Tuntuu, että pinna on kireellä koko ajan?Mitä tehdä toisin?

[surullinen kotiäiti]

HEI!

Pakko päästä purkamaan hiukan tänne. Tuntuu, että voin henkisesti tosi huonosti. Pinna palaa lasten kanssa joka päivä ja usein. Suutun tosi pienistä asioista ja huudan lapsille, vaikka tiedän, ettei huutaminen auta mitään. Lasten mielestä se kai on lähinnä hauskaa ja tekevät kiusaa kahta kauheammin.

Olen siis hoitovapaalla ja hoidan kolmea lasta kotona. Isommat käyvät pari kertaa viikossa kerhossa, pienimmän kanssa olen joka päivä. Isä on, mutta hän tekee pitkää päivää ja itsekkäästi käy myös kuntosalilla kolmena iltana viikossa. Hänen mielestään kotityöt kuuluu jotenkin luonnollisesti mulle, koska olen kotona. Lapsille hän on ihan hyvä isä, tosin mua ärsyttää, kun mies ei tykkää ulkoilla talvella ollenkaan. Siis jos haluan, että lapset esim. ulkoilevat myös viikonloppuna mun on sinne heidän kanssa lähdettävä.

Pienin valvottaa öisin, joten varmaan tämä paha olo heijastuu siitä, etten saa koskaan kunnolla nukkua. Isovanhemmatkin ja kaikki sukulaiset asuvat kaukana, joten itse on jaksettava. Itselläni ei ole yhtään harrastuksia, joihin pääsisin ilman lapsia.

Rakastan lapsiani ja olen heidät kaikki halunnut. Tuntuu tosi kurjalta, kun he saavat nähdä äidin huutamista. Tuntuu, että en pysty kontrolloimaan tuota huutamista yhtään. Räjähdän niin pienestä vaikka yritän laskea kymmeneen, se ei onnistu. Miten saisin itseni kasaan niin etten romahtaisi täydellisesti? Haluaisin olla kotona vielä vähän aikaa, mutta olisikö lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi jos äiti menisikin takaisin töihin?

 

[:(]

En voi muuta sanoa,kuin että olisin itse voinut tuon kirjoittaa

 

[mie]

Haluaisin olla kotona vielä vähän aikaa, mutta olisikö lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi jos äiti menisikin takaisin töihin?

Minkäikäinen pienin on? Tunnistin itseni kirjoituksestasi - vaikka mulla on vain kaksi lasta... Töihin paluu oli itsellä ainoa toimiva ratkaisu. Teen nyt lyhennettyä työpäivää (5h) ja kaikki voivat hyvin

 

[hansu]

Minulla on myös samanlaisia mietteitä välillä. olen kotona neljän lapsen kanssa. Itse olen alakanut yhtenä iltana viikossa käymään harrastamassa. Mutta meillä myös vauva joka valvottaa ja nyt tuntuu että fyysinen väsymys on muuttunut myös henkiseksi väsymykseksi. En tiedä, minä uskon että jos meillä menisi parisuhteessa mieheni kanssa paremmin niin jaksaisin itse myös paremmin. Mutta kannatan sitä oman ajan ottamista ja liikkumista lasten kans jos se vain on mahdollista. sinä olet varmasti hyvä äiti, mutta hyvät äiditkin väsyvät välillä. Halaus.

 

[ap]

Haluaisin olla kotona vielä vähän aikaa, mutta olisikö lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi jos äiti menisikin takaisin töihin?

Minkäikäinen pienin on? Tunnistin itseni kirjoituksestasi - vaikka mulla on vain kaksi lasta... Töihin paluu oli itsellä ainoa toimiva ratkaisu. Teen nyt lyhennettyä työpäivää (5h) ja kaikki voivat hyvin

pienin täyttää kohta vuoden ja ei vieläkään nuku kunnolla. Nyt valvottavat hampaat, vähän aikaa sitten oli kipeä ja masuvaivoja.

 

[milla]

HEI!

Pakko päästä purkamaan hiukan tänne. Tuntuu, että voin henkisesti tosi huonosti. Pinna palaa lasten kanssa joka päivä ja usein. Suutun tosi pienistä asioista ja huudan lapsille, vaikka tiedän, ettei huutaminen auta mitään. Lasten mielestä se kai on lähinnä hauskaa ja tekevät kiusaa kahta kauheammin.

