kavereiden kyläily

[avovaimo]

Jos elätte/eläisitte avoliitossa, kuinka sopisitte siitä, milloin kotonanne voi käydä vieraita? Voiko kumppaninne kutsua kaveritaan kotiinne silloin kuin haluaa? Vai sovitteko tästä yhdessä?
Minun avokkini tuo/kutsuu kavereitaan kotiimme silloin kuin itse haluaa. Aina saa olla kotona varuillaan, kun ei voi koskaan tietää kuinka monta ihmistä tulee sisään kun ulko-ovi aukeaa. Kotona ollessaa avokkini vain ilmoittaa minulle tyyliin ""Pekka ja Jussi tulee kohta meille"". Hän ei kysy sopiiko se minulle. Minut ajetaan vierailun ajaksi makuuhuoneeseen (asumme kaksiossa).
Koti on minulle paikka, jossa pitäisi saada olla rauhassa. Opiskeluni painottuu pääasiassa kotona tehtävään työhön, kirjoittamiseen ja lukemiseen, joten tarvitsen oman rauhani, että pystyn keskittymään. Mielestäni avokkini tulisi ottaa tämä huomioon! Ei kavereita kylään silloin kun minä tarvitsen opiskelurauhan! Ja samoin myös silloin kun olen sairaana. Voihan sitä tavata kavereita muuallakin! Itse tapaa omia kavereitani pääasiassa kodin ulkopuolella. Joskus saataan kutsua heidät meille, jos avokkini ei ole kotona.
Olen yrittänyt keskustella tästä avokkini kanssa useita kertoja, mutta tuloksetta. Omasta mielestään hän saa tuoda kaverinsa meille jos haluaa ja minulla ei ole siihen sanomista.

Mitä mieltä te olette?

 

[Sari]

Enpä menisi kyllä miehelleni sanomaan ettei kavereita saa meille tuoda. Tietysti jos niitä nyt joka ilta meillä pyörisi niin tilanne voisi olla eri. Pari kertaa viikossa nyt ei vielä mitään häiritse.
Miten kaverit edes häiritsevät opiskeluasi sen enempää kuin miehesikään? Vai pitääkö miehen aina hiippailla ääneti kotonaan kun sinä opiskelet?

 

[samaa mieltä]

viikonloput kavereita varten ja silloinkin yhdessä sopien! Mäkin haluan RAUHAA kotona: kuljeskella vaikka alasti ja piereskellä rauhassa, jos siltä tuntuu

 

[avovaimo]

En minä ainakaan pysty keskittymään lukemiseen jos koko ajan ympäriltä kuuluu hirveää huutoa ja naurua yms.
Avokkini on yleensä kotona muuten suht hiljakseen. Ja ei se telkkarin, tietokonepelien yms. äänet ole lainkaan verrattavissa mölyävään mieslaumaan pienessä asunnossa!
Asunto on kuitenkin meidän kummankin koti! Myös minulla pitäisi olla sanavaltaa siihen milloin meille voi tulla vieraita! Kyllä avokkini minun puolesta saa kavereitaan meille kutsua silloin kun en tarvitse opiskelurauhaa. Ja on se minusta aika ilkeää tuoda kotiin kaverilauma ainakin silloin kun puoliso on sairaana. Kestäisitkö sinä Sari ympärilläsi mölyävää mieslaumaa silloin kun olet kovassa kuumeessa tai kärsit vaikka migreenistä?

 

[vaimo]

jos mun mies olis tuonu kavereita kotiin miten tahtoo, niin ei oltais oltu 20 v kimpassa. Onneksi molemmat tuodaan kavereita harvoin ja lapsetkin opetettu siihen, että lupa pitää kysyä. Sairaana ollessani, kun muksut oli pieniä, niin oli tosi vaikeata välillä kieltää lapsia tuomasta ystäviä vaan kyllä ne oppi sitten, että äiti haluaa välillä sairastaa rauhassa.

