Työn ja perheen yhteensovittaminen

[opiskelija1]

Opiskelen sosiologiaa yliopistossa ja teen pienimuotoista tutkielmaa työn ja perheen yhteensovittamisesta.
Tarkoitus olisi tutkia miten äidit saavat sovitettua työn ja perheen, mitkä tekijät edistävät tai estävät työn ja perheen yhteensovittamisen.

Olisin iloinen, jos mahdollisimman moni viitsisi vastata tähän viestiin ja kertoa omin sanoin omista kokemuksistaan, kuinka sovittaa työ ja perhe.

kiitos jo etukäteen! =)

 

[Nalkuttava Talonmies]

Mä en voi olla kommentoimatta näin aluksi, että perheessä on yleensä isäkin, joka yhtälailla sovittaa elämäänsä perheen ja työn kanssa (tai pitää sovittaa).

Meillä työssäkäyminen sujuu hyvin, koska periaatteena on, että perheestä huolehtii sekä äiti että isä. Jotain käytännönasioita meillä:
* äiti huolehtii lapsen aamulla kuntoon (joustaa aamulehden luvusta) ja isä on vastuussa päiväkotiin viennistä, vaikka äitikin tulee usein mukaan
* kotityöt tehdään yhdessä, siivoojan käyttö ratkaisee monta pulmaa
* sekä isällä että äidillä on kummallakin vapaa-iltoja esim liikunta-harrastukselle
* olen vähentänyt työmatkoja, jotta voin olla perheeni kanssa. Eli en lähde nyt pitkille ulkomaanmatkoille, lähden harvemmin kotimaassa työmatkalle tai ainakin suunnittelen sen niin, että palaan kotiin mieluiten klo 17 mennessä. Mies tekee minuakin vähemmän työmatkoja
* illalla kumpikin hoitaa lasta, mutta hengähdyshetkiä sallitaan kummallekkin

 

[opiskelija1]

Niin yleensä tietenkin on isäkin, mutta koska tutkielmaa piti jotenkin rajata, keskityn nainen/äiti näkökulmaa.

 

[Sanna80]

Teen töitä kotona. =) Eli pyöritän yritystä kotoa käsin niin että voin hoitaa kuopusta samalla kotona, esikoinen on päivähoidossa. Joskus teen keikkahommia entiseen työpaikkaan niin että lasten isä tai mummo on lasten kanssa. Mulla lapset 3,5 v ja 1 v eli ei vielä kovin suuresti ole tarvinnut järjestelyjä tehdä, parin vuoden päästä tilanne on varmasti ihan eri.

 

[opiskelija1]

mitkä tekijät ovat olleet haastavimpia, joita on pitänyt sovitella, että on saanut asiat rullaamaan?

 

[poikia3]

Vaikka sanot, että keskityt äidin näkökulmaan, niin isän olemassa olo on ehdottoman tärkeää. Me molemmat työskentelemme vaativissa asiantuntijatehtävissä. Meillä on siis 3 lasta.

Meidän systeemimme on se, että mies lähtee aamulla töihin, ennen kuin me edes olemme nousseet ylös. Minä huolehdin pojat lähtökuntoon, huolehdin koululaisen aamiaisesta ja siitä, että kaikki tarvittava on mukana. Vien pojat päiväkotiin, ja koululaisen aikaisina aamuina kouluun, jonka jälkeen suuntaan töihin. Olen töissä sitten 9:n aikoihin.

Se mies tulee kuvioihin siinä, että minä en ehtisi lapsia hakemaan ajoissa, koska liukuvasta työajasta huolimatta on yritettävä tehdä täysiä päiviä. Mies siis hakee lapset ja yleensä laittaa heille myös ruuat. Minä olen töissä sitten viiteen, tarvittaessa pidempäänkin. Yleensä huolehdimme poikien iltatouhuista yhdessä.

