Tutista vieroittaminen

Puolitoistavuotias tyttöni syö tuttia pääsääntöisesti päikkäreillä ja yöllä. Mutta nyt on tullut kuvioon tutin jatkuva hakeminen ja pyytäminen, ja kun en anna niin alkaa hurja huuto ja raivoaminen. Siitä kapistuksesta on tullut nyt jotenkin todella tärkeä. Nyt olen sit päättänyt, että tutti lähtee ensi vuoden alusta. Kaipaan mielipiteitä siitä kumpi olisi parempi, kaikki tutit kerralla veks vai pikkuhiljaa vieroitus? Ja kuinka kauan mahd. tutin perään itkeminen kestää, molemmat vanhemmat käy töissä, itse vielä vuorotöissä. Että kuinka sit jaksaa sen yöllä raivoamisen? Ja vielä vinkkejä siihen mitä kaikkee ootte keksinyt, että lapsi unohtais sen tutin kun alkaa sitä pyytää ja hakea.

 

Varmaan aika sama homma kun tuttipullosta vierottaminen eli meillä ainakin mentiin niin että ekas päiväaikaan pois pullo ja yöllä sai vielä ja sitten yökin pois- Huutoa kesti 2yötä ja päivällä oli kiukkunen kun kaipasi selvästi pulloa. Vierotusoireita kesti ehkä kokonaisuudessaan viikon ja sen jälkeen kerran ollaan huvikseen kokeiltu että vieläkös maistuu niin ei enää osaa juoda siitä jasanoo vaan et vauva, vauva. Meillä on tollanen kolmikuinenkin täällä meinaan niinsiksi hokee tuota

 

Hups mitä kirjotusvirheitä..

 

Tytöllä on kyllä unirätti, joka on tosi tärkeä. Se vois tietenkin tuoda jotain turvaa sitten kun tutti on pois. Yöllä heräilee kun tutti on tippunu ja itkee sit sitä... Pakko kuitenkin asialle tehdä jotain kun nyt tosiaan tuntuu, että se tutti on liian tärkee ja luputtais sitä varmaan koko ajan jos antaisin... Ja sisarus on tulossa toukokuussa niin senkin takia. Jos vauva syö tuttia niin sit vois kuvitella, että on vaikeampi vielä vieroittaa silloin ja muutenkin muutos on niin suuri, kun pienempää täytyy hoitaa paljon! Ja tuttipullosta päästiin niin helpolla eroon, että en edes muista koko tapahtumaa... en vaan antanu muuta kun nokkiksen ja sinne maitoa.

 

Me vierotettiin tosin jo 6kk tutti pois. Eli eriasia tietysti ku 1.5v kanssa.. Mut kerrasta mä sen tekisin silloinkin. Meil meni pari pv et unille meno oli huutoa mut siihen se unohtu. Ainakin kaikki tuttuni on vierottanu kerrasta ja kuulema 1-2pv on unohtunu vaikka kiintymys on ollu iso ja huuto välillä infernaalinen. Musta pikkuhiljaa vierotus on tylympää lapselle. Ei se ymmärrä miks kerralla 1 saa mut kerralla 2 ei..

 

Vaikea sanoa, kumpi olisi parempi - meillä mentiin yhdistelmällä!

Minä vieroitin esikoisen 1v3kk ikäsenä. Hän käytti tuttia ainoastaan nukkuessaan, eli se löytyi vain sängystä. Ajatuksena oli tehdä kevyt vieroitus lyhentämällä tutin puruosaa vähän kerrassaan (saksilla nipsasin palan pois, siis), mutta kolmantena iltana tutti hävisi, siis oikeasti. Valot laitoin päälle ja yhdessä myllättiin sänkyä, muttei sitä tutia sieltä löytynyt. Lapsi nukahti sitten ilman tuttia, eikä sen jälkeen sitä kaivannut. Seuraavana aamuna tutti löytyi jostakin lakananmutkasta kuitenkin, onneksi minä löysin.. Pari iltaa oli vähän kitkuisempaa sen jälkeen, muttei mitään valtavaa kuitenkaan. Laitoin heti kaikki tutit roskiin, ettei ole mitä heikkona hetkenä antaa -ja muutama heikohko hetki siinä meinasi tulla, onneksi oli helppo tarjota ei-oota.

Kuopus (nyt 1v1kk) ei ole tuttia käyttänytkään, eli vain yksi kokemus minulta tästä asiasta.

Yksi vinkki: tuttavani 1½v lapsi antoi tutit "tonttuvauvoille" vastineeksi joulupukin vierailusta, eikä sen jälkeen tutteja kaivannut.

 

Itse vieroitin molemmat lapseni tutista ja pullosta (jota toinen söi) 11kk aikoihin. Sujui helposti, koska ei vielä oikein ymmärtänyt ja tilalle annoin unipupun. Meillä ei muutenkaan ollut tutti käysössä kuin vain unilla.

Mut tässä yksi hyvä vinkki.. Yksi ystäväni juurikin vieroitti vanhemman tyttönsä (oisko ollut pari vuotias) tutista niin et kastoi tutin sitruuna mehuun ja tarjos sitä sitten... Eipäs enää kelvannut, ja tosiaan hällä oli tiskipöydällä kipossa valmiina sitruuna mehua ja aina kun lapsi tuli pyytämään, niin hän vaivihkaa kastoi sitä siinä ja se auttoi=)
Toinen tuttavani on leikannut tutin vaan rikki ja sit ovat yhdessä lasten kanssa vieneet tutin roskiin ja sinne se on jäänyt.. Mut tottakai sit vanhempi lapsi osaa pyytää ja varmaan protestoida sitä, mut ei sitä kauaa kestä..

