M
Mini1
Vieras
Haluaisin kuulla kokemuksianne siitä, miten olette saaneet parisuhteenne lisää luottamusta, eloa ja iloa.
Meille on käynyt niin, että rakastuimme toisiimme kovasti alussa. Meillä oli ja on hyvin samanlainen arvomaailma, minkä takia kaikki oli helppoa ja ihanaa. Se vauhditti asioita ja toisen lähellä oli ihanaa olla.
Sitten kuitenkin kävi niin, että kun kaikki muu tuntui helpolta, emme osanneet/ uskaltaneet tuoda esiin ongelmia. Pari esimerkkiä. Minä huomasin, että mies aina kulkiessamme kaupungilla katseli muita naisia. Ei niin, että se olisi ollut jotenkin nöyryyttävää minulle, mutta se häiritsi minua, koska en sellaiseen ollut tottunut. Minulle tuli siinä vaiheessa epävarma olo (pitääkö hän minua kuitenkin kauniina?), mutta en alkuhuumassa osannut sanoa asiasta mitään ja se jäi kaivertamaan. En kai halunnut, että mies olisi ajatellut minun olevan mustasukkainen ja kontrolloiva. Nyt tajuan, että tuosta asiasta olisi voinut ihan hyvin sanoa ennenkuin se alkoi hautua mielessäni ja kasvaa. Ja mies ei tosiaan tee sitä tietoisesti - "hän nyt vaan on sellainen" ja pystyn nykyisin hyväksymään asian.
Toinen esimerkki. Tykkään laittaa ruokaa ja kattaa pöydän arkenakin kauniiksi. Tein niin ja näin paljon vaivaa, mutta mies ei lopulta sanonut edes kiitos. Loukkaannuin ja purin hammasta (taas väärin!). Esitin hyväntuulista, vaikka tunteisiini sattui. Nyt on käynyt ilmi, että mies oli oikein iloinen näkemästäni vaivasta, mutta hän on välillä ajatuksissaan eikä sitten muista kiittää. Sitä ei kotona ole automaattisesti opittu.
Tällaisia pikkuasioita oli sitten molemmin puolin paljon ja ne alkoivat kasvaa kun emme uskaltaneet tai osanneet ottaa asioita esille heti. Meillä oli varmaan aika kovat paineet onnistumisesta. Minä aloin purkaa pahaa mieltä kiukutteluna ja mies mökötti. Tilanne meni niin pahaksi, ettemme lopulta pystyneet puhumaan mistään syyttelemättä toisiamme. No, onneksi tilanne on nyt pystytty puhumaan läpi ja ongelmakohdat on käsitelty puolin ja toisin. Olemme ajatelleet alkaa luoda uutta ja rehellisempää pohjaa suhteellemme aloittamalla "seurustelun" ilman sen kummempia paineita tulevaisuudesta. Tavoitteena on se, että olisi hauskaa yhdessä ja luottamus palautuisi.
Nyt ongelma on se, että tunteet ovat meiltä molemmilta vähän kadoksissa. En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Haluaisimme molemmat sellaisen varman ja "helpon" olon kuin alussa, vaikka alkuhuumaa ei tietenkään voi olla. Voivatko tunteet vielä löytyä ja jos niin miten?
Meille on käynyt niin, että rakastuimme toisiimme kovasti alussa. Meillä oli ja on hyvin samanlainen arvomaailma, minkä takia kaikki oli helppoa ja ihanaa. Se vauhditti asioita ja toisen lähellä oli ihanaa olla.
Sitten kuitenkin kävi niin, että kun kaikki muu tuntui helpolta, emme osanneet/ uskaltaneet tuoda esiin ongelmia. Pari esimerkkiä. Minä huomasin, että mies aina kulkiessamme kaupungilla katseli muita naisia. Ei niin, että se olisi ollut jotenkin nöyryyttävää minulle, mutta se häiritsi minua, koska en sellaiseen ollut tottunut. Minulle tuli siinä vaiheessa epävarma olo (pitääkö hän minua kuitenkin kauniina?), mutta en alkuhuumassa osannut sanoa asiasta mitään ja se jäi kaivertamaan. En kai halunnut, että mies olisi ajatellut minun olevan mustasukkainen ja kontrolloiva. Nyt tajuan, että tuosta asiasta olisi voinut ihan hyvin sanoa ennenkuin se alkoi hautua mielessäni ja kasvaa. Ja mies ei tosiaan tee sitä tietoisesti - "hän nyt vaan on sellainen" ja pystyn nykyisin hyväksymään asian.
Toinen esimerkki. Tykkään laittaa ruokaa ja kattaa pöydän arkenakin kauniiksi. Tein niin ja näin paljon vaivaa, mutta mies ei lopulta sanonut edes kiitos. Loukkaannuin ja purin hammasta (taas väärin!). Esitin hyväntuulista, vaikka tunteisiini sattui. Nyt on käynyt ilmi, että mies oli oikein iloinen näkemästäni vaivasta, mutta hän on välillä ajatuksissaan eikä sitten muista kiittää. Sitä ei kotona ole automaattisesti opittu.
Tällaisia pikkuasioita oli sitten molemmin puolin paljon ja ne alkoivat kasvaa kun emme uskaltaneet tai osanneet ottaa asioita esille heti. Meillä oli varmaan aika kovat paineet onnistumisesta. Minä aloin purkaa pahaa mieltä kiukutteluna ja mies mökötti. Tilanne meni niin pahaksi, ettemme lopulta pystyneet puhumaan mistään syyttelemättä toisiamme. No, onneksi tilanne on nyt pystytty puhumaan läpi ja ongelmakohdat on käsitelty puolin ja toisin. Olemme ajatelleet alkaa luoda uutta ja rehellisempää pohjaa suhteellemme aloittamalla "seurustelun" ilman sen kummempia paineita tulevaisuudesta. Tavoitteena on se, että olisi hauskaa yhdessä ja luottamus palautuisi.
Nyt ongelma on se, että tunteet ovat meiltä molemmilta vähän kadoksissa. En tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. Haluaisimme molemmat sellaisen varman ja "helpon" olon kuin alussa, vaikka alkuhuumaa ei tietenkään voi olla. Voivatko tunteet vielä löytyä ja jos niin miten?