Uskallatko laskea alle 3,5 v. lapsesi rannalla veteen ilman sinua/muuta vedessä olevaa valvojaa?

Just äsken päästin kaikki neljä keskenään veteen, 2v., 4v., 5v. ja 8v.

Kyllä siinä tovi meni, ennen kuin itse kerkesin veteen, piti ensin juoruta naapurin kanssa ja saada omat vaatteet pois ja muuta....

Mutta olisin kyllä ollut sekunnissa nappaamassa kiinni, jos joku olisi kaatunut tai muuten vaan humpsahtanut turpa veden alle.
Uimarenkaat oli kyllä lapsilla, mutta nehän vasta vaarallisia vehkeitä onkin. Sellaisen kanssa muksu menee helposti syvemmälle kuin ilman sitä, ja jos siitä keikahtaa "yli", niin vaikeampi on päästä ylös kuin ilman rengasta...

 

No tuo meidän ranta on sellainen että jos lastani on polviin saakka vettä, on jo tyyliin kymmenien metrien päästä rannasta. Ja kun vettä lasta on reisiin saakka, sen jälkeen alkaa syvetä huomattavasti nopeammin. En siis ole ollenkaan varma ehtisinkö sököllä polvellani juosta nappaamaan ajoissa käsivarresta. Ehkä joku edes vähän jyrkempi ranta voisi vielä onnata.

Joo, ei sellaiselle kannatakaan jättää, jos on "liikkuva" lapsi. Meidän lapsen voisi ihan rauhassa laittaa yksin veteen kuin veteen, jos vain jalat pohjaa. Sillä ei ihan varmasti siellä minnekään liikkuisi. Luultavasti vain yrittäisi karjuen pois.

 

linnunradan puistossa siltiksessa mieheni ja poikani (3 v 2kk)...mies kuuli että monen metrin päässä istuskelevat/makailevat vanhemmat kommentoivat ylihysteeriseksi....
suurin osa pienistä ilman valvontaa :/

Joo on minuakin varmaan eilen kommentoitu samoin. No, ehkä uimarenkaan voisi jättää huomenna pois, (jos on uimakeli vielä) mutta ei kellukkeita. Ja ainakin 5 metrin päässä kuljen, että ehdin napata kiinni jos lähtee syvälle päin täysiä kipittelemään...

 

Joo, ei sellaiselle kannatakaan jättää, jos on "liikkuva" lapsi. Meidän lapsen voisi ihan rauhassa laittaa yksin veteen kuin veteen, jos vain jalat pohjaa. Sillä ei ihan varmasti siellä minnekään liikkuisi. Luultavasti vain yrittäisi karjuen pois.

Tuo minun poikani taas menee kuin suihkukone, oli sitten maalla, merellä tai ilmassa.

 

Tuo minun poikani taas menee kuin suihkukone, oli sitten maalla, merellä tai ilmassa.

Meilläkin on sellainen poika. Mutta tuo tyttö on ihan toista maata. Ei siedä mitään uusia tuntemuksia, niin kuin vaikka järveä. Haluaa pois ja jos ei pääse, seistä nököttää mahdollisimman liikkumatta. Ettei vaan pääse vesi ja hiekka tuntumaan jaloissa miltään.

 

Tässäkin asiassa lähtisin miettimään lapsikohtaisesti. Me ollaan voitu ottaa rauhallisemmin ja luottavaisemmin
vanhemman lapsen kanssa, koska luonteeltaan on rauhallinen ja harkitsevainen sekä vauvauinnista on oppinut
ns. Kunnioittamaan vettä. Nuoremman perään onkin joutunut olemaan valppaampi, koska on tuommoinen turhan
rohkea Duracelpupu, joka ehtii hetkessä ties minne vanhemmilleen harmaita hiuksia aiheuttavaan vaaranpaikkaan.

 

Just äsken päästin kaikki neljä keskenään veteen, 2v., 4v., 5v. ja 8v.

Kyllä siinä tovi meni, ennen kuin itse kerkesin veteen, piti ensin juoruta naapurin kanssa ja saada omat vaatteet pois ja muuta....

