Tuntuu, että täällä kaikilla on "erityislapsi"

[QUOTE="Vieras";28983184]Narsismi-diagnoosi on toinen minkä yleistymistä olen viimevuosina ihmetellyt. 5v sitten siitä hädintuskin puhuttiin mutta nykyään keskustelupalstoilla varmaan puolet ex-miehistä on narsisteja. Aika pelottavaa, millähän tuokin selittyy?[/QUOTE]

Muoti-ilmiö, sanalla hienostelua, ja kätevä selitys sille, miksi päätyi hukkaamaan x vuotta elämästään kusipäiseen mieheen.

 

[QUOTE="Vieras";28983184]Narsismi-diagnoosi on toinen minkä yleistymistä olen viimevuosina ihmetellyt. 5v sitten siitä hädintuskin puhuttiin mutta nykyään keskustelupalstoilla varmaan puolet ex-miehistä on narsisteja. Aika pelottavaa, millähän tuokin selittyy?[/QUOTE]

Narsisti- ilmaisua käytetään, kun tarkoitetaan että exä oli vittumainen äijä.

 

[QUOTE="vieras";28983018]Minusta kuulostaa lukemani perusteella ihan samalta. Melkein joka ketjussa joku mainitsee erityislapsen. Kaikella kunnioituksella, kellä sellainen on niin varmasti on rankkaa. Mietin tunti sitten ihan samaa, kun luin yhden ihan tavallisen ketjun jälleen kerran, ja taas mainittiin sana erityislapsi.[/QUOTE]

Ei kaikkien erityislasten kanssa ole välttämättä rankkaa. Minulla on nelivuotias erityispoika, tutkimukset eivät ole vielä alkaneet, puheterapia alkaa ensi viikolla.
Puheen viivästymää 1-1,5 vuotta, ja monta muutakin juttua jossa ei ole ikätasollaan, vaan toista vuotta jäljessä. En koe häntä mitenkään haastavaksi , ihan kiltti poika, ei ole mitenkään ylivilkas, kehityksessä on vaan viivettä. Adjektiivi jota hänestä yleensä käytetään, (neuvolan th, lastentarhanopettaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja puheterapeutti maininnut) on suloinen. Ja sitä hän onkin. Ihana, reipas, empaattinen, huumorintajuinen, positiivinen poika. <3

 

[QUOTE="vieras";28983218]Narsisti- ilmaisua käytetään, kun tarkoitetaan että exä oli vittumainen äijä.[/QUOTE]

Kaikki miehet ovat vittumaisia, paitsi feministimiehet jotka tajuavat olla hiljaa ja tehdä niin kuin naiset käskevät.

 

Minä muistan että lehtiartikkelissa olisi ollut siitä, miten tuollaiset ongelmat olisivat oikeasti lisääntyneet ja niihin vaikuttaisi osittain perimä eli tulevaisuus vaikuttaa vähän huolestuttavalta. Olen itsekin kuullut monista perheistä, joissa on useita erityislapsia ja sitten on paljo monilapsisia perheitä, joissa ei ole yhtään. Telkkarissa oli kerran dokumentti nelilapsisesta perheestä, jossa kaikilla lapsilla oli jonkin tasoinen kehitysvamma tai keskittymishäiriö tai molemmat.

 

Suurinosa on näitä "vanhempien rauhoittamis diagnooseja".Kaikista pikkusen vilkkaamista tapauksista tehdään ad/hoita.

Uskomatonta paskaa.

 

Mun naapurissa on perhe, jossa on 4 lasta. 2 tyttöä ja 2 poikaa. Kaikki on "erityislapsia", mutta tiedän ihan varmaksi, että johtuu vain ja ainoastaan siitä, että eivät osaa kasvattaa lapsiaan. Eivät alusta alkaenkaan ole puuttuneet esim siihen, että lapsi paukuttaa meidän ikkunoita kahdella kädellä, jne, jne.

Mutta toki on niitäkin joiden lapset ovat oikeasti erityislapsia. Mutta tukea kummatkin tapaukset tarvitsevat, ei siinä..

 

Mulla on kolme "erityislasta", 10v ja 4 v ovat erityisen hurmaavia, iloisia, suloisia ja nopeasti asiat oppivia

Keskimmäiseni on myös hurmaava ja suloinen, mutta kehitysvammaisen tasolla oleva , vaikeasti oireileva autistilapsi, joka ei voi jättä hetkeksikään yksin, vartioimatta, kiipeää joka paikkaa, karkaa....tmv. sattaa ymmärtämättömyyttään satuttaa itseään tai muita...arki on todellista extremeä ja suunnittelua

Siinä teille erityislapsia!

 

Taitaa tosiaan olla niin, että aika moni näistä erityislapsista on itse diagnosoituja, eli missään tutkimuksissa ei ole edes käyty. Kyseessä on vilkas lapsi eikä jakseta kasvattaa. Ikävää että ihan oikeat erityislapset joutuvat vähättelyn kohteeksi tämän takia.

Turhiin diagnooseihin en oikein jaksa uskoa, koska tutkimuksiin on käsittääkseni aika vaikeaa edes päästä.

 

Itellä on kaksi erityislasta, toisella Asperger ja Tourette, toinen kehitysvammainen ja lisäksi MMC. Onhan siinä haastetta kerrakseen. Ihania, suloisia lapsia, ehkä erityisyys tekee heistä erityisen ihania ja rakkaita.

 

Mulla kanssa lapsella on Tourette ja ADHD. Ei liene epäilystäkään turhasta diagnoosista, koska varsin selkeästi näkyy... Ne erityislapset joita minä tiedän, ovat kyllä ihan oikeasti erityislapsia. Totta, että välillä tuntuu että melkein joka toisessa perheessä on erityislapsia. En tiedä onko syy se, että ovat lisääntyneet, vaiko diagnosoidaanko nykyään vain paremmin.

Jos minulla olisi terve lapsi, en todennäköisesti palstailisi, vaan esim. harrastaisin jotain mukavaa ja kahvittelisin kaupungilla kavereiden kanssa. Nykyään en vain jaksa, joten tulee helposti istuttua kahvikupposen kanssa koneelle jahka ehdin.

 

oikein on sull fakta tietoa tästä? adhd tutkimukset kunnallisellapuolella voi kestää 6kk-3.v että siittä lähdetään, ei todellakaan saa helposti.

kuinka monella tämä diagnoosi on ihan paperilla,mustaa valkosella ja lääkärin allekirjoituksella?

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

totta ja sitten ku se diagnoosi on saatu tai itse keksitty niin lopetetaan kasvattaminen kokonaan, kun se meidän pertsa nyt on erityislapsi niin ei sitä voi kieltää eikä sen rikkoamia ikkunoita tarvitse korvata.Kaikella kunnioituksella niitä kohtaan joilla on OIKEA diagnoosi ja vaikea erityislapsi.

 

kuinka monella tämä diagnoosi on ihan paperilla,mustaa valkosella ja lääkärin allekirjoituksella?

No ainakin minun lapsellani, diagnoosi ADHD ja tunne-elämään häiriö. Ja ihan on paperilla, ja ihan on lasten psykiatrisella diagnosoitu ja ihan Kelan vammaistukeakin saadaan.

 

Minullä särähtää korvaan aina kun puhutaan erityislapsista niin oletuksena on huonosti käyttäytyvä lapsi.
Itsellänä on erityislapsi joka on aina saanut kiitosta hyvästä käytöksestä. Iloinen ja toiset huonioonottava lapsi kyseessä. Lääkärinlausunnoissa lukee vaikeastivammainen, mutta nyt kun poika on jo kouluikäinenn niin ei enää edes erotu joukosta, silläo kehittynyt/kuntoutunut niin hyvin. Tosin erityistä apua ja ukea tulee tarvitsemaan varmasti aikuisuuteen asti.

