Tuntuu, että täällä kaikilla on "erityislapsi"

Mikä on teidän mielestänne erityislapsi?
Ts. millaisin kriteeristöin te lapsen erityislapseksi luokittelette?

 

Mikä on teidän mielestänne erityislapsi?
Ts. millaisin kriteeristöin te lapsen erityislapseksi luokittelette?

No, mulle ainakin tuo sana mainittiin päiväkodissa viime keväänä ekaa kertaa. ja siis diagnoosia/diagnooseja ei vielä ole, tutkimukset alkavat näillä näkymin ensi keväänä kun lapsi täyttää 5 vuotta.

On viivettä puheessa ja monessa muussa jutussa, itse en edes tarkkaan tiedä missä kaikissa, kun en lapsia kovin paljon tunne.

Minun mielestäni erityislapsi on silloin, jos useampi ammatti-ihminen on sitä mieltä että lapsi tarvitsee erityistä tukea jossain.

 

Miksi pitäisi taistella erityis-tai starttiluokka? Nämä viiveet huomattiin päiväkodissa viime keväänä, myös neuvolassa, ja ihan ilman taistelua saimme hänet pk-ryhmäänsä kahden paikalle tänä syksynä. Ensi kuussa on palaveri jossa on puheterapeutti, kiertävä erityislastentarhan opettaja ja hänen ryhmänsä lastentarhanopettaja, siellä päätetään että voiko poika jatkaa kahden paikalla "normiryhmässä" vai pitäisikö siirtää integroituun ryhmään.

Itse en olisi mitään erityisyyttä edes keväällä huomannut, ellei päiväkodissa olisi mitään sanottu, tai neuvolassa, ei ole itsellä niin paljoa kokemusta lapsista. Toki puheen viiveen olin huomannut, en muuta. Ensi vuonna jo kuulemma päätetään tuosta starttiluokasta. Kyllä mulla on sellainen fiilis ettei ole mistään tarvinnut taistella. Toivotaan että niin menee jatkossakin.

Koska joissain kunnissa voi olla keksitty "hieno" idea integroida erityislapsia tavalliseen luokkaan. Esim. mun siskon luokalla olin näin. Tosin sillä luokalla oli myös pari ensimmäistä vuotta erityisopettaja ja kouluavustaja (ihan sen koko ala-asteajan), ja lisäksi luokkakoko oli pienempi ja tällä erityislapsella oli ainakin osittain eri kirjat käytössä kuin muilla. Siitä huolimatta joskus tuli mieleen, että olisko ihan ainakin tän lapsen viihtyvyyden kannalta ollut parempi, jos hän olis ollu erityisluokalla (eri koulussa). Samalla luokalla onneks oli muutama ketkä piti tälle välillä seuraa, ja autto opettajaa jos tää meinas karkailla jonnekin ja muutenkin vähän avusti tätä, mutta kyllähän pientä sellasta "naljailua" kai välillä tapahtui, ja ainakin näin jälkeenpäin mietin että ei varmaan ollut kauhean kivaa olla ainut "erilainen" ja vaikeasti vammainen koko koulussa (tai jos vielä ala-aste sujui vielä ihan hyvin, niin varsinkin yläasteella muistan että tää oli monesti yksin).

 

Koska joissain kunnissa voi olla keksitty "hieno" idea integroida erityislapsia tavalliseen luokkaan. Esim. mun siskon luokalla olin näin. Tosin sillä luokalla oli myös pari ensimmäistä vuotta erityisopettaja ja kouluavustaja (ihan sen koko ala-asteajan), ja lisäksi luokkakoko oli pienempi ja tällä erityislapsella oli ainakin osittain eri kirjat käytössä kuin muilla. Siitä huolimatta joskus tuli mieleen, että olisko ihan ainakin tän lapsen viihtyvyyden kannalta ollut parempi, jos hän olis ollu erityisluokalla (eri koulussa). Samalla luokalla onneks oli muutama ketkä piti tälle välillä seuraa, ja autto opettajaa jos tää meinas karkailla jonnekin ja muutenkin vähän avusti tätä, mutta kyllähän pientä sellasta "naljailua" kai välillä tapahtui, ja ainakin näin jälkeenpäin mietin että ei varmaan ollut kauhean kivaa olla ainut "erilainen" ja vaikeasti vammainen koko koulussa (tai jos vielä ala-aste sujui vielä ihan hyvin, niin varsinkin yläasteella muistan että tää oli monesti yksin).

No joo, tuossa tapauksessa erityisluokka olisi ollut parempi, kun on noin vahvasta "erityisyydestä" kyse. Tuo on niin tapauskohtausta. Minun lapseni ei ole vammainen tms., on "vain" epäily dysfasiasta eli kielellisestä erityisvaikeudesta, tosin sen verran lievä että äkkiseltään sitä ei edes huomaa, puhuu vaan vähän lyhyempiä lauseita ja tarinoita kuin ikätoverinsa, ei osaa ikätasoisesti kaikkia hienomotorisia juttuja esim. rakentaa legoilla, leikata saksilla tai piirtää. Näyttää normaalilta ja käyttäytyy normaalisti, eli ei ole häiriökäytöstä, ylivilkkautta tms. muuta näkyvää. E Uskon että jos olisi integroidussa pk-ryhmässä ja starttiluokalla ja sen lisäksi tukitoimet, puheterapia yms., saattaisi pärjätä jopa normaaliluokalla. En siis aio taistella häntä erityisluokalle, ellei ammatti-ihmiset ole sitä mieltä. Ja riippuu tietty vähän diagnoosistakin. Erityislapsia kun tosiaan on niin eritasoisia.

 

No meidän "erityislapsi" on kehitysvammainen ja sillä on vesipää. Mieluummin oltais ilman diagnoosia.

jumalan rangaistus syntisestä elämästä!

 

Meillä ei ole erityislasta. Tai kai noistakin jotain erityistä löytyisi jos tutkimuksiin joutuisivat. Melkein jokaiselle lapselle joku diagnoosi päästäis lyömään jos joku ammattilainen syynäis. Juu ei kiitos, ei diagnooseja turhaan!

 

Meillä on kaksi erityislasta. Molemmat saivat diagnoosin sairalassa. Tarvitsee olla diagnoosi, jotta saa tarvittavat tukitoimet. Kuopuksella todettiin kehistysvamma ja lisätutkimuksia tehdään sekä tukitoimia laaditaan.

 

No meidän "erityislapsi" on kehitysvammainen ja sillä on vesipää. Mieluummin oltais ilman diagnoosia.

Jos saan kysyä millaista erityisyyttä hc teillä aiheuttaa? Oletko mukana esim. facebook ryhmässä?

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

No ei todellakaan saa. Entiseen verrattuna diagnooseja tulee kyllä paljon, koska ennen noita ei pahemmin edes tutkittu, hyvä että nykyään kiinnitetään huomiota.

Tietysti oma juttunsa on ne vanhemmat, jotka itse keksivät lapselleen diagnooseja, jos ei mahdu heidän mieleiseensä muottiin esimerkiksi vilkkaan luonteen takia, tai vanhemmilla on kasvatusongelmia. Mutta ei ammattilaiset niitä vahvista. Ja osa saattaa pitää oikeaa diagnoosia oikeutuksena sille, ettei lasta tarvitse kasvattaa.

 

No meidän "erityislapsi" on kehitysvammainen ja sillä on vesipää. Mieluummin oltais ilman diagnoosia.

Sama vika. Kuopuksella lievä älyllinen kehitysvamma, johtuen epilepsiakohtauksista 3kk iästä lähtien. Eli epilepsia ja älyllinen kehitysvamma.
Keskimmäisellä vaikea dysfasia ja lievä dyspraksia. Olisin mieluusti ilman, mutta tasan ei mene nallekarkit.

 

[QUOTE="uskovainen";28985349]jumalan rangaistus syntisestä elämästä![/QUOTE]

Nyt sanon sen, Haista Sinä Vittu.

 

Tutkimuksrt yehty yliopistosairaalassa ja alla jo vuoden puheterapia. Dg Monimuotoinen kehityshäiriö, eli tällä lapsella tarkoittaa kielenkehityksennreipasta viivettä sekä puheen tuotossa ja ymmärtämisessä, hahnottamisen vaikeuksia, sosiaalisten tilanyeiden erityistä hankaluutta jne jne.
Kun saatiin dg, alkoi myös kuntoutukset pyöriä ja saadaan vammaistuki.

Ihana ihana 4-vuotias tyttö kyseessä ja kyllä mieluummin oltaisiin ilman dg:a, toivon että lapsi saisi olla terve. Pelottaa tulevaisuus, koulunkäynti yms. Vielä ei ole tietoa, onko älyllinen kehitysvamma kyseessä.

 

mun yks tuttava sanoi näin, että meidän pojalle tehtiin kaikki testit ja tutkimukset, mutta mitää diagnoosia ei tehty, että tutkimusten perusteella on kysessä ihan ns. normaali lapsi, mutta että kyllä sillä taatusti on adhd, näin sanoin lapsen äiti

Mullakin on yks tällainen tuttu, kirjoittelee vielä täällä aktiivisesti. Lapsensa kanssa on rampannut kaikki mahdolliset erikoislääkärit ja lastenpsykiatrit läpi, ja joka paikasta todetaan että poikansa on ihan normaali. SItten se riehuu facebookissa kun kukaan ei tajua sitä eikä usko et sen lapsi on normaali kun se on niin vilkas ja kovaääninen eikä osaa keskittyä. Mitä mä itse oon sitä poikaa tavannut, niin ihan tavallinen poika hän on, ihailtavan sosiaalinen jos jotain "poikkeavaa" pitää hänestä keksiä. Tosin sama tyyppi on sitä mieltä ettei hänen toinen lapsensa ole ollenkaan lihava, vaikka lasten kaavalla laskettuna lapsen painoindeksi on 33. :O

 

Tutkimuksrt yehty yliopistosairaalassa ja alla jo vuoden puheterapia. Dg Monimuotoinen kehityshäiriö, eli tällä lapsella tarkoittaa kielenkehityksennreipasta viivettä sekä puheen tuotossa ja ymmärtämisessä, hahnottamisen vaikeuksia, sosiaalisten tilanyeiden erityistä hankaluutta jne jne.
Kun saatiin dg, alkoi myös kuntoutukset pyöriä ja saadaan vammaistuki.

Ihana ihana 4-vuotias tyttö kyseessä ja kyllä mieluummin oltaisiin ilman dg:a, toivon että lapsi saisi olla terve. Pelottaa tulevaisuus, koulunkäynti yms. Vielä ei ole tietoa, onko älyllinen kehitysvamma kyseessä.

Meillä kuopus täytti juuri 7v (lievä älyllinen kehitysvamma siis, on n. 5v tasolla) ja aloitti koulun. Ihan varmasti tekin saatte apua ja aina saa kysyä auttavita tahoilta. Kuntouttava pk-hoito erityispäiväkodissa auttoi PALJON, samoin puhe- ja toimintaterapia. Koulukin alkanut hienosti 8 lapsen erityisluokassa.

Tsemppiä! Ymmärrän tunteesi ja pelkosi täysin, mutta muista ettet ole yksin :hug:

 

Kuten joku muukin tuolla jo sanoi, tuskin palstailisin, jos ei tuota erityistä lasta olisi, vaan olisin tekemässä jotain ihan muuta. Eli olisivatko erityislasten vanhemmat jotenkin yliedustettuina tämmöisellä palstalla?

Ja vielä: ei erityislapsen kanssa aina ole yybervaikeaa. Heitäkin on hyvin erilaisia. (Omat ongelmansa tietysti siitä, että nuori mies on älyllisesti noin kaksivuotiaan tasolla. Mutta koska ei käytöshäiriöitä, elämä varmasti toisaalta helpompaa kuin ns. normaalin tuonikäisen kanssa... Kaikki on suhteellista.)

 

No täällä törmään paljon enemmän erityislasten vanhempiin. Livenä ei ystävieni perheissä erityislapsia ole kuin yhdellä ja siinäkin kyseessä näkövamma.

 

yhtään väheksymättä niitä joilla oikeasti on erityislapsi (niin mullakin, sydänlapsi), mutta se on totta, että osalla lapsilla ei ole niitä diagnooseja oikeasti mitä paperilla lukee. ne on vaan kehitelty yhdessä vanhempien kanssa yhdessä tarhassa lastentarhaopettaja ei tee mitään muuta kuin miettii jokaiselle lapselle diagnooseja :/ näyttää siltä, että hänen mielestään ei ole ainuttakaan tervettä lasta, jotenkin kummasti jokaiselta lapselta löytyy joku vika. tätä on aika paljon tarhoissa, mitä olen nähnyt ja kuullut. totta se vaan on, että turhia diagnooseja on paljon, vaikka moni sitä ei uskoisi.

 

Meillä on kaksikin lasta, joilla on diagnooseina ADHD sekä lievä dysfasia, mutta en pidä heitä minään erityislapsina, sillä he eivät tarvitse enää mitään erityistä hoitoa tai kuntoutusta, seurantaa tai lääkitystä (ovat jo isoja koululaisia). Ihan menevät muiden joukossa Mutta, live-elämässä lähipiirissäni on useampiakin oikeasti erityislapsia; on laaja-alaisista oppimisvaikeuksista kärsiviä kaksikin, jotka ovat erityisopetuksessa (toinen oman lapseni hyvä ystävä ja toinen perhetuttujemme lapsi), yksi älyllisesti kehitysvammainen (miehen siskon lapsi, nyt 14 v mutta 2-vuotiaan tasolla), yksi cp-vammainen (työkaverilla) sekä yksi sellainen ADHD-lapsi, jonka oireet ovat vaikeita (sisareni lapsi). Eli kyllä mun nähdäkseni näitä oikeasti erityislapsia on aika paljon. Ja hyvä niin, että erityistarpeet ovat tiedossa ja apua tarjolla.

 

Täällä ei kyllä mitään tukitoimia edes anneta ellei ole oikeasti diagnoosia! Nimimerkillä kokemusta on! Esikoinen taisteli ekaluokan itkun kans kun ei uskottu ettei vain osaa! Syksyllä saatiin onneksi lääkäriltä lähete tutkimuksiin ja saatiin lievä kehitysvamma/oppimishäiriö diagnoosi. On nyt 11v ja on noin 7-8 vuotiaan tasolla! Diagnoosin jälkeen on saatu kaikki tarvittava tuki koulussa. Kelalta ei saada penniäkään sen takia kun on niin omatoiminen lapsi.

 

[QUOTE="mimmi";28986002]yhtään väheksymättä niitä joilla oikeasti on erityislapsi (niin mullakin, sydänlapsi), mutta se on totta, että osalla lapsilla ei ole niitä diagnooseja oikeasti mitä paperilla lukee. ne on vaan kehitelty yhdessä vanhempien kanssa yhdessä tarhassa lastentarhaopettaja ei tee mitään muuta kuin miettii jokaiselle lapselle diagnooseja :/ näyttää siltä, että hänen mielestään ei ole ainuttakaan tervettä lasta, jotenkin kummasti jokaiselta lapselta löytyy joku vika. tätä on aika paljon tarhoissa, mitä olen nähnyt ja kuullut. totta se vaan on, että turhia diagnooseja on paljon, vaikka moni sitä ei uskoisi.[/QUOTE]

Ja olet luonnollisesti tietoinen siitä että lastentarhanopettajan antama diagnoosi on aivan yhtä pätevä kuin putkimiehen kehittelemä...? Kieltämättä sitä faktaa että on niin vanhempia kuin päiväkodin henkilökuntaakin jotka mielellään diagnosoivat lapsia mitä pienemmistä jutuista (sama mitä täälläkin palstalla näkyy). Kuitenkaan he eivät anna kenellekään yhtään diagnoosia vaikka voivatkin olla lapsia tutkimuksiin hakemassa.

On siis erityislapsia joilla on diagnoosi ja "erityislapsia" joilla äidin/tarhantädin/naapurin tms mukaan on adhd, mutta mitä ei koskaan olla diagnosoitu. Menee samaan kategoriaan kuin nuo narsistiset ex-miehet eikä heitä kuuluisi siis huomioida lain silloin kun mietitään diagnoosien yleistymistä.

