Tunteet sekaisin

16-vuotiaana menin ja tykästyin poikaystäväni lapsuuden kaveriin ja meille kehkeytyi suhde. Sitä kesti aikansa, se loppui ja lopulta erosin poikaystävästäni. Kului kolme vuotta, ja tämä ihastus alkoi soittelemaan(heinäkuu -04), pyörimään työpaikkani läheisyydessä ja pyysi tapaamista.Tapasimme, puhuimme jne.. Viikko tuon jälkeen hän jätti kihlattunsa. Hän vieläkin soittelee, pyörii meidän asuinkadullamme, tahtoo tavata. Sanoi, että on tykännyt minusta kaikki nämä vuodet. Itse olen avoliitossa, kihloissa, mieheni on IHANA, mutta tunteet vievät tätä toista kohti. Aluksi tuntui että salatapaamisemme ovat pelkkää seksiä, mutta miehen käytös ja puheet kertovat muuta. Hänkin seurustelee tahollaan... Kertokaa, pyydän, onko tässä mukana tunteita vai vaan silkkaa seksiä...? Ja miten tappaa nämä ei-sallitut tunteet?

 

Ajattele, että olisit itse samanlaisen toiminnan kohteena, kuin nyt teet miehellesi. Siis olisit hänelle pelkkä velvollisuus ja hänen rakkautensa olisi muualla. Hän katsoisi sinua lasittuneilla silmillään ajatellen samalla rakkauttaan toista kohtaan.
Vain sairas ihminen voi rakastaa kahta.

 

On se kumma, että se pitää painua perse pystyssä heti, kun joku vähän kutittelee. Taitaa olla niin, että ei enää muita olekaan kuin helpporeikää toisen perään.

 

Voin ihan rehellisesti sanoa että en tiedä mitä rakkaus on. Toivoisin vain että saisin unohdettua tämän toisen, että voin jatkaa elämääni.

 

Voin ihan rehellisesti sanoa että en tiedä mitä rakkaus on. Toivoisin vain että saisin unohdettua tämän toisen, että voin jatkaa elämääni.

 

Kun antaa niin saa itsekin, kylmä tosiasia.

 

Suuntaa ajatuksesi mieheesi, ajattele häntä lämmöllä. Tsemppiä, sinä onnistut.

 

Sen verran oikeaan suuntaan olen menossa, että vaihdoin numeroni, ja tiedän ettei mies saa sitä muilta kuin minulta. Ei ole käynyt mielessäkään antaa numeroa hänelle. Valitettavasti kamppailu päässäni jatkuu, mutta tiedän että en pilaa nykyistä suhdettani sen miehen takia.

 

Eiköhän ne aivot kasva päähän , kun syöt terveellisesti, ja muistat antaa välillä pillua muillekin, kuin miehellesi ja salapoitsullesi. Se pitää rakkauden kaukana elämästä, mutta jos tarpeeksi jakaa ympäriinsä, niin saattaa se oikea löytyä niiden satojen joukosta.

Ja muista se, että lapsuudenystävykset ovat varmasti erottamattomat, ja sinun perseenjakaminen ei siihen vaikuta. Päin vastoin.
Kalua heilutteleva poika on todella iloinen, kun on saanut päihitettyä kaksi kilpailijaa, kihlattusi, ja vanhan lapsuudenkaverisi. Ja kaikki sinun ansiotasi.

 

Olisi ollut mukavaa jos olisit lukenut juttuni kunnolla. Silloin tietäisit että kyse oli poikaystäväni lapsuuden kaverista, ei omastani, kuten väität. Eikä kyse ole kilpailusta.

 

Tarkoitin poikaystäväsi ja hänen lapsuudenystävänsä kilpailua!

Lapsuuden ystävällä oli parempi meisseli, tai niin hän sen voi tulkita, kun kerran hän on voittanut jo kaksi miestä , nykyisesi ja entisesi.

En usko, että mies rakastaa kovin palavasti näissä tilanteissa.
Sen saisit selville kantapään kautta, jos lähtisit sen meisselöijän matkaan.
Et vissiin sittten ole menossa, mutta jos mieheltäs kysyttäisiin mielipidettä, niin olist jo pakkaamassa laukujasi...oletan.
Ehkä hän ei koskaan saa tietää, ja ehkä joku ihminen oppii.

 

Kaikki on kiinni itsekurista. Peli on peliä ja rakkaus on rakkautta. Kun rakkauden huuma on ohi niin vietit nousevat pintaan, mutta vain sinä voit päättää annatko niiden vielä sinut mukanasi. Jos olet onnellinen suhteessasi ja uskot että teillä on tunnetta ja sielujen synergoita viedä suhdettanne eteenpäin niin silloin sinun on vedettävä raja omaan käytökseesi. älä tee muille mitä et haluaisi tehtävän sinulle! Sivusuhde elää jännityksen palolla aikansa kuumana ja sitten sammuu niinkuin syttyikin ja voit ihmetellä mitä se ikinä sinulle antoikaan.Pitkäaikainen suhde muuttaa muotoaan intohimojen muuttuessa rutiineiksi ja parisuhteen muuttuesa perheeksi, mutta jos elementit ovat oikeat niin tällainen suhde voittaa mennen tullen muutamat salarakas kuksinnat auton takapenkillä.

 

Mielessäni ei ole ikinä käynytkään että lähtisin hänen matkaansa. Kysyin neuvoa miten unohtaa ei-toivotut tunteet, missään vaiheessa en moraalisaarnaa pyytänyt. Luuletko tosiaan etten ole mieheni kantilta asioita vuosien aikana ajatellut? Luuletko etten erota oikeaa ja väärää? Ja kuka määrittelee mikä on oikeaa ja mikä on väärää? En puolustele tekoani, en syytä miestäni laiminlyönneistä, en puhu oikeutetusta pettämisestä. Tiedän mitä olen tehnyt, koska ja kenenkä kanssa. Mutta olisi myös mielenkiintoista tietää miksi...

 

Ei relevanttia!

 

Jos sinulla on enkeli vähänkin selkärankaa, niin tiedät mitä teet. Älä hae muita syitä, sinä päätät missä lentelet, eikä siihen ole mitään muuta syytä. Elämä on joka hetki valintoja, siis JOKA hetki.

 

Kasvapa siis vielä pari vuotta ja lopeta toisten tunteilla leikkiminen!

 

Ainoa ketä tietää miksi taidat olla sinä itse! Ja kukakohan niitä aivoja käyttää???!!!

 

Miksi? Miksi hemmetissä sitä täällä kyselet? Tietääkö joku meistä miksi olet pettänyt? Kannattaisiko joskus vaivata ennemmin sitä omaa päätä kuin etsiä netistä vastauksia..?