Uskallatko laskea alle 3,5 v. lapsesi rannalla veteen ilman sinua/muuta vedessä olevaa valvojaa?

[QUOTE="mie";26785310]Jos lapsi on tottunut/totutettu veteen pienestä pitäen, ei lapsi silloin vedä samantien vettä keuhkoihin kun kasvot menevät veteen. Vieressä oleminenkaan ei välttämättä tilannetta pelasta, sillä veteen tottumatton lapsi yleensä säikähtää kun pää menee pinnan alle ja vetää vedet samantien keuhkoihin.[/QUOTE]

Olimme juuri Kreikassa parin viikon lomalla. Blue Village hotellissa ei ollut montaa suomalaisperhettä, mutta oli mielenkiintoista katsella, kun suurin osa suomalaisperheistä ja niiden lapsista olivat kaikkein avuttomimman ja hysteerisimmän oloisia altaalla. Tanskalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, brittien ja venäläisten perheiden pikkuipanat loikkivat altaan reunoilta riemuiten kellukkeidensa kanssa veteen. Isät heittelivät lapsiaan ilmaan ja pienen sukelluksen jälkeen pompasahtivat "korkit" pintaan. Kaikilla oli hauskaa. Lasten ikähaarukka n.2-6 vuotta. Suomalaisäidit ja isät taas enimmäkseen olivat lastensa niskaan hengittämässä ja naputtamassa ja komentelemassa koko ajan äärimmäiseen varovaisuuteen altaan kahluupäässä. Joko lapsiaan tai toisiaan.

Meistä on tullut ihan vauhko kansakunta.

 

Riippuu rannasta/uimareiden määrästä.

Yleensä mä vahdin muksujani rannalta (8v & 4v). Viime kesänä tein samoin (silloin kuopuksen ikä meni aloittajan ikähaarukkaan )
Kellukkeita meillä ei oo ollu ikinä käytössä. Ei meidän muksut niitä halua käyttää, kun ovat koko ajan veden alla sukeltelemassa.

 

Rannalta vahdin.

 

olen ollut aina itsekin vedessä kun siellä on ollut uimataidottomia lapsia. oli sitten ikä mikä tahansa

 

On kautta aikojen riippunut lapsen iästä ja uimataidosta/minun tiedostani lapsen uimataidosta. Ja rannasta tietysti.

1-2 vuotiasta taaperoa, joka totuttelee veteen, katselen siitä rannalta. Nopeasti syvenevään en tuon kanssa lähde.
Jos 3-vuotias vasta totuttelee veteen ja leikkii, katselen rannalta, mutta jos hän on pitkäjalkainen ja rohkea eikä ole oikein vaarantajuakaan, kuljen koko ajan vieressä. Ja nel- ja viisivuotiaiden kanssa myös varsin paljon rinnalla ja paikalla. Senkin vuoksi, että tuolloin sitä uimista ja oikeita asentoja vedessä harjoitellaan leikin kautta, ja aikuinen on vieressä.
6-7 -vuotiaat ovat kovin vaihtelevaisia uimataitojensa suhteen. Omat heitin tuossa vaiheessa syvään veteen, kellukkeiden kanssa tai ilman riippuen uimataidon vaiheesta, ja katselin laiturilta tai kalliolta, josta oli helpompi sitten loikata tarvittaessa perään ja muutenkin hallita tilannetta. Toisten lapsia vaadin tuossa iässä AINA käyttämään kellukkeita, vaikkapa he osaisivat omasta mielestään uidakin, ja katselen läheltä,mieluiten ehkä laiturilta, mutta jos sellaista ei ole niin menen sitten veteen niiden kanssa (sieltä näkee huonommin jos lapsia monta).

7 ja siitä yli: useimmat osaavat jo uida melko hyvin ainakin kellukkeiden kanssa, jotkut jo ilmankin. Jos heitä monta, vastuutan myös lapsia toistensa vahtimisesta. Seison laiturilla, seuraan tarkkana. Vieraiden lasten kanssa olen tosi niuho täti kaikille kivoille kokeiluille esim. uin tuonne rantaan, uin katsomaan tuota ja tuota. Saavat harjoitella jonkun muun kuin mun kanssa; mun kanssa uivat niin lähellä että muutamalla vedolla saan nopeasti kiinni; enkä mä jaksa kuljettaakaan isoa lasta kovin pitkää matkaa... Olen ankara ja inhottava täti, mutta toisaalta mun kanssa lapset pääsevät uimaan aika usein. Omien kanssa aikoinaan (kun niitä oli vain kaksi) uitiin niiden isän kanssa jo tuossa iässä pitkiäkin matkoja neljästään.

Ja olen uittanut siis omien lisäksi omia serkkulapsia neljää, viittä lasten serkkua, kolmea ystävättären lasta, miehen viittä lapsenlasta, sekä kymmeniä leirilapsia nuorena.

Ja olen ui

 

[QUOTE="sasa";26786155]Olimme juuri Kreikassa parin viikon lomalla. Blue Village hotellissa ei ollut montaa suomalaisperhettä, mutta oli mielenkiintoista katsella, kun suurin osa suomalaisperheistä ja niiden lapsista olivat kaikkein avuttomimman ja hysteerisimmän oloisia altaalla. Tanskalaisten, ruotsalaisten, norjalaisten, brittien ja venäläisten perheiden pikkuipanat loikkivat altaan reunoilta riemuiten kellukkeidensa kanssa veteen. Isät heittelivät lapsiaan ilmaan ja pienen sukelluksen jälkeen pompasahtivat "korkit" pintaan. Kaikilla oli hauskaa. Lasten ikähaarukka n.2-6 vuotta. Suomalaisäidit ja isät taas enimmäkseen olivat lastensa niskaan hengittämässä ja naputtamassa ja komentelemassa koko ajan äärimmäiseen varovaisuuteen altaan kahluupäässä. Joko lapsiaan tai toisiaan.

Meistä on tullut ihan vauhko kansakunta.[/QUOTE]

No sen mitä olen muissa maissa liikkunut, monessa maassa suhtaudutaan lapsiin muutenkin huolettomammin. Esim. turvaistuinten käyttö on lähinnä satunnaista, 2-3-vuotiaat on keskenään ulkona tms. Ja tietty haavereitakin sattuu enemmän, myös hukkumisia. Minusta emme ole vauhko kansakunta, vaan terveen varovainen ja tiedostava.

 

No sen mitä olen muissa maissa liikkunut, monessa maassa suhtaudutaan lapsiin muutenkin huolettomammin. Esim. turvaistuinten käyttö on lähinnä satunnaista, 2-3-vuotiaat on keskenään ulkona tms. Ja tietty haavereitakin sattuu enemmän, myös hukkumisia. Minusta emme ole vauhko kansakunta, vaan terveen varovainen ja tiedostava.

Olen erimieltä. Minusta meistä on todella vauhko ja pelokas kansakunta. Erityisesti lasten suhteen. Näemme joka suunnalla pelkoja ja kauhuja, jotka _voivat_ toteutua. Lastensuojeluilmoitukseenkin tuntuu riittävän se, että alakoululainen menee yksin uimarannalle tai eskarilainen menee yksin pihalle leikkimään.

Olemme rakentaneet kollektiivisen pelon ilmapiirin, joka tukahduttaa normaalin elämän. En osaa ajatella sitä tiedostavana tai varovaisena.

 

Kyllä mä olen ollut yleisellä uimarannalla mukana vedessä tai ihan vesirajassa istumassa .
Välillä kun esim. 8-10vuotiaiden vesileikit käy niin villeiksi että toi meidän 3v jää jalkoihin. Luulis kyllä että ton ikäiset osaisivat katsoa etteivät ryntäile toisten päälle mutta ei se vaan niin mee kun ne innostuu.

 

Meillä 3,5v ei edes suostu menemään yksin veteen edes polvia myöten. Jos on yhtään aaltoja niin haluaa pitää kädestä kiinni. Vaikka menisi yksinkin niin olisin parin metrin päässä siltikin.

 

[QUOTE="sasa";26786592]Olen erimieltä. Minusta meistä on todella vauhko ja pelokas kansakunta. Erityisesti lasten suhteen. Näemme joka suunnalla pelkoja ja kauhuja, jotka _voivat_ toteutua. Lastensuojeluilmoitukseenkin tuntuu riittävän se, että alakoululainen menee yksin uimarannalle tai eskarilainen menee yksin pihalle leikkimään.

Olemme rakentaneet kollektiivisen pelon ilmapiirin, joka tukahduttaa normaalin elämän. En osaa ajatella sitä tiedostavana tai varovaisena.[/QUOTE]

Ok, ymmärrän näkökantasi, vaikka itse olenkin näitä pelokkaita.

Aikanaan mulle tulee olemaan ihan kamalaa laskea lapsi yksin koulumatkalle tms., yritän jotenkin kasvattaa itsestäni rennompaa ennen sitä.

 

[QUOTE="sasa";26786592]Olen erimieltä. Minusta meistä on todella vauhko ja pelokas kansakunta. Erityisesti lasten suhteen. Näemme joka suunnalla pelkoja ja kauhuja, jotka _voivat_ toteutua. Lastensuojeluilmoitukseenkin tuntuu riittävän se, että alakoululainen menee yksin uimarannalle tai eskarilainen menee yksin pihalle leikkimään.

Olemme rakentaneet kollektiivisen pelon ilmapiirin, joka tukahduttaa normaalin elämän. En osaa ajatella sitä tiedostavana tai varovaisena.[/QUOTE]

Kieltämättä vähän sama fiilis, näin itse kohta 10v Ruotsissa asuneena ja siskolla pari vuotta vähemmän kokemusta Tanskassa elämisestä. Ei siis kyse mistään ihan erilaisesta kulttuurista vaan siitä että hyvin samantyylisissä olosuhteissa voi ottaa vähän rennommin ja ehkä elämäkin näin tuntuu leppoisammalta.

Nyt jo tuntuu etten ikinä haluaisi elää lapsiperheenä Suomessa, ikävä kyllä.

 

Meillä 3v ui kellukkeilla, hyppii matalasta laiturista (kellukkeilla) ja sukeltaa (kellukkeilla). Itse vahdin istuen laiturilla tai rannassa

 

[QUOTE="jep";26784714]En kävele lapsen vieressä vedessä vaan saatan tarkkailla rannalta. Tuijotan kuitenkin koko ajan.[/QUOTE]

Näin minäkin poika 3,5v

 

[QUOTE="sasa";26786592]Olen erimieltä. Minusta meistä on todella vauhko ja pelokas kansakunta. Erityisesti lasten suhteen. Näemme joka suunnalla pelkoja ja kauhuja, jotka _voivat_ toteutua. Lastensuojeluilmoitukseenkin tuntuu riittävän se, että alakoululainen menee yksin uimarannalle tai eskarilainen menee yksin pihalle leikkimään.

Olemme rakentaneet kollektiivisen pelon ilmapiirin, joka tukahduttaa normaalin elämän. En osaa ajatella sitä tiedostavana tai varovaisena.[/QUOTE]

Olen kanssasi samaa mieltä

 

Meillä menee 4-vuotias ihan yksikseen siihen rantaveteen. Hän ei mene vahingossakaan sinne syvälle, koska ei halua kastella, kun jalkoja... En mene sinne veteen, mutta siinä rannan tuntumassa olen. Hänellä ei ole edes kellukkeita, koska ne hankaa... Koko kesä menty näin, eikä ole mitään ongelmia ollut. Syvälle ollaan yritetty viedä, mutta nostaa niin kauhean huudon, että eipä paljon viitsitä.

 

Ja mun kokemuksen mukaan taas suomalaiset lapset on välillä täysin heitteillä, ei todellakaan kytätä tai olla koko aikaa hengittämässä niskaan. Noita näkee just tosi paljon että pienet lapset riehuu keskenään vedessä, vanhemmat vetää spaddua kymmenien metrien päässä parhaimmillaan selkä rantaan päin. Ja tässä meidän asuinalueella (pientalovaltaista, ei mikään kerrostaloslummi) 2-3-vuotiaat lapset pyörii ihan metsäläisinä täällä toisten haitoilla. Naapurin pikkutyttö (3v.) oli meidän pihalla 7h yhtenä päivänä, laskin oikein huvikseni että koska äiti tai isi kaipailee. Eipä kaipaillut.

 

en todellakaan uskalla 10 vuotiastakaan. Kahvikuppiinkin kun saattaa hukkua.

