Työn perässä muuttaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rrsusan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rrsusan

Vieras
Haluaisin mielipiteitä siitä, muuttaisitteko tarvittaessa työn takia toiselle paikkakunnalle ja lähtisikö puoliso mukaanne.

Asumme avokkini kanssa isolla paikkakunnalla. Itse olen jo toista vuotta työttömänä, avokillani on vakituinen ja kohtuuturvattu työpaikka. Olemme molemmat korkeakoulutettuja, mutta minun alani paikkoja on todella vaikea löytää tällä hetkellä vaikka asuinpaikkakin on aikas iso Suomen mittakaavassa. Alan pikkuhiljaa olla todella turhautunut tilanteeseen. Olen harkinnut alan vaihtoa, mutta ei tekisi mieleni heittää hyvää koulutustani hukkaan ja tehdä mitä vaan hommia kun pystyisin paljon parempaankin. Olen hakenut samantyylisiin mutta vähemmän koulutusta vaativiin tehtäviin, eikä minua ole kutsuttu edes haastatteluun koska pitävät varmaan ylikoulutettuna. Niinpä jotain tehdäkseni olen nyt työvoimapoliittisessa koulutuksessa opiskelemassa samaa alaa mutta hieman eri näkövinkkelistä siinä toivossa, että koulutukseen kuuluva harjoittelu poikisi työpaikan. Muutoin edessä on aika lailla tupenrapinat, sillä ansiosidonnaiset ovat jo kuluneet ja työmarkkinatukikin tulee kohta tarveharkintaiseksi, ja sen jälkeen saankin sitten 0e/kk työttömyysturvaa. Asuntovelkaisella tämä ei ole todellakaan hyvä tilanne.

Satuin tässä sitten bongaamaan ilmoituksen unelmatyöpaikastani (koulutus, työkokemus ja toimiala mätsäävät aivan täysin) - ainoa miinus on se, että työpaikka olisi 500 km päässä. Kerroin tietysti tämän heti avokilleni, ja hän suorastaan säikähti että et kai suunnittele muuttavasi sinne. Saimme siitä sitten riidan aikaiseksi kun minä olisin halunnut ylipäätään keskustella siitä miten suhtaudumme siihen jos pitäisi muuttaa työn takia, ja avokin kanta oli se että hänhän ei täältä mihinkään lähde, ei voi jättää rakasta kotikaupunkiaan, lapsuudenperhettä ja ystäviä. Myöskään se ei ole vaihtoehto että vain minä lähtisin, sillä avokkini on moneen kertaan teroittanut ettei jaksa etäsuhteita (ollut sellaisessa aikanaan yli 5v). Huvittavaa tässä on se, että olen itse ihan yhtä haluton muuttamaan, mutta mitäs jos tilanne tosiaan on se että töitä ei täältä löydy? Nielenkö toiveeni hyvästä urasta ja jämähdän tekemään jotain sellaista missä en viihdy? Avokkini katsantokanta myös korpeaa minua jonkin verran senkin takia, että itse olen sitä tyyppiä että lähtisin kyllä avokkini matkaan jos tilanne olisi toisinpäin. Erikoista kyllä, jos kyse olisi ulkomaan työpaikasta niin avokkini olisi valmis lähtemään sinne kanssani ja pitäisi sitä seikkailuna. Kotimaan muutossa ei ilmeisesti ole tarpeeksi hohtoa...

Avokkini huolehtii myös siitä, ettei välttämättä saisi töitä uudelta paikkakunnalta. Totta kai ymmärrän tämän. Siinähän voisi jopa käydä niin, että hän joutuu sitten tekemään niitä koulutusta vastaamattomia töitä, joita yritän itse tässä välttää. Palkkani unelmatyössä ei sitä paitsi varmastikaan tulisi olemaan niin hyvä kuin avokillani tällä hetkellä täällä. On tämä vaikeaa.
 
Kyllä minä itse muuttaisin melkein minne vain työn perässä. Tosin se on tietysti parisuhteessa vaikeaa, jos toisella on työ jota ei halua jättää, en minäkään välttämättä haluaisi jättää hyvää työtä jos mieheni saisi työn toiselta paikkakunnalta. Mitä todennäköisimmin vuokraisin kämpän ja viettäisin viikot siellä ja viikonloput mieheni kanssa.

