Ujon kolmevuotiaan päivähoitoaloitus

Neuvoja kaivattaisiin. Meillä tosi ujo ja herkkä ja empaattinen kolmevuotias, jolla kohta alkaa päivähoito. Tähän asti siis kotihoidossa. Kerhoissa ja muskareissa kyllä käyty ryhmässä oloa opettelemassa. Mutta ongelmana, tai vanhempien pelkona, on päivähoidon aloituksessa se, että lapsi ei osaa ollenkaan puolustaa itseään. Siis jos vaikka pienempi lapsi tulee ja otta häneltä lelun pois kädestä, niin hän vaan antaa sen tapahtua, ja sitten tulee pahamieli, ja usein itku. Tai jos toinen lapsi tönaisee kumoon tai muuten kiusaa.

Itseään isompien (esim. 5-vuotiaiden) kanssa leikki menee usein helpommin, kun isommat osaa ottaa hänet huomioon. Myös omanikäisten rauhallisten lasten kanssa pärjää. Ja pieniä vauvoja tykkää paijata. Mutta hoidossa (perhepäivähoito) on pari itseään puolitoista vuotiasta ja kuulemma ovat aika tomeria tapauksia. Ja pelottaa, miten meidän lapsi tuolla pärjää. On kuitenkin ryhmän vanhin, mutta luultavasti ujoin ja rauhallisin.

Lapselle en ole pelkojamme siirtänyt, hän on ihan innoissaan menossa. Mutta vanhempia jännittää. (No varmasti kaikkia vanhempia tilanne jännittää).

Mutta onko kellään neuvoja, miten kannattaisi lasta opettaa toimimaan tilanteessa, jossa toinen lapsi vie lelut tms."kiusaamista" tapahtuu? Tavallaan "kiusaaminen" on nyt huono sana, sillä hän järkyttyy ihan kilttien lasten raisuista leikeistäkin. Jos esim. pieni ottaa lelun itselleen - niinkuin nyt pienet lapset usein tekee.
 
Ensinnäkin laittaisin lapsen päiväkotiin. Parempi että oppii öykkäreiden kanssa toimimaan kolme vuotiaana, koska mitä myöhemmäksi menee, sen vaikeampaa.

Ja ei noita tilanteita voi tuon iläiselle opettamalla opettaa; ne lapsi oppii itse vain käytännön kokemusten kautta.
 
Kiitos kommentista. Me ajateltiin, että pienempi ryhmä olisi helpompi, joten aloittaa nyt perhepäivähoidossa. Olikohan sitten virhe valita pph. ... Mutta pitänee vaihtaa sitten päiväkotiin, jos ei tuolla suju.

Onko muita vinkkejä?
 
Kiitos kommentista. Me ajateltiin, että pienempi ryhmä olisi helpompi, joten aloittaa nyt perhepäivähoidossa. Olikohan sitten virhe valita pph. ... Mutta pitänee vaihtaa sitten päiväkotiin, jos ei tuolla suju.

Onko muita vinkkejä?
Kaikin mahdollisin tavoin yrittää vahvistaa lapsen itsetuntoa, ja toitottaa joka välissä, että itseään saa näissä tilanteissa puolustaa.
 
Kiitos. Joo itsetuntoa on koitettu vahvistaa. Mutta tuo itsensä puolustaminen... Mitä neuvoisit opettamaan lapselle. Että miten puolustaa itseään, jos joku vaikka tönaisee. Mitä opetan lapselle. En tietenkään opeta tönimään takaisin (tuskin onnistuisikaan, vaikka yrittäisin). Mutta mikähän olis hyvä opetus? Opetanko kertomaan aikuiselle, vai huutamaan että ei saa töniä vai mitä? Ideoita?
 
Huomasin puolivuotta sitten aloittamani ketjun, joten käydäänpä päivittämässä. Perhepäivähoito oli ihan oikea valinta meille. Ja alku oli älyttömän rankka. Lapsi vastusti ja oli ihan paniikissa hoitoon menosta. Nyt alkaa jo sujua, mutta edelleen on "ujo".
Luonnekysymys selvästi. PIenessä ryhmässä ihan iloinen oma itsensä, mutta isommassa vetäytyy ja meluisassa ympäristössä jopa ahdistuu. Mutta päiväkerrallaan ollaan selvitty, ja kavereitakin on jo saanut. Mutta vasu-keskusteluissa hoitaja haluaa nostaa tämän "arkuuden" esille.
 
Huomasin puolivuotta sitten aloittamani ketjun, joten käydäänpä päivittämässä. Perhepäivähoito oli ihan oikea valinta meille. Ja alku oli älyttömän rankka. Lapsi vastusti ja oli ihan paniikissa hoitoon menosta. Nyt alkaa jo sujua, mutta edelleen on "ujo".
Luonnekysymys selvästi. PIenessä ryhmässä ihan iloinen oma itsensä, mutta isommassa vetäytyy ja meluisassa ympäristössä jopa ahdistuu. Mutta päiväkerrallaan ollaan selvitty, ja kavereitakin on jo saanut. Mutta vasu-keskusteluissa hoitaja haluaa nostaa tämän "arkuuden" esille.
Itselläni on kokemusta todella ujosta lapsesta, ja olen sitä ujoutta aina nostanut esiin vasukeskusteluissa, koska se nyt kuitenkin vahvasti vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen. Päiväkodin ope sanoi siihen sitten kerran, että "lapsessasi on sellaista sisäistä voimaa ja uskallusta, että turha sinun on hänestä huolehtia". Saman neuvon voisi antaa sinulle. Se on vain pakko luottaa, että lapsi pärjää. Sitä ujoutta ei saa kukaan muu poistettua, joten sen kanssa on vain opittava elämään. Ja jos vanhemmat viestivät, että uskovat lapsen pärjäävän, hän kyllä pärjää.