Tuottaako lapsenne kyvyt ja taidot teille pettymyksiä?

[surkea äiti]

Tunnen taas itseni tosi alhaiseksi, kun pauhasin lapselle hänen taidoistaan. Ei vaan voi itselleni mitään, kun tuntuu, että kaikkeni olen panostanut tuohon lapseen ja hänen kykynsä ovat silti keskitason alapuolella.

Uimakouluja on takana 3, meillä taloyhtiössä uima-allas, jossa käydään 2 kertaa vko uimassa ja uimahallissakin aika usein ja silti 8 v tyttö ui vain vaivoin. Lukenut olen lapselleni aina paljon ja silti hyvä, että hän oppi ekaluokalla lopulla lukemaan. Matematiikkaeskarin tilasin myös, mutta menestys koulutyössä ei silti päätä huimaa. Kirjoitustaito on myös vaatimaton. Liikuntaharrastuksia on myös, mutta silti on huonoin liikassa. Oli viimeinen urheilukilpailussa ja valitaan kuulemma usein viimeisenä joukkueisiin.

Tiedän, että asiaa ei paranna se, että minä pauhaan hänelle, mutta tuntuu vain siltä, että kaikki lapseni eteen tekemäni valuu hukkaan. Onko muilla tällaisia kokemuksia?

Ja tiedän kyllä minun tulisi olla onnellinen terveestä lapsestani.

 

[Rukoilijasirkka]

Minkälainen koulumenestys sulla itsellä oli?

 

[vieras]

etkö vois ottaa rennommin, huonon itsetunnon saat vaan aikaiseksi lapsellesi

 

[vieras]

Ei se sillä ainakaan parane ,että pauhaat ja mesoat.
Kannustaa pitäis,kukaan ei ole seppä syntyessään

 

[Surullinen]

Täällä toinen huono äiti. Olen myös pettynyt samanikäiseen tyttööni. Minusta hän ei yritä kunnolla vaan laiskottelee. Yritän kovasti olla sanomatta pahasti kokoajan ja olen jo parantunutkin.

 

[Isä]

etkö vois ottaa rennommin, huonon itsetunnon saat vaan aikaiseksi lapsellesi

Peesi

 

[Rukoilijasirkka]

Mun mielestä toi liittyy siihen, mitä itseltä on odotettu, kun oli lapsi. jos itse tuntee, ettei koskaan täyttänyt niitä odotuksia, niin on vaikea olla lapsen osaamiseen tyytyväinen.

Sitä häpeää, koska se "tyhmyys" on perinnöllistä.

 

[surkea äiti]

Hyvä ja olen itse korkeasti koulutettu. Siksi kai tämä onkin minulle niin hankala asia. Mun menestymisen eteen ei koskaan kuitenkaan tehty kotona mitään, joten siksi tuntuukin, että kun tyttäreni saa kaiken mahdollisen tuen, niin jotain tuloksiakin pitäisi tulla. Mutta ei.

Surkeinta tässä on se, että tiedän lyttääväni lapsen itsetuntoa, kun hermostun asiasta. Mutta hankala on hillitä itseään esim. kun on lapselle puoli tuntia selittänyt jotain matikan laskua ja toinen ei vaan tajua.

 

[vieras]

Kuules. Minusta on tosi hienoa, että olet tarjonnut lapselle mahdollisuuksia ja haluat hänen oppivan uimaan ja muitakin taitoja. Mietippä, mikä teillä olis tilanne, jos uimakouluja ei olisi käyty ollenkaan. Tuo on hieno alku. Hyvä sinä. Nyt vain päätät, että lapsi oppii ajallaan.

 

[Isä]

Oikeasti kannattaa hellittää, koska homma ei varmasti onnistu jos on vähänkin liikaa paineita. Jos ei tajua matikanlaskua, niin se ei vaan tajua. Tai on epäliikunnallinen, niin on epäliikunnallinen.

 

[Non compos mentis]

Mun esikoinen potkittiin pois uimakoulusta kesken kauden huonon omaksumisen takia... :/ Jumppaharrastuksena ollut motorisesti hitaasti kehittyneiden liikuntaa. On jo koululainen, muttei osaa ajaa pyörää edes apupyörillä.

Ei siinä mitään, korostetaan niitä puolia, joista tykkää ja joissa menestyy. Valehtelisin, jos sanoisin, että oma sopeutumiseni tilanteeseen oli helppo ja kivuton. Onneksi mulla on ollut ihania ihmisiä ympärillä, joille olen omia turhautumiani asian suhteen purkaa (toi uimakoulujuttu tuli ihan puskista, kerran mentiin sinne ja sanottiin vain tylysti, että tänne ei ole enää asiaan. Mitä mä voin nähdä tunnin tapahtumista kahvilan pienestä ikkunasta??), eikä lapsen ole tarvinnut kuunnella minun tilityksiäni.

