Ulkomailta takaisin suomeen?

[Gloria Mundi]

Mina tunnustan ihan suoraan etten uskaltaisi muuttaa takaisin Suomeen. Niin kuin monet jo tassakin ketjussa sanoivat, ihan Suomen vierailujen aikanakin tunnen itseni aivan 'haamuksi' - naytan samalta ja kuulostan samalta kuin kaikki muut, mutta en kuitenkaan 'kuulu joukkoon'. Ja se etten tieda miten asioita hoidetaan on todella arsyttavaa. Sekin etten tieda keita lehdissa olevat ihmiset ovat vaikka suomalaisia lehtia netissa luenkin.

Suomesta lahdin 18 vuotiaana, ja asunut olen Islannissa, USAssa, Englannissa, ja nyt taas takaisin USAssa. Valilla olemme jutelleet Suomeen muutosta mutta aikamoinen kulttuuri shokki se mahtaisi olla - ei pelkastaan minulle mutta miehelle ja lapsille. Taitaa jaada tekematta,,,

 

[sinihammas]

Ja se etten tieda miten asioita hoidetaan on todella arsyttavaa. Sekin etten tieda keita lehdissa olevat ihmiset ovat vaikka suomalaisia lehtia netissa luenkin.

Paluumuuttoonhan pitäisi osata asennoitua samalla tavalla kuin ulkomaille muuttoon. Eihän niitä lehtien naamoja ja virastoasioiden hoitoa osaa heti ulkomaillakaan. Mutta sitä kai vain takaisin Suomeen muuttaessaan kuvittelee muutavansa "takaisin kotiin" eikä osaa asennoitua oikein. Ottaa huomioon sitä, että Suomessakin aika on kulunut x vuotta. Ei siellä asiat ja ihmiset ole odottaneet, että juuri minä tulen takaisin. Niin lohduttava ajatus kuin onkin.

 

[Gloria Mundi]

Mutta sitä kai vain takaisin Suomeen muuttaessaan kuvittelee muutavansa "takaisin kotiin" eikä osaa asennoitua oikein. Ottaa huomioon sitä, että Suomessakin aika on kulunut x vuotta. Ei siellä asiat ja ihmiset ole odottaneet, että juuri minä tulen takaisin. Niin lohduttava ajatus kuin onkin.

Juuri tuossa se ajatus kommahdys paluu muutossa taitaa olla. Sita kuvittelee muuttavansa 'kotiin' kun taas muualle muuttaessa sita on lahdossa 'seikkailuun' ja asenne on sen mukainen. Olet aivan oikeassa,,, omassa paassa se suurin este paluu muutossa on. Jotenkin sita kuvittelee ajan pysahtyneen ja kaiken olevan niin kuin se oli jatettaessa.

 

[memmu]

[/quote] SUOMALAINEN KIRJOITTI
Joku vähätteli että ruotsista muutat, mutta Tukholman veroista kaupunkia ei suomesta mielestäni löydy. :wave: [/quote]

Itse asuin Tukholmassa suurimman osan ajasta. Jo "pelkat" ruotsin suomalaiset (ruotsissa asuvat) ovat erilaisia kuin suomen suomalaiset (suomessa asuvat) Sita jotenkin "pidettiin yhta' erilailla ja itse olin tekemisissa eri ikaisten ihmisten kanssa. Ja taisi meille kehittya oma "sanavarasto",ei millaan leuhkimis tarkoituksella,vaan se vaan "sekottui". Suomeen kun meni kaymaan,taytyi todella yrittaa puhua "kunnon" suomea!
Itse jos muutan takaisin,muuttaisin varmaan Tukholmaan. Ja onhan niita ihmisia jotka seilaavat ruotsi/suomi valia,koska eivat "loyda paikkaansa"

 

[mimuska]

