Tuntuu jotenkin että lapsia saadaan hirveän nuorina

Sain ensimmäisen lapsen 19 vuotiaana. Ammatin luin ennen lasta. Lapsi syntyi -06, koulusta valmistuin -05. Nyt odotan toista. Käyn töissä ja opiskelen amk:ssa samaan aikaan. Jatkan koulua ihan normaalisti lapsen synnyttyä. Vaihdan siis tavallaan työn kotiäitiyteen ja opinnot hoidan normaalisti. Niin, en tosiaan tiedä kuinka helppoa/vaikeaa onkin olla kotona ja opiskella, kuin että kävis töissä 8t/pvä ja opiskelis. Jää nähtäväkis kuinka vauva muuttaa arkea Helpolla en pääse tein niin tai näin.

 

Jotkut saavat lapsia nuorina, jotkut vanhempina. Omassa kaveripiirissäni ollaan näitä jälkimmäisiä, koska suurin osa on opiskellut yliopistossa ja sen jälkeen halunnut vielä saada työkokemusta. Itse sain ainokaisemme 31-vuotiaana. Suurin osa ystävistäni on saanut esikoisen suunnilleen samassa iässä ja nyt osalla on menossa toinen kierros (ovat about 32-35-vuotiaita).
Itse en olisi voinut kuvitellakaan tulevani äidiksi alle kolmekymppisenä. Halusin opiskella, tehdä töitä ja elää lapsetonta elämää. En kuitenkaan millään tavalla arvostele nuorena äidiksi tulleita, koska ihmiset ovat erilaisia ja kukin tekee tavallaan.

 

Sain esikoisen 18v ja lukio jäi kesken. Menin sitten aikuislukioon ja kirjoitin 22-vuotiaana. Odotin tuolloin myös kuopusta, jonka syntyessä olin vielä 22v. Töitä olen myös tehnyt opiskeluaikana. Vuoden päästä, kun esikoinen aloittaa koulun, haen opiskelemaan fysioterapeutiksi. Vuosia olen pähkäillyt, mitä haluan tehdä ja nyt vasta tuntuu sydämessä, että se minä haluan olla.

 

Minä laitoin lasteni parhaan etusijalle, ja tulin äidiksi vasta 31-vuotiaana. Nyt 33-vuotiaana uudelleen raskaana. Tapasin mieheni vasta 27-vuotiaana, ja voin sanoa, että on todellakin kaikkien etu, että en edes harkinnut lapsia edellisten poikaystävieni kanssa. Eiköhän se paras ikä ole jokaiselle henkilökohtainen juttu. Toisilla se voi hyvinkin olla vaikka 10v tai ylikin aikaisemmin kuin mulla ja toisilla sitten taas 10v myöhemmin. En ole missään vaiheessa kokenut olevani liian vanha äidiksi. Itseasiassa päin vastoin.

 

Jotkut saavat lapsia nuorina, jotkut vanhempina. Omassa kaveripiirissäni ollaan näitä jälkimmäisiä, koska suurin osa on opiskellut yliopistossa ja sen jälkeen halunnut vielä saada työkokemusta. Itse sain ainokaisemme 31-vuotiaana. Suurin osa ystävistäni on saanut esikoisen suunnilleen samassa iässä ja nyt osalla on menossa toinen kierros (ovat about 32-35-vuotiaita).
Itse en olisi voinut kuvitellakaan tulevani äidiksi alle kolmekymppisenä. Halusin opiskella, tehdä töitä ja elää lapsetonta elämää. En kuitenkaan millään tavalla arvostele nuorena äidiksi tulleita, koska ihmiset ovat erilaisia ja kukin tekee tavallaan.

Peesaan Minttua. Mulle henk.koht. paras lapsensaantiaika oli ehdottomasti vasta 30+, elamassa oli kaksikymppisena ihan liikaa muita houkutuksia (baarit, deittailu, opiskelijaelama, matkustelu etc) ja lisaksi tapasin lasteni isankin vasta 28-vuotiaana.

 

Jotkut saavat lapsia nuorina, jotkut vanhempina. Omassa kaveripiirissäni ollaan näitä jälkimmäisiä, koska suurin osa on opiskellut yliopistossa ja sen jälkeen halunnut vielä saada työkokemusta. Itse sain ainokaisemme 31-vuotiaana. Suurin osa ystävistäni on saanut esikoisen suunnilleen samassa iässä ja nyt osalla on menossa toinen kierros (ovat about 32-35-vuotiaita).
Itse en olisi voinut kuvitellakaan tulevani äidiksi alle kolmekymppisenä. Halusin opiskella, tehdä töitä ja elää lapsetonta elämää. En kuitenkaan millään tavalla arvostele nuorena äidiksi tulleita, koska ihmiset ovat erilaisia ja kukin tekee tavallaan.

