Tylsistyn suhteeni pellemäisyyteen

[Pelle ja renttumainen]

Tilanne on jotenkin vaikea pukea sanoiksi. Mutta yritän. Suhteeni on kestänyt jo vuosia, olemme täysin erilaisia ajatusmaailmastamme, arvoista,kasvatuksista jne.Listahan olisi pitkä. Suteemme kulkee vuoristoradalla vuosi toisensa jälkeen. Yhäkään emme ole kihloissa, ei lapsia tms. Eikä se näytä tulevan ehkä koskaan. Molemmat varmaan epävarmoja,koska erilaisuus näkyy kaikessa. Mieheni on pellemäinen,rento,laiskahko,ei mikään älykkö.Minä olen järkiperäinen,tunneperäinen,se vakavempi osapuoli. Kaikki tuo järkiperäisyys ja vakavuus korostuu minussa tässä suhteessa koska mieheni ei omaa näitä. Se tavallaan nousee sitten vallitsevaksi piirteeksi minussa. Kaipaan kunnon keskusteluja,fiksua kommunikointia,hyviä tapoja,aktiivisuutta ja miehekästä otetta kumppanistani. Mutta ei näitä tule esille enkä voi asialle mitään. Harmittaa. Tuntuu ettei sisimpäni täyty, elän tyhjyyttä,kaipaan paljon enemmän. En saa irti. Välillä mietin onko minussa vika,että miksi tunnen näin..mutta en voi mitään. tunnen mitä tunnen. Ja sille on selvä syy. Mitä minun pitäisi tehdä. Elääkö tässä suhteessa loppuun asti, perustaa perhe jne..vai etsiäkö se mies joka on fiksu,järkevä,tunneperäinen..minunlaiseni enemmän..Todella vaikea..

En osaa sanoa mihin hänessä ihastuin joskus silloin nuorena. Jotainhan siinä oli.Kaikenlaista on yhdessä koettu. Kovia juttuja liikaa.Mieheni ei ole osannut arvostaa minua oikeastaan koskaan. Olen saanut sen huomata aina. Mutta en silti halua moittia häntä lyttyyn. Yritän purkaa tänne vain tuntemukseni,koska nämä asiat todella vaivaavat

 

[winxi]

Lista näyttää todellakin sen verran pitkältä, että mitä ihmettä enää mietit? Kumppaniasi et voi muuttaa. On vain tämä yksi elämä ja sitä ei kannata tuhlata odottamalla jotakin täyttymystä, jota et suurella todennäköisyydellä tule kumppaniltasi koskaan saamaan. Valitettavasti. Repäise itsesi irti, älä jätä elämää elämättä. Trust me sister; been there, done that =)

 

[sohvis]

Tilanne on jotenkin vaikea pukea sanoiksi. Mutta yritän. Suhteeni on kestänyt jo vuosia, olemme täysin erilaisia ajatusmaailmastamme, arvoista,kasvatuksista jne.Listahan olisi pitkä. Suteemme kulkee vuoristoradalla vuosi toisensa jälkeen. Yhäkään emme ole kihloissa, ei lapsia tms. Eikä se näytä tulevan ehkä koskaan. Molemmat varmaan epävarmoja,koska erilaisuus näkyy kaikessa. Mieheni on pellemäinen,rento,laiskahko,ei mikään älykkö.Minä olen järkiperäinen,tunneperäinen,se vakavempi osapuoli. Kaikki tuo järkiperäisyys ja vakavuus korostuu minussa tässä suhteessa koska mieheni ei omaa näitä. Se tavallaan nousee sitten vallitsevaksi piirteeksi minussa. Kaipaan kunnon keskusteluja,fiksua kommunikointia,hyviä tapoja,aktiivisuutta ja miehekästä otetta kumppanistani. Mutta ei näitä tule esille enkä voi asialle mitään. Harmittaa. Tuntuu ettei sisimpäni täyty, elän tyhjyyttä,kaipaan paljon enemmän. En saa irti. Välillä mietin onko minussa vika,että miksi tunnen näin..mutta en voi mitään. tunnen mitä tunnen. Ja sille on selvä syy. Mitä minun pitäisi tehdä. Elääkö tässä suhteessa loppuun asti, perustaa perhe jne..vai etsiäkö se mies joka on fiksu,järkevä,tunneperäinen..minunlaiseni enemmän..Todella vaikea..

