ulkonäkö ei miellytä!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja yxyh
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Y

yxyh

Vieras
Kerrankin löysin aivan ihanan miehen, olisi niin hyvä isä ja hellä ja tunteellinen mies mutta ulkonäkö tökkii ja pahasti!! En haluaisi olla pinnallinen ja haluaisin ajatella että sisin on tärkein, mutta mutta...kyllä sitä toisen ulkonäkö täytyy miellyttää jos koko lopun elämäänsä miestä haluaa katsella! yhyy
kenelläkään kokemuksia?
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 10.02.2005 klo 07:28 yxyh kirjoitti:
Kerrankin löysin aivan ihanan miehen, olisi niin hyvä isä ja hellä ja tunteellinen mies mutta ulkonäkö tökkii ja pahasti!! En haluaisi olla pinnallinen ja haluaisin ajatella että sisin on tärkein, mutta mutta...kyllä sitä toisen ulkonäkö täytyy miellyttää jos koko lopun elämäänsä miestä haluaa katsella! yhyy
kenelläkään kokemuksia?

ON KOKEMUSTA!!!!!
Kun nykyinen mieheni minuun ihastui, en kuvitellukaan sueustelevani hänen kanssaan...
tutustuimme mutta joku hänen ulkonäösään oli sellaista mistä en pitänyt...
Hän sinnikkäästi jatkoi piirittämistä ja niin kävi että ihastuin hänen ihanaan luonteeseen.
Aloimme seurustella ja kysyin äidiltänikin tuolloin että mitä hän on mieltä jos poikaystäväni ei ole kaikkein komein mutta muute ihana johon äitini vastasi että ulkonäöllä ei väliä...
Aloimme seurustella ja rakastuimme..
Vihasin hänen viiksiiään mikä teki hänestä omituisen näköisen..hän leikkasi ne pois ja hän laihtui seurassani kymmenisen kiloa ja on kyllä nyt hyvän näköinen ja saa kehuja muiltakin :heart:
On hän itekin sanonut että onneksi annoi niitä "vihjeitä" että häntä itseän ihan hävettää katsoa vanhoja kuvia...

Ota mies itelles ja katso..
ihana luonne sa naamankin näyttämään hyvältä ja taas hyvännäköinen mutta tyhmä alkaa kuvottaa..siitäkin kokemusta...
Kyllä ihminen on hiukan pinnallinen mutta aito rakkaus kestää!!!
 
Siskolle kävi, niin että mies piiritti, vaikkei siskoni liiemmin välittänyt. Muistan kun sanoi mulle, ettei se olekaan minkään näköinen. No antoi periksi ja ajatteli no katotaan vähän aikaa. Nyt heillä yhteistä taivalta 10 v. ja 2 mahtavaa muksua. :)
 
Pakko kyll itekki myöntää, et mulla tuo mies ei oo kovin komeemmasta päästä mutta se sisäinen kauneus hurmas mut. Päälaelta alkaa tukkaa lähteen, ei oo mikkää hoikka... mutta kyll hän kuitenki mulle kelpaa sellasenaan. :)
 
mun mies oli oikein vetävän näkönen kun tavattiin, ulkonäköön oikeestaan ensin ihastuinkin, mutta nyt ei voi mies enää kovinkaan ulkonäöllä kehua :\| vaikka eipä se niin haittaa kun siihen on silmä saanut pikkuhiljaa tottua ja enhän minäkään enää hehkeimmilläni ole kun tuon pojan maailmaan saatoin :D
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.02.2005 klo 21:13 Äiskäpäiskä kirjoitti:
mun mies oli oikein vetävän näkönen kun tavattiin, ulkonäköön oikeestaan ensin ihastuinkin, mutta nyt ei voi mies enää kovinkaan ulkonäöllä kehua :\| vaikka eipä se niin haittaa kun siihen on silmä saanut pikkuhiljaa tottua ja enhän minäkään enää hehkeimmilläni ole kun tuon pojan maailmaan saatoin :D

meillä kävi just samoin!

yks ilta tosin tokaisin ukolle että oot tainnu akottua ihan totaalisesti, hyvä kun partaansa ajaa. Siitähän tuo siltä istumalta nousi sohvasta ylös ja kaivo päänsä lippiksen uumenista ja meni ajamaan partansa. Minähän en akotu, kuulu vaan vessasta surinan säestämänä......
 