Peesaan Minttua. Mulle henk.koht. paras lapsensaantiaika oli ehdottomasti vasta 30+, elamassa oli kaksikymppisena ihan liikaa muita houkutuksia (baarit, deittailu, opiskelijaelama, matkustelu etc) ja lisaksi tapasin lasteni isankin vasta 28-vuotiaana.

Peesaan edellisiä.

Mä oon luullut et lapset saadaan nykyään vanhempina ku ennen, koska mun ympärillä on enempi tälläistä väkeä.

 

Ensisynnyttäjien keski-ikähän on n. 28 v, että reilustikin yli 30 v ensisynnyttäjä ei ole mikään harvinaisuus. Tää palsta ehkä vaan antaa vääränlaisen kuvan. Olen siis erimieltä siitä, että lapsia saataisiin nykyisin hirveän nuorella iällä

 

Valmistuin yliopistosta kun olin 25v. Esikoinen syntyi ollessani 27v ja kuopus kun olin 30v. Haluaisin vielä kolmannen lapsen, joskus 35 vuotiaana aikaisintaan

 

Onnea odotukseen!

Esikoisen sain 19- vuotiaana (juuri täyttänyt) ja kuopuksen 20- vuotiaana. Oli ammatti alla (tosin menee vaihtoon, kunhan lapset kasvavat ) ja töitä tehty 14- vuotiaasta. Olen isosta perheestä ja esikoinen, siinä ehkä osasyytä miksi halusin nuorena lapsia. Nyt olen osa-aikatöissä hetkisen aikaa tuttavani firmassa, tuuraan äitiyslomalaista.
Itseäni ei huikaise se, että missä iässä kukin lapsensa haluaa ja saa. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.
Nuoria äitejä kohtaan on sellaisia ennakkoluuloja, että välillä oikein v*tuttaa. Vaikka olen nuori, se ei tarkoita, että biletän joka viikonloppu ja elän sossun rahoilla. Alkoholia en ole yli kahteen vuoteen juonut ja tiukan paikan tullen käytän säästöjäni. Ja vaikka näytänkin 16- vuotiaalta, se ei tarkoita että olen niin nuori!

 

Siis tuohan menee just toisinpäin, nykypäivänä lapsia tehdään enemmänkin "vanhana".

 

Onnea odotukseen!

Esikoisen sain 19- vuotiaana (juuri täyttänyt) ja kuopuksen 20- vuotiaana. Oli ammatti alla (tosin menee vaihtoon, kunhan lapset kasvavat ) ja töitä tehty 14- vuotiaasta. Olen isosta perheestä ja esikoinen, siinä ehkä osasyytä miksi halusin nuorena lapsia. Nyt olen osa-aikatöissä hetkisen aikaa tuttavani firmassa, tuuraan äitiyslomalaista.
Itseäni ei huikaise se, että missä iässä kukin lapsensa haluaa ja saa. Tilanteita ja ihmisiä on erilaisia.
Nuoria äitejä kohtaan on sellaisia ennakkoluuloja, että välillä oikein v*tuttaa. Vaikka olen nuori, se ei tarkoita, että biletän joka viikonloppu ja elän sossun rahoilla. Alkoholia en ole yli kahteen vuoteen juonut ja tiukan paikan tullen käytän säästöjäni. Ja vaikka näytänkin 16- vuotiaalta, se ei tarkoita että olen niin nuori!

Ja lasten isän kanssa ollaan seurusteltu 7 vuotta

 

Siis 18-22 vuotiaana. Itse olen 32 v ja ekaa kertaa raskaana. Minä opiskelin vielä tuossa iässä eikä olisi tullut mieleenkään perustaa perhettä :O Kysyn ihan mielenkiinnosta, te ketkä olette saaneet esimerkiksi alle 24 vuotiaana lapsen, oletteko sen jälkeen opiskelleet vai hankkineet jo sitä ennen ammatin?

Ja siis itse olen siksi tälläinen mattimyöhäinen koska valmistuin yliopistosta vasta 26-vuotiaana (opinnot kestivät 6v.) ja nyt olen tehnyt 6 vuotta vain töitä :ashmed: enkä ole ajatellutkaan lapsia ennen kuin nyt.

kun minä olen 32. minun esikoinen on 9. ja kuopus 3.

 

Tää alkaa olla jo tyhmän kuulonen koko aihe... Onko jossain vieläkin ihmisiä jotka jaksaa ihmetellä muiden ikää saada lapsi? Sitten pitää kertoa se itsestään selvä liirunlaarun "kaikki tekevät omalla ajallaan ja ei ole oikeassa huonoa ikää jos sen suinkin saa itse päättää jne jne"

Pitääkö se, että "ihmisiä on erilaisia ja ei ole sitä yhtä oikeaa ikää" todella kertoa jollekin?