Sopeutuminen paluuseen riippuu tosi monesta asiasta. Eniten miettisin sitä lasten kannalta. Alle kouluikäinen ja alakoululainen sopeutuu aika hyvin, mutta murrosikäistä pitää kuunnella tarkasti ennen päätöksen tekemistä. Kielivammaisena eläminen vieraassa maassa ei pääty paluumuuttoon - osa perheestä saattaa olla pitkään kielivammaisia Suomessa! Oma kokemukseni Ruotsissa asumisesta (Göteborg ja Jönköping) ja paluusta kotimaahan on ollut helpotus - elämä Ruotsissa on aika paljon pinnallisempaa ja kovempaa arvomaailmaltaan kuin Suomessa. Perhettä minulla ei palatessani vielä ollut. Toisaalta Suomi on enemmän yhtenäiskulttuuri - ainakin pääkaupunkiseudun ulkopuolella - ihmisiä on vähän ja kaikilla sama ihonväri ja uskonto (Ruotsin katukuvaan verrattuna). Kun lapsi Suomessa menee kouluun, vanhempi voi olla varma, että vuorovaikutus siellä tapahtuu suomen kielellä täkäläisiä perinteitä kunnioittaen - Ruotsissa kun skandinaavi voi olla luokkansa ainoa vaaleaihoinen.

Pelkkä kiva asunto ei riitä paluumuuton syyksi. Työtä pitää olla - Suomen sosiaalitukien varaan Ruotsista muuttaminen ei ole viisasta. Julkisen terveydenhuollon palvelujen saatavuus ja taso riippuvat jopa siitä, mihin kaupunginosaan muuttaa - ei ole kaikkialla sama. Ihmissuhteet ovat tärkeitä - onko paluumuuttajalla niitä? Paljon on mietittävää.

 

[suomalainen]

Niin tietenkään emme muuta , jos miehelläni ei ole työpaikkaa. Tiedossa on muutama, mutta voi olla pienemmällä palkalla mitä täällä.
Itse häviäisin äityis päivissä. Täällä äityispäiväraha on 480 päivää. Suomessa se on joku alle vuosi.
Ystäviä on ettei mitään erakko elämää ei voisi ruveta viettämään.

 

[hassu]

Me mieheni kanssa muutimme viime kesänä takaisin suomeen ja toimme tuliasiksi pienen nyytin Ollaan sopeuduttu nyt jo aika hyvin, vaikka erilaistahan täällä on. Tää on tälläinen takapajula jenkkeihin verrattuna. Mutta siis lyhyesti kaiken kaikkiaan kaikki on hyvin vaikka aina haluais takaisin sinne ja sitten kun on siellä niin takaisin tänne... ainainen ongelma

 

[vieras]

Me mieheni kanssa muutimme viime kesänä takaisin suomeen ja toimme tuliasiksi pienen nyytin Ollaan sopeuduttu nyt jo aika hyvin, vaikka erilaistahan täällä on. Tää on tälläinen takapajula jenkkeihin verrattuna. Mutta siis lyhyesti kaiken kaikkiaan kaikki on hyvin vaikka aina haluais takaisin sinne ja sitten kun on siellä niin takaisin tänne... ainainen ongelma

Musta taas jenkit oli takapajula Suomeen verrattuna. riippuu varmaan vähän että missä siellä asuu, ja täällä kanssa.

 

[hassu]

Me mieheni kanssa muutimme viime kesänä takaisin suomeen ja toimme tuliasiksi pienen nyytin Ollaan sopeuduttu nyt jo aika hyvin, vaikka erilaistahan täällä on. Tää on tälläinen takapajula jenkkeihin verrattuna. Mutta siis lyhyesti kaiken kaikkiaan kaikki on hyvin vaikka aina haluais takaisin sinne ja sitten kun on siellä niin takaisin tänne... ainainen ongelma

Musta taas jenkit oli takapajula Suomeen verrattuna. riippuu varmaan vähän että missä siellä asuu, ja täällä kanssa.

niin no, sehän kyllä vähän riippuu. Usassa on kyllä niitä "oikeita" takapajuloita Mutta siis tarkoitan yleensä ottaen jos tiedät mitä tarkoitan. Enkä tarkoittanut ollenkaan negatiivisessa mielessä, vaan sitä että täällä on hieman esim. kalliimpi asua, suppeempi kansallisuuskirjo yms. sen kaltaisia asioita.

