unilelu

[5-kuiselle]

Kertokaa minkälainen on hyvä unilelu 5kk vanhalle tytölle. Haluaisin antaa jonkun nallen, pupun tai vastaavan mukaan sänkyyn iltaisin turvallisuuden tunnetta lisäämään. Mitä tulisi huomioida semmoisen ostaessa, ettei lapsi esim. tukehdu leluun? Minkä kokoinen unilelu olisi hyvä?

Sen olen kuullut, että kaksi kappaletta kannattaa olla jos onnistumme - eli unilelu on lapselle ehdotomman tärkeä vielä esim. vuoden päästä

Kertokaa minkälaisia unileluja teidän vauvoilla on käytössä!

 

[meillä]

Ainun ensipupusta tykkää tyttö kovasti, ikää nyt 6 kk.

 

[11kk]

no meillä on ollu hirveen rakas unilelu mollamaija,mille on piirretty kasvonpiirteet,ettei tartte pelätä et silmä tai nenä lähtee irti. ihan syntymästä asti ollaan totutettu siihen,kun antaa molamaijan kainaloon,niin tyttö nukahtaa heti haliten mollista(lempinimi mollamaijalle).Ihan pelkkä sideharsokin käy vauvalle unileluksi.

 

[Ulpu]

Meillä on käytössä ihan vaan ""riepu"", poika 4kk. Siis harso tai muu kangaspala.

 

[stina]

Annoin nyt oman paitani niinkuin unirätiksi. Osoittautui hyväksi.

Harsokin voi olla hyvä mutta ei siinä tapauksessa että leikitte niillä `kukkuu´´ leikkejä.

Voi olla että vaikka ostat niin ei kelpaa lapselle. Yleensä ne päättää itse minkä haluaa.

 

[Minna]

Minkä ikäisenä olette alkaneet totuttaa vauvaa harsoon unirättinä?

 

[meillä]

Ensipupu ja harso. Miten niin pitää olla kaksi unilelua?

 

[puolukka]

Poika 3,5 kk ja pari viikkoa harso on ollu kova sana yötäpäivää (tunkee suuhunsa kokoajan, tulee vissiin hampaita), toimii siis unilelunakin. Joulupukki tuo ns. puruliinan joululahjaks mutta saa nähdä luopuuko poika enää harsostaan.

 

[hanna]

Kaksi identtistä unilelua tarvitaan kun lapsi kiintyy siihen, mutta se katoaa esim. matkalla - silloin vain uusi samanlainen unilelu kaapista esiin.

 

[Anzzu]

Ainun ensipupu ollut meillä syntymästä lähtien ja tyttö on nyt 1,5v. eikä lähde mihinkään ilman pupuaan On aivan yli-ihana eikä sitä sais koskaan pestä vaikka onkin kuinka likainen. Pupun korvat ovat myös oiva paikka kuljettaa tuttia mukana.

Varsinkin hoidon aloittaessa on hyvä, että lapsella on jokin tuttu lelu, jonka voi ottaa mukaan ettei tule niin koti-ikävä.

 

[Nata]

Laitan vähän toisen laisen viestin tähän... vaikka ei mitään tästä kysyttykkään. Mutta meillä siis miehen kanssa jossain vaiheessa keskusteltiin tästä unilelu asiasta ja päätettiin sitten että ei totuteta sellaiseen. Meillä sänky on vain nukkumista varten (siis pinnasänky) enkä sinne koskaan lelua ole antanutkaan. Harso on ollut pojalla jostain syystä ihan ehdoton myttäys lelu (nyt hän on 7,5kk en tiedä onko enää kun en ole hänelle aikoihin harsoa antanut) ja veti sitä esim lattialla ollessaan naamalleen. Mutta meillä siis poika viedään sänkyyn ja sanotaan hyvät yös + peittely niin se riittää. Nopeasti nukahtaa kun aina ollaan vaan sänkyyn laitettu silloin kun on nukkuma aika ja aina samalla kaavalla sanotaan hyvät yöt. Pari kertaa on joutunut päikkäreille nukuttamaan eli poskea silittelemään nyt kun eroahdistusta on alkanut ilmetä. Mutta ei siis varsinaisesti mitään hyötyä keksitty tuosta unilelusta. Myös peittoa siis veti aina naamalle kuten harsoa joten laitoin peiton patjan alle jalkopäästä niin ettei saa naamalle. Peittoa saattaa myttäillä käsillään mutta siinä on ilmeisesti tarpeeksi unilelua.

 

[sanna]

Meidän tyttö sai syntymälahjaksi sellaisen H&M:lta ostetun unilelun, jolla on norsun pää ja sit sellanen lerppa kangasruumis. Se on kainalossa aina yöllä.

 

[Leena]

MEIDÄN VAAVILLE JOUDUIN LEIKATA HARSON NELJÄÄN OSAAN JA OMMELLA SIVUT. MEIDÄN VAUVALLE NOIN 3 KK:N IÄSSÄ HARSO ALKOI JOUTUA KOKO AJAN KASVOJEN PEITOKSI JA VAAVI HAUKKOI HENKEÄÄN SIELLÄ ALLA. RIEPU ON TOSI RAKAS... NIINPÄ OMPELIN NE PIENEKSI JA NYT KAIKKI SUJUNUT HYVIN. VAUVALLE RIEPU TOSI TÄRKEÄ.