TSEMPPIÄ VIEROITUKSEEN!

 

Me juuri vieroitettiin 1v9kk ikäinen tutista. Tarvitsi sitä nukahtamisessa vain, ja sitten alkoi tuo sama meilläkin, että olisi koko ajan syönyt. Me laittettiin kerralla kaikki tutit yhdessä roskiin. Selitettiin että tutti on vauvoilla, ei tyttö tarvitse enää, kun on jo niin iso. Pari ekaa iltaa meni hyvin, ei edes tajunnut ettei ole tuttia, tytöllä on unilelu, joka tärkeä myös. Tästä n. viikon oli huutamista tutin perään, raivosi kyllä kaikkea mahdollista nukahtamista ennen. Itse oli helppo pysyä tiukkana, kun ei ollut enää tuttia antaa. Vaikka kyllä aika koville vieroitus meille otti.
Annettiin tytön raivota pahimmat kiukkunsa pois, huuto yltyi jos meni silloin rauhoittelee. Kun itku laantui, mentiin rauhoittamaan yöunille. Meille tuli tässä vaiheessa iltasatu mukaan kuvioihin, rauhoittuu nyt sen jälkeen nukkumaan.
Nyt tutti ollut poissa pari viikkoa, ja menee hyvin ilman huutoa nukkumaan. Välillä vielä kyselee tutin perään, mutta tyytyy siihen ettei ole. Itse myös 3-vuorotyössä ja olihan ne oikeasti aika rankkoja öitä, kun huuteli alkuun tutin perään.

Mutta kovasti tsemppiä, kyllä se hyvin menee! =)

 

Meillä vieroitettiin kerrasta joskus 1v2kk. En muista tarkkaa ikää, saattoi olla 1v3kk. Tutti lähti muuttolintujen mukana etelään =)

Pari iltaa sitä etsiskeli, mutta ei suurempia huutoja. Ennen nukahtamisessa räpelsi tutteja käsissä ja mikään ei oikein vieläkään ole kelvannut tilalle. Unileluja on tyrkytetty jo pienestä asti ja mikään ei tunnu kelpaavan nukahtamisessa.

Meni siis tosi helpolla. Meillä syötiin tuttia päiväunilla, yöunilla ja päivällä vain esim. automatkalla tms. Ei muuten. Minäkin heitin kaikki roskiin samantien, että ei tule kiusausta antaa takaisin. Yksi tutti oli monta viikkoa hukassa, mutta onneksi minä sen sitten löysin yksin ja nakkasin roskiin.

Tsemppiä, oli tosi helppoa meillä ainakin =)

 

Kiitos kaikille vinkeistä ja omien kokemuksien kertomisesta! Taidan tässä nyt alkaa kokeilla kuinka päikkärit menis ilman tuttia ja yöksi sitten vielä antaa se. Päivällä olen pysynyt lujana enkä ole antanut tuttia, vaikka sitä vähän väliä kyselee ja itkeekin välillä. Yritän aina keksiä jotain muuta mielenkiintoista tilalle ja aika hyvin se on toiminut. Välillä kuitenkin ei sitten auta mikään vaan olen antanut huutaa ja raivota, otan syliin tai sitten vaan annan olla ihan rauhassa raivonsa kanssa. Aika pian onneksi rauhoittuu =) Jos jollain on vielä lisää kokemuksia niin kertokaa ihmeessä!

 

Kahdelta lapselta olen tutin vieroittanut samalla lailla. Eli kerrasta poikki! Tutista olen leikannut pään pois ja lapsi on sitä aikansa sovitellut suuhunsa ja sit itse kuskannut roskiin. Esikoinen oli 1v11kk osas jo itse sanoa että tutti on rikki. Hänellä huonohkoja öitä oli kolme, sen jälkeen helpotti. Päiväunille meno oli myös parina päivänä itkuista. Avuks tuli iso nalle sänkyyn turvaa tuomaan ja huoneen ovi piti olla ehdottomasti auki. Tää nuorempi oli 1v7kk ei osannut itse sanoa että tutti on rikki, eka päivänä muistuttelin että tutti on rikki mut sit en puhunut siitä enää mitään. Hänellä meni myös huonommilla unilla nelisen päivää mut sen jälkeen nukahtaminen ja nukkuminen sujuu entiseen malliin. Joskus herää itkuisena mut sepä voi johtua mistä vaan. Päivällä ei ole tuttia kaivannut ollenkaan. Äidin hajuinen paita on ollut unikaverina sängyssä, en tiiä onko se auttanut vai kuvittelenko vaan. Huoneen ovi pitää hänelläkin olla auki ja yövalo päällä, lapset nukkuvat siis omissa huoneissaan.
tsemppiä vieroitukseen!!

 

Meillä esikoinen ei edes huolinut tuttia vaan sylkäisi sen pois aina kun laittoi sen suuhun. Nuorempi taas imee tuttia niin saa nähdä miten sen kanssa homma sujuu.