Tunnetteko pyhyyttä metsässä ?

Jumalalla on Raamatussa lievää sarkasmia/pottuilua epäjumalanpalveluksesta:

Ihminen muovailee itse jumalankuvan ja sit kumartaa sitä. Mitä järkeä? Sama kuin mä tekisin pullan ja pitäisin sitä itse tekemääni jumalana.

Tai poltettiinpa viime talvena paljon puu-jumalia takassa? Koivujumala paloi iloisesti? Tapoin jumalan?

12 Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy.
13 Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimella, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan.
14 Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi.
15 Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen.
16 Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean".
17 Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani".
18 Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä.
19 Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!"

Jospa lukisit aloituksen uudelleen.
Ap puhui pyhyyden tunteesta.
Mistä sinä tiedät mikä hänen pyhyyden tunne on.
Ei ap puhunut halaistua sanaa Jumalasta.

 

Pyhyyden tuntua ei voi kukaan muu kuin kristitty kokea, ja se tulee lähinnä uskoville, vaikka Jumala joskus koskettaa ei-uskovaakin (se kokemus ei vaan auta jos se ihminen ei sano sen jälkeen "kyllä" Jeesukselle).

Tänä aamuna koin siivottomassa makkarissa sängyllä istuen Jumalan pyhyyden. Itse olin väsynyt huonosti nukutun yön takia, ja itkin huonouttani ja tekemättömien töiden määrää. Olen surkea äiti, puoliso, työntekijä ja ihmissuhteissa sössinyt.

Jumala antoi lohduttavan halin. Siinä en katsellut ikoneja, en puita, en kumarrellut tiettyyn ilmansuuntaan.
Vaan istuin kädet tyhjänä kuin säkki.
Jumala rakasti, ja ilma oli läsnäolostaan tiheä. Tuli rauha.

 

Jospa lukisit aloituksen uudelleen.
Ap puhui pyhyyden tunteesta.
Mistä sinä tiedät mikä hänen pyhyyden tunne on.
Ei ap puhunut halaistua sanaa Jumalasta.

Kysymyksessä oli puu. Joka viittaa animismiin.

 

Ja nykyaikaan kuuluu se harhaoppi, että "jokaisen kokemus on yhtä tärkeä".

Ok jos Jumala on oikeesti koskettanut ap:ta, mistäs minä tiedän. Mutta puulla ei ole sen asian kans tekemistä.

Mutta otettiin animisti, muslimi, meditoija tms.joka on aikaisemmin väittäneet kokevansa jotain "pyhää", niin kun kokevat Jeesuksen läsnäolon ja pyhyyden, niin siinä lentää aikaisemmat, muiden uskontojen "muka-pyhyyden" fibat nurkkaan.

Tää voi vaikuttaa ylimieliseltä ja suvaitsemattomalta, mutta ei ole olemassa kuin 1 Jumala.

 

Kysymyksessä oli puu. Joka viittaa animismiin.

Ok, ymmärsin että hän puhui tunteesta, jota hän tuntee. Ei mistään konkreettisesta esineestä, vaan henkilökohtaisesta tunteesta.

 

Echo edustaa erästä suurta harhaoppia monien miljardien mielestä

 

kaikki muut uskot paitsi Lars Leevin ovat paavillisia tai muuten vaan pakanallisia

 

Pyhyyden tuntua ei voi kukaan muu kuin kristitty kokea, ja se tulee lähinnä uskoville, vaikka Jumala joskus koskettaa ei-uskovaakin (se kokemus ei vaan auta jos se ihminen ei sano sen jälkeen "kyllä" Jeesukselle).

Tänä aamuna koin siivottomassa makkarissa sängyllä istuen Jumalan pyhyyden. Itse olin väsynyt huonosti nukutun yön takia, ja itkin huonouttani ja tekemättömien töiden määrää. Olen surkea äiti, puoliso, työntekijä ja ihmissuhteissa sössinyt.