Meillä kävi niin, että jäimme molemmat työttömiksi melkein samaan aikaan. Miehellä on sellainen koulutus jolla on suht helppo löytää töitä ja minulla taas todella vaikeaa. Mies löysikin töitä toiselta paikkakunnalta, 150 kilometrin päästä. Voisimme siis helposti muuttaa toiselle paikkakunnalle kun minä kerran olen työttömänä, mutta toisaalta emme halua myydä taloamme, ainakaan vielä. Mies siis ajaa tällä hetkellä päivittäin edestakaisin tuota matkaa, ja ollaan puhuttu että voitaisiin katsoa josko sieltä työpaikan läheltä löytyisi halpa vuokrakämppä jotta ei joka päivä tarvisi ajaa edestakaisin. Minäkin voisin sitten olla siellä toisella paikkakunnalla ja etsiä sieltäkin töitä, ja viikonloput sitten olisimme täällä talossamme. Jos minäkin löytäisin töitä sieltä toiselta paikkakunnalta, niin sitten voitaisiin myydä talo ja ostaa sieltä toinen, jos taas töitä löytyy täältä niin sitten minä asun talossamme viikot ja mies sitten kämpässä, ja viikonloput yhdessä.

Kyllä minä varmaan yrittäisin edes hakea sitä omaa alaa vastaavaa työtä, ja katsoa sitten mitä teette jos he sinut valitsevat. Ei miehesi voi vaatia sinua jäämään, etkä sinä häntä muuttamaan. Mutta jos miehellä on mahdollisuus löytää töitä siltä toiselta paikkakunnalta niin mielestäni hän voisi niin tehdä myös, ei kai sitä koko ikää tarvitse asua lapsuuspaikkakunnalla? Minä ainakin olen muuttanut jo monen monta kertaa (aina tosin sinkkuna), joten minun on hieman vaikea ymmärtää sellaisia jotka asuvat koko ikänsä samalla paikkakunnalla ja piirit on koko elämän samat.
 
Miehesi suhtautuminen viittaisi enemmän pelästymiseen kuin vankkaan kantaan, joten jos olisin sinun sijassasi, antaisin pölyn laskeutua ja juttelisin asiasta uudelleen. Ongelmanne on selvästi se, ettette osanneet käsitellä asiaa perustellen näkemyksiänne ja sitä suuremmalla syyllä miehesi on jaksettava perustella sinulle mielipiteensä kun olet muutenkin joutunut oman työpaikkasi eteen paljon etsintätöitä tekemään kuin myös miettimään mahdollisuuksiasi. Yrität todella paljon ja miehesi ei tunnu sitä erityisesti arvostavan??? Maailma kun muuttuu ja meidän on muututtava sen mukana. Työpaikan saaminen oman kodin nurkilta ei ole enää itsestään selvyys ja hyvinkin moni joutuu taipumaan pitkien etäisyyksien takia sekä tekemään kompromisseja perhe-elämässään.

Miehesi ajatus elää etäsuhteessa pohjautuu eri ihmiseen, mitä sinä olet ja sen vuoksi olisi aika sekin juttu käydä läpi. Miettiä vähän sitä , mikä siinä häntä pelottaa ja kuinka arvelette samojen ongelmien toistuvan teidän välillänne.

500 km on pitkä matka ja jos et voi lentää taittuu matka tuskallisen hitaasti suhteessa siihen, mitä lopulta jaksat sitä omalla autolla saati muilla julkisilla. Kulkemiseen kyllästyy. Käytät joka kuukausi useampia päiviä vain matkustamiseen ja jos kuvittelet viikonloppuja, niin joudut lähtemään töistä pois perjantaina aikaisin päästäksesi kotiin illalla järkevään aikaan. Sunnuntaina sama homma, että aamukahvin jälkeen pakkaat jo laukkuasi ja alat kärkkymään kelloa koska on lähdön aika. Valikoi siis kohteita, joista on helpot yhteydet kotipaikkakunnallesi. (olen kokeillut ja kyllästyin)

Älä anna periksi. Minun mielestäni ajattelet asiaa viisaasti ja järkevästi, mutta anna aikaa. Miehesi on selvästi uudistuksen vastustajia ja sellaisen kanssa joutuu aina odottelemaan ennen kuin tottuu ajatukseen.
 