Mutta olisin kyllä ollut sekunnissa nappaamassa kiinni, jos joku olisi kaatunut tai muuten vaan humpsahtanut turpa veden alle.
Uimarenkaat oli kyllä lapsilla, mutta nehän vasta vaarallisia vehkeitä onkin. Sellaisen kanssa muksu menee helposti syvemmälle kuin ilman sitä, ja jos siitä keikahtaa "yli", niin vaikeampi on päästä ylös kuin ilman rengasta...

Joo eilen katselin että on kyllä turha kapine tuo rengas. Kellukkeet sen sijaan loistavat.

Virossa katselin sellaista ovelaa systeemiä jollaista en ole Suomessa nähnyt, vähän harmittaa kun en ostanut. Siinä oli käsivarsiin laitettavat kellukkeet ja niitä yhdisti selkään laitettava noin 15 cm levyinen kaistale, edestä sen sai kiinni. Vähän kuin kelluntaliivi tms. mutta paljon kevyempi. Ei ollut puhalllettava, itse ainakin inoan sitä puhaltamista, ja se on hankalaakin ton elohopean kanssa, kun ei se malttaisi millään odottaa.

 

Kävelin ja touhusin esikoisen kanssa vedessä siihen saakka kun täytti 6. Sai olla kellukkeilla tai ilman, kunhan minä olin lähellä. Eli siinä mielessä oot mun mielestä vähän turhan varovainen, että pitää kellukeet olla. Kyllä sä sen kiinni saat, jos kaatuaa. Syvemmällekin sai mennä mun kanssa, kunhan kokoajan vahdin. Itse sai valita, haluaako uimaleluja mukaan vai ei.
Ja siis korjaan vielä, että siinä vaiheessa menin mukaan jos lähti ihan uimaan uimaan eli vesi yli lantion. Siinä matalassa vedessä sai touhuta yllin kyllin, katselin siinä rannalla. Varmaan 2,5-vuotiaasta alkaen.

 

Rannalta käsin oon valvonut lapsiani siitä asti kun he ovat olleet n. 2 v. Tottakai olen usein uinut itsekin, ja ollut heidän mukanaan vedessä, mutta joskus valvoin myös rannalta käsin. Mutten mistään 50 m päästä, vaan olen istuskellut lähellä vesirajaa.

Vielä eivät ole lähteneet liian syvälle, ja 8½ v & 6½ v ovat nyt.

Ei niillä aina ollut edes kellukkeita tms.

 

Riippuu lapsesta ja riippuu rannasta.

Just tänään oltiin Yyterissä Karhuluodon rannalla ja siellä vesi tosi matalaa, istuskelin n. 3m päässä vesirajasta ja 3,5v kykki vedessä niin, että varpaat kastuivat. Lapsi on arka, ei halua mennä mereen edes vanhempien sylissä, pelkää tuulta ja aaltoja joten pääasiassa rannalla vaan touhuaa hiekkaleikkejä, hakee vaan merestä vettä rakennelmiinsa.

Nopeasti syvenevässä rannassa, vilkkaan ja uhkarohkean lapsen kanssa ja väenpaljoudessa en päästäisi kyllä käsivarrenmittaa kauemmaksi itsestäni...

Tuosta veden hörppäämisestä. Jotta sen vois estää kokonaan, niin ei auta muu kuin pitää korvista kii koko ajan ja varoa, ettei ite kompastu. En siis kannata sitä, että pitää lapsesta _koko ajan_ kiinni, jos on sen syvyisessä vedessä että lapsi pääsee itse kahlaamaan. Kunhan pitää silmät kiinni lapsessa ja pääsee sekunneissa kalastamaan lapsen veden alta.

 

Minä seison lapsen vieressä vedessä, vaikka 3,5 vuotias osaakin jo uida hiukan ja pysyy pinnalla hetken aikaa. Suomessa järvivesi on monessa paikassa tosi sameaa ja rannalta on yllättävän vaikea arvioida missä lapsi oli kun edellisen kerran pää näkyi pinnalla. Pari kesää sitten oli ainakin useampi pienen lapsen hukkumistapaus, jossa vanhemmat olivat valvoneet lasta rannalta käsin ja yhtäkkiä menettäneet näköyhteyden. Vedessä en ota lapsen kanssa mitään riskiä, lisäksi minusta on mukava touhuta ja leikkiä yhdessä lapsen kanssa vesileikkejä

 

[QUOTE="vieras";26784724]En uskalla, kahlaan vedessä itsekin. Lapsi saattaa hukkua matalaankin veteen todella nopeasti, sekunneissa.[/QUOTE]
No ei varmasti huku sekunneissa.