 

[Sari]

Eli ensin kysytään mielipidettä ja kun sen saa niin aletaan kovalla tohinalla yrittää muuttaa toisen mielipidettä ja todistella miksi itsen ei ainakaan tarvitse kestää mieslaumaa kotona.

Edelleen, mieheni tuokoon kavereitaan kotiin koska haluaa.

 

[Huh]

Vaimon mielipide on kyllä kummallisimmasta päästä. Haluat siis kotonasi olla rauhassa ja päättää koska lapset saavat tuoda kaverit leikkimään. Ilmeisesti koti ei ole lapsillesi koti kun eivät itse saa päättää kenet tuovat kotiin ja milloin. Meillä ei ainakaan KOSKAAN ole lasten kavereita pois ajettu. Päin vastoin oltu iloisia että kavereita on ja että lapset ovat turvallisesti kotona leikkimässä.

 

[pello]

Homman nimi on se, että kyseessä on koti. Molemmille.

Ei toisten kotiin lampsita noin vain kysymättä ensin, että sopiiko se kaikille osapuolille.

Mua ainakin ketuttaisi, jos mun mies mitään kysymättä raahaisi lauman äijiä meille notkumaan tietokoneen ääreen. Ja luulenpa, että häntä ketuttaisi myös, jos minä roudaisin lauman muijia noin vain.

Sivistynyt ihminen kysyy mielipidettä. Kysytään vaikka että 'Pertsa ja pojat olis tulossa käymään, aateltiin torstaita, onks sulla tenttiin lukua tms. sillo vai sopiiko'.

Onko tuo niin vaikeeta?

Kun minä kutsun omia naispuolisia kavereita kylään, on itsestäänselvää, että kysyn mieheltä, sopiiko vaikka perjantai ja jos ei sovi, niin katsotaan joku toinen päivä.

Tosin eipä ole vielä sattunut meillä tilannetta, etteikö nyt olisi sopinut kavereiden tulla käymään, mutta on kohteliasta ja huomaavaista kertoa asiasta etukäteen.

 

[hmmm]

Entä kun mies haluaa kaverinsa tuoda ja on sopinut asiasta poikien kanssa mutta naiselle ei jostain kummasta syystä tai ihan vaan muuten vaan sovi? Oletetaanko miehen peruuttavan koko juttu?
Mielestäni kyse ei ole mistään kysymisestä vaan siitä että ilmoittaa etukäteen tulosta.

 

[Mauste]

Itse asuimme vähän aikaa yhdessä ennen muuttoa nykyiselle paikkakunnalle.Siellä oli tapana että kumpikin tapaa kavereitaan heidän luonaan,mutta silloin kun se kummallekin sopii.Nyt olemme sopineet että kavereita saa kutsua kotiin kun toinen poissa.Yökyläilyt ovat erikseen eli silloin lähdemme porukalla baariin ja sieltä sitten meille yöksi koska kavereilla on kotiinsa matkaa reilu 50km nyt.Edellisessä suhteessa sain kanssa kärsiä tuosta että minut ajettiin toiseen huoneeseen jotta miehet voivat pelata pleikkaria,onneksi kyseiselle miehelle tajusin antaa ajoissa rukkaset ennen varsinaista muuttoa yhteen Että pistä mies ajattelemaan että mitä jos itse tekisit samoin,mies vaan toiseen huoneeseen kun kaverit tärkeämpiä...

 

[kysymys]

oli siitä, kun lapset oli pieniä ja itse olin hyvin sairas, enkä olisi kyennyt ottamaan vastuuta muiden lapsista. Käsittääkseni tämä on kypsää ajattelua, mikä ei mielestäni pitäisi aiheuttaa kenellekään hernettä nenään. Silloin sanoin, että lapset voivat tulla sitten, kun olen paremmassa kunnossa tai joku muu aikuinen (isä) myös kotona. Oliko ratkaisu sinusta huono ja väärä?