Entä jos tekisitte sillä tavoin, että haet sitä unelmatyötä toiselta paikkakunnalta ja jos sen saat, niin teet sitä hommaa täysillä, mutta etsit kuitenkin koko ajan oman alasi töitä sieltä kotipaikkakunnaltanne. Voisit hommata itsellesi työpaikkakunnalta pienen edullisen vuokra-asunnon, jolloin et sitoudu työpaikkakuntaasi liikaa. Halutessanne mies voisi sen jälkeen etsiä myös itselleen uutta työpaikkaa, jos hän haluaa olla sinun kanssasi samalla paikkakunnalla. Tietenkään hänen ei kannata irtisanoutua vakituisesta työstään ennen kuin hän olisi löytänyt uuden työpaikan uudelta paikkakunnalta.

Valitettavasti aikojen saatossa monikin on joutunut muuttamaan työn perässä eri paikkakunnalle tai jopa eri maahan. Jokaisen täytyy itse tehdä se päätös, minkä mukaan elää. Omat vanhempani muuttivat aikoinaan työn perässä Helsinkiin (äitini muutti isäni perässä, vaikkei olisi halunnut lähteä, mutta rakkaus voitti). Samoin eräs ystäväni kouluttautui alalle, jossa työpaikkoja on Suomessa ainoastaan Helsingissä. Jokaisella lienee tuttavapiirissään ihmisiä, jotka ovat työn perässä muuttaneet.

Et siis olisi todellakaan ainoa, joka muuttaisi työn perässä ainakin väliaikaisesti. Olisi aika tyhmää kouluttautua ja sitten tyytyä kuitenkin johonkin kaupankassatyöhön (siis en missään nimessä vähättele kauppojen kassoja!), sillä silloinhan olisit ihan hyvin voinut jättää koulut käymättä ja siirtyä heti 18-vuotiaana kaupan kassaksi. Sinä olet kuitenkin ollut jo yli vuoden työttömänä, joten jotta et syrjäydy kelkasta kokonaan, niin olisi korkea aika vastaanottaa vaikkapa projektityötä tms, joka edes jollain tasolla vastaa koulutustasi. Tai jos päätät, että mies ja paikkakunta ovat tärkeämmät, niin lakkaa sitten haaveilemasta koulutustasi vastaavasta työstä ja siirry suoraan tekemään mitä tahansa työtä. Tärkeintä on se, ettet jää välimaastoon haahuilemaan työttömänä, jossa haaveilet unelmatyöstä sitä kuitenkaan koskaan saamatta.
 
Tai etsi suosiolla töitä ulkomailta lama-ajaksi. Sehän sopisi miehellekin. Sillä tavoin saisit työkokemusta, elämänkokemusta ja siitä yleensä tietää, että sitä kestää vain rajoitetun ajan. Sen jälkeen saattaisit saada jo työtä omalta paikkakunnaltasikin, kun taloudellinen taantuma on ohi.
 
Sanoisin, että hae sitä työtä. Katso miten haun kanssa käy ja jos tärppää, niin sitten päätät lopullisesti mitä teet.

Tuttavapiiristäni peilaten voin kertoa, että omien tavoitteiden jatkuva torppaaminen sen takia, että toinen ei voi edes ajatella muutoksia, voi lopulta koitua koko parisuhteen tappioksi. Jos jättäydyt omista tavoitteistasi sinne omasta näkökulmastasi toisarvoisiin töihin turhautumaan, saatat ajan mittaan alkaa mielessäsi kantaa kaunaa puolisollesi, joka "esti" sinua toteuttamasta sen mitä eniten toivoit. Turhautuminen on yksi nujertavimmista asioista mitä ihmisen arkielämään voi iskeä.

