Ap, älä tosiaan välitä. Typeriä tapauksia noi kommentoijat!
Mutta oikeesti, älkää nyt haukkuko omia lapsianne tälleen julkisesti. Vaikka oliskin nykyään kauniita. Musta ei ole ainakaan vähääkään kiva ollut kuulla, että mä olin lapsena hieman ruma. Lapsen täytyy saada olla omasta vanhemmastaan aina ihanin , suloisin ja kaunein.
Tai ainakin saada kokea olevansa sellainen..
No älä nyt viitsi...otatkohan nyt HIEMAN liian tosissasi tämän homman?
Mun nähdäkseni en ole haukkunut lastani...se, että totean, ettei lapsi ole ollut vauvana järin kaunis, on kyllä mielestäni melko kaukana haukkumisesta. Enkä sitäkään oikein haukkumiseksi osaa mieltää, jos sanon, että lapsi oli nätti, kuin sika pienenä...sillä sika on kyllä nimenomaan pienenä söpö. Isona ei sitten niinkään. Ja tuon lausahdukseni perässä oli vielä kaiken lisäksi hymiö.
Mä olen tuolle lapselle varsin usein kertonut, miten kaunis hän on..aivan prinsessan näköinen! Joten ole huoleti...lapsi ei mitä todennäköisimmin saa elinikäisiä traumoja johtuen siitä, että äidin mielestä hän ei ollut maailman kaunein vauva.
Jos lapsen pitää olla vanhempiensa mielestä aina ihanin, suloisin ja kaunein, niin mitäs sitten, kun niitä lapsia on monta, kuten meilläkin? Kaikilleko jauhan sitten tuota samaa mantraa, ellei kukaan traumatisoidu? Mutta mitä, jos heille selviää, että selitänkin kaikille sitä samaa? Traumatisoituuko lapsi sitten siitä, kun hälle selviää, että äiti ja isi valehtelee?
Se, ettei lapsi ole vauvana kedon kaunein kukka, ei varmastikaan sulje pois sitä, etteikö hän olisi vanhempiensa mielestä aivan iki-ihana, tärkeä, suloinen ja jos vaikka ja mitä. Joten jospa nyt löysättäisiin sitä pipoa vähäsen