Olen siis hoitovapaalla ja hoidan kolmea lasta kotona. Isommat käyvät pari kertaa viikossa kerhossa, pienimmän kanssa olen joka päivä. Isä on, mutta hän tekee pitkää päivää ja itsekkäästi käy myös kuntosalilla kolmena iltana viikossa. Hänen mielestään kotityöt kuuluu jotenkin luonnollisesti mulle, koska olen kotona. Lapsille hän on ihan hyvä isä, tosin mua ärsyttää, kun mies ei tykkää ulkoilla talvella ollenkaan. Siis jos haluan, että lapset esim. ulkoilevat myös viikonloppuna mun on sinne heidän kanssa lähdettävä.

Pienin valvottaa öisin, joten varmaan tämä paha olo heijastuu siitä, etten saa koskaan kunnolla nukkua. Isovanhemmatkin ja kaikki sukulaiset asuvat kaukana, joten itse on jaksettava. Itselläni ei ole yhtään harrastuksia, joihin pääsisin ilman lapsia.

Rakastan lapsiani ja olen heidät kaikki halunnut. Tuntuu tosi kurjalta, kun he saavat nähdä äidin huutamista. Tuntuu, että en pysty kontrolloimaan tuota huutamista yhtään. Räjähdän niin pienestä vaikka yritän laskea kymmeneen, se ei onnistu. Miten saisin itseni kasaan niin etten romahtaisi täydellisesti? Haluaisin olla kotona vielä vähän aikaa, mutta olisikö lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi jos äiti menisikin takaisin töihin?

Pystytkö palkkaamaan ketään lapsia hoitamaan joskus muutamaksi tunniksi, että pääsisit vaikkapa salille tai mitä sitten tahdotkaan tehdä?? Muutama tuntikin piristää kummasti.

 

[svieras]

Mä just sanosin mun miehelle, että lähden YKSIN johonkin kylpylälomalle hemmoteltavaksi ja lepäämään

Samoja oireita siis täälläkin ja just se, että meidän reilu 2-vuotias nukkuu päin sanonko mitä. Uni on ainakin mulle se tärkein juttu henkisen jaksamisen kannalta ja se näkyy heti seuraavana päivänä, jos taapero on herännyt sen 20 kertaa yön aikana...

 

[mie]

Haluaisin olla kotona vielä vähän aikaa, mutta olisikö lasten henkisen hyvinvoinnin kannalta parempi jos äiti menisikin takaisin töihin?

Minkäikäinen pienin on? Tunnistin itseni kirjoituksestasi - vaikka mulla on vain kaksi lasta... Töihin paluu oli itsellä ainoa toimiva ratkaisu. Teen nyt lyhennettyä työpäivää (5h) ja kaikki voivat hyvin

pienin täyttää kohta vuoden ja ei vieläkään nuku kunnolla. Nyt valvottavat hampaat, vähän aikaa sitten oli kipeä ja masuvaivoja.

Mulla meni kuopus 1 vuotiaana hoitoon... Onko sulla olemassa (mielekäs) työ johon palata? Voisiko lyhennytty työaika olla mahdollinen? En tarkoita, että ihan just nyt heti pitäisi töihin mennä, mutta ajatus vaikka siitä, että "pääsee" töihin silloin ja silloin voi auttaa jaksamaan.

Ja sen miehen kanssa pitäisi ottaa asia puheeksi. Mun mielestä 3 kertaa viikossa salilla töiden jälkeen on aika paljon. Eikö voi tehdä sitä, kun lapset ovat jo nukkumassa? Pääsetkö itse mihinkään?

 

[ap]

Minulla on myös samanlaisia mietteitä välillä. olen kotona neljän lapsen kanssa. Itse olen alakanut yhtenä iltana viikossa käymään harrastamassa. Mutta meillä myös vauva joka valvottaa ja nyt tuntuu että fyysinen väsymys on muuttunut myös henkiseksi väsymykseksi. En tiedä, minä uskon että jos meillä menisi parisuhteessa mieheni kanssa paremmin niin jaksaisin itse myös paremmin. Mutta kannatan sitä oman ajan ottamista ja liikkumista lasten kans jos se vain on mahdollista. sinä olet varmasti hyvä äiti, mutta hyvät äiditkin väsyvät välillä. Halaus.

nimenomaan en ole koskaan ollut henkisesti näin väsynyt. Varmasti tuo parisuhde rasittaa myös ja mietin aina silloin tällöin olisiko mun parempi olla yksin. Sitten ei ainakaan tarvitsisi miehen kanssa riidellä. Varsinkin miehen itsekkyys kaikenlaisissa asioissa ottaa päähän. Hän ei suhteemme alkuaikoina ollut sellainen. Nyt tuntuu, että hänen työt ja kuntoilu menee kaiken edelle. esim eilen hänen piti päästä autolla kuntosalille aamulla, joten emme ehtineet lasten kanssa naamiaisiin. Kyllä harmitti niin lapsia kuin äitiäkin.

 

[1]

onko sinulla ystäviä? esim. toista äitiä, jonka kanssa voisit hoitaa vuorotellen toistenne muksuja. saisit omaa aikaa lepoon, harrastamiseen jne.

 

[myös minä]

Olin samanlainen äiti kahden lapseni kanssa hoitovapaalla. Kun asiat alkoivat mennä siihen pisteeseen, että vain huusin ja rähjäsin lapsille, tiesin että nyt tarvitsen myös "omaa elämää" ja palasin suunniteltua aiemmin töihin. Lapset ovat siis hoidossa vain 10pv/kk, jaksan itse paremmin ja lapsetkin ovat tyytyväisempiä kun ei äiti enää rähjää kuten ennen. Aina ei välttämättä ole hyvä olla kotona kunnes nuorinkin 3-vuotta, vaikka näin olisi suunnitellut. Eli töihin meno voi olla ratkaisu. Paras äiti on levännyt, virkeä äiti!

Tai sitten vaadit enemmän itsellesi aikaa eli miehesi ottaa enemmän vastuuta lasten hoitoon ja sinäkin alat harrastamaan jotain tai käyt vaikkapa muutamana päivänä viikossa yksin lenkillä, kavereiden kanssa kahvittelemassa, shoppailemassa, mitä vain keksit, että päset pois kotikuvioista ja irtaantumaan arjen pyörityksestä. Jo tämä voi helpottaa oloasi ja jaksat paremmin lasten kiukuttelut yms. Huutamalla et kuitenkaan mitään voita ja lapset vaistoavat "heikkoutesi" ja härnäävät sinua kahta kovemmin.

 

[svieras]

Minulla on myös samanlaisia mietteitä välillä. olen kotona neljän lapsen kanssa. Itse olen alakanut yhtenä iltana viikossa käymään harrastamassa. Mutta meillä myös vauva joka valvottaa ja nyt tuntuu että fyysinen väsymys on muuttunut myös henkiseksi väsymykseksi. En tiedä, minä uskon että jos meillä menisi parisuhteessa mieheni kanssa paremmin niin jaksaisin itse myös paremmin. Mutta kannatan sitä oman ajan ottamista ja liikkumista lasten kans jos se vain on mahdollista. sinä olet varmasti hyvä äiti, mutta hyvät äiditkin väsyvät välillä. Halaus.

nimenomaan en ole koskaan ollut henkisesti näin väsynyt. Varmasti tuo parisuhde rasittaa myös ja mietin aina silloin tällöin olisiko mun parempi olla yksin. Sitten ei ainakaan tarvitsisi miehen kanssa riidellä. Varsinkin miehen itsekkyys kaikenlaisissa asioissa ottaa päähän. Hän ei suhteemme alkuaikoina ollut sellainen. Nyt tuntuu, että hänen työt ja kuntoilu menee kaiken edelle. esim eilen hänen piti päästä autolla kuntosalille aamulla, joten emme ehtineet lasten kanssa naamiaisiin. Kyllä harmitti niin lapsia kuin äitiäkin.

Kova kovaa vastaan tommosen ukkelin kanssa! Jos ukko viettää 3 iltaa viikossa salilla niin sulla on yhtäsuuri oikeus viettää 3 iltaa viikossa jossain muualla.

Miksi te naiset alistutte tohon?

 

[ap]

onko sinulla ystäviä? esim. toista äitiä, jonka kanssa voisit hoitaa vuorotellen toistenne muksuja. saisit omaa aikaa lepoon, harrastamiseen jne.

valitettavasti ei ole....kaikki hyvät ystävät ovat menneet jo töihin tai odottavat vasta lasta

kiitos kaikille kovasti kannustuksesta. Tiedän, että pitäisi olla miehen suhteen itsekkäämpi eli pitäisi ottaa itselle sitä omaa aikaa.
Töihinpaluuta olen harkinnut, mutta aikaisintaan kesän jälkeen. En pysty tekemään lyhennettyä päivää, joten elokuuhun asti olisi nyt ainakin vielä kotona oltava.

 

[bud]

Mua kanssa vituttaa harva se päivä! Pinna on lyhyt ton pojan kanssa kun se on niin mahottoman villi. Olen kanssa hoitovapaalla ja mies töissä (tän viikon tosin lomalla). Mies urheilee lisäks hirveesti. Ja mä olen aina se, joka jää valvoon lapsen unta, nyt vapaallakin. Tuolla se jossain juoksee se helvetin tyhmännäkönen juoksupipo päässä!! Mun menot (mitkä menot?) tulee AINA miehen menojen jälkeen.

 

[:)]

Hei,

voimia sinulle!

Painiskelen itsekin huonon omantunnon vuoksi. Haluaisin olla kärsivällinen, lempeä ja hyväntuulinen äiti, jonka luokse voi aina tulla ja joka rakentaa lapsilleen hyvän itsetunnon.

Sen sijaan räjähtelen, räiskähtelen, huudan ja tiuskin. En tietenkään koko aikaa, mutta liian usein. Liian pienestä.

Sitten pyytelen lapsilta anteeksi. Tai isommalta, johon räiskähtely kohdistuu.

Pienempi on vasta 1.5-vuotias enkä ole häneen vielä hermostunut - hävettää myöntää, mutta esikoiseen hermostuin jo sen ikäisenä ja allekin. Jostain syystä olen nuoremman kanssa kärsivällisempi, vaikka isompi oli itse asiassa rauhallisempi lapsi.

Miten voisin muuttaa käytöstäni isomman kanssa? Vaadinko häneltä liikaa? On kuitenkin itsekin vasta kuusivuotias.

Keskustelen kyllä paljon isomman kanssa ja pyydän anteeksi huonoa käytöstäni.

Silti pelkään, että olen aiheuttanut jotain peruuttamattomia säröjä hänen persoonaansa, itsetuntoonsa tai suhteeseemme. Suuttuessani saatan puhua ivallisestikin haukkumatta kuitenkaan lasta millään haukkumasanoilla.

Mutta mistä saada virtaa? Itse ainakin huomaan räjähtelyn ja hermostumisen olevan suorassa suhteessa omaan lepoon ja omaan aikaan.

Olen vihdoin ymmärtänyt, että hyvä äiti ei ole se, joka uhrautuu perheen eteen eikä huolehdi itsestään, vaan marttyyrimaisesti hoitaa kaiken itse.

Hyvä äiti huolehtii myös itsestään.

Jos et muuten saa omaa aikaa ja lepoa, osta se. Hanki vaikka MLL:n lastenhoitaja.

Käy ulkona lenkillä, fyysinen kunto lisää myös henkistä kuntoa.

Käy leffassa, kaupungilla kahvilla.

Lähetä lapset hoitajan kanssa johonkin ja ole rauhassa kotona.

Tilaa joskus kotiin suursiivous ja tule sitten siivottuun kotiin lasten kanssa.

Hei, olet varmasti hyvä äiti ja paras äiti lapsillesi. Lapsesi rakastavat sinua.

Hanki itsellesi omaa aikaa ja lepoa ja kerro myös lapsille, että äitikin tarvitsee omia juttuja.

Tsemppiä!

 

[svieras]

onko sinulla ystäviä? esim. toista äitiä, jonka kanssa voisit hoitaa vuorotellen toistenne muksuja. saisit omaa aikaa lepoon, harrastamiseen jne.

valitettavasti ei ole....kaikki hyvät ystävät ovat menneet jo töihin tai odottavat vasta lasta

kiitos kaikille kovasti kannustuksesta. Tiedän, että pitäisi olla miehen suhteen itsekkäämpi eli pitäisi ottaa itselle sitä omaa aikaa.
Töihinpaluuta olen harkinnut, mutta aikaisintaan kesän jälkeen. En pysty tekemään lyhennettyä päivää, joten elokuuhun asti olisi nyt ainakin vielä kotona oltava.

Käytkö perhekerhoissa tai muissa vastaavissa? Tapaatko muita äitejä vai vietätkö lasten kanssa vain kaiket päivät?

 

[1]

käytätkö hormonaalista ehkäisyä? se sai meikäläisestä raivottaren esiin..

 

[mie]

käytätkö hormonaalista ehkäisyä? se sai meikäläisestä raivottaren esiin..

Toi on muuten totta!!! Itsellä oli hormonikierukka, jonka aikana oli kahta kauheammin raivotar. Se poistettiin, tosin muista syistä, ja nyt minipillerian aikana ei ole moisia raivokohtauksia tullut.

 

[:)]

Apua, olin ajatellut laitattaa tuon hormonikierukan... Nyt ei hormonaalista ehkäisyä käytössä. Uskaltaako kuitenkaan? Se olisi niin helppo..