Jumala antoi lohduttavan halin. Siinä en katsellut ikoneja, en puita, en kumarrellut tiettyyn ilmansuuntaan.
Vaan istuin kädet tyhjänä kuin säkki.
Jumala rakasti, ja ilma oli läsnäolostaan tiheä. Tuli rauha.

Otit ehkä liian kirjaimellisesti esimerkin siitä puusta. Ei ollu kyse mistään uskomuksesta että puupalikassa tai vaikka koskessa asuu vetehinen vaikka mitään pyhyyden tunnetta ei tulisikaan niin uhraamalla voi saada itselleen osan kosken väestä, ei. Vaan miten selität selittämättömän pyhyyden tunteen ihmisessä jolla se tulee aina saman paikan luona? Paitsi tuolla kummitusteorialla jolloin pitäisi tulla huono olo.. Ihminen tietää luonnosta loppujen lopuksi aika vähän vielä, mistä sitä tietää vaikka tuokin selittyisi vielä jonain päivänä.

 

Otit ehkä liian kirjaimellisesti esimerkin siitä puusta. Ei ollu kyse mistään uskomuksesta että puupalikassa tai vaikka koskessa asuu vetehinen vaikka mitään pyhyyden tunnetta ei tulisikaan niin uhraamalla voi saada itselleen osan kosken väestä, ei. Vaan miten selität selittämättömän pyhyyden tunteen ihmisessä jolla se tulee aina saman paikan luona? Paitsi tuolla kummitusteorialla jolloin pitäisi tulla huono olo.. Ihminen tietää luonnosta loppujen lopuksi aika vähän vielä, mistä sitä tietää vaikka tuokin selittyisi vielä jonain päivänä.

Itselläni ei ole ikonia, enkä harrasta vastaavaa uskontoa, mutta olen valmis uskomaan, että henkilö ikonin edessä sanoessaan rukouksen, tuntee ”pyhän” tunteen.

 

Otit ehkä liian kirjaimellisesti esimerkin siitä puusta. Ei ollu kyse mistään uskomuksesta että puupalikassa tai vaikka koskessa asuu vetehinen vaikka mitään pyhyyden tunnetta ei tulisikaan niin uhraamalla voi saada itselleen osan kosken väestä, ei. Vaan miten selität selittämättömän pyhyyden tunteen ihmisessä jolla se tulee aina saman paikan luona? Paitsi tuolla kummitusteorialla jolloin pitäisi tulla huono olo.. Ihminen tietää luonnosta loppujen lopuksi aika vähän vielä, mistä sitä tietää vaikka tuokin selittyisi vielä jonain päivänä.

Tuntemuksia on miljoonia. Ja kyllä, jotain kristillistä tai ei-kristillistä on saatettu harrastaa siinä paikassa jossa sä/ap käy.

Mutta vaikeaa näin ulkopuolisena on tietää minkä voiman kans joku on ollut tekemisissä.
Ainut että "hedelmistään puu tunnetaan".

Eli jos jollakulla on sen kokemuksen jälkeen voimistunut hapuilu Jeesusta kohti, on Jeesus ollut asialla.
Jos taas sen kokemuksen jälkeen alkaa meditointi/luonnonusko/new age, niin se kokemus on ollut alakerran tekemä valheellinen tunne.

 

Ja sori kun olen aika tiukkis ja ankea näissä asioissa. Porukka niiiiiiin herkästi alkaa turvautua New Ageen.

Vaikka enhän mä ketään voi estää menemästä johonki suuntaan, mutta varoittaa voin.

 

Itselläni ei ole ikonia, enkä harrasta vastaavaa uskontoa, mutta olen valmis uskomaan, että henkilö ikonin edessä sanoessaan rukouksen, tuntee ”pyhän” tunteen.

Ainut vaan että alkuperäisissä 10 käskyssä (jotka löytyy kirkkoraamatusta) kielletään tekemästä Jumalan kuvaa, ainakaan jumalanpalvelustarkoitukseen.