 

[QUOTE="Nina";26784994]Tässäkin asiassa lähtisin miettimään lapsikohtaisesti. Me ollaan voitu ottaa rauhallisemmin ja luottavaisemmin
vanhemman lapsen kanssa, koska luonteeltaan on rauhallinen ja harkitsevainen sekä vauvauinnista on oppinut
ns. Kunnioittamaan vettä. Nuoremman perään onkin joutunut olemaan valppaampi, koska on tuommoinen turhan
rohkea Duracelpupu, joka ehtii hetkessä ties minne vanhemmilleen harmaita hiuksia aiheuttavaan vaaranpaikkaan.[/QUOTE]

Meillä tällainen Duracel-pupu. Vielä ei ole koskaan mitään kovin vakavaa tapahtunut, mutta jatkuvasti on polvet ja kyynärpäät rikki ja mustelmilla, joskus huuli halki tai silmä mustana, ja noita siis sattuu vaikka vahtisi metrin päässä koko ajan.

 

Varmaan jokainen äiti tai isä osaa arvioida parhaiten, miten omaa lasta pitää vahtia. Jos vahtisin lasta vedessä niin heitettäis kyllä ainakin jokskin aikaa kellukkeet ja renkaat veks ja opeteltais uimaan oikeesti. Kyllä meidän 3 v ainakin tietää & osaa että rantaan päin uidaan (käsipohjaa tai sukeltaen, koska ei osaa vielä uida) eikä lähdetä hoipertelemaan syvälle. Vahdin yleensä rannalta katse tiiviisti lapsessa tai uitan ite vedessä. JOs sukeltelee, olen lähellä. Jonkun lapsihan voi osata uida jo alle 4-vuotiaanakin, jos on aktiivisesti käytetty uimassa vauvasta lähtien.

 

Joo. No päästän. Tyttö on nyt 3v 5kk ja just käytiin trion kanssa uimarannalla. Tulin siihen tulokseen että mun on pakko uskaltautua näiden lasten kanssa tekemään yksin juttuja, muuten homehdutaan himassa. Mulla siis 1v2kk, 3v5kk ja 5v11kk muksut.

Vallattiin oma mesta rantsuhietikosta ja isoin oli kokoajan vedessä, keskimmäinen välillä, pienimmän vieressä kuljin kokoajan käsivarren mitan päässä. Mutta silmällä toki pidin kaikkia KOKOAJAN ja etukäteen ennen rannalle menoa tehtiin säännöt selviksi mitä saa ja mitä ei saa tehdä.

 

No ei varmasti huku sekunneissa.

Ei se vaadi kuin sekunnin kun lapsi kompastuu, kaatuu, vetää säikähtäessään keuhkot täyteen vettä ja painuu pinnan alle. Siinä on sitten tekeminen että löytää sen lapsen tarpeeksi nopeasti, jos on rannalla istunut.

 

No viime kesänä ainoa hukkunut alaikäinen Suomessa oli se Kestin tyttö. Tänä vuonna ei ole vielä tainnut lapsia hukkua.

Voi kumpa tilanne olisikin noin
Hesari huhtikuussa 2011
Jo neljä lasta hukkunut tällä viikolla - Kotimaa - HS.fi
"Jo neljä lasta hukkunut tällä viikolla"

"Lasten hukkuminen: Vuonna 2011 hukkui seitse- män alaikäistä, joista kuusi oli alle 10-vuotiaita. Huhtikuussa 2011 viisi alle 10-vuotiasta hukkui parin viikon sisällä. Tämä oli hyvin poikkeuksel- lista, ja johti viestinnässä vanhempien vastuun painottamiseen, jotta vastaavaa ei tapahtuisi uudestaan."
http://www.viisaastivesilla.fi/sites/default/files/mediafiles/Lehdistötiedote+hukkumiset+2011.pdf

"lapsi hukkui 2012" Google haulla tulee äkkiseltään vilkaistuna kolmen lapsen hukkumistapaus.