En myöskään ymmärrä miksi sinun työsi olisi vähäarvoisempaa kuin miehesi työ. Naiset ovat kautta historian luopuneet omista tavoitteistaan miesten takia, vaikka ovat opiskelleet ja hankkineet mielettömän osaamisen jollekin alalle. Älä sinä tee sitä virhettä. Sitä paitsi eihän sen tarvitse ikuista olla. Voitte katsoa miten elämä lähtee sujumaan ja tehdä sitten uusia ratkaisuja. Nuo nyt eivät ole mitään maailmaa mullistavia asioita vielä - tunnen aika monia, jotka tekevät työtä eri osoitteissa. Teillä ei ole edes lapsia ilmeisesti, joten kaksi aikuista ihmistä - mikä estää?
 
että ulkomailla lähtemisen helppous ei ole mitenkään yllätys. Se kun olisi hänelle vain väliaikainen "seikkailu", josta hän voisi sitten palata takaisin vanhaan tuttuun kuvioon. Sen sijaan sinun työpaikkasi edustaa pysyvämpää muutosta, joka häntä ilmiselvästi pelottaa, koska on aina asustellut samoissa kuvioissa. Edelleen rohkaisen hakemaan työtä. Sehän on pelkästään positiivinen asia elämässä, mietipä sitä.
 
Sanoisin, että hae sitä työtä. Katso miten haun kanssa käy ja jos tärppää, niin sitten päätät lopullisesti mitä teet.

Tuttavapiiristäni peilaten voin kertoa, että omien tavoitteiden jatkuva torppaaminen sen takia, että toinen ei voi edes ajatella muutoksia, voi lopulta koitua koko parisuhteen tappioksi. Jos jättäydyt omista tavoitteistasi sinne omasta näkökulmastasi toisarvoisiin töihin turhautumaan, saatat ajan mittaan alkaa mielessäsi kantaa kaunaa puolisollesi, joka "esti" sinua toteuttamasta sen mitä eniten toivoit. Turhautuminen on yksi nujertavimmista asioista mitä ihmisen arkielämään voi iskeä.

En myöskään ymmärrä miksi sinun työsi olisi vähäarvoisempaa kuin miehesi työ. Naiset ovat kautta historian luopuneet omista tavoitteistaan miesten takia, vaikka ovat opiskelleet ja hankkineet mielettömän osaamisen jollekin alalle. Älä sinä tee sitä virhettä. Sitä paitsi eihän sen tarvitse ikuista olla. Voitte katsoa miten elämä lähtee sujumaan ja tehdä sitten uusia ratkaisuja. Nuo nyt eivät ole mitään maailmaa mullistavia asioita vielä - tunnen aika monia, jotka tekevät työtä eri osoitteissa. Teillä ei ole edes lapsia ilmeisesti, joten kaksi aikuista ihmistä - mikä estää?


Jos ap on työtön ekonomi ja ap:n mies Nokian di, ja he asuvat esim Treella (sopisi tekstin perusteella), niin eiköhän se jäpikkä tienaa paremmin kuin mitä ap tulisi tienaamaan. Se kun on valitettava tosiasia että naiset saavat matalampaa palkkaa kuin miehet.
 
Viimeksi muokattu:
Jos ap on työtön ekonomi ja ap:n mies Nokian di, ja he asuvat esim Treella (sopisi tekstin perusteella), niin eiköhän se jäpikkä tienaa paremmin kuin mitä ap tulisi tienaamaan. Se kun on valitettava tosiasia että naiset saavat matalampaa palkkaa kuin miehet.

Mutta itselläni ainakin on muitakin motiiveja kuin raha. Olisiko aloittajalle siis henkisesti rikkaampaa jäädä, mennä Siwan kassalle ja elää miehen suuren palkan turvin kuin tehdä omaa koulutustaan vastaavaa unelmatyötä? Ja vielä tietoisena siitä, että on tehnyt tuon ratkaisun siksi, että toinen ei ole ollut valmis tulemaan yhtään vastaan.

Sen sijaan, että kokeilisi tuota duunia, katsoisi millaiseksi elämä muodostuu ja mitä se tuo tullessaan. Jos homma ei maistuisi, aina voi tehdä uuden päätöksen ja kokeilla jotain muuta. Sori nyt mutta mä en ymmärrä alkuunkaan näitä "miehellä on parempi palkka"-juttuja. Niin onkin ja se on syvältä mutta ei se saa estää naisia toteuttamasta itseään ja tekemästä asioita, jotka meitä oikeasti kiinnostaa ja jossa ollaan hyviä.
 
