Tuntuu, että täällä kaikilla on "erityislapsi"

Mistä noita "erityislapsia" oikein tulee noin paljon? Annetaankohan tuo diagnoosi vähän liian helposti? Tuntuu, että täällä palstalla jokaisessa perheessä on ainakin yksi sellainen.

 

No meidän "erityislapsi" on kehitysvammainen ja sillä on vesipää. Mieluummin oltais ilman diagnoosia.

 

Suurinosa on näitä "vanhempien rauhoittamis diagnooseja".Kaikista pikkusen vilkkaamista tapauksista tehdään ad/hoita.

 

Mistä noita "erityislapsia" oikein tulee noin paljon? Annetaankohan tuo diagnoosi vähän liian helposti? Tuntuu, että täällä palstalla jokaisessa perheessä on ainakin yksi sellainen.

Johtuisikohan se siitä, että käydään neuvolassa säännöllisesti ja ehkä lääketiede on vähän kehittynyt viime aikoina.

 

mene vaikka paskalle istumaan, niin siinäkin on sun aivoille parempaa tekemistä. keskityt vaan siihen että milloin se paska pullahtaa pihalle. EIKS JOO?

 

mene vaikka paskalle istumaan, niin siinäkin on sun aivoille parempaa tekemistä. keskityt vaan siihen että milloin se paska pullahtaa pihalle. EIKS JOO?

??

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

 

[QUOTE="aapee";28982954]??[/QUOTE]

niin siis, elä vaivaa pientä päätäsi toisten ihmisten asioilla.. ei niitä diagnooseja kato ihan vaan jaella.. takana saattaa kuule olla vuosien tutkimukset.

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

ja mihinkähän sinäkin tämän väitteesi perustat? raapasit takataskusta?

 

Lisäksi mä epäilen että jotkut tituleeraavat vilkkaita lapsiaan erityislapsiksi ihan omalla dianoosilla.
Tämä yhtään väheksymättä niitä joilla on ihan oikeasti jokin erityisvaikeus.

 

Lisäksi mä epäilen että jotkut tituleeraavat vilkkaita lapsiaan erityislapsiksi ihan omalla dianoosilla.
Tämä yhtään väheksymättä niitä joilla on ihan oikeasti jokin erityisvaikeus.

Tätä mä oon kans epäilly. Saadaan paljon kanssaihmisiltä anteeksi, kun sanotaan riehujan olevan erityislapsi.

 

Lisäksi mä epäilen että jotkut tituleeraavat vilkkaita lapsiaan erityislapsiksi ihan omalla dianoosilla.
Tämä yhtään väheksymättä niitä joilla on ihan oikeasti jokin erityisvaikeus.

mun yks tuttava sanoi näin, että meidän pojalle tehtiin kaikki testit ja tutkimukset, mutta mitää diagnoosia ei tehty, että tutkimusten perusteella on kysessä ihan ns. normaali lapsi, mutta että kyllä sillä taatusti on adhd, näin sanoin lapsen äiti

 

Minusta kuulostaa lukemani perusteella ihan samalta. Melkein joka ketjussa joku mainitsee erityislapsen. Kaikella kunnioituksella, kellä sellainen on niin varmasti on rankkaa. Mietin tunti sitten ihan samaa, kun luin yhden ihan tavallisen ketjun jälleen kerran, ja taas mainittiin sana erityislapsi.

 

No ehkä erityislasten vanhemmat ovat aktiivisempia tällaisilla palstoilla?
En usko, että esim ADHD-diagnooseja jaellaan liian kepeästi, mutta suomalaiset vanhemmat ovat ehkä liian taipuvaisia epäilemään lapsessa olevan jotain "vikaa", koska vilkkaus ei ole suomalaiselle tyypillistä. Ammattilaisten diagnooseja en epäile, ei niitä ADHD-leimoja tms. huvikseen jaella.

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

oikein on sull fakta tietoa tästä? adhd tutkimukset kunnallisellapuolella voi kestää 6kk-3.v että siittä lähdetään, ei todellakaan saa helposti.

 

siittä on tullut sanonta, laps on vähänkin vilkas niin heti joku on sanomassa että sillä on varmaan adhd?
Sama asia kun ihminen meinaa kävellä päin jotain, ja toteaa olevansa varmaankin sokea, ymmärsittekö pointin?

 

Varhaisen puuttumisen malli. Ongelmiin/kehityksen pieniinkin viivästymiin/vaikeuksiin puututaan varhaisemmassa vaiheessa ja herkemmin kuin ennen. Tämä siitä syystä, että tutkimustietoa on enemmän ja nyt tiedetään, että esim. puheen - ja kielenkehityksen ongelmat on hyvä hoitaa jo ennen eskari/kouluikää. Aivojen ne alueet, jotka liittyvät kielelliseen kehitykseen muokkautuvat vielä tuonne kouluikään asti, sen jälkeen esim. puheterapiasta ei enää juurikaan ole lapselle hyötyä vaan karkeasti sanoen lapsi on oppinut sen, mitä tulee oppimaankaan siinä kohtaa. Pientä hienosäätöä vaikkapa äännevirheissä kannattaa vielä kouluiässä koittaa korjata.

Ja diagnooseja 'jaellaan' ihan siitä syystä, että Kelan ja kuntien säästölinjauksen vuoksi niitä terapioita tai muita tukimuotoja on vaikeaa ellei mahdotonta saada lapselle. En silti myöskään usko, että niitä ihan huvikseen missään jaellaan. Juuri erään pitkään lasten kanssa työskennelleen ihmisen kanssa juttelin tästä ja hän sen sitten ääneen sanoikin, mikä voi yhtenä syynä olla. Eli nykypäivän kuvasta puuttuu suuri osa seulontojen kautta karsiutuneista esim. downin syndrooma -lapsista, joita vielä parikymmentä vuotta sitten oli huomattavasti paljon enemmän. Pienemmätkin ongelmat varmaan paistavat helpommin siis silmään neuvoloissa ja päiväkodeissa, tämän hetken 'trendi' tuntuu olevan juuri puheenkehityksen viivästymät ja ADHD.

 

Minulla on useampia erityislapsia. Kaikkien "viat" ei vaikuta käytökseen mitenkään. Hipputaren sanoin, mieluummin oltais ilman diagnooseja.

 

Eikös kaikki lapset ole erityisiä? Itselläni ei ole erityislasta, mutta kyllä molemmat ovat silti ihan erityisiä eikä ole toista samanlaista vastaan tullut.

ADHD-epäilyjä mun mielestä kasvattaa ihan selvästi lisääntynyt tietsikan, tv:n ja muiden pelien ja menevien lastenohjelmien harrastaminen. Viekää lapsenne metsään rakentamaan majoja ja nauttimaan tästä ihanasta pitkästä kesästä, ottakaa eväät mukaan ja nauttikaa yhdessä luonnon rauhasta ja katsokaa sen jälkeen miten lapsi käyttäytyy. Onko eroa?

 

Minä olin jo lapsena erityislapsi, tosin mistään ADHD-hommista ei tiedetty oman koulu-urani aikana hölkkäsen pöläystä. Mua juoksutettiin koulukuraattoreilla, kasvatusneuvolassa, nuorisopsykiatreilla ja ties missä ja vanhempani haukuttiin, että kyllä kotona pitää olla jotakin vialla kun koulunkäynti ei suju ja lapsi on tuollainen alisuoriutuja!
Sitä ei kylläkään huomioitu, että siskoni oli luokkansa paras oppilas.
Sain diagnoosin vasta aikuisena ja se sitten selvitti montakin asiaa. Kahdella omista lapsistani on sama diagnoosi ja voin sanoa, ettei niitä "jaella" helposti ja kenelle vaan. Tutkimukset ovat perusteelliset ja kestävät kuukausia.

 

En usko, että esim ADHD-diagnooseja jaellaan liian kepeästi, mutta suomalaiset vanhemmat ovat ehkä liian taipuvaisia epäilemään lapsessa olevan jotain "vikaa", koska vilkkaus ei ole suomalaiselle tyypillistä.

Korjaus: Vilkkaus ei ennen ollut suomalaisille lapsille tyypillistä, mutta on muuttumassa yhä tyypillisemmäksi.

 

No meillä erityislapsella on diabetes, tourette ja keskittymis-/oppimisvaikeuksia. Tutkimukset vielä kesken.
Antaisin vaikka toisen munuaisen siitä, ettei sillä olisi.

 

No täällä niistä kaikki puhuvat avoimemmin anonyymeinä. Kummasti niitä rupesi puolituttujenkin piiristä löytymään (mm. lasten harrastekavereiden sisaruksista), kun omasta tapauksesta rupesin juttelemaan ihan ääneen oikeassa elämässä. Meidän lapsella on siis puheentuoton ongelmia. Sitä ennen vuosiin eivät mitään olleet asiasta puhuneet, olin vaan katsellut, että onpa ujo ja hiljainen sisarus tuollakin lapsella.

 

Narsismi-diagnoosi on toinen minkä yleistymistä olen viimevuosina ihmetellyt. 5v sitten siitä hädintuskin puhuttiin mutta nykyään keskustelupalstoilla varmaan puolet ex-miehistä on narsisteja. Aika pelottavaa, millähän tuokin selittyy?

 

Siksi kun kaikki ihmiset pitää olla samalla muotilla tehty.