Olen aina tykännyt kävellä luonnossa.
Kerran kävi siten, että kun oli kävelyllä, niin aivan odottamatta, sanoinkuvaamaton autuuden virta alkoi virrata olemuksen läpi, se ei ollut tästä maailmasta lähtöisin oleva kaikkiallinen rakkauden virta.
Istahdin kiven päälle ihmettelemään tätä tapahtumaa jollaista en ollut ennen kokenut.
Hetken kerkesi olla näin, kun aivan yht'äkkiä ajatustoiminto lakkasi toimimasta kokonaan ja samalla hetkellä katosi tietoisuus maailmasta, siinä olevista ilmiöitä ja minästä. Ei ollut sinua, eikä minua, eikä mitään muutakaan. Ykseys vallitsi olevaisuudessa, äärettömänä, rajattomana tilana, jossa tietoisuus tiedosti autuuden ja hiljaisuuden. Tämä on tila joka on ennen kuin mitään on luotu.
Ajatustoiminto palasi ja samalla tietoisuus tiedosti jälleen maailman, siinä olevat ilmiöt ja minän.
Tämä kokemus ei ole sen koomin uusiutunut.
Tämä kokemus osoitti sen, että maailma, siinä olevat ilmiöt ja minä ovat kaikki ajatuskasvannaisia, eikä mitään muuta.