Olen kuitenkin iloinen, että koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, on saanut siellä ystäviä ja opettajan mukaan ei tarvitse näillä näkymin erityisopetusta lukemisen kanssa. Matemaattisesti lapsi on ollut aina kohtalaisen lahjakas, mutta se suurin lahja on taiteen puolella. Lapsi on kohtuullisen terve, hänellä on ystäviä, hän on itsenäistynyt. Olen saanut varmuuden, että hänelle löytyy se oma paikka maailmasta ja se riittää minulle. Kunhan hän on onnellinen.

 

[Istafra]

Ei.
Mistä asioista sinun lapsesi on itse kiinnostunut? Ehkä sinun kannattaisi kannustaa lastasi näissä asioissa ( toki koulumenestyksen lisäksi)?

 

[jaa]

Minun esikoinen oppi kävelemään vasta vähän alle 1,5-vuotiaana. Arvatkaa kuinka itkin ja ressasin, kun saman ikäiset juoksivat jo täyttä päätä.

 

[Rukoilijasirkka]

Hyvä ja olen itse korkeasti koulutettu. Siksi kai tämä onkin minulle niin hankala asia. Mun menestymisen eteen ei koskaan kuitenkaan tehty kotona mitään, joten siksi tuntuukin, että kun tyttäreni saa kaiken mahdollisen tuen, niin jotain tuloksiakin pitäisi tulla. Mutta ei.

Surkeinta tässä on se, että tiedän lyttääväni lapsen itsetuntoa, kun hermostun asiasta. Mutta hankala on hillitä itseään esim. kun on lapselle puoli tuntia selittänyt jotain matikan laskua ja toinen ei vaan tajua.

Lapsella voi olla erilainen tapa oppia, kuin ehkä sinulla oli. Tai sitten lapsi ei vain koskaan yllä samaan.

Meillä poika on ihan toivoton koulussa, mutta rakentaakin sitten yllättäen puusta vaikka hienon lentokoneen, jonka on itse suunnitellut. Siis ikäänsä nähden aivan mahdottoman kapistuksen. Sen taidot on vaan jotain muuta, kuin muilla lapsilla.

Tarinoiden kirjoittaminen on sille ihan piinaa ja asioiden kertominen puhuenkin on sille vaikeaa. Mutta sillä on ne omat juttunsa, joissa se on todella hämmästyttävän hyvä. niitä juttuja ei vaan tehdä koulussa.

 

[iloton]

Entä jos vaadit lapselta niin paljon, että hänen paineensa kasvavat ja hän epäonnistuu juuri sen takia, että pelkää epäonnistuvansa?

 

[Peppari]

Meillä poika oppi lukemaan 4 vuotiaana, muttei tänä päivänäkään 14v, osaa kunnolla uida

 

[eräs äiti]

Jos kerran suoraan sanot ja näytät lapsellesi että olet pettynyt ,kuinka pieni 8 -vuotias oikein sen kokee ja yrittää täyttää toiveesi olla paras tai tarpeeksi hyvä, ja vielä kaikella saralla!Paljon on sulla kyllä mietittävää!!Liika harrastemäärä stressaa lasta,olisit panostanut leikkiin,jonka avulla lapsi oppii "siinä sivussa".Ja 3 uimakoulua ei ole vielä kovin paljoa,harjoitus tekee mestarin,leikin ohella!

 

[surkea äiti]

Asia olisikin helpompi hyväksyä, jos lapsi olisi hyvä edes jossakin asiassa. Mutta kun ei niin missään. Kaikissa asioissa luokkatoverit ovat paljon edistyneempiä.

Ja tiedän kyllä, että suhtautumiseni aiheuttaa vain lapselleni pahaa mieltä ja sen vuoksi tunnenkin itseni niin huonoksi äidiksi. En kuitenkaan voi sille mitään, että pinnani palaa tahmeasta edistymisestä.

 

[surkea äiti]

Mun esikoinen potkittiin pois uimakoulusta kesken kauden huonon omaksumisen takia... :/ Jumppaharrastuksena ollut motorisesti hitaasti kehittyneiden liikuntaa. On jo koululainen, muttei osaa ajaa pyörää edes apupyörillä.

Ei siinä mitään, korostetaan niitä puolia, joista tykkää ja joissa menestyy. Valehtelisin, jos sanoisin, että oma sopeutumiseni tilanteeseen oli helppo ja kivuton. Onneksi mulla on ollut ihania ihmisiä ympärillä, joille olen omia turhautumiani asian suhteen purkaa (toi uimakoulujuttu tuli ihan puskista, kerran mentiin sinne ja sanottiin vain tylysti, että tänne ei ole enää asiaan. Mitä mä voin nähdä tunnin tapahtumista kahvilan pienestä ikkunasta??), eikä lapsen ole tarvinnut kuunnella minun tilityksiäni.

Olen kuitenkin iloinen, että koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, on saanut siellä ystäviä ja opettajan mukaan ei tarvitse näillä näkymin erityisopetusta lukemisen kanssa. Matemaattisesti lapsi on ollut aina kohtalaisen lahjakas, mutta se suurin lahja on taiteen puolella. Lapsi on kohtuullisen terve, hänellä on ystäviä, hän on itsenäistynyt. Olen saanut varmuuden, että hänelle löytyy se oma paikka maailmasta ja se riittää minulle. Kunhan hän on onnellinen.