 

[ihaa]

Mielestäni on hyvä antaa lapselle jo vauvana unilelu, sillä jotkut lapset kiintyvät leluunsa niin paljon, että siitä on heille paljon hyötyä noin yhden vuoden tienoilla. Ensimmäisen vuoden aikana lapsi alkaa kokemaan pettymystä kun äiti ei ole aina paikalla, lelu auttaa lasta hallitsemaan eron aiheuttamaa tuskaa. Silloin lelusta käytetään nimitystä siirtymäobjekti. Lapselle alkaa muotoutua kyky käyttää objektia noin puolen vuoden iässä. Siirtymäobjektin käyttö on osoitus lapsen kyvystä käyttää mielikuvitustaan ja tärkeä askel tunne-elämän ja älyn kehityksessä.
Nukkumaanmeno on tavallisin tilanne, joka tuntuu lapsesta eroamiselta, silloin hän joutuu oman itsensä varaan. Tällöin unilelu edustaa yhteyttä hoitajaan. Toinen vastaava tilanne on hoitoon meno.
Joillakin lapsilla, kellä olisi eniten tarvetta käyttää siirtymäobjektia, ei ole välttämättä kykyä käyttää sitä. Lapsella tulee olla tarpeeksi turvallinen varhaisen vuorovaikutuksen kokemus, jotta hän osaa sijoittaa tunteita nalleen tai riepuun.
Myöhemmin kasvaessaan lapsi voi käsitellä eroa leikeissä ja objektin tarve vähenee luonnostaan.
Aikuinen ei voi oikein valita, mitä lapsi käyttää siirtymäobjektinaan,( tai käyttääkö ollenkaan), mutta jos hänellä on sellainen, aikuisen täytyisi arvostaa sitä. Vaikka lelu olisi likainen, sitä ei ehkä kannata pestä, koska se ei ole enää sama lapselle.
Siirtymäobjekti on lapselle yleensä elinikäinen, koska tunteet joita siihen on sijoitettu, ovat niin tärkeitä.

Teksti oli asiantuntijoiden sanomaa 8/2005 vauvalehdestä. Nyt itse kirjoitin tiivistettynä täysin omin sanoin.

 

[Mami-81]

Meidän muksuille ei ole koskaan annettu virallisesti unilelua mutta, esikoinen oli 10kk kun sai joulupukilta koala-nallen ja sen otti heti unikaveriksi ja lohtuleluksi! Vielä nytkin (5v10kk) pitää niin tiukasti nallesta kiinni että pesuun ei saa, n.100 kertaa olen korjannut nallen. Toinen muksu rakastu puol vuotiaana sellaiseen lättänään vauvojen ""tyynyyn""! Se on tärkeä unikaveri ja turvalelu vieläkin (3v9kk). Pesty ehkä 2 kertaa! Haju on ihana! Tämä kuopus, 8kk, on rievun ottanut omaksi unikaveriksi! Onneksi riepuja on monta niin ei tule ongelmia pesun kanssa. Paitsi että pesun jäliltä pitää minun ""myhjätä riepu pehmeäksi""!
Että mielestäni lapsi itse valitsee mieleisensä unilelun.
Meillä kuopuksen häkkisängyssä on pari pehmoa mutta ne ei kiinnosta niinku unikaverina.

 

[=)]

Kannattaa yrittää antaa joku kestävä ja pestävä. Sehän on eri asia minkä vauva ottaa omakseen. Meidän vauva otti pupun minkä löysin eurolla kaupasta. Jos olisin tiennyt että siitä tulee niin rakas olisin ostanut pari ylimääräistä kappaletta tai miettinyt jotain aino-pupua tms. joita saa jatkuvasti kaupoista. On nimittäin epätoivoisena etsitty eräskin ilta pupusta... Unilelu on kiva ja ihana, mutta voi olla välillä myös kiusa. Juuri nuo tilanteet kun lelu on hukassa / unohtunut hoitoon ja unta ei tule ilman lelua. Onneksi nuo tilanteet on meillä jo hellittäneet, lapsemme on jo viisivuotias ja vaikka pupu edelleen kulkee kaikkialla mukana, päivän parin hukassa olo ei enää ole katastrofaalista vaan lapsi huolii varapupun tilalle.

Meillä ei pupun pesu ole ongelma, lapsi itse heittää pupun pesukoneeseen ja jää katselemaan kun pupu on kylvyssä pyöriessään pesukoneen rummussa. Ongelma on vain saada pupu kuivaksi saman päivän aikana, jotta on taas illalla käyttökelpoinen (siis silloin kun lapsi oli hieman pienempi, nyt ei tämäkään enää haitttaa).

 

[Kikka]

esikoisella oli rätti (eli sideharso). oli pinnasängyssä tosi pienestä mukana. mun esikoinen on vauvasta asti tahtonut pitää jostakin kiinni kun nukahtaa. musta rätti oli parempi kuin esim mun sormi. sai jättää sänkyyn nukahtamaan itsekseen.

se rätti oli tosi kätevä kun niitä oli paljon. tarhassakin sai olla oma ja kotona oma. ei koskaan unohtunut väärään paikkaan. pesun vuoksikaan ei tarvinnut olla koskaan ilman hoidossa tai kotona.
joskus puhdas ei tuoksunut ""omalle"". sitten laitettiin yhdeksi yöksi uusi ja vanha yhtäaikaa sänkyyn ja seuraavana päivänä sai vanhan ottaa pyykkiin.