En osaa sanoa mihin hänessä ihastuin joskus silloin nuorena. Jotainhan siinä oli.Kaikenlaista on yhdessä koettu. Kovia juttuja liikaa.Mieheni ei ole osannut arvostaa minua oikeastaan koskaan. Olen saanut sen huomata aina. Mutta en silti halua moittia häntä lyttyyn. Yritän purkaa tänne vain tuntemukseni,koska nämä asiat todella vaivaavat

Älä vielä heitä toivoasi.Jos rakastat miestäsi ja haluat olla yhdessä hänen kanssa,kyllä sinä jotain keksit.Otse olen ollut täysi nuija naisen suhteen nuorena.Vanhemmalla iällä aloin tajuta toka-aviossa ollessani,että,minulla on vaimo.Siltikin olin vieläkin penturaakile.Hän kyllästyi ja lähti.Nyt viime vuosina sinkkuna alkanut atajta mitä olen menettänyt.Onneksi en kaikkea.Lapseni ovat kuitenkin.Heidän kanssa läheinen,lämmin suhde heidän syntymästä lähtien.

 

[vääriä valintoja korjaamaan]

Kannattaa lähteä rakentamaan omaa elämää, sellaista, mistä itse pitää. Jos haluat sydämensivistystä, hae sitä. Mene harrastuksiin, josta eteenpäin. Ala määrätietoinen elämäsi muuttaminen. Oikeesti, jos se on sitä, mitä haluat -tee se. Turhaa odottaa, uunoturhikset ei muutu, koskaan.

 

[toinen pelle]

Meillä myös pellemäinen suhde. Kohta 15 vuotta yhdessä, avioliitosta ja lapsista on ollut puhetta, mutta toteutus saisi ilmeisesti jäädä yksin minun harteille. Miestä ei ilmeisesti kiinnosta tarpeeksi.

Ehkäpä tässä muutaman vuoden vielä pällistelen ja sitten nostan kytkintä. Vajaa 10 vuotta hedelmällistä ikää jäljellä, joten eipä tässä paljoa ole aikaa hukattavaksi.

 

[haukkaaja]

Jos kaipaat perhettä, joutuisit pellen kanssa todennäköisesti itse hoitamaan lapset ellei mies tajua aikuistua ja ottaa vastuuta jälkikasvustaan. Mietipä itse sitä, että kumpi on kovempi toiveesi: se, että haluat lapsia hinnalla millä hyvänsä vai se, että lapsilla on myös kelvollinen isä. Sen renttu-pelle-hulttion kanssa joutuisit jakamaan arkesi, lastenhoidon ja yhteisen talouden. Jos haluat lapsia hänen kanssaan, vaikka tiedät jo etukäteen, että ero tulee jossakin vaiheessa, niin et pääse tuosta hulttiosta eroon erotessakaan, koska hänellä on oikeus yhteisiin lapsiinne lasten loppuelämän ajan. Sen sijaan ero miehestä, jonka kanssa ei ole lapsia, tarkoittaa sitä, että sinun ei tarvitse pitää häneen mitään yhteyttä.

Jos sinusta tuntuu, että pystyt löytämään hyvän isäehdokkaan vapaista miehistä, niin sellainen olisi varmasti parempi vaihtoehto. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että nykyinen miesystäväni on juuri sellainen, että hänen elämänarvonsa ovat erilaiset kuin minulla, kaverit baarissa voittavat koti-illan minun kanssani, mies ei arvosta vanhempiani ja ystäviäni jne, joten tiedän jo etukäteen, että hänen kanssaan en milloinkaan tee lapsia, koska minusta hänestä ei ole vastuulliseksi isäksi.

 

[Valitse mitä teet]

Jos sinusta tuntuu, että pystyt löytämään hyvän isäehdokkaan vapaista miehistä, niin sellainen olisi varmasti parempi vaihtoehto.