 

[vaimo]

tuo onkin juuri sitä omituista ""käytöstä"". Kun toinen sairastaa, niin jonkun mielestä pitäisi toisten saada tuoda kylään vaikka koko kylä (lapset). En minäkään tuo ystäviäni melskaamaan, jos joku meidän perheestä on sairaana ja tarvitsee lepoa, rauhaa ja muiden perheenjäsenten hoitoa. Ei silloin kyllä tule kukaan meille vierailulle, vaikka kuinka sanottais ""huonoksi äidiksi/vaimoksi"". Kyllä joku maalaisjärki ja toisen huomioonottaminen on silloin paikallaan.

 

[Sinkkuli]

Ketjun aloittajalle: et kertonut mitään siitä miten nämä vieraat käyttäytyvät kun tulevat teille? Ovatko he ylimielisiä sinusta piittaamattomia urpoja jotka vaan lysähtävät sohvalle vai ovatko ihan fiksusti ja koittavat edes antaa sinulle rauhaa? Voisit vihjaista heille ihan nätisti jos vierailu ei sinulle sovi ja mikäli asia ei mene jakeluun niin sitten sanoa suoraa että voisitteko tulle toisen kerran, anteeksi vaan mutta minun pitäis nyt saada opiskelle jne.
en minäkään aina parisuhteeni aikoihin kysynyt etukäteen lupaa jos kavereita oli tulossa käymään, mutta jos mieheni olisi silloin tarvinnut omaa rauhaa niin toki olisi sitä saanut. Jos aletaan oikein illan viettoon, ehkä alkoholin kanssa jne, niin kyllä silloin mielestäni ainakin pitää toiselta kysäistä sopiiko.

 

[Terhi]

Mielestäni sulla on hyvä syy vetää herne nenään tuollaisesta käytöksestä. Kotiin ei tuoda omia kavereita siitä erikseen sopimatta. Itse olen jo pienestä asti oppinut kotonani sen, että ensin kysytään toisilta, käykö se, että kaverini tulevat käymään. Eihän sitä ikinä tiedä, mitä yhteistä illanviettoa muut perheenjäsenet olivat suunnitelleet.
Itse en ainakaan sietäisi sitä, että avokkini kutsuisi kavereitaan meille pyörimään milloin sattuu. Enkä todellakaan usko, että hänkään pitäisi siitä, jos minä en hänen kanssaan etukäteen sopisi omien kavereideni tulosta. Kun yhdessä eletään yhteisessä kodissa, tällaiset pelisäännöt eivät ole mielestäni ollenkaan kohtuuttomat.
Mutta, varmaan nämä tavat opitaan jo laspuudessa, kuten omalla kohdallani. Olen opiinut kunnioittamaan omaa ja toisen rauhaa, joten minusta tuntuu täysin luonnolliselta odottaa sitä toiseltakin.

 

[Journalisti]

Ei tulisi mieleenikään kysyä siipalta lupaa kavereiden kahvitteluille... : O... Enkä oleta hänenkään kysyvän minulta. En totisesti.

Lapsia on ja kaverit saavat tulla kylään, tietenkin.

Kotimme on muutenkin, kuin taukotupa. Väkeä lappaa ovesta sisään ja toisesta ulos. On vieraita ja oman kankaan väkeä. Konsulentteja harva se päivä. Tämä on meidän tapamme elää.

Kärsin välillä migreenistä, nivelsäryistä ym. ym. Mutta silloin otan lääkettä ja lepään. Ei elämää voi jättää elämättä, koska sairastaa satunnaisesti migreeniä. Silloin on syytä ottaa rennosti. Tärkeintä on hankkia itselleen sopiva migreenilääkitys. Sitä tautia voi hallita, jos haluaa.

 

[Journalisti II\s]

No, meillä ei ehdi pahemmin vieraita lampsia, koska perheessä on kaksi journalistia, joilla on vuorotyö ja molemmat ovat työnarkomaaneja . Koti on meille levon ja rauhan valtakunta, jossa kerätään voimia, nautitaan toisistamme ja perheestämme. Lapsia on. He saavat kylästellä vapaasti, kunhan kotiintuloaikoja noudatetaan.

Meillä, tottakai, sovitaan yhdessä vierailuista, silloin harvoin, kun audiensseja ehditään järjestää. Missään hollitallissa emme halua asua. Mutta se on niin ihmistyypistä kiinni. Kyllä minunkin tuttavapiirissäni on ihmisiä, joiden kotona on aina tuttavia ja kylänmiehiä, ja tämä on normaali tapa ja käytäntö, jossa eletään. Heille siinä ei ole mitään ihmeellistä, kun taas meillä tykätään olla kotona hiljaa ja hissukseen, omissa oloissa. Sosiaalista seuraelämää on sitten työn puolesta senkin edestä ;D.

Luulenpa, että kaksi kovin eri tavalla näistä asioista ajattelevaa ja eri tyyliin elävää ei oikein mahdu saman katon alle. Oma nuoruusliittoni kaatui. Ex-mies oli ""ylisosiaalinen"" kaverimagneetti, keittiön pöydässä pelattiin korttia jne. vaikka yötä myöden. Ei tuntunut hyvältä. Ero tuli. Tietysti muista syistä, mutta mieleen tämäkin tapaus jäi..

 

[Vesta]

Voi herranjestas.

Koti on - jos sen jakaa useamman kuin itsensä kanssa - kaikkien siellä elävien paikka, jossa he ovat ns. kotonaan. Yhdelle se on rauhaa, toiselle paikka jossa tavataan ystäviä.

Elän äitinä perheessä, jossa on kuusi ihmistä. Meidän kotimme on meidän kaikkien koti - ei tulisi mieleenikään vedota mihinkään poikkeussyihin kuten sairauksiin, kun haluan olla yksin. Kun haluan olla yksin, menen huoneeseeni ja laitan vaikka luurit korville, jos haluan hiljaisuutta.

Jokaisella kuudella meistä on oikeus tuoda ystäviä kylään. Jokaisella on myös oikeus vetäytyä omaan tilaansa ja olla yksin.

Miten helkkarissa kahden ihmisen taloudessa voi tästäkin tehdä ongelman?

 

[typerää jaarittelua]

Voi herranjestas. Jos teillä ja muilla koti on kuin taukotupa, niin eihän se herranjumala sitä ole kaikille ihmisille. Jos te opetatte kersoillenne tavan lampsia toisten koteihin tuosta noin vaan, niin tottahan he sitten aikuisenakin niin tekevät ja jatkavat tätä samaa mallia myös parisuhteissaan.

Minulle taas ei tulisi mieleenikään herranjumala olla kertomatta siipalleni, jos meinaan raahata lauman kavereita meille kylään. Meille koti on taas lepopaikka ja me kunnioitamme perheemme jäseniä niin, että ilmoitamme ystävällisesti, että nyt on rouvain saunailta tai miesten peli-ilta.

Kyllä pelisäännöt pitää sopia omassa p-suhteessa niin, että kotona on kaikilla hyvä olla.

Turha täällä on vespojen käydä herranumattelemassa ihmisille, joiden mielestä koti ei ole kavereiden taukotupa. Teille se sitä on, joillekin toiselle ei. Hyvin yksinkertaista, eikö vepsa vain olekin.

 

[Just niin]

Jos joku tykkää siitä että porukkaa lappaa sisään ovista ja ikkunoista koko ajan ilman etukäteisvaroitusta, niin suotakoon se heille. Omahan on kotinsa. Alkuperäinen kirjoittaja ei selvästikään tykkää siitä, ja avokki ihan yhtä selvästi halveksii hänen toiveitaan ja pitää niitä itsekkäästi paljon omia tarpeitaan vähäisempinä (""siis minähän tuon kaverini meidän kotiin silloin kuin haluan, viis siitä tykkäsit sinä siitä tai et. Menkööt sun opiskelut perseelleen, siitä minä en piittaa, kunhan mulla vaan on oikeus pitää hauskaa"").

Missä hitossa on se välittäminen ja rakkaus ja kunnioitus jonka pitäisi olla parisuhteen peruskivi? Ei paljon jälkeä näy. Kun välittää toisesta, joku kompromissi on hiertäviin asioihin löydettävä. Olet tainnut ap laittaa kamppeet yhteen sellaisen ihmisen kanssa joka ei ota sun mielipiteitä tosissaan paljon muissakaan asioissa.

Pyydä rauhallinen keskustelu aiheesta ja sano että sen päätteksi haluat jokinlaisen kompromissin näistä vierailuista. Katso mitä tapahtuu ja miten mies reagoi. Siitä voit päätellä aika lailla miltä teidän tulevaisuus tulee näyttämään. Mieti onko tämä nyt sitä mitä haluat yhdessä elämiseltä.

 

[Lee]

Eniten taas minä ihmettelen tuota että ""ajetaan"" toiseen huoneeseen kun kavereita tulee. Kylläpähän meillä istutaan sitten kimpassa ja ei ole ikinä pyydetty häippäämään paikalta. Ei kyllä olisi asiaa pyytääkkään. Sellaisia kavereita ei meillä ole (eikä tule) joille ei puolison seura kelpaa.

 

[Sarianna]

Minusta perusongelma on se, että alkuperäinen kirjoittaja ei ole kumppaninsa kanssa sopinut sitä, että mikä on yhteisen kodin sääntönä. Jollekin perheelle sopii se, että kukin saa tulla ja mennä haluamallaan tavalla, joku taas kaipaa rauhaa.

Asun itsekin kaksiossa ja kyllä tosiaankin rajoitan lapsieni kavereiden tulemisia ja menemisiä. Kun olin vielä naimisissa ja tilaa oli omakotitalollisen verran, oli tosi helppoa antaa lasten tuoda kavereitaaan täysin vapaasti, koska heillä oli omat huoneet. Nyt kaverilauma majoittuu olohuoneeseen, joka puolestaan tarkoittaa sitä, että telkkarin katselu jne on poissuljettu vaihtoehto. Olohuoneessa ei ole ovea, joten meteli myöskin kantautuu muihin huoneisiin, sillä on selvää, että esim. 4-5 poikaa pitää aika tavalla meteliä. Omasta kokemuksestani siis tiedän, että sallivuus on joskus tapauskohtaista.

Alkuvaiheessa annoin lapsieni tuoda kavereita kylään vapaasti, mutta koska monen perheen vanhemmat häikäilemättä käyttivät hyväksi sitä, että minun luokse sai aina tulla myös yöksi ja vastaavasti heille ei oikein koskaan saanut mennä, niin minäkin sitten itsekkäästi vähensin systeemiä. Eihän siinäkään ollut järkeä, että itse oli aina väsynyt ja kotonakin olisi pitänyt olla makuuhuoneessa tai keittiössä, niin täytyyhän sitä välillä saada vain olla rauhassa.

Miesystävälläni ja minulla kavereita käy todella harvoin ja niistä sovitaan aina etukäteen. Kavereitaan mies tapaa lähinnä baarissa, jonne he kokoontuvat pari kertaa viikossa suoraan töiden jälkeen arki-iltaisin. Tässä systeemissä on se hyvä puoli, että ei rasiteta kenenkään vaimoa tai tyttöystävää, vaan ollaan puolueettomalla maaperällä. Koska kukin on töissä, arki-iltaisin ei myöskään mene ryyppäämisen puolelle, vaan se oikeasti on se 1-2 olutta ja autoilijoilla ei sitäkään.

 

[mies vain]

Meillä tilanne on alkup. nähden päin vastainen. jos nais ystäväni tuo kavereitaan kotiinsa minä joudun väistymään. tosin molemmilla on vielä oma koti mutta muuten vietetään n.98% hänen asunnossaan.