 

[riina]

:wave:
Reilu 5 v ollaan Suomessa asuttu, ja sopeutuminen on aika ajoin edelleen pahasti kesken :| . Monta kertaa viikossa kiroan sen päivän, kun tänne muutettiin.
Ei Suomessa mitään vikaa ole. Tämä on hyvä, kaunis, turvallinen maa. Mutta jos taloudellinen tilanne mahdollistaisi muuton takaisin Turkkiin niin lähtisin samantien, ihan taatusti. Siellä mun sydän on. Näillä tuloilla ei vaan makseta kahden lapsen kallista terveydenhuoltoa ja yksityiskouluja, sekä hyvätasoista asumista siellä

peesailen tätä, takas lähtisin turkkiin minäkin jos ois paaljon rahaa ja miehellä siellä yhtä hyvä palkka kun täällä

 

[AnniHelena]

Minä paluumuutin Briteistä (pienestä paikasta) neljän vuoden jälkeen vuonna 2001, mukana tuliaisena sieltä tuli mies ja koira. Syy paluuseen oli äitini sairastuminen- tiesimme että aikaa oli jäljellä vain pari vuotta ja olen ainoa lapsi. Äitini ja isäni olivat eronneet. Ensimmäiset 1½ vuotta Suomessa oli kauheaa, oli todella vaikea sopeutua takaisin. Inhosin työtäni (vaihdoinkin alaa) ja sen surkeaa palkkaa, ihmiset tuntuivat epäkohteliailta ja tylyiltä, koko maa ankealta inhottavien talvineen. Oli vaikea nähdä mitään mikä olisi ollut paremmin Suomessa (esim. terveydenhoito ja vanhusten hoito Suomessa ovat todella huonolla tolalla verrattuna sinne mistä tulin).

Sitten pikkuhiljaa alkoi helpottamaan. Ehkä alan vaihto auttoi hieman asiaa, mutta aika pitkään siihen meni. Nyt on lapsi ja toinen tulossa- nyt on helpompi nähdä Suomen hyviä puolia sen kannalta eli äitiysloma, tuettu päivähoito ja hyvä koulujärjestelmä. Mieskin on sopeutunut aika hyvin, tosin on mahdollista että vielä lähdemme ulkomaille, olen avoin sen suhteen, jos miehelle avautuu hyvä työpaikka, mikä ettei. Siteitä minulla ei tänne Suomeen juurikaan ole, sillä sukulaisiakin on todella vähän, kun äitiäkään ei enää ole.

 

[Naapurin tyttö]

Se on muuten hauskaa, että ei-ulkomailla-asuneet läheiset pitää sitä poismuuttoa paljon isompana juttuna kuin paluuta, tarkoitan sen tuomia muutoksia. Sitten kun palaa, ne on ihan että "ok, sä olet nyt taas siinä, hyvä, kaikki on nyt niinkuin pitääkin ja jatkuu kuten ennenkin". Mutta ei se niin mene, ei ainakaan mun pään sisällä asiat käyneet niin kivuttomasti. Vaan takaisin sopeutuminen (tai oikeastaan mun tapauksessa se yhteen osoitteeseen asettuminen) oli hyvinkin raskasta.

Tämä oli hyvin kirjoitettu. Aiheesta on kirjoitettu myös loistava kirja, luin sen itse aikoinaan, mutta en nyt millään muista sen nimeä enkä kirjoittajaa. Paluumuutto on todellakin vaikeampaa, sillä muuttaessa "vieraaseen" maahan sitä odottaakin muutoksia. Tietää että kaikki on toisin. Sitten kun muuttaa takaisin kotiin, luulee muuttavansa siihen maahan mistä lähti, mutta todellisuudessa sitä maata ei ole enää sellaisena kuin se oli lähtiessä. Kaikki on muuttunut. Tähän kun törmää, tulee "sokki". Voi tulla fiilis, että minulla ei ole enää "kotia".

 

[hmm]

Mä asuin vaan niin hetken ulkomailla että mulla ei ollut sopeutumisvaikeuksia. Asuin Skövdessä vuodet 2001-2003.

Mä asuin 2,5 vuotta ulkomailla ja ihan vaan Euroopassa. Silti oli todella vaikeaa tulla takaisin ja kesti varmaan melkein yhtä kauan, ennen kuin tunsin Suomen jälleen "kodikseni". Tosin muutin samalla uuteen kaupunkiin Suomessa. Mutta silti, eniten jäin kaipaamaan rennompaa asennetta ja ilmapiiriä, ystävällisiä ihmisiä, sitä, että syödään ulkona jne... Kaikkea pientä. Ja tunsin itseni vaan niin ulkopuoliseksi täällä. Ehkäpä juuri "piilomaahanmuuttajaksi".

 

[memmu]

Taalla jenkeissa on kehuttu suomen koulujarjestelmaa maailman parhaaksi! Silloin talloin lehdissa lukee Suomen koulujarjestelmasta! Meni nyt vahan asian sivusta...mutta niinkuin on todettu,joka maassa on ne hyvat ja huonot puolensa

 

[Jonteri]

Mä oon Englannissa asuutuani todennu,ettei mun kannata enää muuttaa ulkomaille. Mä oon jotenki kauheen mukavuudenhalunen, ja kaikki tuo kahdella hanalla leikkiminen, ja tukan pesu kylpyammeessa (suihkutkin on keksitty :kieh: ) alkoi ärsyttää ihan liikaa. Mä muutenkin olin vähän kriittinen kaikkea erilaista kohtaan...

Miehen kans Lontoon aikona mietittiin että perheen perustaminen siellä (asuntojen hinnat, koulujärjestelmä, jne) tai Turkissa ei sovi meille, joten tänne muutettiin, ja tosi hyvin on molemmat sopeuduttu!

Joka tapauksessa hyvä oli kokeilla, ei sitte kaduta vanhana

 

[Kehrääjä]

Me asutaan myös ulkomailla ja välillä mietimme Suomeen muuttoa. Oon asunut 7 vuotta ulkomailla ja täällä tavannut mun ranskalaisen miehen. mulla on pari tuttua palannut Suomeen pitkän poissaolon jälkeen ja heillä on ollut kyllä niin rankkaa, etten tiedä haluammeko edes yrittää..

Suomen huono terveydenhuolto pelottaa. Täällä pääsee heti hoitoon ja leikkauksiinkin jos on tarvetta ja Suomessa tuntuu, että kaikki jää yhä enemmän oman onnen varaan. Tulomme tippuisivat Suomessa ja työmahdollisuudet pienenisivät. Vaikeinta olisi kuitenkin kestää kulttuurin muutos. En meinaa kestää lomillakaan käydessäni sitä ryyppäys- ja rähjäysmentaliteettia, joka tulee heti kdaulla vastaan kun vähän käy ystävän kanssa ulkona. Täällä käymme paljon ravintoloissa syömässä tai drinkillä ystävien kanssa emmekä koskaan joudu kestämään kännikulttuuria. Suomen ulkomaalaisvastaisuus on myös hyvin vastenmielinen juttu ja muutenkin ihmisten jurous ja sisäänpäinkääntyneisyys ovat vaikeita kestää.

Toisaalta suomalaiset ovat ihanan rehellisiä ja omia itsejään, luonto on upeaa, elämä rauhallisempaa ja perheeni olisi lähellä.. On vaikeaa. Mutta edes mun tarvitsisi olla varmempi muutosta, jotta saisin tuon vielä epäilevämmän miehen suostumaan!

 

[Kehrääjä]

Toi on hyvä kommentti että vain ulkosuomalaiset todella ymmärtävät toisiaan, ei tarvitse hirveesti selitellä miltä tuntuu tai ajattelee..

Niinpä, sitä on vaikeaa selittää kenellekään, joka ei ole itse kokenut sitä, miltä tuntuu kun sydän on kahdessa paikassa. Ja vaikka näenkin sen rikkautena, kuten tuossa yllä kohotettiin, SILTI tuntuu raskaalta kun kaksi maat tuntuu yhtä aikaa rakkaalta ja juuri siltä parhaalta. Kummassakin on NIIN paljon vikaa, mutta myös niin paljon hyvää........ Se on välillä suorastaan skitsofreenista!