Näin on. Pellen kanssa ei kannata perhettä perustaa. Lähde ennen kuin on myöhäistä, jos vielä lapsia haluat. Ei niitä enää 4-5-kymppisenä saa. Tai vain keinohedelmöityksellä. Parempi katsoa kuin katua.

 

[ap puhuu..]

Pellemäisessa miehessäni on paljon hyvääkin. Hän rakastaa lapsia vaikkemme niitä ole itsellemme vielä saaneet. Emme ole yrittäneetkään.Hänessä on monia puolia,niinkuin meissä jokaisessa. Peiliin täytyy katsoa jokaisen aina asioita punnitessaan,niin minäkin yritän tehdä ja ottaa oppia tms.
Olen vaativa luonne, perfektionismiin taipuvainen, huumoria löytyy jne. Mutta koska miehessäni vallitsee huolettomuus elämässä, välinpitämättömyys monia asioita kohtaan,jotka taas minusta ovat erittäin tärkeitä. Tällöin nuo ominaisuudet korostuvat vahvaksi ja minulta katoaa vähäinenkin rentous koska tunnen että ellen minä kanna vastuuta homma sucks. Huumori ei ole samaa. En hittovie tiedä kuinka pitäisi ajatella. Näin kai se aina menee että kumppani saa toisessa esille piirteitä joita ei esim aikaisemmin ole ollut. Mutta minkäs teet, saan stressata toisenkin puolesta kun on pakko. En todellakaan voi heittäytyä sohvalle makaamaan ja katselemaan tv kun on sata asiaa hoidettavana..aina näin. Näinkö elelen elämäni sitten..mietin kyllä voisiko olla toisin, olisiko koskaan paremmin. Mita tarkoittaa paremmin? Vaikeaa määritellä hyvä mies, hyvä kumppani jne..

 

[aldente]

Et kuvaa ollenkaan mitä ovat ne asiat mistä stressaat? Et voi katsoa telkkaria, heittäytyä sohvalle... Tuoko miehesi jotain ongelmia "kotiin"? Jos niin mitä?

Itse suhtaudun elämään mahdollisimman rennolla otteella. En jaksa stressata joka asiasta, tienaan leipäni, maksan laskuni ja rakastan tyttöystävääni.

Et maininnut "tärkeitä asioita" joita kohtaan miehesi on välinpitämätön. Ne olisivat aika oleellisia tietoja jotta voisi mitään neuvoa/vinkkiä antaa...

Sanoit myös että "yhäkään ette ole kihloissa eikä lapsia" ja tuossa edellisessä sanoit että ette ole yrittäneet. Ei se mies yksin raskaaksi tule... Tietääkö miehesi kihlautumishaluistasi?

"Tuntuu ettei sisimpäni täyty, elän tyhjyyttä,kaipaan paljon enemmän. En saa irti"
Täällä et ainakaan kertonut mitä sinä kaipaat? Tietääkö miehesi?

Sanoit että miehesi suhtautuu elämään huolettomasti. Mielestäni se on todella hienoa. Ei elämä ole mikään suorittamisen areena vaan nautittavaksi luotu. Perfektionismi on sairautta.

 

[Go on]

Stressaaminen ja vastuullisuus--kuinka näitä määreitä erotellaan toisistaan..hmm..

Miehesi ja sinun välinen erilaisuus tuo noita tuntemuksia monipuolisesti. Et siis käsittääkseni ole tyytyväinen. Olettaa voi että teidän suhde toimii pinnallisella tasolla. Turhauttaahan se. Jos olet vastuuntuntoinen ja toinen ei..se jo pelkästään riittää tekemään turvattomuuden tunteen.
Perfektionismiin pyrkiminen korostuu tällöin. Et saa koskaan rentoutua ennenkin olette yhdessä tekemässä suhteestanne ja elämästänne oman näköistä. Ellei niin tule käymään on suhteenne todella raskas uskoisin.