 

Pyhyyden tuntua ei voi kukaan muu kuin kristitty kokea, ja se tulee lähinnä uskoville, vaikka Jumala joskus koskettaa ei-uskovaakin (se kokemus ei vaan auta jos se ihminen ei sano sen jälkeen "kyllä" Jeesukselle).

Tänä aamuna koin siivottomassa makkarissa sängyllä istuen Jumalan pyhyyden. Itse olin väsynyt huonosti nukutun yön takia, ja itkin huonouttani ja tekemättömien töiden määrää. Olen surkea äiti, puoliso, työntekijä ja ihmissuhteissa sössinyt.

Jumala antoi lohduttavan halin. Siinä en katsellut ikoneja, en puita, en kumarrellut tiettyyn ilmansuuntaan.
Vaan istuin kädet tyhjänä kuin säkki.
Jumala rakasti, ja ilma oli läsnäolostaan tiheä. Tuli rauha.

Ihan hienoa, että sait mielellesi rauhan.

Mutta eri ihmisille tuo "pyhyys" tulee eri tilanteissa. Minä koen jonkinlaista pyhyyttä sen jälkeen, kun oksani on antanut mahlansa kaarnan rakoon. Tulee rauha.

 

Ihan hienoa, että sait mielellesi rauhan.

Mutta eri ihmisille tuo "pyhyys" tulee eri tilanteissa. Minä koen jonkinlaista pyhyyttä sen jälkeen, kun oksani on antanut mahlansa kaarnan rakoon. Tulee rauha.

Njaa, sun "uskontosi" puolestaan liippaa läheltä sumerien uskoa. Eli akti ja orgasmi rinnastettiin kokemukseen Jumalasta ja temppelissä paneskeltiin tuon tuosta.

Varmaan sanot tuohon heti "joo aamen", mutta sitten pitäis ajatella että kaikki muun kuin oman puolison, lasten, vainajien, eläinten ja Hamasin nappaamien panttivankien paneskelijat kohtaa Jumalan koska saavat orgasmin. Mikä toki luo moraalisen dilemman.

Eli mettään meni sekin uskonto.

 

Tuntemuksia on miljoonia. Ja kyllä, jotain kristillistä tai ei-kristillistä on saatettu harrastaa siinä paikassa jossa sä/ap käy.

Mutta vaikeaa näin ulkopuolisena on tietää minkä voiman kans joku on ollut tekemisissä.
Ainut että "hedelmistään puu tunnetaan".

Eli jos jollakulla on sen kokemuksen jälkeen voimistunut hapuilu Jeesusta kohti, on Jeesus ollut asialla.
Jos taas sen kokemuksen jälkeen alkaa meditointi/luonnonusko/new age, niin se kokemus on ollut alakerran tekemä valheellinen tunne.

Ai se onkin saatanasta peräisin se tunne mikä tulee, kuin tulisi vanhan ystävän luokse ja sydämessä ilo ja valo. Tokkopa sentään

 

Ja sori kun olen aika tiukkis ja ankea näissä asioissa. Porukka niiiiiiin herkästi alkaa turvautua New Ageen.

Vaikka enhän mä ketään voi estää menemästä johonki suuntaan, mutta varoittaa voin.

pelkään että sun varoitukset ei uppoa hedelmälliseen maaperään

 

Ai se onkin saatanasta peräisin se tunne mikä tulee, kuin tulisi vanhan ystävän luokse ja sydämessä ilo ja valo. Tokkopa sentään

Jonkun puun kanssa? Jonka metsänomistaja kohta kaataa?

Siis mä rakastan metsää, tuttuja ja kauniita paikkoja siellä. Metsä tuo lohtua eikä vaadi mitään

Mut ei siellä mitään sen jumalallisempia juttuja ole. Ekosysteemiä vain.

 

Njaa, sun "uskontosi" puolestaan liippaa läheltä sumerien uskoa. Eli akti ja orgasmi rinnastettiin kokemukseen Jumalasta ja temppelissä paneskeltiin tuon tuosta.

kas kas
siinäpä kivan kuulonen uskonto

nytpä hurahdinkin siihen

aamen

 

Ainut vaan että alkuperäisissä 10 käskyssä (jotka löytyy kirkkoraamatusta) kielletään tekemästä Jumalan kuvaa, ainakaan jumalanpalvelustarkoitukseen.

Jos ikoni on ”jumalankuva” niin alttaritaulut, ristit. Isämeidän rukous, herran siunaus ovat ” jumalankuvia”
Henkilökohtainen rukouksesi on ”jumalankuva”, jos toistat saman rukouksen uudelleen.
Rukoukset sen vuoksi, koska toistaessasi rukouksen kohde on se rukous, eikä rukoiltava.

 

Jonkun puun kanssa? Jonka metsänomistaja kohta kaataa?

Siis mä rakastan metsää, tuttuja ja kauniita paikkoja siellä. Metsä tuo lohtua eikä vaadi mitään

Mut ei siellä mitään sen jumalallisempia juttuja ole. Ekosysteemiä vain.

Eli jos itse et ole kokenut mitään "jumalallista" tai "pyhää" kokemusta metsässä joka on ravistellut tunteitasi niin kukaan muukaan ei ole voinut kokea? Ymmärrän että moni ei ole kokenut, mutta itse olen ja siksi tein tämän kyselyn ja ainakin joku muukin on kokenut sellaista. Ei minulla ole mitään selitystä sille miksi siinä paikassa tuntuu niin uskomattoman hyvältä, mutta ei se voi johtua vain ulkoisista tekijöistä kuten kauneudesta tms, koska olen nähnyt jopa kauniimpia paikkoja missä ei samaa tunnetta ole ollut, ja vaikka en käynyt paikalla pitkään aikaan enkä muistanut koko asiaa, mutta kun palasin sinne se tunne tuli niin elävästi uudestaan. En liiku missään talousmetsässä vaan vanhemman puoleisessa kaupungin metsässä. Olen toki vastaanottavainen henkisesti myös.

 

Jonkun puun kanssa? Jonka metsänomistaja kohta kaataa?

Siis mä rakastan metsää, tuttuja ja kauniita paikkoja siellä. Metsä tuo lohtua eikä vaadi mitään

Mut ei siellä mitään sen jumalallisempia juttuja ole. Ekosysteemiä vain.

Moni on kanssasi eri mieltä

Jumalan pyhyys on läsnä metsässä

Minulle metsä on aina ollut pyhä paikka.Puut kohoavat korkeina ylleni, hiljaa kertoen monien minua edeltäneiden sukupolvien tarinaa. Jossain kauempana kuulen variksen raakkuvan, ja sammalmättään tuoksu hiipii sieraimiini. Ympärilleni muodostuu turvallinen syli maailman kiireiltä, joka antaa...

www.etsijalehti.fi

"Jumalan pyhyys on läsnä metsässä"

"Metsässä minä tunnen Jumalan läsnäolon vahvempana kuin missään muualla."

Ekoteologi: Pyhyys on metsässä

Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Hän toivoo kulutusriippuvuuden vastapainoksi kohtuuden kulttuuria - myös metsänhoidossa.

yle.fi

"Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua."

"Ei ole mitään ristiriitaa ajatella metsää pyhänä paikkana. Kristitty voi aivan hyvin hakea hiljentymistä ja hengellistä ravintoa sekä esimerkiksi yksin luonnossa pohdiskellessaan ja sitten myös etsiytyen toisten kristittyjen seuraan eli kirkkoihin. Eri puolilla Suomea järjestetään ulkoilmajumalanpalveluksia, joista ihmiset pitää kovasti. Sinne tulee sellaistakin väkeä, joka jostain syystä ei mielellään tule sisälle kirkkoihin. Siinä on jotain sellaista, että se parantaa sitä sielun kuilua ja haavaa joka on pitkän ajan kuluessa syntynyt,"

 

Njaa, sun "uskontosi" puolestaan liippaa läheltä sumerien uskoa. Eli akti ja orgasmi rinnastettiin kokemukseen Jumalasta ja temppelissä paneskeltiin tuon tuosta.

Varmaan sanot tuohon heti "joo aamen", mutta sitten pitäis ajatella että kaikki muun kuin oman puolison, lasten, vainajien, eläinten ja Hamasin nappaamien panttivankien paneskelijat kohtaa Jumalan koska saavat orgasmin. Mikä toki luo moraalisen dilemman.

Eli mettään meni sekin uskonto.

Minulla on sellainen kutina, että Mesopotamia eli nykyinen Irak olisi aika paljon onnellisempi paikka, jos olisivat pysyneet paremmassa uskonnossa.

Ehkä minun pitää hankkia alttari Ishtarin/Inannan/Lilithin palvomiseen. Sen edessä harjoitan sitten pyhiä menoja jumalatar-partnerin kanssa.....

 

Moni on kanssasi eri mieltä

Jumalan pyhyys on läsnä metsässä

Minulle metsä on aina ollut pyhä paikka.Puut kohoavat korkeina ylleni, hiljaa kertoen monien minua edeltäneiden sukupolvien tarinaa. Jossain kauempana kuulen variksen raakkuvan, ja sammalmättään tuoksu hiipii sieraimiini. Ympärilleni muodostuu turvallinen syli maailman kiireiltä, joka antaa...

www.etsijalehti.fi

"Jumalan pyhyys on läsnä metsässä"

"Metsässä minä tunnen Jumalan läsnäolon vahvempana kuin missään muualla."

Ekoteologi: Pyhyys on metsässä

Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Hän toivoo kulutusriippuvuuden vastapainoksi kohtuuden kulttuuria - myös metsänhoidossa.

yle.fi

"Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua."

"Ei ole mitään ristiriitaa ajatella metsää pyhänä paikkana. Kristitty voi aivan hyvin hakea hiljentymistä ja hengellistä ravintoa sekä esimerkiksi yksin luonnossa pohdiskellessaan ja sitten myös etsiytyen toisten kristittyjen seuraan eli kirkkoihin. Eri puolilla Suomea järjestetään ulkoilmajumalanpalveluksia, joista ihmiset pitää kovasti. Sinne tulee sellaistakin väkeä, joka jostain syystä ei mielellään tule sisälle kirkkoihin. Siinä on jotain sellaista, että se parantaa sitä sielun kuilua ja haavaa joka on pitkän ajan kuluessa syntynyt,"

Moni on kanssasi eri mieltä

Jumalan pyhyys on läsnä metsässä

Minulle metsä on aina ollut pyhä paikka.Puut kohoavat korkeina ylleni, hiljaa kertoen monien minua edeltäneiden sukupolvien tarinaa. Jossain kauempana kuulen variksen raakkuvan, ja sammalmättään tuoksu hiipii sieraimiini. Ympärilleni muodostuu turvallinen syli maailman kiireiltä, joka antaa...

www.etsijalehti.fi

"Jumalan pyhyys on läsnä metsässä"

"Metsässä minä tunnen Jumalan läsnäolon vahvempana kuin missään muualla."

Ekoteologi: Pyhyys on metsässä

Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua. Hän toivoo kulutusriippuvuuden vastapainoksi kohtuuden kulttuuria - myös metsänhoidossa.

yle.fi

"Kontiolahtelainen pappi, teologian tohtori Pauliina Kainulainen löytää pyhyyttä yhtä lailla kirkosta kuin metsästä. 'Metsän teologia' - teoksen kirjoittajan mielestä yhteys metsään hoitaa suomalaisen sielua."