Voi, mullekin kävi niin että miehen ulkonäkö ei isosti alkuun miellytäny. Sillä oli vahvat miinuslinssit pienten silmien peittona vahvoilla metallikehyksillä.

Mut nyt se on niin komee, että voi jees!!! Eli ulkonäkönsä on hivenen muuttunut, kun pitää piilareita nykyään. Ihanat suklaasilmät pääsivät näkösille ja hivenen taipusien suklaanruskeiden hiustensa se antaa leikkuuttaa kauniisti.

Ja sit minä rakastan. Niin kovin, kovin valtavasti. Toivon pitkää yhteistä matkaa kiikkustuoliin asti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 11.02.2005 klo 15:54 Pauppi kirjoitti:
Siskolle kävi, niin että mies piiritti, vaikkei siskoni liiemmin välittänyt. Muistan kun sanoi mulle, ettei se olekaan minkään näköinen. No antoi periksi ja ajatteli no katotaan vähän aikaa. Nyt heillä yhteistä taivalta 10 v. ja 2 mahtavaa muksua. :)

Mulle kävi täsmälleen samalla lailla. :D
 
Unohtakaa ulkonäkö! Ei sillä arjen pyörityksessä ole mitään merkitystä!!! Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia ja arki on yhtä rumbaa, niin kumpaa mahtavat naiset arvostaa: adoniksen olemusta vai hyvää ja kannustavaa kumppania, joka on myös hyvä isä. Alkuvaiheessa ehkä ja nuorena ulkoiset seikat korostuvat, mutta ajan myötä muut asiat alkavat merkitä enemmän. Voihan sitä tietysti käyttää elämänsä siihen, että etsii ulkoisesti ja sisäisesti täydellistä miestä...
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2005 klo 10:51 Irmi kirjoitti:
Unohtakaa ulkonäkö! Ei sillä arjen pyörityksessä ole mitään merkitystä!!! Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia ja arki on yhtä rumbaa, niin kumpaa mahtavat naiset arvostaa: adoniksen olemusta vai hyvää ja kannustavaa kumppania, joka on myös hyvä isä. Alkuvaiheessa ehkä ja nuorena ulkoiset seikat korostuvat, mutta ajan myötä muut asiat alkavat merkitä enemmän. Voihan sitä tietysti käyttää elämänsä siihen, että etsii ulkoisesti ja sisäisesti täydellistä miestä...

eihän sillä arjen pyörityksen kanssa olekaan mitään tekemistä mutta minä en ainakaan halua että elämäni on pelkkää arjen pyöritystä!! mies ei osallistu edes kovinkaan paljoa arjen pyöritykseen.. :ashamed: Onko se muka väärin että haluaisin olla mieheeni rakastunut koko loppuelämäni? jos alunperin rakastuin ensin miehen ulkonäköön niin silloin on aika tärkeää että se ulkonäkö ei täysin häviä. haluaisin että mies huolehtisi terveydestään ja ulkonäöstään niinkuin minäkin teen. tai ainakin yrittäisi :o
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2005 klo 13:12 Krisse kirjoitti:
Kyllä ulkonäöllä jotain merkyítystä aina on, vaikkei se todellakaan ainakaan itselle paljon merkitse. Mutta mulla on kyllä kokemusta parista lyhytaikaisesta suhteesta aiemmilta vuosilta, jotka loppuivat kemioiden vähyyden lisäksi myös tuohon ulkonäköjuttuun. Eli tietyllä tavalla sen pitää miellyttää. Nykyinen mieheni on ihan tavallisen näköinen, mutta äärimmäisen vetovoimainen persoona. Hän ei ole täydellinen, kuten ei meistä kukaan, mutta hän on just sen näköinen, pituinen ja tyylinen, että on täydellinen mulle.

