyvä ja kipeä kysymys. Luulen ja toivon, että perusluottamus on löytynyt uudelleen, jo monta vuotta sitten. Olin pitkään epävarma asian suhteen. Mietin sitä usein, että muistaako lapsi sen, että äiti oli hermoheikko räjähtelijä joka suuttui tänään kaatuneesta maitolasista ja toisena päivänä ei ollut moksiskaan. Nyt uskon, että minulla on lapsiini hyvä ja lämmin suhde. Myönnän kyllä, etten voi tietää lapsieni ajatuksia, vain sitä miten he ovat lähelläni, paljon ja lämpimästi.

 

[QUOTE="vieras";23847305]Fyysinen rankaisukeino on holding silloinkuin jäähy ei tehoa. Minua tai miestäni ei saa lyödä eikä päälle sylkeä. Tosi kovapäinen 3v asuu meillä.[/QUOTE]

Jostain syystä en osaa mieltää oikein tehtyä holdingia fyysiseksi rankaisukeinoksi. Sen tarkoitus on kuitenkin saada lapsi rauhoittumaan ja estää häntä satuttamasta itseä tai muita tilanteessa, jossa lapsi ei yksinkertaisesti siihen itse pysty.