Viimeksi muokattu:
Mutta itselläni ainakin on muitakin motiiveja kuin raha. Olisiko aloittajalle siis henkisesti rikkaampaa jäädä, mennä Siwan kassalle ja elää miehen suuren palkan turvin kuin tehdä omaa koulutustaan vastaavaa unelmatyötä? Ja vielä tietoisena siitä, että on tehnyt tuon ratkaisun siksi, että toinen ei ole ollut valmis tulemaan yhtään vastaan.

Sen sijaan, että kokeilisi tuota duunia, katsoisi millaiseksi elämä muodostuu ja mitä se tuo tullessaan. Jos homma ei maistuisi, aina voi tehdä uuden päätöksen ja kokeilla jotain muuta. Sori nyt mutta mä en ymmärrä alkuunkaan näitä "miehellä on parempi palkka"-juttuja. Niin onkin ja se on syvältä mutta ei se saa estää naisia toteuttamasta itseään ja tekemästä asioita, jotka meitä oikeasti kiinnostaa ja jossa ollaan hyviä.


Aloittajan kannattaa pitää mielessä se tosiseikka, että ihminen on ikänsä puolesta vain hyvin lyhyen aikaa kiinnostava työnantajien silmissä. Ei kukaan palkkaa akateemista yli 40-vuotiasta naista, jolla ei ole kokemusta oman alansa töistä.

Eli jos aloittaja jää nyt "miehen siivelle elämään" niin mikä on lopputulos kun tulee avioero. Naisesta tulee työtön 40-vuotias yksinhuoltaja. Miehet ovat niin itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia, eli he ovat kyllä naisen kanssa niin kauan kun nainen on nuori ja synnytyskykyinen, mutta sitten kun nainen vanhenee niin mies jättää.
Sen vuoksi jokaisen naisen tulee pitää huolta omasta taloudestaan.

Ei kannata laskea elämäänsä jonkun miehen varaan. Itse kyllä lähtisin työn perässä muualle asumaan ja suhde mieheen sitten joko jatkuisi tai ei jatku.
 
Viimeksi muokattu:
tästä ihansta ison puutarhan omaavasta omakotitalosta minnekään työn perässä. Lapsetkin joutuis eroamaan kavereistansa. Joten mieluummin olen työtön.

Niin, missään muuallahan ei tietysti ole isoja puutarhoja ja omakotitaloja.

Lapsille ei ole mitenkään haitaksi jos vanhemmat muuttavat kerran tai vaikka kaksi. Oppivat vain enemmän sosiaalisiksi eivätkä pelkää itse muuttaa sitten kun aika tulee. Itse olen perheestä jossa vanhempani muuttivat kahteen kertaan eri paikkakunnalle työn perässä. Sain aina uusia ystäviä kuten sisaruksenikin, uuden ympäristön kokeminen oli jännittävää. Olin lapsena ujo, mutta kasvoin luultavasti osittain noiden muuttojen myötä sosiaalisemmaksi. Opin tutustumaan uusiin ihmisiin, ja aikuisena uskalsin jopa muuttaa ulkomaille.

Mutta tietysti jos haluaa elää koko elämänsä samassa paikassa ja samassa talossa ja kasvattaa nössölapsia jotka eivät uskalla muuttaa naapuritaloa kauemmas, ja tulevat joka päivä äidin luokse syömään loppuelämänsä ajan, niin sitten tuo on tietysti hyvä taktiikka. Paitsi jos haluaa lastenlapsia.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Toinen näkökulma;10503202:
Aloittajan kannattaa pitää mielessä se tosiseikka, että ihminen on ikänsä puolesta vain hyvin lyhyen aikaa kiinnostava työnantajien silmissä. Ei kukaan palkkaa akateemista yli 40-vuotiasta naista, jolla ei ole kokemusta oman alansa töistä.

Eli jos aloittaja jää nyt "miehen siivelle elämään" niin mikä on lopputulos kun tulee avioero. Naisesta tulee työtön 40-vuotias yksinhuoltaja. Miehet ovat niin itsekkäitä ja epäoikeudenmukaisia, eli he ovat kyllä naisen kanssa niin kauan kun nainen on nuori ja synnytyskykyinen, mutta sitten kun nainen vanhenee niin mies jättää.
Sen vuoksi jokaisen naisen tulee pitää huolta omasta taloudestaan.