Sori avauduttaa, mutta näitä keskusteluja tismalleen samalla rakenteella jossa puolustellaan omaa ikää ja mollataan toista joko suoraan tai epäasuorasti...

Huoh... :headwall:

 

Huvittaa keskustelussa se, että ikään kuin nainen voisi puhtaasti valita koska haluaa lapsia. Musta suurin juttu on sopivan kumppanin löytäminen. Mä olin lähemmäs 30v kun se löytyi. Siis hyvä mies ja mies joka myös haluaisi lapsia. Et ei se ole vain sitä itsekkyys/epäitsekkyys, ura/lapsi pohdiskelua.

niinpä!

 

Siis 18-22 vuotiaana. Itse olen 32 v ja ekaa kertaa raskaana. Minä opiskelin vielä tuossa iässä eikä olisi tullut mieleenkään perustaa perhettä :O Kysyn ihan mielenkiinnosta, te ketkä olette saaneet esimerkiksi alle 24 vuotiaana lapsen, oletteko sen jälkeen opiskelleet vai hankkineet jo sitä ennen ammatin?

Ja siis itse olen siksi tälläinen mattimyöhäinen koska valmistuin yliopistosta vasta 26-vuotiaana (opinnot kestivät 6v.) ja nyt olen tehnyt 6 vuotta vain töitä :ashmed: enkä ole ajatellutkaan lapsia ennen kuin nyt.

No sain ensimmäisen jo 17 vuotiaana ja opiskelin ammatin vielä sen jälkeenkin!

 

Mä olin 24-vuotiaana 4:n lapsen yh.
Sen jälkeen kävin lukion ja olen opiskellut myöskin ammatin itselleni. Lukioaikana tosin menin naimsiin, aloin odottaa viidettä lastani ja kirjotin reaalin synnärillä 2 päivän ikäisen vauvan kanssa ja matikan seuraavalla viikolla kotona. Odotin kuudetta viimeisten kirjoitusten aikana. ( jaoin kirjotukset syksyyn ja kevääseen)

Ekaa lasta aloin odottaa 3 viikkoa ennen 18-vuotispäivääni.
Nyt odotan kymmenettä ja ikää on 38v.

 

16 vee omaan kotiin jaopiskelemaan, 18 vee raskaaksi koulu kesken. 19 vee tuli esikoinen, 22 vee takas kouluun, 23 vee syntyi keskimmäinen, 25 takas kouluun. 26 töihin, 27 sain tän viimeisen.

Onhan tässä ehtinyt jo vaikka mitä!

 

Sain esikoiseni 23-vuotiaana, kuopus syntyi kun olin 25-vuotias.

Nyt, 33-vuotiaana ajattelen kahdesta vinkkelistä:

1) Olen onnellinen lapsistani. Olen iloinen siitä, että he ovat jo isoja, koululaisia. Voimme yhdessä touhuta monenlaista. Olen kokenut olevani hyvä äiti. Olin valmis lasten tuloon jo parikymppisenä, mielestäni olemme mieheni kanssa hoitaneet vanhemmuuden petiä hyvin. En ole kaivannut bilettämisiä ja menoja kavereiden kanssa, olen aina ollut ei-bilehirmu-sorttia.

2) Hiukan helpommalla olisimme päässeet, jos taloudellinen tilanne olisi ollut vakaampi jo hyvissä ajoin ennen lasten tuloa. Siinä mielessä olisi ollut järkevää jättää lasten hankkiminen myöhemmäksi. Olemme molemmat opiskelleet vuorotellen tässä ohessa. Tiukkaa on ollut.

Jos nyt saisin aloittaa alusta, olisin tehnyt hartiavoimin töitä opiskelun ja toimeentulon eteen, vielä pari-kolme vuotta lisää. Ja sitten lapsia. Kuitenkin suht nuorena. Ehkä se keskimääräinen ensisynnyttäjän ikä on aika ideaali ikä...

 

Mä olin 24-vuotiaana 4:n lapsen yh.
Sen jälkeen kävin lukion ja olen opiskellut myöskin ammatin itselleni. Lukioaikana tosin menin naimsiin, aloin odottaa viidettä lastani ja kirjotin reaalin synnärillä 2 päivän ikäisen vauvan kanssa ja matikan seuraavalla viikolla kotona. Odotin kuudetta viimeisten kirjoitusten aikana. ( jaoin kirjotukset syksyyn ja kevääseen)

Ekaa lasta aloin odottaa 3 viikkoa ennen 18-vuotispäivääni.
Nyt odotan kymmenettä ja ikää on 38v.

wow.Ootko lestadiolainen?