 

no annetaan liian helposti. nykyisin kaikki hiukankin vilkkaammat lapset saa adhd diagnoosin

Täällä alle kouluikäiset eivät saa adhd diagnoosia vaikka tutkitaan.
Jos ongelmat jatkuu ekan kouluvuoden jälkeen niin uudet tutkimukset.

 

[QUOTE="vieras";28983223]Ei kaikkien erityislasten kanssa ole välttämättä rankkaa. Minulla on nelivuotias erityispoika, tutkimukset eivät ole vielä alkaneet, puheterapia alkaa ensi viikolla.
Puheen viivästymää 1-1,5 vuotta, ja monta muutakin juttua jossa ei ole ikätasollaan, vaan toista vuotta jäljessä. En koe häntä mitenkään haastavaksi , ihan kiltti poika, ei ole mitenkään ylivilkas, kehityksessä on vaan viivettä. Adjektiivi jota hänestä yleensä käytetään, (neuvolan th, lastentarhanopettaja, kiertävä erityislastentarhanopettaja puheterapeutti maininnut) on suloinen. Ja sitä hän onkin. Ihana, reipas, empaattinen, huumorintajuinen, positiivinen poika. <3[/QUOTE]

En halua yhtään masentaa, mutta odota vain kun koulu alkaa. Jos yhtään ikätasoa jäljessä kouluhommissa niin vaikeaa tulee olemaan. Meillä koulu yhtä helvettiä, en jaksa enää yhtään, poika nyt 5 luokalla.

Muista taistella hänelle erityisluokka, starttiluokaa yms.

 

Ja antaisin mitä vain, että poika olisi ns. normaali!

On niin vaikea ymmärtää, että toinen ei vaan tajua, kun ei itsellä ole koskaan ollut mitään ongelmia koulun suhteen.

 

Luuletko ap. että olen iloinen kun minulla on erityislapsi?...kyllä mieluiten olisin halunnut terveen lapsen. Tuskin kenelläkään on tarvetta itse diagnosoida lapsensa erityislapseksi.

Meillä diagnoosin on tehnyt lasten neurologi, lapsellani on laaja-alainen kehityshäiriö, autistiset/asberger piirteet, lievä cp-vamma (vasemman puolen jäykkyys, kädessä ja jalassa, onneksi kuntoutusten vuoksi vaiva on enää häviävän pieni). Keskittymisvaikeudet, imulsiivisuus jne.

Lapsi käy erityiskoulua. Syntyi keskosena ja hänellä oli aivoverenvuoto vauvana ja tämän johdosta aivovaurio.
Antaisin mitä vain, jotta lapseni ei olisi joutunut tätä kaikkea kärsimään.

 

Eikös kaikki lapset ole erityisiä? Itselläni ei ole erityislasta, mutta kyllä molemmat ovat silti ihan erityisiä eikä ole toista samanlaista vastaan tullut.

ADHD-epäilyjä mun mielestä kasvattaa ihan selvästi lisääntynyt tietsikan, tv:n ja muiden pelien ja menevien lastenohjelmien harrastaminen. Viekää lapsenne metsään rakentamaan majoja ja nauttimaan tästä ihanasta pitkästä kesästä, ottakaa eväät mukaan ja nauttikaa yhdessä luonnon rauhasta ja katsokaa sen jälkeen miten lapsi käyttäytyy. Onko eroa?

Minun ADHD lapseni oli juuri viikkoja ihan putkeen "metsässä", jossa viihde-elektroniikkaa ei ollut mukana kuin tv, ja sitä katseltiin km. 10min päivässä. Sen sijaan oltiin juurikin siellä metsässä, uitiin, pyöräiltiin, ajettiin mönkkäreillä, pelattiin jne.

Itseasiassa lapsi on viimeksi joskus kesäkuussa pelaanut mitään pleikkari/tietsikkapeliä, mutta eipä tuo ADHD oireilu ole mihinkään hävinnyt.