Ei kannata laskea elämäänsä jonkun miehen varaan. Itse kyllä lähtisin työn perässä muualle asumaan ja suhde mieheen sitten joko jatkuisi tai ei jatku.

Olen täsmälleen samaa mieltä. Jos itse mietit, että et tee mitään ja jäät vain odottelemaan työvoimatoimiston tarjoaamaa tukityötä ja lopulta päätät tehtailla lapsia, niin vaihtoehtohan sekin on. Tosin valinta ei ole silloin ollut kovinkaan aktiivinen, vaan olet enemmänkin tehnyt siten kuin miehesi on halunnut. Entä jos teille tulee ero? Voin sanoa, että yksinhuoltajuus kaupan kassan palkalla ei tosiaankaan naurata. Vielä pahempi vaihtoehto on se, että lapset haluavatkin jäädä isin kanssa asumaan tuttuun kotiin lähelle kavereitaan, jolloin oletkin äkkiä etähuoltaja ja SINÄ joudut maksamaan elatusmaksua ex-miehelle. Siinä vaiheessa olet taatusti katkera, että olet joutunut uhrautumaan miehen vuoksi, vaikka sinulla olisi ollut nuorena mahdollisuus tehdä edes koulutustasi vastaavaa työtä, jolloin sinulla olisi elämässäsi jatkossa enemmän valinnanmahdollisuuksia.
 
Niin, missään muuallahan ei tietysti ole isoja puutarhoja ja omakotitaloja.

Lapsille ei ole mitenkään haitaksi jos vanhemmat muuttavat kerran tai vaikka kaksi. Oppivat vain enemmän sosiaalisiksi eivätkä pelkää itse muuttaa sitten kun aika tulee. Itse olen perheestä jossa vanhempani muuttivat kahteen kertaan eri paikkakunnalle työn perässä. Sain aina uusia ystäviä kuten sisaruksenikin, uuden ympäristön kokeminen oli jännittävää. Olin lapsena ujo, mutta kasvoin luultavasti osittain noiden muuttojen myötä sosiaalisemmaksi. Opin tutustumaan uusiin ihmisiin, ja aikuisena uskalsin jopa muuttaa ulkomaille.

Mutta tietysti jos haluaa elää koko elämänsä samassa paikassa ja samassa talossa ja kasvattaa nössölapsia jotka eivät uskalla muuttaa naapuritaloa kauemmas, ja tulevat joka päivä äidin luokse syömään loppuelämänsä ajan, niin sitten tuo on tietysti hyvä taktiikka. Paitsi jos haluaa lastenlapsia.


En muuta kirveelläkään. Miksi muuttaisin, tämä on lisäksi maatila. Ei kai ny ukkoni rupee sitä myymään ja muuttamaan jonnekin hoton pohjoiseen? Ihmisillä on oikeus asua siellä missä tykkää. Muuta sä vaikka korpeen työn perässä, menetät kaikki ystäväsikin.
 
Viimeksi muokattu:
Lapset on jo maailmalla. Toinen asuu kaupungissa 300 km päässä. Olen kuule muuttanut jo 7 kertaa elämäni aikana, ympäri Suomea asunut. Täältä en lähde minnekään, vaikka kuinka yrittäisit, hahhah!
 
Tuli selväksi juu ja sekin tuli selväksi miksi olet työtön.

Sanoisinpa vielä, että riippuu vähän millä alalla on ja millaisia töitä on etsinyt. En minäkään muuttaisi minkä tahansa työn perässä. Mutta jos tarjolla on todella kiinnostavaa, sopivan haastavaa, omaa koulutusta vastaavaa työtä, niin ilman muuta olen valmis. Työ kun voi olla muutakin kuin pakkopullaa rahan keräämiseksi. Mutta meitä on moneen junaan.
 
Viimeksi muokattu:
En muuta kirveelläkään. Miksi muuttaisin, tämä on lisäksi maatila. Ei kai ny ukkoni rupee sitä myymään ja muuttamaan jonnekin hoton pohjoiseen? Ihmisillä on oikeus asua siellä missä tykkää. Muuta sä vaikka korpeen työn perässä, menetät kaikki ystäväsikin.