 

Mä olin 24-vuotiaana 4:n lapsen yh.
Sen jälkeen kävin lukion ja olen opiskellut myöskin ammatin itselleni. Lukioaikana tosin menin naimsiin, aloin odottaa viidettä lastani ja kirjotin reaalin synnärillä 2 päivän ikäisen vauvan kanssa ja matikan seuraavalla viikolla kotona. Odotin kuudetta viimeisten kirjoitusten aikana. ( jaoin kirjotukset syksyyn ja kevääseen)

Ekaa lasta aloin odottaa 3 viikkoa ennen 18-vuotispäivääni.
Nyt odotan kymmenettä ja ikää on 38v.

wow.Ootko lestadiolainen?

En ole, edelleenkään...

 

En tarkoita tätä pahalla, ihan keskustelua haen:

Kun jotkut kirjoittavat, että "halusin/haluan opiskella ja tehdä töitä" ennen kun lapsi syntyy, niin mikä syy siinä on takana, että pitää tehdä kaikki ennen kun lapsi syntyy? Pelätäänkö, että opiskelu vaikeutuu? Taloudellista vakauttako haetaan?

Jotenkin en itse osaa nähdä, että opintojen loppuunvieminen ennen lapsen syntymää takaisi taloudellista vakautta kun ei tänäpäivänä vakituisissa työpaikoissakaan pysytä niin kauaa. Moni vaihtaa ammattia kokonaan 2-3 kertaa työiän aikana, työpaikat vaihtuvat lennossa eikä sellasta uskollisuutta työnantajaa kohtaan enää ole. Ehkä siksi en osaa ajatella, että pitäisi olla "kaikki valmiina" lapsen syntymää varten.

 

Meilläei ollut muksua varten mitään valmiina, kaikki on hankittu sit kun esikko syntyi, koulut, työpaikat jne.

 

Lapset sain 16- ja 17-vuotiaina. Nyt kun olen 19-vuotias, aloitan syksyllä ammattikoulun ja lapset aloittavat päiväkodissa

 

Vauvakuumetta aloin potemaan varmaan 12 vuotiaasta asti Sellaista halua se oli kasvaa nopeasti ja päästä äidiksi, saada lapsia. Eikä se mennyt ohi.. Hoidin toisten lapsia ja aina tuntui, että lapset on mun juttu. Tiesin aina, että haluan nuorena äidiksi.
Olisin ollut valmis jo 17 vuotiaana äidiksi, jos olisin vain suinkin ollut vakaammassa parisuhteessa.

Kouluja olen kokeillut ensin lukiota ja sitten ammattikoulua, molempien kohdalla kiinnostus lopahti jo ensimmäisen vuoden aikana, en yhtään tiennyt mitä haluan opiskella.

Tapasin silloin 17 vuotiaana mieheni; Seurusteltiin 2,5 vuotta ja aloin odottamaan esikoista. Esikoinen syntyi kun olin 20 ja kuopus kun olin 22.

Olen hoitanut heitä kotona siihen asti että kuopuskin täyttää 3v, en missään nimessä ole halunnut lähteä edes opiskelemaan tässä kun lapset on nyt pieniä. Tätä olen aina halunnut ja tätä olen saanut. Tulen täyttämään 25v kun aloitan opiskelut, voisin tietysti jatkaa keskenjäänyttä ammattikouluakin, mutten ole kiinnostunut enää siitä alasta. Joten todennäköisesti lasten pariin päädyn myös töissänikin

Mun haave ei ole missään vaiheessa elämääni ollut opiskelu korkealle eikä mikään tietty ammattikaan. Nyt vasta alkaa selikiytyä mitä oikeasti haluan elämältäni.

 

Mä sain esikoisen 21 vuotiaana ja olin käynyt sitä ennen lukion ja ammattikorkea oli loppusuoralla ja onnistuin sen käymään loppuun aika pian, kiitos joustavien opettajien yms. Nyt lapsi kohta 2-vuotias ja ensi syksynä joko töihin tai yliopistoon, jälkimmäinen luultavampi vaihtoehto kun alallani ei kauheesti tällä hetkellä ole töitä.

En näe lasta/lapsia esteenä opiskelulle tai uralle, enemmänkin "harmittaa" etten ehtinyt kierrellä maailmaa lapsettomana sinkkuna (matkustella silti toki voi edelleen) mut satuin löytämään sopivan miehen niin nopeesti ja ehkäisystä huolimatta tulin raskaaksi niin nyt sitä sit vietetään perhe-elämää Yksi lapsi ainakin vielä olis tarkoitus yrittää saada ja uraakin tehdä.