Tunnustanko miehelleni vanhan ihastuksen?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja teija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

teija

Vieras
Olemme olleet yhdessä pari vuotta, ja jokunen kuukausi sitten ihastuin melko voimakkaasti erääseen työkaveriini. Mitään ei tapahtunut täysin harmittoman flirtin lisäksi. Nyttemmin ihastus on mennyt pois, koska huomasin ettei ihastus niin ihana ollutkaan. Mieheni on minulle hyvin tärkeä ja rakas, hän on erittäin huomaavainen ja ymmärtävä kumppani.

Olen huomannut että mies on alkanut etääntyä (on maininnut että hän ei vielä niin nuorena tahdo sitoutua loppuelämäkseen), ja olemme olleet pari kertaa lähellä eroa. Joskus hän sanoi, että hän haluaisi tuntea mustasukkaisuutta - sitä tunnetta hän ei ole joutunut sitten alkuaikojen kokemaan, koska hän luottaa minuun täysin (ja ehkä pitää itsestäänselvyytenä?).

Pitäisikö minun kertoa ihastuksesta?

En tahdo missään nimessä satuttaa häntä, mutta ehkä se auttaisi huomaamaan, miten tärkeä olen hänelle. Kertokaa vapaasti mielipiteitänne asia suhteen!
 
No tuota tuota....

Mina luulen ettei kannata. Jos mies on kuitenkin jo ilmaissut ettei han halua sitoutua sinuun, ei han sita tee myoskaan mustasukkaisena. Sita paitsi han tulee varmasti kantamaan kaunaa sinulle siita etta olit ihastunut toiseen ja syy miksi jait kuitenkin poikaystavasi luo oli se ettei tama ihastus ollutkaan niin ihana...

Mita mina olen elamassa oppinut on se ettei toista voi pidatella. Jos ei toinen halua olla kanssasi niin MENE. Ensinnakin kylla miehia loytaa aina. Toisekseen ei mies oli itseisarvo. Mina itse lahinna toivon tulevaisuuden etta olisi helpompaa ja mahdollista adoptoida yksinhuoltajana...

Mutta takaisin asiaan: anna hanelle ero jos han sita haluaa. Pida ihastuksesi omanasi ja koita jatkaa elamaasi eteenpain niin hyvin kuin se on mahdollista. Ala rukoile, kirista tai lahjo. Kylla mies jaa jos haluaa.
 
Hyviä pointteja.

Tiedän kyllä että jäämään ei toista saa, jos niin on päättänyt. Eron hyväksyn (ja meinasin kerran leikin lopettaakin, mutta järkyttyi aikeistani kovasti), sen pitää olla sitten varmaa ettei toisen kanssa enää voi olla, on-off -juttuun en enää lähde, ja mieheni ei minun mielestä ole valmis eroamaan mikäli hänen ajatuksiaan oikein tulkitsen. Nyt eroaminen johtaisi nimenomaan on-off -suhteeseen, tunnemme molemminpuolisesti että ilman toista on vaikea elää, se olisi jopa vaikeampaa hänelle kuin minulle. Kuitenkin hän puhuu erosta ja siitä, miten vaikeaa on tietää onko ero ajankohtainen vai ei, ja se aiheuttaa minulle päivittäistä stressiä. Välillä haluaisinkin vain paukauttaa, että olen ollut ihastunut toiseen, kiinnostaako nyt enemmän :P

Tilanne on joskus ollut aivan toisinpäinkin, ja silloin hän oli se joka rukoili minua jäämään - tämä on ollut pientä kissa ja hiiri -leikkiä koko suhteen ajan.
 
Hyviä pointteja.

Tiedän kyllä että jäämään ei toista saa, jos niin on päättänyt. Eron hyväksyn (ja meinasin kerran leikin lopettaakin, mutta järkyttyi aikeistani kovasti), sen pitää olla sitten varmaa ettei toisen kanssa enää voi olla, on-off -juttuun en enää lähde, ja mieheni ei minun mielestä ole valmis eroamaan mikäli hänen ajatuksiaan oikein tulkitsen. Nyt eroaminen johtaisi nimenomaan on-off -suhteeseen, tunnemme molemminpuolisesti että ilman toista on vaikea elää, se olisi jopa vaikeampaa hänelle kuin minulle. Kuitenkin hän puhuu erosta ja siitä, miten vaikeaa on tietää onko ero ajankohtainen vai ei, ja se aiheuttaa minulle päivittäistä stressiä. Välillä haluaisinkin vain paukauttaa, että olen ollut ihastunut toiseen, kiinnostaako nyt enemmän :P

Tilanne on joskus ollut aivan toisinpäinkin, ja silloin hän oli se joka rukoili minua jäämään - tämä on ollut pientä kissa ja hiiri -leikkiä koko suhteen ajan.