 

[QUOTE="sasa";26786592]Olen erimieltä. Minusta meistä on todella vauhko ja pelokas kansakunta. Erityisesti lasten suhteen. Näemme joka suunnalla pelkoja ja kauhuja, jotka _voivat_ toteutua. Lastensuojeluilmoitukseenkin tuntuu riittävän se, että alakoululainen menee yksin uimarannalle tai eskarilainen menee yksin pihalle leikkimään.

Olemme rakentaneet kollektiivisen pelon ilmapiirin, joka tukahduttaa normaalin elämän. En osaa ajatella sitä tiedostavana tai varovaisena.[/QUOTE]

Tämä on menny sellaseksi omaan napaan tuijotteluksi. Omat lapset nähdään vaaleanpunaisten lasien läpi ja toisten lapsia kauhistellaan. Jos joku näkee lapsen yksin rannassa niin ei missään nimessä ole omasta mielestään velvollinen pitämään tätäkin lasta silmällä tai tarttua toimeen ja käydä kyselemässä vanhemmista tai ehken vinkata uimavalvojalle. Toki tullaan sitten palstalle kauhistelemaan. Tai jos pieni lapsi kävelee autotien vieressä niin sama homma.

Mua ehkä eniten hirvittää esim. lapseni koulun aloituksessa se koulumatka sillä sen joutuu kulkemaan yksin ja on autoteitä ja bussimatkaa yms. Tämä siksi että tiedän että harva auttaa tai on valmis hieman ohjaamaan jos ongelmia tulee. Yksinään saa tosiaan selvitä.

Sama rannalla. Tuijotetaan sitä omaa muksua niin tiiviisti että (olen nähnyt) kaadetaan toisten muksuja tieltä kun ei voi tosiaan hetkeksikään päätä kääntää ja katsoa mihin menee.

Valitetaan kun nuoriso tekee mitä tekee ja vanhemmat taas kasvattaneet huonosti. Joukossa tyhmyys tiivistyy eikä vanhemmat voi roikkua teinin perässä joka hetki joten... Eipä enää koko kylä kasvata. Sääli.

 

[QUOTE="Vieras";26789032]Tämä on menny sellaseksi omaan napaan tuijotteluksi. Omat lapset nähdään vaaleanpunaisten lasien läpi ja toisten lapsia kauhistellaan. Jos joku näkee lapsen yksin rannassa niin ei missään nimessä ole omasta mielestään velvollinen pitämään tätäkin lasta silmällä tai tarttua toimeen ja käydä kyselemässä vanhemmista tai ehken vinkata uimavalvojalle. Toki tullaan sitten palstalle kauhistelemaan. Tai jos pieni lapsi kävelee autotien vieressä niin sama homma.

Mua ehkä eniten hirvittää esim. lapseni koulun aloituksessa se koulumatka sillä sen joutuu kulkemaan yksin ja on autoteitä ja bussimatkaa yms. Tämä siksi että tiedän että harva auttaa tai on valmis hieman ohjaamaan jos ongelmia tulee. Yksinään saa tosiaan selvitä.

Sama rannalla. Tuijotetaan sitä omaa muksua niin tiiviisti että (olen nähnyt) kaadetaan toisten muksuja tieltä kun ei voi tosiaan hetkeksikään päätä kääntää ja katsoa mihin menee.

Valitetaan kun nuoriso tekee mitä tekee ja vanhemmat taas kasvattaneet huonosti. Joukossa tyhmyys tiivistyy eikä vanhemmat voi roikkua teinin perässä joka hetki joten... Eipä enää koko kylä kasvata. Sääli.[/QUOTE]

Tämäkin ihan totta, ja se on surullista.

 

Mä istun rannalla ja katson lapsia koko ajan. 3,5v tietää ettei saa mennä syvemmälle kuin napaan asti eikä mene. 6v menee syvemmälle mutta osaa jo uida joten menköön. Lapset on koko ajan niin lähellä, että jos menee veden alle, ehdin paikalle ja nostaa ylös ennen kuin mitään pahempaa ehtii tapahtua. Eihän lapsi ikinä opi olemaan vedessä jos koko ajan paapotaan vieressä. Mä en halua opettaa lapsia pelkäämään vettä vaan ymmärtämään, miten toimia jos joutuu veden varaan.