Unohtaako synnytyskivun OIKEASTI?

Vai onko se vaan joku legenda? :/
Mietin vaan, kun joskus olen sairauden takia ollut niin kipeä, että joutunut suonensisäisille kipulääkkeille sairaalaan ja niitä kipuja en unohda ikinä |O Mietiskelen tässä, että sattuukohan synnytys enemmän vai vähemmän, kun kunnon suolistokivut? :|

rv.34

 

mä en unohda koskaan sektio kipuja :x

 

tiedän suolistokivut sekä synnytyskivut..ja kyllä unohtuu

 

niitä unohda ja enemmän sattuu kuin suolistokivut.

 

Ei todellakaan |O

 

Ei unohda, mutta kyllä ne lievenee vuosien myötä.

 

luonto on sen niin hoitanut,eli unohtaa,ei ihmiset muuten lisääntyisi.

 

Kyllä unohtaa,tai itse olen ainakin unohtanut hyvin..

 

unohtuu!

 

no tavallaan joo, unohtaa =) eli muistan, että sattui ekalla kerralla ihan helvetillisisti, ihan ku ois kahtia revitty, mutta en kyllä sillä tavalla pysty kropassani sitä aistimusta tuntemaan =)

 

No, mä en ole ainakaan vielä unohtanut synnytyskipua. :x Synnytyksestä on nyt 1v3kk.

 

Olen unohtanut sekä supparit että sektiokivut. Synnytys oli tuskasimmasta päästä,sektion jälkipyykki erittäin helppo :saint:

 

Ei välttämättä unohdu koskaan. En mää ole unohtanu erästä 7 vuoden takaista päivää, jolloin meinas henki lähteä. Se kipu jäi muistiin kyllä.

 

kyllä ne unohtaa, tai mä ainakin unohdin, en muuten olis tuota toista edes lähtenyt kokeilemaan!

 

Mulla ei ole ollut mitään unohdettavaa...

Neitistä hyvin vähän, ja jätkästä ei sitäkään.

Ainoa minkä muistan on se epiduraalin jälkeinen armoton kutina, mutta kipuja en kärsinyt juurikaan.

 

No mä olin unohtanut miltä "oikeat" (alkuvaiheen ) supistukset tuntuu..
Jälkisupistuksiin pääsin tämän toisen lapsen myötä tutustumaan sektion jälkeen ja niitä en varmaan unohda! :kieh:

 

No jos ymmärsin oikein, niin tää legendaksi väitetty juttu liittyy siihen, että kun se vaavi vihdoin on maailmassa niiden kamalien polttojen jälkeen, loppuu se kipu ihan seinään...Ja näin mulla on siis ollut kolmessa synnytyksessä... ja sitten varsinaisesti tuon kivun unohtamisesta...juu kakkosen synnytys oli pitkä ja kamala ja vannoin silloin, että kalikalla päähän, jos vielä suunnittelen uutta raskautta...Itkun kanssa kerroin ystäville ja läheisille sitä tuskaa mitä olin kokenut...no, sitten iski vauvakuume jälleen ja se kyllä unohdutti/laimensi ne muistot ja kolmas lapsi syntyi n.2v.ikäerolla... :heart:

 

Ei unohda! (eihän, eihän?)

Se mieletön selkäsärky. Repivä kipu reisissä. Tuskallinen jomotus vatsalla.

Ja ponnistusvaiheessa tuska, kun sattuu jo liikaa ja tunnet miten jotain repeää ja se tekee vielä kipeämpää...

Joo. Ei unohda. Luojan kiitos.

 

Ei sitä kipua unohda, mutta kun siitä selvisi (vieläpä aika hyvin ) niin eipä siitä mitään pahoja muistoja jäänyt!

 

Mulla kokemusta vain esikoisesta, ehti synnytys olla käynnissä melkein vuorokauden ennen kuin lääkäri päätyi sektioon ja silloin se oli helpotus. En varmaan ikinä unohda sitä kun tuntui että vauva tulee väärää kautta ulos. Ja muutenkin ne supistukset pinttyny mieleen.

 

Kyllä olen sen unohtanut. Seuraavissa synnytyksissä palautuu kyllä aikas nopeesti mieleen....

 

Kyllä mä ainakin oon unohtanut...

Ja se on kai ihan luonnon hommia... ei ihmiset lisääntyisi jos sitä ei unohtaisi. Näin ainakin kovasti vakuutellaan.

Kyllä sen piti jossain tuntua, kun kuopuksen kohdalla ilman puudutuksia tuli, mutta mä en kyllä muista mitään muutakuin, että synnyttäminen oli ihanaa...

 

Ei unohda! (eihän, eihän?)

Se mieletön selkäsärky. Repivä kipu reisissä. Tuskallinen jomotus vatsalla.

Ja ponnistusvaiheessa tuska, kun sattuu jo liikaa ja tunnet miten jotain repeää ja se tekee vielä kipeämpää...

Joo. Ei unohda. Luojan kiitos.

 

9kk synnytyksestä, eikä niitä kipuja enää muista. Muistan kyllä, että sattui niin pirun per keleesti, mutta ei sitä voi enää kuvitella, millaista se oli. Ja tosiaan se epiduraalin jälkeisen kutinan muistan kyllä. Ihan sairas kutina!

 

Pah.. mitkä synnytyskivut? Älä usko kaikkee mitä sulle sanotaan. Nykyään on hei kipulääkkeet synnytyksissä.