 

Kieltämättä elämä olisi varmasti pikkusen helpompaa, jos lapset olisivat normaaleja lapsia, eikä erityislapsia.
Tosin, vaikka esim. keliakiaa kai ei määritellä erityispiirteeksi, mutta KELAltapa saakin siihen vammaistukea...
Meillä oikeesti erityinen ei edes saa vammaistukea, vaikka ollaan sitä yritetty hakea, aina tulee hylättynä takaisin Kelalta...

 

Autistiset piirteet ja laaja-alainen kehitysviivästymä... ap:sta on normaalia et 5v ei puhu, ei syö....

 

[QUOTE="vieras";28984090]Autistiset piirteet ja laaja-alainen kehitysviivästymä... ap:sta on normaalia et 5v ei puhu, ei syö....[/QUOTE]

Missäs kohtaa tämä tuli ilmi?

 

Luulen, että osittain kyse on siitä, että monet erityislasten vanhemmat on tottuneet keskustelemaan netissä. Mulla ainakin siihen osittain on vaikuttanut se, että vertaistuki on ollut nimenomaan verkossa.

Itselläni on erityislapsi, joka on myös hyvin vilkas. Hänen erityisyytensä ei siis ole tuo vilkkaus, vaan hänellä on eräs vakava, parantumaton sairaus. Vilkkauden vuoksi on tehty myös tarkkaavaisuushäiriöstä kartoitus, ja todettu että lapsi on "normaalia" vilkkaampi, keskittymiskyky on tavallista heikompi etc, muttei kuitenkaan täyty mitkään tarkkaavaisuushäiriön kriteerit, ja vaikka lapsi onkin keskivertoa selvästi vilkkaampi ja häiriintyvä (sori, tyhmä sana, mutta siis keskittymiskyky häiriintyy helposti) hän on kuitenkin ns. normaalissa variaabelissa. Käytän silti nimitystä erityislapsi, vaikka hänen erityisyytensä ei ole vilkkaudesta huolimatta siellä käytöspuolella.

Siitä, kuinka monella kyse on erityislapsesta tai "erityislapsesta"... No, sanotaanko näin, että tiedän useamman perheen, joissa vanhemmat edesauttavat erityislapsen huonoa tilannetta huonolla kasvatustaidoilla. Nostetaan kädet pystyyn, että tää on erkkalapsi, sille ei voi mitään, vaikka todellisuudessahan homma menee niin että oikeasti erkkalapsen vanhempi joutuu tekemään paljon enemmän kasvatuksellistakin duunia, kuin monen "perusterveen" lapsen vanhempi. Jopa mun vilkas, aistiyliherkkä ja keskittymishäiriönen, ei add/adhd-lapseni vaatii 20 kertaa enemmän mun huomiotani, johdonmukaisuutta ja jatkuvaa tarkkailua, kuin mun toinen lapseni.

 

En halua yhtään masentaa, mutta odota vain kun koulu alkaa. Jos yhtään ikätasoa jäljessä kouluhommissa niin vaikeaa tulee olemaan. Meillä koulu yhtä helvettiä, en jaksa enää yhtään, poika nyt 5 luokalla.

Muista taistella hänelle erityisluokka, starttiluokaa yms.

Miksi pitäisi taistella erityis-tai starttiluokka? Nämä viiveet huomattiin päiväkodissa viime keväänä, myös neuvolassa, ja ihan ilman taistelua saimme hänet pk-ryhmäänsä kahden paikalle tänä syksynä. Ensi kuussa on palaveri jossa on puheterapeutti, kiertävä erityislastentarhan opettaja ja hänen ryhmänsä lastentarhanopettaja, siellä päätetään että voiko poika jatkaa kahden paikalla "normiryhmässä" vai pitäisikö siirtää integroituun ryhmään.

Itse en olisi mitään erityisyyttä edes keväällä huomannut, ellei päiväkodissa olisi mitään sanottu, tai neuvolassa, ei ole itsellä niin paljoa kokemusta lapsista. Toki puheen viiveen olin huomannut, en muuta. Ensi vuonna jo kuulemma päätetään tuosta starttiluokasta. Kyllä mulla on sellainen fiilis ettei ole mistään tarvinnut taistella. Toivotaan että niin menee jatkossakin.