Toisaalta tuntuu hassulta sekin että terveiden lasten vanhemmat tietävät hyvin kuinka helposti diagnoosin saa kun vaan menee valittamaan lääkärille lapsen vilkkautta. Kuinka diagnooseja annetaan vanhempien mieliksi ( +heti diagnoosin saamiseen lopetetaan kaikki kasvatusvastuu ja lapset lääkitään ameeboiksi jne ). Kuitenkaan en ole kuullut kenenkään joka on lastaan noissa tutkimuksissa käyttänyt pitävän niitä pikkujuttuna jossa vaan vähän kysellään vanhemmilta miten menee ja lyödään diagnoosi (+ se lääkeresepti) pöytään. Päinvastoin monet -minäkin- pitävät niitä varsin rankkana ja pitkänä prosessina johon pääsyäkin voidaan joutua odottamaan pitkään.

Täytyy myös sanoa että sen mitä ADHD-ihmisiä (siis niitä kenellä on se oikea diagnoosi) olen nähnyt en ole vielä kokenut että olisi syytä epäillä diagnoosin paikkansapitävyyttä. Vaikka en tietenkään edes ole oikea ihminen noita arvioimaan.

 

Jos saan kysyä millaista erityisyyttä hc teillä aiheuttaa? Oletko mukana esim. facebook ryhmässä?

No mä en oikeestaan tiedä mikä johtuu vesipäästä ja mikä kehitysvammasta... Poika ei puhu kuin muutaman sanan, on ajoittain agressiivinen, kehitys tietty jäljes (on nyt 10v. ja muistaakseni viimeksi arvioitiin n. 6-8 vuotiaan tasoiseksi), liikunnallisessa kehityksessä myös jonkin verran jäljes joskin siihen antaa omat ongelmansa pahahko skolioosi.
En oo missään ryhmis.

 

30-40 vuotta sitten vielä nykyisiä erityislapsia olisi vaan pidetty kurittomina ja huonokäytöksisinä lapsina. Nykyään siis diagnoosin saa helpommin ja se varmaan myös helpottaa monien elämää, kun tiedetään mistä käytös johtuu, eikä aina vaan osoiteta syyttävin sormin lasta ja lapsen vanhempia, että ompahan tyhmää sakki, kun eivät osaa lasta kasvattaa ja lapsikin on niin tuhma aina.

 

Kyllähän varmaan erityisyys on ihan tosiasiallisestikin lisääntynyt, kun yhä useampi jää henkiin raskauden tai synnytyksen aikaisista komplikaatioista huolimatta. Toisekseen yhteiskunta muuttuu kiihtyvää vauhtia "vajavaisia" syrjivään suuntaan, mikä pakottaa hakemaan diagnoosia ja apua yhä useammille. Selkeästi kehitysvammaiset tai liikunta-, näkö- ym. vammaiset ovat luku erikseen, ja heidän turvanaan onkin jo varsin hyvä ja velvoittava lainsäädäntö. Nämä erityisyydet näkyvät päällepäin jo melko hyvin, ja niitä ymmärretään. Ymmärretään miksi sokea lapsi ei ehkä voi osallistua koulun liikuntatunnilla normaalisti suunnistukseen, mutta sitä ei ymmärretä miksi kuuloyliherkkä lapsi saa musiikintunnilla hysteerisen kohtauksen.

Itse en tunne yhtäkään itsediagnosoitua erityislasta. Jotkut tuntuvat tuntevan niin monta, että voivat heittää faktana miten helposti diagnoosit saa ja miten kaikki johtuu vain telkkarin tuijotuksesta ja huonosta kasvatuksesta. Kaikissa tuntemissani neurologisissa tapauksissa tutkimukset ja erilaiset muut veivaukset ovat kestäneet vuosia ennen diagnoosin saamista, ja vanhemmat (ja lapsi tietysti eniten) ovat olleet äärimmäisen kovilla. Tilanne on traaginen, sillä pienen lapsen elämässä muutama vuosi ilman oikeanlaista apua tekee jo todella pahaa jälkeä.