Onneksi pojallasi on taide, jossa voi kokea onnistumisen elämyksiä! Ja sinulla muita kuuntelijoita, joille olet voinut purkaa turhautumistasi.

 

[mä]

ootkos kysynyt open mielipidettä lapsesi osaamistasosta verrattuna muihin?

 

[Non compos mentis]

Mun esikoinen potkittiin pois uimakoulusta kesken kauden huonon omaksumisen takia... :/ Jumppaharrastuksena ollut motorisesti hitaasti kehittyneiden liikuntaa. On jo koululainen, muttei osaa ajaa pyörää edes apupyörillä.

Ei siinä mitään, korostetaan niitä puolia, joista tykkää ja joissa menestyy. Valehtelisin, jos sanoisin, että oma sopeutumiseni tilanteeseen oli helppo ja kivuton. Onneksi mulla on ollut ihania ihmisiä ympärillä, joille olen omia turhautumiani asian suhteen purkaa (toi uimakoulujuttu tuli ihan puskista, kerran mentiin sinne ja sanottiin vain tylysti, että tänne ei ole enää asiaan. Mitä mä voin nähdä tunnin tapahtumista kahvilan pienestä ikkunasta??), eikä lapsen ole tarvinnut kuunnella minun tilityksiäni.

Olen kuitenkin iloinen, että koulu on lähtenyt hyvin käyntiin, on saanut siellä ystäviä ja opettajan mukaan ei tarvitse näillä näkymin erityisopetusta lukemisen kanssa. Matemaattisesti lapsi on ollut aina kohtalaisen lahjakas, mutta se suurin lahja on taiteen puolella. Lapsi on kohtuullisen terve, hänellä on ystäviä, hän on itsenäistynyt. Olen saanut varmuuden, että hänelle löytyy se oma paikka maailmasta ja se riittää minulle. Kunhan hän on onnellinen.

Onneksi pojallasi on taide, jossa voi kokea onnistumisen elämyksiä! Ja sinulla muita kuuntelijoita, joille olet voinut purkaa turhautumistasi.

Tyttö kyseessä. Ja osaa hän muutakin, tänään teki banaanikakun (avustuksellani tietty, mutta vain sanallisesti neuvoin) ja se onnistui hienosti. Mitä sillä polkupyöräilyllä niin väliä, jos osaa ruokaa laittaa.

 

[Istafra]

Asia olisikin helpompi hyväksyä, jos lapsi olisi hyvä edes jossakin asiassa. Mutta kun ei niin missään. Kaikissa asioissa luokkatoverit ovat paljon edistyneempiä.

Ja tiedän kyllä, että suhtautumiseni aiheuttaa vain lapselleni pahaa mieltä ja sen vuoksi tunnenkin itseni niin huonoksi äidiksi. En kuitenkaan voi sille mitään, että pinnani palaa tahmeasta edistymisestä.

En nyt halua sinua syyllistää, kun syyllistät varmasti itse itseäsi eniten tämän hermostumisesi vuoksi. Mutta yritä olla tekemättä hallaa lapsesi itsetunnolle hermostumalla itse! Kohta lapsesi ei pyydä sinulta enää apua, vaan kamppailee ongelmiansa kanssa yksin. Nimim. kokemusta on isän ja äidin hermostumisesta lähes vastaavassa tilanteessa.

 

[Non compos mentis]

Asia olisikin helpompi hyväksyä, jos lapsi olisi hyvä edes jossakin asiassa. Mutta kun ei niin missään. Kaikissa asioissa luokkatoverit ovat paljon edistyneempiä.

Ja tiedän kyllä, että suhtautumiseni aiheuttaa vain lapselleni pahaa mieltä ja sen vuoksi tunnenkin itseni niin huonoksi äidiksi. En kuitenkaan voi sille mitään, että pinnani palaa tahmeasta edistymisestä.

On varmasti asioita, missä lapsesi on HYVÄ. Harva on missään niin erinomainen, ettei löydy toista, joka olisi taitavampi. Kunhan saa onnistumisen kokemuksia, nauttii jostakin! Älä vertaile toisiin, tulee vain mielipahaa sinulle ja etenkin lapselle!

 

[vieras]

Jos se lapsesi ajattelee koko puolen tunnin ajan, että en kuitenkaan opi tätä laskua ja sitten äiti pettyy, niin kyllä se hankaloittaa oppimista. Ehkä joku toinen voisi olla parempi tukiopettaja lapsellesi kuin sinä. Joku rento luotettava ihminen, jonka seurassa lapsesi voi rentoutua ja nauttia oppimisesta.

 

[surkea äiti]

Olen kysellyt opettajan mielipidettä ja hän aina hymyilee nätisti ja sanoo, että lapsestani kyllä huomaa, että on loppuvuodesta syntynyt (syntynyt syyskuussa eli ei nyt aivan loppuvuodestakaan). Ja käy puheterapiassa (käynyt 3 vuotta) koululla ja tukiopetuksessa matematiikasta.