\
Sitä paitsi ihmislapsen kielenkehitys seuraa aika tiukasti tiettyä kaavaa, jota aikuinen ei voi muuttaa. Lapsi oppii asiat, kun on niihin valmis. Eli vaikka kuinka lapselle jotain sanaa korjaisi, (esim. ei hauva, vaan koira), jos lapsi haluaa sitä joksikin muuksi kutsua, sehän sitä siksi kutsuu, kunnes on valmis kutsumaan sitä toisella nimellä. Sama pätee lauserakenteisiin. B)
Täytyy muuten sanoa, että tämä on täysin totta. Kyllä se lapsi ne "oikeatkin" sanat niille eläimille vielä varmasti kuulee ja varmasti ne silloin oppii. Siitä, että oppii synonyymejä samalle asialle ei ole mitään haittaa.Alkuperäinen kirjoittaja 28.05.2007 klo 11:28 Kyykerö kirjoitti:\Olen yhä edelleen aivan päinvastaista mieltä. Se, että lapselle puhutaan lässyttämällä on aivan eri asia kuin käyttää normaali puhekielessä suomenkielen rikkautta, johon poppa, mammin/mamman/heppa/pupu/köllötys jne. kuuluvat. Kun näiden sanojen rinnalla käytetään myös synonyymejä, lapselle siitä on vain etua. Jos meidän 6 kk ymmärtää, että sana "mammim", "tissi" ja "maito" tarkoittavat kaikki samaa hyvää, niin onko lapseni kielellinen kehitys näin ollen vaarassa. Ei se mitä käytetään, vaan miten käytetään. Kielenkehitys on osien summa ja tuollaisten suorien päättelyjen vetäminen yhdestä osasesta ei kerro koko totuutta...Alkuperäinen kirjoittaja 24.05.2007 klo 00:03 vieras3 kirjoitti:\kyllä valitettavasti jotku käyttää tuommosia lässysanoja,vaikka ne ei oo hyväksi lapsen puheenkehitykselle.Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 22:14 vieras2 kirjoitti:\Suosittelen nauttimaan vähintään 2 sitruunaa kahden tunnin välein, pitää olon taatusti happamana. Ja kiristämään pipoa ihan hieman, näyttäisi, että veri kiertää vielä heikohkosti.Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 21:47 Vieras kirjoitti:\Juu pehmohan se. Jotku tollot puhuu oikeista eläimistä pupu, heppa, ammu, hauva ym. lässytyssanoilla.Alkuperäinen kirjoittaja 23.05.2007 klo 20:33 vieras kirjoitti:pupuhan on pehmolelu eikä mikään oikea eläin, joten hoitajan kysymysessä ei ollu mitään ihmeellistä.
Sitä paitsi ihmislapsen kielenkehitys seuraa aika tiukasti tiettyä kaavaa, jota aikuinen ei voi muuttaa. Lapsi oppii asiat, kun on niihin valmis. Eli vaikka kuinka lapselle jotain sanaa korjaisi, (esim. ei hauva, vaan koira), jos lapsi haluaa sitä joksikin muuksi kutsua, sehän sitä siksi kutsuu, kunnes on valmis kutsumaan sitä toisella nimellä. Sama pätee lauserakenteisiin. B)