Hei!
Olen lueskellut ketjun läpi hissukseen nyt loppuraskauden alkaessa ja sairaslomalla ollessani. Nyt vasta jotenkin olen alkanut kaivata ihan tosissaan muita kaksosodottajia vertaistueksi. Kiva kun löytyi aktiivisia kirjoittajia.
Odotan siis erimunaisiakaksosia, tyttöjä nähtävästi, ja laskettuaika olisi lokakuun lopulla. Raskausviikkoja on siis noin 29 + jotakin. Onko termi didi? Eli vauvat ovat omissa pusseissa ovat ja heillä on omat istukat.
Sairaslomalla kehitysvammais- ja hoitotyöstä olen ollut nyt reilu kaksi viikkoa alhaisen verenpaineen ja matalan hemoglobiinin takia. Alkoi kovasti pyörryttää ja hapensaanti tuntui mahdottomalta. Selkäkipuja, liitoskipuja tai muitakaan kipuvaivoja ei ole ollut eikä tunnu olevan vieläkään. Ummetus sekä mahdottoman hirvittävät verenpurkaukset sekä suonikohjut jaloissa on ehkä nyt päällimmäisenä vaivana. Pitkät tukisukat ovat helpotuksena onneksi. Ilman niitä kävely on välillä itkunsekaista.
Kohdun sf-mitta oli pari viikkoa sitten 33. Huimaksi taitaa kasvaa mitat. Vauvat painoivat viime viikolla ultrassa vähän alta 1200 g, joten eivät ole kooltaan mitenkään pieniä vaan normaaleja keskikokoisia vauvoja. Kohdunsuu oli yhdelle sormelle auki, mikä on normaalia uudelleen synnyttäjälle, mutta kanavaa vai kaulaa (miten se nyt sanotaan) oli ihan normaalin verran jäljellä. Lääkäri sanoi, että ei nyt tarvitse mitenkään varoa mitään, mutta ehkä kannattaa hellittää otetta ja lepäillä, jos supistuksia meinaa tulla. Ei ole tullut kuin pieniä puristuksia joskus iltaisin levätessä. Painoa on tullut reilut 10 kg. Tällä viikolla näkee kuinka paljon. Ensin tuli huimasti painoa, mutta viime kuussa taisi tulla noin 400 g vain, mikä oli vähemmän jopa kuin vauvojen painonnousu. Nyt taitaa olla paino noussut huimemmin. Housut alkavat kiristellä reisistä ihan tosissaan. Sairaslomalla on enemmän aikaa syödä...
Kaksoset ovat perheemme 5. ja 6. jäsenet. Sallalla taitaa olla aika samanoloinen perhe kuin meillä. Esikoispoika on 8 v, seuraava poika 6 v, tyttö 3,5 v ja nuorimmainen pikkumies 1 v 10kk. Pikkubussi löytyy ja tavaraa suurinpiirtein tarpeeksi, joten mitään sen kummallisempaa mullistusta ei perhe koe vauvoista. Pakokauhua tunnen iltahommista, sillä kaikki lapset vielä tarvitsevat apua ja patistelua kovasti, jotta nukkumaanmenot ja iltahommelit sujuvat. Mies on aika paljon poissa/töissä, joten itsekseen on pystyttävä toimimaan ja selviämään. Onneksi esikoinen osaa ja haluaakin auttaa.
Elikkäs saakos tulla mukaan? Hyvinkäällä synnytän, joten tarkoitus olisi liittyä Hyvinkään monikkoperhe ry:hyn kunhan saan aikaiseksi. En asu Hyvinkäällä, mutta tällä seudulla.
Jk79 paljon kärsivällisyyttä. Toivottavasti pienet eivät synny muutamaan viikkoon ainakaan.