Lähdet niin kovasti siitä, että tyttären pitäisi jättää tämä mies. Ilmeisesti inhoat äijää niin kovasti. No en toisaalta ihmettele. Ihan varmasti olisit toivonut itsellesi hiukan toisenlaista vävypoikaa, vaikka ei nyt välttämättä edes valkoihoistakaan, niin kuitenkin ei-naimisissa olevaa, vastuuntuntoista ja perheestään huolehtivaa nuortamiestä.
Tällä asenteella kuitenkaan et pääse yhtään mihinkään. Jos osoitat vihaavasi "vävyäsi", tyttäresi kiinnittyy häneen entistä lujemmin ja ihan uhallaan ja sinun kiusaksesikin. Hän on vielä niin nuorikin, ja ehkä sen verran tyhmänsorttinen, että kuvittelee kyseessä olevan sen elämää suuremmen rakkauden. Ja kun sitä joku uskaltaa uhmata ja kyseenalaistaa, sehän ei muuta kuin puhalletaan entistä suurempiin liekkeihin. On ihanaa olla marttyyri, rakastaa "väärää" miestä, ihan kuin Roomeo ja Juulia! Niin kohtalokasta!
En tiedä onnistuuko mies miehelle -puhuminen. Voi olla, että kulttuurierot ovat liian suuret.
Mitä tarkoittaa tuo tyttären esitys, että "kun saa työt ja opiskelut parempaan malliin?" Jotenkin kuulostaa siltä, että sitä päivää saa sitten odottaa, tytärhän odottaa jo toista lastaankin. Mitä töitä ja opiskeluja hän tässä tilanteessa hoitelee?
Kuriositeettina vain, että minunkin tyttäreni tuli vahinkoraskaaksi miehelle, jonka kanssa eivät edes seurustelleet, tunsivat vain muuten toisensa. Muuttivat kuitenkin yksiin asumaan, vaikka aika toivottomalta näytti yhteiselo jo heti alussa. Erosivat melkein heti lapsen synnyttyä. Mutta kotiin tytär ei tullut, vaan muutti lapsen kanssa kaupungin asuntoon kahdestaan. Siitä se lähti elämä vain kehittymään eteenpäin, opiskelemaankin tyttö lähti sitten kun lapsikin oli jo kouluikäinen. Totta kai autoimme ja avustimme häntä jonkun verran, mutta ei hän missään vaiheessa meidän kontollamme enää sitten ollut, kun kotoa lähti. Kyllä sinunkin tyttäresi selviää ja kaikki nuo ilkeät kommentit neekerilapsista saa jättää omaan arvoonsa. Kunhan tyttö vain ryhdistäytyy ja lähtee reilusti elämään omaa elämäänsä.