 

[Menia]

Nyt tuntuu, että hänen työt ja kuntoilu menee kaiken edelle. esim eilen hänen piti päästä autolla kuntosalille aamulla, joten emme ehtineet lasten kanssa naamiaisiin. Kyllä harmitti niin lapsia kuin äitiäkin.

Täähän menee jo ihan naurettavaksi! Lapsen ensin, sitten työ ja viimeisenä joku kuntosali!! Järjellä ajateltuna tehän olisitte voineet viedä lapset naamiaisiin yhdessä? Mä en varmaan kestäis edes tollasta miestä, joka ei tuon enempää ajattele lapsiaan!

Oma mieheni käy töissä, itse olen lasten kanssa kotona. Hän käy erittäin harvoin, jos ollenkaan omissa jutuissa. Lenkillä käy päivittäin ja senkin tekee yleensä lasten nukkuessa. Itse käyn epäsäännöllisesti töissä tai salilla tms silloin, kun mies hoitaa lapsia ihan vain siksi, että pääsen jonnekin yksin. Molemmille pitäisi turvata "oma aika", ei vain työssä käyvälle.

 

[ap]

onko sinulla ystäviä? esim. toista äitiä, jonka kanssa voisit hoitaa vuorotellen toistenne muksuja. saisit omaa aikaa lepoon, harrastamiseen jne.

valitettavasti ei ole....kaikki hyvät ystävät ovat menneet jo töihin tai odottavat vasta lasta

kiitos kaikille kovasti kannustuksesta. Tiedän, että pitäisi olla miehen suhteen itsekkäämpi eli pitäisi ottaa itselle sitä omaa aikaa.
Töihinpaluuta olen harkinnut, mutta aikaisintaan kesän jälkeen. En pysty tekemään lyhennettyä päivää, joten elokuuhun asti olisi nyt ainakin vielä kotona oltava.

Käytkö perhekerhoissa tai muissa vastaavissa? Tapaatko muita äitejä vai vietätkö lasten kanssa vain kaiket päivät?

käydään aamupäivisin ulkoilemassa asukaspuistossa ja siellä on muitakin äitejä, mutta emme tapaa heidän kanssaan muualla. Kavereillakin on paljon lapsia, mutta jotenkin kaikkien arki niin kiireistä, ettei ehditä nähdä tarpeeksi usein. Muistan, että mulla oli esikoisen ollessa pieni tosi paljon ns. mammakavereita ja silloin oli tosi kiva olla kotona, kun melkein joka päivä kahvitteli jonkun luona.

 

[ap]

käytätkö hormonaalista ehkäisyä? se sai meikäläisestä raivottaren esiin..

Toi on muuten totta!!! Itsellä oli hormonikierukka, jonka aikana oli kahta kauheammin raivotar. Se poistettiin, tosin muista syistä, ja nyt minipillerian aikana ei ole moisia raivokohtauksia tullut.

en käytä hormonaalista ehkäisyä ja jos se aiheuttaa lisää raivokohtauksia en varmaan alakaan käyttää.

 

[mie]

Apua, olin ajatellut laitattaa tuon hormonikierukan... Nyt ei hormonaalista ehkäisyä käytössä. Uskaltaako kuitenkaan? Se olisi niin helppo..

Ei se kaikille aiheuta mielialanmuutoksia, joten voihan sitä kokeilla (jos rahanmenetys ei haittaa).

 

[sannulii]

Mullakin on pinna koko ajan kireellä ja tiedän että se johtuu juuri näiden kasten kanssa liikaa olosta.
Pitäisi jo päästä töihin tai kouluun, se helpottaisi.
Syksyksi haenekin kouluun... Silloin pienimmäienn 1v 3kk
Mutta pitäisi saada itselleen järjestettyä muutaman iltana harrastus niin ei tulisi isommalle tiuskittua..
:ashamed:

 

[:)]

ap,

älä turhaan käytä energiaa miehen kanssa taisteluun.

Järjestä itsellesi omaa aikaa ja mielekästä tekemistä, mitä ikinä se onkin.

Ehkä miehesikin sitten huomaa, että se on tärkeää paitsi sulle, myös koko perheen hyvinvoinnille.

En ehkä ensimmäisenä miettisi töihinpaluuta, jos rahallisesti voit olla kotona.

Liiku ja huolehdi fyysisestä kunnostasi, ulkoile tarpeeksi.

Tapaa edes joskus ystävääsi kaupungilla, kotona, leffassa..

Järjestä joskus aikaa olla yksin kotona.

Äläkä kanna näistä huonoa omaatuntoa! Äläkä katso taaksepäin - nyt katse eteenpäin - itsesi ja lastesi, myös parisuhteesi vuoksi.