Jatkoa vielä...
Mieheni on humalassa yllättävän räjähdysherkkä, kerran ollessamme baarissa, se oli ennen nuorinta lastamme ja jäi viimeiseksi kerraksi, lähdin yksin tanssimaan sillä mieheni ei halua tanssia, ja tämä tuli jonkinajan päästä perästä ja liittyi mukaan. Olin päässyt mukaan parin nuoren naisen kanssa ja juttelin heidän kanssaan niitä näitä mieheni tullessa. Seuraavassa hetkessä hän hyökkäsi näistä toisen kimppuun ja väänsi tätä niskasta kunnes tämä pääsi karkuun. Kahdesti hän on ottanut yhteen siskoni kanssa ja satuttanut tätä. Vikaa oli molemmissa riidan alkaessa ja molemmat olivat tällöin aivan selvinpäin, ei mitään humalassa sekoilua tms. Mies harrastaa/harrasti budolajia, enää ei käy kun ei jaksa, ja kehuu aina pärjäävänsä kelle vain ja tietävänsä kuinka satuttaa toista.
Minutkin on riidan päätteeksi usein runnonut huoneesta ulos kun en ole suostunut lähtemään, jos en tönimällä niin käsilukolla jolle ei mahda mitään. Tiedän tekeväni tyhmästi, mutta jos minulle huutaa että lehmänrähjä ulos tai heitän sut tai annan selkään, niin uhmaan sitä varmasti. Kerran kun mies oli juopotellut ja riitelimme asiasta seuraavana aamuna, kaadoin suutuspäissäni tämän oluen viemäriin, ja mies kiskaisiminut hiuksista polvilleni. Vanhempi lapsemme oli silloin n. 1,5v ja miehen sylissä. Samoin kun odottaessani nuorintamme itkin kerran väsymystäni ja se päättyi lopulta riitaan, lähdin keittiöön itkemään ja mies seurasi. Ei jättänut rauhaanvaan syytti minua hulluksi ja idiootiksi, ja lopulta kiljuin tätä jättämään minut rauhaan. Lapsemme heräsi kun läimäytin keittiön valon pois ja mies suuttui tästä niin, että uhkasi soittaa poliisiin, ja kun sanoin ettei vika ole minun, hän retuutti minua hiuksista. Kun en tästä suostunut nöyrtymään,löi kolmesti avokämmenellä kasvoihin. Kävi rauhoittamassa lapsen ja kävi uudestaan hiuksiini kiinni ja retuutti,ja väitti että jos soitan poliisit, niin se olen minä joka saa syyt niskoilleen.
Nuo ovat ainoat kerrat kun on käynyt käsiksi, tai itseasiassa kerran vielä kun olimme vanhempieni luona,ja mies taas juopotteli muiden mentyä jo nukkumaan ja tästä hermostuneena käskin häipyä. Silloinkin runnoi minut ovesta ja heitti lattiaan ja nukkui sitten tyytyväisenä aamuun. Lisäksi juuri tuota käsilukkoa harrastaa jos en muuten usko lähteä kun riitelemme.
Meillä oli ennen onnellista, en olisi voinut kuvitella että se menee tällaiseksi. Nykyisin en jaksa välittää, juokoon kunhan tekee sen muualla, etsiköön itselleen toisen jos haluaa. Alkuun kun seurustelimme pelkäsin kamalasti että hän jättää ja takerruin liikaakin ja mies halusi yhä vain enemmän tilaa. Nykyisin olen onnellinen vain kun tämä on poissa, sillä hymy ja onni eivät mahdu samaan taloon mieheni kanssa. Samoin lasten ollessa vauvoja pyysin ja vaadin olemaan enemmän kotona, sillä olin todella väsynyt ja loppuunkulutettu valvomisesta, mutta nyt mikään ei estäisi mieheni harrastusta iltana tai parina, mutta hän ei mene kun ei jaksa eikä viitsi ja syyttää siitäkin minua kun en päästä häntä mihinkään.