Hohhoi, olipas huono yritys provosoida. Mihinkäs ne ystävät häviää vaikka muuttaakin? Minulla on ainakin ystäviä ympäri maailmaa, ja on oikein mukava esim. lomailla ystävän luona Italiassa. Ei sitä tarvi asua viereisissä taloissa voidakseen olla ystäviä.

Oletko sinä menettänyt ystäväsi joka kerta kun olet muuttanut? Jos näin on, se johtuu mitä todennäköisemmin muista syistä kuin siitä että olet muuttanut. Olivat varmaan onnellisia kun pääsivät tuollaisesta katkerasta eukosta eroon.
 
Viimeksi muokattu:
Lapset on jo maailmalla. Toinen asuu kaupungissa 300 km päässä. Olen kuule muuttanut jo 7 kertaa elämäni aikana, ympäri Suomea asunut. Täältä en lähde minnekään, vaikka kuinka yrittäisit, hahhah!

Tästäkin näkee että ihan provoillaksesi kirjoitat. Sanoit ensin että lapset joutuvat eroamaan kavereista jos muutat, ja nyt yhtäkkiä lapset ovatkin jo maailmalla? Eli mitä sinä heistä huolehdit, ei kai ne nyt sitten sinun kanssasi muuttaisi.

Taitaa olla tylsää siellä maalla kun pitää netissä provoilla päivät pitkät ilman ystäviä.
 
Viimeksi muokattu:
Tarkoitin, että jos olisin muuttanut, niin lapset olisivat joutuneet eroamaan kavereistaan. Olen joutunut muuttamaan, koska vanhempani muuttivat monta kertaa ollessani lapsi. Ei ole kuulkaas edes tarjottu työpaikkaa muusta paikkakunnasta onneksi, koska olen antanut tiedoksi työkkärille, että en muuta työn perässä, ja työhön osoituksetkin on olleet kotipaikkakunnallani. Työhaastatteluissa toki olen käynyt, mutta onneksi nuoremmat saavat ne työpaikat. Pikkuhommia on täällä maatilallakin. Saan olla tänäkin kesänä lomalla, ei työt paina.
 
Tarkoitin, että jos olisin muuttanut, niin lapset olisivat joutuneet eroamaan kavereistaan. Olen joutunut muuttamaan, koska vanhempani muuttivat monta kertaa ollessani lapsi. Ei ole kuulkaas edes tarjottu työpaikkaa muusta paikkakunnasta onneksi, koska olen antanut tiedoksi työkkärille, että en muuta työn perässä, ja työhön osoituksetkin on olleet kotipaikkakunnallani. Työhaastatteluissa toki olen käynyt, mutta onneksi nuoremmat saavat ne työpaikat. Pikkuhommia on täällä maatilallakin. Saan olla tänäkin kesänä lomalla, ei työt paina.
Ja tuollaisia me työssäkäyvät verovaroin elätämme!
 
Viimeksi muokattu:
päinvastoin. Mieheni elättää minut, on sen verran isot tulot. Kelalta en saa nyt mitään, että tiedoksi vaan. Putosin jo monta v. sitten ansiosidonnaiselta kelalle josta sain 180 pv jonka jälkeen en mitään. Pitäähän sitä saada takaisin, mitä on jäsenmaksuja maksellu.
 
Kuka nyt haluaisi muuttaa jos on just ostanu osakkeen hienolta paikalta. Eiköhän ne patista noita sinkkuja työn perään sieltä työvoimatoimistoista. Onneksi ei ole pakko muuttaa.
 
Kuka nyt haluaisi muuttaa jos on just ostanu osakkeen hienolta paikalta. Eiköhän ne patista noita sinkkuja työn perään sieltä työvoimatoimistoista. Onneksi ei ole pakko muuttaa.

Riippuu vähän siitä, mitä elämältä haluaa. Sen hienon ikkunanäkymän vai mahdollisuuden osata, onnistua, edetä uralla, saada enemmän palkkaa ja solmia kiinnostavia uusia ihmissuhteita.
Osakkeita on myytävänä joka kaupungissa, kuten talojakin.
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä