Tuntuu jotenkin että lapsia saadaan hirveän nuorina

Täällä mentiin peruskoulusta amikseen ja töihin monia pätkätöitä ja nyt vakkari ja esikoista odottelen...itse luulin kanssa saavani lapsia aiemmin, mutta nyt on tilanne mitä mahtavin

AP:lle onnea odotukseen

 

kaikki ei ajattele itseään, vaan lapsia. Toiset tahtoo ne nuorena ja toisille ura ja työ on tärkeämpiä kuin perhe ja toiset pystyy yhdistää molemmat. Meit on moneen junaan =)

 

mä olin 21 kun sain esikoisen ja toisen sain viikkoa ennen kun täytin 23. Olin valmistunut ammattiin ja ollut muutaman vuoden töissäkin. lasten saannin jälkeen olen ollut jo töissä kohta pari vuotta ja nyt syksyllä lähden opiskelemaan amk.n työnohella!
Kavereideni kanssa naurettukin että osat ovat vaihtuneet kun mä odotin ja lapset oli vauvoja he opiskelivat..ja nyt he odottavat/hoitavat vauvojaan.
Tosin villiin opiskelijaelämään mä en vaihda..siitä pitää 3-vuorotyö ja ne ihanat lapset huolen!
Mun kohdalla hyvä näin!

 

Minä sain esikoiseni 24vuotiaana, oli yksi ammatti opiskeltuna. Lasten saamisen ohessa opiskelin lähihoitajaksi ja polte olisi vielä sh:ksi, ainakin
Kolmas lapsi syntyy loppuvuodesta ja olen nyt siis 28v

 

ensimmäinen tuli kun olin 16v ja toinen 2kk sitten (olen 18 ) opinnot jäi kesken mutta ajattelin jatkaa kunha vaa paikan saa jostai

 

Mä olen saanut esikoiseni 20 vuotiaana. Ja sitten noita lapsia tulikin vielä kaks lisää parin vuoden välein...
Enkä ollut opiskellut itelleni ammattia, olin peruskoulun jälkeen kansanopistossa hoitoalanlinjalla, kun heti peruskoulun jälkeen päässyt lastenhoitajaksi lukemaan. Töitäkin ehdin tehdä tuossa jonkin verran ennenkuin esikoisen sain, esim. kaupungilla olin pph:na lapsen kotona tapahtuvassa hoidossa, yhdessä perheessä hoitamassa lapsia ja mun vanhempien yrityksessäkin olin töissä ja taisipa tuossa olla jotain muutakin työtä.

Aikanaan tuli ero ekasta miehestä, löytyi uusikin ja sain vielä 2 lasta lisää. Taas tuli ero ja vasta vajaa kaksi vuotta sitten sain ensimmäisen ammattitutkinon suoritettua, lähihoitaja opintojakin takana hiukan, jatkan niitä ehkä joskus... Elokuussa aloitan pph:n opinnot.
Ikää mulla on vajaa 40v.

 

Valmistuin juuri ennen ensimmäistä raskauttani kun olin 20.. ja nyt kolmannen lapsen jälkeen olen hakemassa uudestaan jatko-opiskelemaan samalla alalla.

 

kaikki ei ajattele itseään, vaan lapsia. Toiset tahtoo ne nuorena ja toisille ura ja työ on tärkeämpiä kuin perhe ja toiset pystyy yhdistää molemmat. Meit on moneen junaan =)

Mikä sitten on itsenä ja mikä lasten ajattelemista ja milloin perhe on tärkeintä? Tuskin niillä on hirveästi tekemistä sen kanssa minkä ikäisenä niitä lapsia hankkii.

Jollekin se lasten etusijalle poistäminen tarkoittaa sitä että lapset hankitaan nuorina, toisella taas nimenomaan että esin hoidetaan opiskelut yms pois alta ja lapsia vasta kun asiat alkavat olla vakaammalla pohjalla - vaikka sitä vauvakuumetta olisi ollut jo monenmonta vuotta.

Oman itsensä ajatteleminen ja se tietty itsekkyys tulee varmasti esiin molemmissa ja niin sen mielestäni kuuluukin polla. Yhdelle sopii yksi ja toiselle toinen. Ihan hyvä että lapset hankitaan nimenomaan sillin kun se itsestä parhaalta tuntuu, eikä sen mukaan mitä ympäristö ja sukulaiset yms oikeaksi määrittelevät.

Tänäpäivänä esisynnyttäjien keski-ikä on niin korkea että tuskin nuoria äitejä niin huolestuttavasti on aiempaan verrattuna. Tämän päivän positiivisisena puolena näen nimenomaan sen valinnanvapauden, eli ei ole samanlaista painostusta tehdä lapsia heti alle 20v vaan naisillakin on oikeus keskittyä ensin muihin asioihin. Toisaalta myös opiskelu on tehty mahdolliseksi siinäkin vaiheessa kun niitä lapsia on jo valmiina, eli ei ne nuorena tehdyt lapset ole mikään syy jättää kouluja käymättä. Ja tosissaan jos ei halua lapsia tai perhettä on myös mahdollista keskittyä uraan tai ihan tuikitavalliseen työelämään muine sisältöihiin. =) Terveellinen itsekkyys kunniaan.

 

mä sain lapseni 22 vuotiaana, sitä ennen olin käynyt ammattikoulun ja ollut 3 vuotta työelämässä. Nyt poika 2 ja syksyllä alkaisi 5 vuoden yiopisto-opiskelut

 

mä sain lapseni 22 vuotiaana, sitä ennen olin käynyt ammattikoulun ja ollut 3 vuotta työelämässä. Nyt poika 2 ja syksyllä alkaisi 5 vuoden yiopisto-opiskelut

siis yliopisto..

 

Olin 24v kun esikoinen syntyi, sitä ennen oli amk tutkinto kädessä, vakkari työpaikkakin hankkittuna. Eli juuri sopiva ajoitus oli meillä, minun mielestä.

 

Sain esikoiseni 23-vuotiaana. Sen jälkeen olen opiskellut 2 eri ammattia.

 

sain esikoisen 20v ja kuopuksen 21v. vakipaikka oli jo tuolloin ja yksi ammatti luettu

 

Musta tuntuu samalta kuin ap:stä, johtunee siitä että vasta nyt 35-vuotiaana koen olevani valmis äidiksi. Mulle olisi tärkeä asia että pystyn elättämään lapsen miettimättä riittääkö rahat ruokaan jne.
Vielä kun löytäisi isäehdokkaan jostain

 

Esikoisen sain 24v (eli vanhana ) kesken yliopisto-opiskelun. Esikoinen oli 2v kun palasin vuodeksi kouluun -> syntyi kuopus. Nyt vihdoin valmistun kun olen 29v ja kahden lapsen äiti =) Töissäkin olen ollut opintojen ohella. Meille tämä oli paras vaihtoehto, lapset on tehty, voi loppuelämän keskittyä siihen katkeamattomaan "uraan"

 

Olin ylioppilas, en sen kummempaa saadessani lapseni 21- ja 23-vuotiaana. Aloitin ammatillisen tutkinnon opiskelun 24-vuotiaana kotiäitinä. Valmistuin vuoden päästä tuosta ja menin töihin. 26-vuotiaana aloitin AMK-opiskelun ja valmistuin 2,5 vuotta myöhemmin. 29-vuotiaana aloitin kandin tutkinnon suorittamisen, se on yhtä kurssimoduulia vaille valmis. Nyt, 30-vuotiaana aloitan maisteriopinnot. Olen ollut töissä jatkuvasti 27-vuotiaasta lähtien.

 

Riippuu varmaan elämänpiiristä. Mun tutuista suurin osa korkekouluopiskelijoita, ja kaikki saaneet esikoisensa noin kolmekymppisinä (molemmin puolin), mutta toki voi olla, että niillä jotka ei opiskele pidemmälle, taantuman aikana lastenteko on "turvallinen" keino keksiä mielekästä tekemistä työttömyyden sijaan.

 

Sain esikoisen 21-vuotiaana, sen jälkeen hommasin itselleni ammattitutkinnon, tein töitä ja saatiin toinen lapsi. Nyt ikää 28v ja perhe koossa, jossain vaiheessa luultavasti opiskelen lisää.

 

kuten itse aloituksessa sanoit sinä ITSE et vois kuvitella olevasi äiti nuorena =) niin minäkin vannoin ettei koskaan lapsia vaan 16v sitä äidiksi tultiin ja se oli parasta mitä mulle on tapahtunu. ai kuin voi olla ? ehkä ymmärtäis jos mun saappais ois ollu..
nyt 30 huonommalla puolella (sori kriisi) tuntuu jopa hassulta kun on teini ikäinen lapsi ja tuollainen pieni kuopus. kyllä mä ehdin tehdä vielä yhtä sun toista

 

Huvittaa keskustelussa se, että ikään kuin nainen voisi puhtaasti valita koska haluaa lapsia. Musta suurin juttu on sopivan kumppanin löytäminen. Mä olin lähemmäs 30v kun se löytyi. Siis hyvä mies ja mies joka myös haluaisi lapsia. Et ei se ole vain sitä itsekkyys/epäitsekkyys, ura/lapsi pohdiskelua.

 

Alle 24:na mulla oli jo kolme lasta ja neljännen lapsen jälkeen opiskelin ammatin itselleni hyvin paperein ja työllistyin opiskelemaani ammattiin suoraan koulunpenkiltä.

 

Olen 30v ja odotan 5 lasta <3
Kun muut haaveilivat aikuisena alkavansa opettajiksi ja rekkamiehiksi, minun haaveeni oli alkaa suurperheen äidiksi joka hoitaa lapsensa kotona.

 

Mä ehdin täyttää 24v 3 päivää ennen kun esikoinen synty. Ennen tätä olin lukenut itselleni sen ammatin.

 

Meidän esikoinen syntyi kun olimme 21v ja 20v. Täysin suunnitellusti sai alkunsa.
Silloin tuntui aika sopivalta aloittaa se omatalo ja volvo- elämä
Opiskelin itselleni ammatin kakkosen syntymän jälkeen ja nyt jälleen kolmosen kanssa kotona.

Mä tunsin tulleeni äidiksi juuri oikeaan aikaan, olin juoksuni juossut ja olin valmis jäämään kotiin. Miehen kohdalla lapsi sopi kuvioon koska työasiat alkoivat olla kunnossa.

Mua aina huvittaa kun yksi samanikäinen kaverini kuin minä (syksyllä 28v) useinkin soittaa mulle ja päivittelee että "näin x:n ja on vissiin raskaana" tai "niillekin syntyy vauva" ja kauhistelee sitä että nytkö jo ja kannastaisko vähän miettiä ennen. Totean aina että nytkö vasta, ei nekään siitä nuorru.
Eli siinä missä mä jo 28v:nä tunnen itseni "vanhaksi äidiksi" tolle kolmoselle, toinen tuntee olevansa vielä liki teini ja täysin sopimaton itse äidiksi.

 

Kyllä mun mielestä ennemminkin tuntuu, että lapsia saadaan nykyään aika vanhana. Kun mun äiti oli 32, kuten minä nyt, hänellä oli jo kolme lasta, joista nuorinkin kouluun menossa. Silloin tuntui olevan ihan tavallista, että lapsia saatiin 18-20-vuotiaana kun taas tuntuu että nykyään sellaisia äitejä lähinnä ihmetellään ja haukutaan.

Itse olen nyt tosiaan 32 ja toivon, etten olisi kovin paljon päälle 35-vuotias kun viimeinenkin lapsi on jo maailmassa. :ashamed:

Olen 35-vuotias ja yritän vakavissani raskautua vielä.En siis koe itseäni vanhaksi tai yrittämistäni mitenkään hävettäväksiTietysti ikäni puolesta liikun ihan eri maailmoissa kuin 20-vuotiaat äidit ja useimmiten ajatusmaailmamme eivät kohtaa.Tiedän 40-vuotiaita synnyttäjiä,jotka kokevat olevansa elämänsä kunnossa,eikä heitä ikä paina,vaan ovat energisiä ja itsestään huolta pitäviä.