Itse kysymykseen, vahdin kyllä lähellä tosi tuo meidän 3,5v ei tykkää uida rannalla tykkää olla vain "ranta tyttö" uimahallissa tykkää olla vain kahluu altaassa.
2,5v pikkuveljensä taas on "peto" vedessä ja vaatii kädestä pitämistä kun luottaa olemattomiin taitoihinsa sokeasti.

6,5v ja lähes 8v saavat uida vapaasti. Osaavat uida hyvin ja luotan heihin.

 

Ei se vaadi kuin sekunnin kun lapsi kompastuu, kaatuu, vetää säikähtäessään keuhkot täyteen vettä ja painuu pinnan alle. Siinä on sitten tekeminen että löytää sen lapsen tarpeeksi nopeasti, jos on rannalla istunut.

no niin just. Sydärinkin voi saada sekunnissa ja jos ei sitä hoida se tappaa.
mutta ei siihen sekunnissa kuole. Eli ei voi sekunneissa hukkua. Sekunneissa voi kompastua yms mutta
EI hukkua. Näin ollen muutaman metrin etäisyys lapseen ei haitta..

 

tänään rannalla 3.5v pojat sai hakea itse yksin sankoon vettä eli nilkkoihin oli syvyys ja heti pois. Itse olin 2m päässä vesirajasta. Jos nuorin meni hakemaan vettä, kuljin vierellä. Jos kaikki kolme olivat edes veden lähellä, kahlasin itse veteen polvia myöden ja sanoin lapsille että äidin ohi ei saa mennä. Eli olivat koko ajan minun ja rannan välissä kun halusivat polskia...

 

No jos olisi joku tosi matala pitkälle voisin sen 10m olla sivussa, mutta en kyllä todellakaan uskaltaisi lähteä kauemmas niin että lapsi olisi käytännössä yksin vedessä.
En vielä pitkiin aikoihin.

 

Ei se vaadi kuin sekunnin kun lapsi kompastuu, kaatuu, vetää säikähtäessään keuhkot täyteen vettä ja painuu pinnan alle. Siinä on sitten tekeminen että löytää sen lapsen tarpeeksi nopeasti, jos on rannalla istunut.

Jos lapsi on tottunut/totutettu veteen pienestä pitäen, ei lapsi silloin vedä samantien vettä keuhkoihin kun kasvot menevät veteen. Vieressä oleminenkaan ei välttämättä tilannetta pelasta, sillä veteen tottumatton lapsi yleensä säikähtää kun pää menee pinnan alle ja vetää vedet samantien keuhkoihin.

 

Mä olen lähestulkoon aina vedessä jos lapsetkin on. Sääntö on että saa kahlata niin pitkään kuin yltää, ihan max kainaloihin asti ja sitten saa lähteä uimaan rantaan päin. Ja minä olen AINA syvän veden puolella.

Jos leikkivät ihan vesirajassa niin voin seurata rannalta käsin vieressä.

 

Kyllä, olen laskenut 3½-vuotiaan viime kesänä veteen ja ollut itse rannalla. Katseyhteys oli lapseen koko ajan ja rinnansyvyisessä vedessä meni raja, sen syvemmälle ei ollut asiaa. Kyseessä lapsi, joka jo viime kesänä osasi uida parin metrin matkan ilman kellukkeita ja sukelteli sujuvasti.

 

en todellakaan uskaltaisi jättää noin pientä ja kulkisin aika lähellä . Olen joutunut elvyttämään omaa 6-vuotiastani ja toista kertaa en sitä tee....

 

Annan leikkiä rantavedessä ilman kellukkeita, niin että itse istun ja seuraan lapsia rannalla muutaman metrin päässä. Jos yrittävät mennä niin syvälle, että vesi menee yli polvien, niin komennan takaisin päin. Kaatuilevatkin välillä, enkä ole heti nostamassa ylös. Syvemmälle sitten mennään vain aikuisen kanssa yhdessä.