Lasten sairastuessa katsotaan mitä kummankin kalenterissa olisi, eli kumpi voisi jäädä pois, pahimpina päivinä jopa vuorotellaan, että tärkeät palaverit, käyttöönotot yms. saadaan hoidetuksi.

Illat täyttyvät myös lasten harrastuksista, miehellä 2 - 3 iltamenoa viikossa, minulla ei tällä hetkellä yhtäkään.

Työn ja perheen yhteensovittaminen edellyttää myös työltä joustoja, ylitöitä ei voi juurikaan tehdä. Työmatkoja voin tehdä satunnaisesti, mutta en ole mielelläni öitä poissa kotoa. Töissä käyminen on raskasta, nautin työstäni, mutta välillä tämä sovittelu on tosi haastavaa.

 

[pohjolan neito]

Tärkeintä on, että kaikki ennalta suunniteltavissa oleva on suunniteltu ja sovittu etukäteen. Meillä sunnuntaina katsotaan kalenterit ns. ristiin ja sovitaan seuraavasta viikosta kuka vie ja kuka hakee lapset hoidosta. Viikko on jaettu niin, että kummallekin jää mahdollisuus muutamana iltana olla pidempään töissä jos on kiireitä ja työt kasaantuneet. Iltapäivän ruuat tehdään ennakkoon edellisenä iltana, usein jotain nopeeta, broilerisuikaleita, lihapullia, keittoja tai niitä kuuluisia kirottuja eineksiä. Kaikki yölliset työjutut on ennakkoon perhekalenterissa keittiön seinällä. Mummot ja mammat asuvat 200 kilsan päässä, joten heitä vaivataan hoitojutuilla siinä vaiheessa jos sairastelut tuntuu jatkuvan, eli enemmän kuin 3 päivää. Lasten sairastuessa katsotaan, kummalla on akuutimpaa menoa seuraavana päivänä, yleensä kumpikin on poissa työstä vuorollaan, jos tauti on pitkäkestoinen Hätätilanteessa jos molemmilla on pakollinen meno töissä, toinen on kotona aamupäivän ja toinen iltapäivän. Työpaikalla olisi kyllä tarjolla sairaan lapsen kotihoitopalvelukin mutta lapset ovat vielä niin pieniä, etten osaa jättää heitä vieraan ihmisen hoteisiin kipeänä.

Kotityöt on jaettu yleensä niin, että se tekee joka tulee lasten kanssa aiemmin kotiin, eli tyhjentää tiskikoneen, laittaa pesukoneen päälle ja laittaa puhtaat pyykit paikoilleen. Koti siivotaan kerran viikossa, yleensä torstaisin ja siihen osallistuu molemmat, sitten perjantaina on mukavampi aloittaa viikonloppu. Akuuteissa tilanteissa, jos työssä sattuu jotain yllättävää ja pitäisikin jäädä pidempään töihin ja toisellakin on pitkä päivä, me ollaan kysytty yhtä vakkarihoitajaamme, sukulaista siis, hakemaan lapset hoidosta. Minulla on myös etätyömahdollisuus, joten pystyn lähtemään töistä ajallaan ja tekemään loput hommat kotoa käsin klo 21 jälkeen kun lapset on nukkumassa, joskus siihen kierteeseen jää muuten useammaksi viikoksi, että avaa illalla vielä koneen, toisaalta noilla saldotunneilla saa mukavasti vapaapäiviä, silloin kun on hiljaisempaa ja silloin voidaan kölliä arkisin lasten kanssa kotona. Joustava työaika helpottaa totta kai arkea, kun molemmat voi tarvittaessa mennä työhönsä klo 7-10 välillä ja vastaavasti lähteä klo 15-18 välillä. Tuolloin lasten hoitoajastakaan ei tule ihan mahdoton, n. 7 tuntia päivässä. Että lyhyesti voisi kai sanoa, ettei koko homman pyörittämisestä tulisi kyllä mitään ilman molempia vanhempia, ainakaan meillä.
Hatunnoston arvoinen juttu niille vanhemmille, jotka seikkailevat tässä suossa yksin.