Aina ei riitä että maksaa laskut, tuo leipää pöytään ja rakastaa. Elämässä on paljon erilaisia syvyysasteita.Ei se ole noin "simple"kuin adelante nimim.mainitsee. Toki jokaisella on oma tapansa elää ja toimia. Ajattelen siis hyvin eritavoin. Kylmäkiskoisuus on ehkä toisen ominaisuus ja toiselta poissa.

Sairauden diagnoosi ei ehkä ole aivan laukaistavissa oleva asia. Adelantella lienee olemassa kriteerit että ko sairaus voidaan todeta?? Minä en muuten ellit ole koskaan kuullut tällaista diagnoosia , varsinkaan tehdyksi sjohtopäätelmiä toisen ihmisen lyhyen tekstin perusteella. Noh mutta"tohtoreita"onhan heitä..

Ap..ehkä tämä linja on liian karu käydä läpi noin syviä asioita. ystävät ympärille nyt ja yhdessä pohtimaan. Ota kumppanisi kanssa yhteinen ilta-keskustelkaa yhteistä elämää perinjuurin. Toivon parasta!

 

[aldente]

No tarkoitin sitä sairautta vähän samaan tyyliin kuin "sääli on sairautta". En toki tarkoittanut virallista diagnoosia tehdä. Ja komppaan sinua, sellaista sairautta ei tietenkään ole.

Edelleenkään yhtäkään "tärkeää" asiaa ei ole mainittu. Eli nämä tärkeät asiat voivat hyvin paljastua vähemmän tärkeiksi. Ap sanoi elävänsä tyhjyyttä eikä saa tarpeeksi irti. Hän voi olla oikeassa. Mutta jos oman elämän tyhjyyttä sysää kumppanin niskaan, mielestäni sitä ennen kannattaa miettiä miten minä ITSE voisin tehdä itseni tyytyväiseksi.

Jos perusasiat, kuten mainitsin, käy töissä, maksaa laskut ja rakastaa, en oikein keksi mitä kaikkea kumppanin pitää tehdä tyydyttääkseen toisen onnelisuuden kaipuuta jos hän ei oikein itsekään tiedä mitä se on?

Kukaan toinen ei voi tehdä sinua onnelliseksi, sinun on tehtävä se itse. Jos kumppanisi laiminlyö velvollisuuksiaan, ei huolehdi taloudesta, dokaa, lyö, ei rakasta, voidaan sanoa että kumppanisi on muututtava tai sitten erottava.

Go on: Elämässä on paljon syvyysasteita, mutta osaatko määritellä mitkä niistä ovat omalla vastuulla ja mitkä kumppanin?

Lainaus: "Kaipaan kunnon keskusteluja,fiksua kommunikointia,hyviä tapoja,aktiivisuutta ja miehekästä otetta kumppanistani"

Mikä on fiksua kommunikointia? Erityisesti, mitä ihmettä on "miehekäs ote kumppanista". Jos minä miehenä täällä esittäisin että tyttöystäväni ote ei ole "tarpeeksi naisellinen" niin osaatko edes arvuutella mitä sillä tarkoitan?

Minulle jäi vahva maku että (tottakai voin olla väärässä) että kirjoittaja ei itsekkään tiedä mitä haluaa mutta mielellään sysäisi vastuun kumppanilleen.

 

[se on moro]

hei aldente.Ap vastaa: En ole innostunut ohjeista joita kernaasti jakelet. Jyrkkiä päätelmiä järkevän pohdinnan sijasta. Noh mutta että ettet tuntisi itseäsi liian viisaaksi joudun tuottamaan pettymyksen. Tiedostan onnen lähtevän itsestä, kenestä muusta voisikaan. Vastuu niin..sen tietää parisuhteessa elävä kuinka se solidaarisessa suhteessa kuuluisi mennä. Tasapuolisesti,yhdessä.
Mutta. En koe tätä palstaa sen tasoiseksi että täällä kannatta puhua ylipäätänsä asioista jotka hyppäävät kenties liian pitkälle joidenkin ajatusmaailmaan ja elämänkatsomukseen nähden.Kiitos kommenteista jokaiselle. Pärjään omillani.