Suhteenne ei ole kunnossa sillä hyvään suhteeseen ei tuollaiset kissa-hiirileikit kuulu. Pelaatte pelejä eli kehoitan kasvamaan aikuiseksi, olette kypsymättömiä kumpikin ja älä edes harkitse jonkun vanhan flirtin tunnustamista koska siitä ei ole mitään hyötyä kenellekään vaikka haluasit miehen mustasukkaisuuden hivelevän egoasi.
 
Viimeksi muokattu:
Ei sinun toinna ihastuksiasi paljastaa, sillä siitä voi nousta myrsky vesilasissa ja lähtee ovet paukkuen, sillä miehellä voi itsell'ään olla joku lievä ihastus ja haikailee vapauden perään. Seuraavan kerran kun puhuu erosta, niin sano, että passaa, nytkö heti vai huomenna?
 
Samaa mieltä, ettei kannata vanhoista ihastumisista alkaa kertomaan. Emme elä saippuaoopperassa,jossa juoni perustuu pelkästään tunnepitoisiin reaktioihin ja roolihahmot ryhtyvät järjettömiin tekoihin pienen juorunkin pohjalta.

Oikeassa elämässä yleensä käytetään myös järkeä ja jos poikaystäväsi kaipaa draamaa, niin anna mennä. Hän saa hakea draamaa lopun ikäänsä ja tulee myös varmasti aina pettymään, koska elämään kuuluu myös tasaisiakin hetkiä.

Tsori vaan, mutta poikaystäväsi vaikuttaa aika rasittavalta tyypiltä. Tunnen joitakin draamaa rakastavia ihmisiä ja he ovat pitkän päälle pitkästyttäviä tyyppejä, koska mikään ei ole ikinä hyvin.
 
En usko että hän pitää draamasta, mutta joitakin mielenterveydellisiä vaikeuksia hänellä on välillä ollut (masentuneisuus, asioiden ylikyseenalaistaminen), jotka voivat olla hyvinkin isossa roolissa tämänhetkisessä tilanteessa. Hyväksyn sen piirteen hänessä, vaikka se aiheuttaa välillä ongelmia.

Vaikeaahan tämä välillä on, mutta ehkä odotan vielä hetken ja toivon että hän saa terapiansa avulla asioitaan paremmin järjestykseen, ehkä se selvittää myös meidän suhdetta. Jos ei, niin ei. Tiedän, että minä olen kuitenkin se, joka tämän tulee loppujen lopuksi lopettamaan, mikäli tilanne jatkuu samanlaisena loputtomiin. Mies ei näytä osaavan/haluavan päättää, ja luulen että olen jollakin tavalla vahvempi ihminen kuin hän tekemään sen päätöksen.

Ongelmana on vain se, että meillä ei ole yhteiselossamme suurempia ongelmia, rakastamme toisiamme, meillä on loistava keskusteluyhteys, ajattelemme asioista samalla tavalla ja hän toivoo, että voisimme olla aina yhdessä - en suhteen lopettamista harkitsisi ilman miehen epävarmuutta. Olemme puhuneet asiasta kymmeniä tunteja ja aina hän on lopulta päätynyt siihen, että ei tahdo olla ilman minua, mutta tarvitsee vapautta. Olen vähän ymmälläni.

Ajattelin, että jokin ulkoa tuleva uhka saisi hänen ajatuksiaan selkeimmiksi, eikä ihastuksen kertomatta jättäminen olisi meidän suhteen luonteen mukaistakaan. Taidan kuitenkin jättää sen kertomatta, kiitos neuvojenne. Pettämisestä kun ei kuitenkaan ollut kyse, ja ihastus on mennyt ohi. Olen vain niin kypsynyt tähän tilanteeseen, että halusin jotain tapahtuvan hänen ajatuksissaan.

Tiedän että tilanteesta on helppo ulkopuolisen ajatella mustavalkoisesti: hänellä on mielenterveysongelmia eikä ole varma tahtooko hän sinua -> lähde pois. Olen optimistinen ihminen ja tahdon tehdä kaikkeni tämän onnistumiseksi, jos sellaisia keinoja on, sillä hän on minulle erittäin tärkeä. En tahdo kuitenkaan panostaa suhteeseen, jos sillä ei ole tulevaisuutta. Eroaminen merkitsee useimmiten uutta ja parempaa elämää ja tiedän milloin on aika luovuttaa, mutta nyt ei ehkä ole sen aika.

Tämä on vaikeaa. Kiitos avuistanne.
 

Yhteistyössä