Juu, kyllä, tietyllä tavalla pitää miellyttää ihan totta. Sitten taas toinen juttu on se, että antaako toiselle mahdollisuuden vaikkei se ulkonäkö olisi ehkä aluksi sitä mitä toiselta toivoisi, sitä voikin huomata rakastavansa niitä piirteitä mitkä aluksi tuntuivat epäilyttäviltä/epämiellyttäviltä jos ensin ihastuu muihin asioihin. Tai näin meille pähkinänkuoressa kävi, siis minulle. Mun mies on myös erittäin vetovoimainen tapaus, vaikkei ulkonäkö ollut aluksi mun mielestä kovin ihmeellinen (odotin pitkää tummaa lihaksikasta siloposki prinssiä, ja sain lyhyen, kaljamahaisen (tosin myös lihaksikkaan mutta kuitenkin..) rentun). Toisaalta, aika nopeasti sitä huomaa sykähdyttääkö toinen vai ei, jos ei niin eihän sitä väkisinkään kannata yrittää. Koittakaa nyt ottaa selkoa siitä mitä yritän teille selvittää. :D
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2005 klo 12:41 Äiskäpäiskä kirjoitti:
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2005 klo 10:51 Irmi kirjoitti:
Unohtakaa ulkonäkö! Ei sillä arjen pyörityksessä ole mitään merkitystä!!! Siinä vaiheessa, kun on jo lapsia ja arki on yhtä rumbaa, niin kumpaa mahtavat naiset arvostaa: adoniksen olemusta vai hyvää ja kannustavaa kumppania, joka on myös hyvä isä. Alkuvaiheessa ehkä ja nuorena ulkoiset seikat korostuvat, mutta ajan myötä muut asiat alkavat merkitä enemmän. Voihan sitä tietysti käyttää elämänsä siihen, että etsii ulkoisesti ja sisäisesti täydellistä miestä...

eihän sillä arjen pyörityksen kanssa olekaan mitään tekemistä mutta minä en ainakaan halua että elämäni on pelkkää arjen pyöritystä!! mies ei osallistu edes kovinkaan paljoa arjen pyöritykseen.. :ashamed: Onko se muka väärin että haluaisin olla mieheeni rakastunut koko loppuelämäni? jos alunperin rakastuin ensin miehen ulkonäköön niin silloin on aika tärkeää että se ulkonäkö ei täysin häviä. haluaisin että mies huolehtisi terveydestään ja ulkonäöstään niinkuin minäkin teen. tai ainakin yrittäisi :o

Monen lapsen kanssa työpäivinä se valitettavasti on lähinnä arjen pyöritystä ja siinä ei ulkonäöllä pärjätä!!! Jos se mies ei osallistu siihen arjen pyöritykseen, niin kyllä se voi alkaa näyttääkin aika keljulta. Sen mukavan ja kivan miehen kanssa on sitten ihanaa ottaa sitä yhteistä aikaa "arjen pyörityksen" jälkeen. Samaan mieheen voi olla rakastunut koko loppuelämänsä, mutta kyllä se rakkaus muuttaa muotoaan. Ensihuuman ja rakkauden valossa paistattelun tilalle on löydyttävä muutakin. Jos on ollut hullaantunut vain toisen ulkonäköön, niin pettymykseenhän se päättyy. Jos mies ei nyt huolehdi itsestään, niin onko tehnyt sitä koskaan...eli rakastuitko vain ulkoiseen olemukseen? Minä rakastan miestäni kokonaisuutena. Hän on hyvä ystävä, tukea antava kumppani, johon voin luottaa. Hän osallistuu arkisiin hommiin ja on tavoiltaankin mies, joka miellyttää minua. Sen lisäksi hän on hyvä rakastaja ja ihan kivan näköinenkin...ei ehkä muiden mielestä komea, mutta ei tarvitsekaan. Heti alussa hänessä viehätti kokonaisuus, josta luonne muodosti suuren osan...välillämme oli heti vetovoimaa.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.02.2005 klo 15:19 Irmi kirjoitti:
Monen lapsen kanssa työpäivinä se valitettavasti on lähinnä arjen pyöritystä ja siinä ei ulkonäöllä pärjätä!!! Jos se mies ei osallistu siihen arjen pyöritykseen, niin kyllä se voi alkaa näyttääkin aika keljulta. Sen mukavan ja kivan miehen kanssa on sitten ihanaa ottaa sitä yhteistä aikaa "arjen pyörityksen" jälkeen. Samaan mieheen voi olla rakastunut koko loppuelämänsä, mutta kyllä se rakkaus muuttaa muotoaan. Ensihuuman ja rakkauden valossa paistattelun tilalle on löydyttävä muutakin. Jos on ollut hullaantunut vain toisen ulkonäköön, niin pettymykseenhän se päättyy. Jos mies ei nyt huolehdi itsestään, niin onko tehnyt sitä koskaan...eli rakastuitko vain ulkoiseen olemukseen? Minä rakastan miestäni kokonaisuutena. Hän on hyvä ystävä, tukea antava kumppani, johon voin luottaa. Hän osallistuu arkisiin hommiin ja on tavoiltaankin mies, joka miellyttää minua. Sen lisäksi hän on hyvä rakastaja ja ihan kivan näköinenkin...ei ehkä muiden mielestä komea, mutta ei tarvitsekaan. Heti alussa hänessä viehätti kokonaisuus, josta luonne muodosti suuren osan...välillämme oli heti vetovoimaa.