Mitä tulee kasvatukseen, on surullista että tarkkaavaisuushäiriöt mielletään vain käytöshäiriöiksi, sillä huono käytös on vain yksi oire. Se ei ole syy, vaan seuraus. Häriökäytöstä ei silti tule sallia, mutta tulee ymmärtää että kovallakaan työllä ei välttämättä päästä samaan lopputulokseen kuin normaalin lapsen kanssa. Voidaan silti päästä lähtötilanteesta paljon eteenpäin. Ja kaikki ei ole huonoa käytöstä. Jos lapselta vaaditaan asioita joihin hänen kykynsä eivät kerta kaikkiaan riitä vaikka hän kaikkensa pinnistelisi, on hävyttömän kohtuutonta ja julmaa rangaista huonosta lopputuloksesta.

Metsässä juoksentelu on kivaa. Totta hitossa tarkkaavaisuushäiriöinenkin pärjää, jos hänen ei tarvitse suoriutua yhtään mistään. Koskakohan koulua voi käydä niin että juoksentelee pitkin metsiä perse paljaana ja kiipeilee puihin kun sattuu huvitttamaan?

 

joo, ja ne keillä nyt on näitä "oikeasti diagnosoituja" erityislapsia, tietävät tasan tarkkaan ettei se kasvatus vastuu lopu siihen diagnoosiin. Ainakin meillä se diagnoosi on antanut suunnan toimia oikein, ja eletään muuten aikaa tarkkaa päivä rutiinia päivästä toiseen, ja jos ei eletä, sumplitaan ja kovasti jotta voidaan jotain erityistä tehdä. Mutta SITÄHÄN EI NORMAALIEN LAPSIEN VANHEMMAT YMMÄRRÄKKÄÄN KUN PÄÄSEEVÄT NIIN HELPOLLA!?! NIILLÄ ON TÄTÄ AIKAA KIRJOITELLA TÄNNE KAKSPLUSSALLE JA IHMETELLÄ OIKEIN URAKALLA MITEN NIITÄ DIAGNOOSEJA TULEEKIN NIIN HELPOLLA JA NIIN POIS PÄIN. ON SE MUUTEN HELPPOO TEILLÄ, JOUTUU MUUTEN MIETTIMÄÄNKIN TÄSSÄ VARMAAN PARI PÄIVÄÄ PUTKEEN TÄTÄ MAAILMAA.

 

[QUOTE="tiina";28983997]Minun ADHD lapseni oli juuri viikkoja ihan putkeen "metsässä", jossa viihde-elektroniikkaa ei ollut mukana kuin tv, ja sitä katseltiin km. 10min päivässä. Sen sijaan oltiin juurikin siellä metsässä, uitiin, pyöräiltiin, ajettiin mönkkäreillä, pelattiin jne.

Itseasiassa lapsi on viimeksi joskus kesäkuussa pelaanut mitään pleikkari/tietsikkapeliä, mutta eipä tuo ADHD oireilu ole mihinkään hävinnyt.[/QUOTE]

Sama juttu. Eipä se oireilu pojastakaan katoa minnekään vaikka oltas missä ja miten. Se kun on neurologinen juttu, se ei häviä. Käyttäytyy rauhallisemmin kyllä korpileirissä mutta ne vaikeudet seuraavat ihan aina. Ja ei, emme hänelle ole itse diagnoosia tehneet emmekä sellasta halunneet. Semmoisen lapsen saimme kun hän on ja tutkimukset kesken.Välttämättä aivan tarkkaa diagnoosia ei olekaan hänelle vaikka neurologia myöten on huomanneet että normaali tuo lapsi ei ole. Isällään on hyvin samantyyppistä. hän oli se 80-luvun häirikkö jolla oppimisvaikeuksia ja pidettiin vaan kasvattamattomana ja villinä. Nyt aikuisena vasta on alettu löytää nimiä ja tietoa. Poika tarvitsee lujan kasvatuksen ja on tuetussa eskarissa, luultavasti ei pärjää normaaliluokassakaan. Älyssä ei ole mitään vikaa, mutta tarvitsee oikean ympäristön ja sopivan tuen kyetäkseen opiskelemaan. Se on voi voi ap että niitäkin oikeita erityislapsia on.