Tunnustaudun nyt sit täälläkin! Synnytin eilen rv:lla 23+4 :'(

mamma
"Älä äiti itke,
sillä minun aikani ei ollut vielä.
Kävin vain katsomassa,
mutta tulen myöhemmin uudelleen.

Äiti, pyyhi jo kyyneleet,
Tiedän, sun on ikävä,
mutta minä olen tässä,
vierelläsi, vaikka et minua näkisikään.

Äiti, katso ulos.
Olen poutapilven hattarassa,
tuulessa kosketan hiuksiasi.
Sadepisarassa annan suukon poskellesi.
Auringon säteessä tunnet lämpöni.
Linnun laulussa helkkää nauruni.
Tähtien tuike on minun silmäniskuni.

Olen joka hetkessä,
jokaisessa askeleessasi.
Äiti, en ole mennyt minnekään.
Olen tässä, ikuisesti, sydämessä."

Runo, joka helpotti minua kerran. Otan osaa!
 
Suuri osanottoni :hug: Itselläni tuli eilen kaksi kuukautta siitä kun synnytin kuolleen pojan :'( Hän oli täysin terve ja päivällä neuvolassa elossa, mutta oli kuollut kun menin kaksi tuntia myöhemmin ultraan, raskaus oli puolessa välissä. Voimia sinulle :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja heitu:
Suuri osanottoni :hug: Itselläni tuli eilen kaksi kuukautta siitä kun synnytin kuolleen pojan :'( Hän oli täysin terve ja päivällä neuvolassa elossa, mutta oli kuollut kun menin kaksi tuntia myöhemmin ultraan, raskaus oli puolessa välissä. Voimia sinulle :hug:
:hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ursus maritimus:
Pitää myöntää että vaikka olen todella todella huono tukeutumaan lääkkeisiin niin nyt niistä on todellakin apua. En pysyisi kasassa ilman rauhoittavia.
Mutta vielä on rankkaakin edessä > arkun osto, hautajaiset... :'(
Ja sit pitää jaksaa tukea lapsia.
Vielä sen verran, että tuska helpottaa kun pieni on siunattu. Mulla neljä lasta ennestään ja muistan varmaan ikuisesti ensimmäisen viikon kun pieni oli menehtynyt, tuntu ettei vaan jaksa enään. Kävin niin monta kertaa kattomassa pientä vielä synnytyksen jälkeen enkä olisi häntä halunnut jättää :'( Meillä ihana sairaalapastori joka poikamme siunasi ja tuki koko ajan. Viimeksi tänään kävimme taas sytyttämässä kynttilän hautuumalla, en vaan pysty olla käymättä siellä. Tuska helpottaa ajan kanssa, mutta ei häviä varmaan ikinä :hug:
 
surullinen
Osaanottoni. *halaus*

Minulla ehkä edessä sama, vkoja minulla tosin vähemmän kuin sulla mutta vauvamme on niin sairas että ei taida vaihtoehtoja olla. Ens vkolla kaikki on ehkä jo ohi ja lopun elämän kestävä surutyö voi alkaa.. *kyynel*
 

Yhteistyössä