me tavattiin niin että ensin vain kaukaa ihailtiin eli ulkonäköön ihastui ensin ja sitten pitkän ajan päästä vasta keskusteltiin ja tutustuttiin paremmin.
saatan olla hieman pinnallinen ihminen, mutta minulle tosiaan on tärkeää se että ihminen pitää huolta ulkonäöstään. enkä tarkoita vain sitä perusulkonäköä minkä luoja on meille luonut vaan esim. parturissa käymistä, hampaiden pesua, kuntoilua jne..
 
Olisi sitten varmaan kannattanut ottaa mies, joka huolehtii itsensä pesemisestä ja parturissa käynneistä. Ei meillä näistä asioista tarvitse huomautella. Tosin tunsin mieheni hyvin ennen naimisiin menoa, joten tiesin, mitä saan. Kaikilla ei ilmeisesti näin ole käynyt...kannattaa siis tutustua mieheen muutenkin kuin ulkoisesti.
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.02.2005 klo 11:14 Irmi kirjoitti:
Olisi sitten varmaan kannattanut ottaa mies, joka huolehtii itsensä pesemisestä ja parturissa käynneistä. Ei meillä näistä asioista tarvitse huomautella. Tosin tunsin mieheni hyvin ennen naimisiin menoa, joten tiesin, mitä saan. Kaikilla ei ilmeisesti näin ole käynyt...kannattaa siis tutustua mieheen muutenkin kuin ulkoisesti.

olisiko mun pitänyt jättää mieheni kun parin vuoden jälkeen hän ei enää käynyt niin usein parturissa ja lopetti jääkiekkoilun?!
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.02.2005 klo 13:49 Irmi kirjoitti:
Eihän niin kukaan ole ehdottanut. Sinä itse sen jättämisasian tässä esille otit...

itse sanoit että olisi kannattanut ottaa mies joka huolehtii itsestään ja minä vain totesin että kyllä mies huolehti silloin kun tavattiin mutta nyt ei enää niinkään.
 
Kun tapasin mieheni en pitänyt häntä erityisen komeana,
Kun sitä sitten rakastuu ja joutuukin yhtäkkiä eroon rakkaastaan näkee hänet aivan uusin silmin..

Entäs jos joutuisit tähän tilanteeseen??
Et näkisikään miestä aikoihin..kenties hänen aloitteestaan.. Minulle kävi näin ja silmäni aukesivat.
Onneksi sain lapsellisuuteni anteeksi ja nyt olemme onnellinen perhe, lapsiakin neljä ja yhteisiä vuosia kymmenen.

Oma mieheni on minulle ehdottomasti se komein ja paras!!!!
 
Mä meinasin pyörtyä kun olin perjantaina hakees miehen kanssa sille uutta passia ja näin sen tuoreen passikuvan. HERRANJESTAS! Mun miehenihän on niin hyvännäköinen kolli, että HUH HUH! Ihan oikeesti, mun otti vatsanpohjasta kun näin sen kuvan. Kyllä on arki tehnyt tepposet!
Ihanaa kun tajusin taas avata silmäni!

:heart: :heart: :heart:
 

Similar threads

Yhteistyössä