"Ei ole mitään ristiriitaa ajatella metsää pyhänä paikkana. Kristitty voi aivan hyvin hakea hiljentymistä ja hengellistä ravintoa sekä esimerkiksi yksin luonnossa pohdiskellessaan ja sitten myös etsiytyen toisten kristittyjen seuraan eli kirkkoihin. Eri puolilla Suomea järjestetään ulkoilmajumalanpalveluksia, joista ihmiset pitää kovasti. Sinne tulee sellaistakin väkeä, joka jostain syystä ei mielellään tule sisälle kirkkoihin. Siinä on jotain sellaista, että se parantaa sitä sielun kuilua ja haavaa joka on pitkän ajan kuluessa syntynyt,"

(Suomalainen luterilainen naispappi on nykyisin viimeisimpiä puhumaan raamatullisia, ne puhuu aina ns.laimennettua uskoa...)

Äääsh. Pitää erottaa 2 asiaa:
-metsän terapeuttinen ja luonnollinen elementti. Äärimmäisen rauhoittava paikka, myös minulle.
-se ei ole silti ole Pyhä. Pyhyys EI ole jonkun luonnonystävän luontofiilis.

Mä rakastan sitä laulua "Hertta ja Heluna", jossa viimeisessä säkeistössä lauletaan "nyt metsä kirkkoni olla saa."
Me erakkosuomalaiset rakastamme rauhoittua metsässä. Metsässä on helppo rukoilla.

Mutta siellä ei ole muiden uskovien tuomaa yhteyttä: mitä useampi uskova on koolla rukoilemassa tosissaan, sen vahvemmin Jumala on läsnä.
Se ei siis korvaa seurakunnan tilaisuuksia. Toki metsäkirkkoja on ja ne on kivoja, mutta hyttysten takia niissä ei viivytä tuntitolkulla.

Metsässä yksin rukoillessa ei sairaat parane, ei pappi/pastori julista syntejä anteeksi, ei Jumalan läsnäolo ole niin voimakas. Yhden uskovan rukoukset metsässä on yhtä voimakkaita kuin että hän olisi vaikka kotinsa sohvalla.

Koska metsä ei itsessään lisää sitä pyhyyttä.

Yhtälailla voitais väittää että aavikko on pyhä, soramonttu on pyhä, joku jättömaa-lietesuisto on pyhä. Mutta ne on vaan luontoa.

 

(Suomalainen luterilainen naispappi on nykyisin viimeisimpiä puhumaan raamatullisia, ne puhuu aina ns.laimennettua uskoa...)

Äääsh. Pitää erottaa 2 asiaa:
-metsän terapeuttinen ja luonnollinen elementti. Äärimmäisen rauhoittava paikka, myös minulle.
-se ei ole silti ole Pyhä. Pyhyys EI ole jonkun luonnonystävän luontofiilis.

Mä rakastan sitä laulua "Hertta ja Heluna", jossa viimeisessä säkeistössä lauletaan "nyt metsä kirkkoni olla saa."
Me erakkosuomalaiset rakastamme rauhoittua metsässä. Metsässä on helppo rukoilla.

Mutta siellä ei ole muiden uskovien tuomaa yhteyttä: mitä useampi uskova on koolla rukoilemassa tosissaan, sen vahvemmin Jumala on läsnä.
Se ei siis korvaa seurakunnan tilaisuuksia. Toki metsäkirkkoja on ja ne on kivoja, mutta hyttysten takia niissä ei viivytä tuntitolkulla.

Metsässä yksin rukoillessa ei sairaat parane, ei pappi/pastori julista syntejä anteeksi, ei Jumalan läsnäolo ole niin voimakas. Yhden uskovan rukoukset metsässä on yhtä voimakkaita kuin että hän olisi vaikka kotinsa sohvalla.

Koska metsä ei itsessään lisää sitä pyhyyttä.

Yhtälailla voitais väittää että aavikko on pyhä, soramonttu on pyhä, joku jättömaa-lietesuisto on pyhä. Mutta ne on vaan luontoa.

just näin, siksi rukous on vahvimmillaan juurikin Rauhanyhdistysten seuroissa

 

just näin, siksi rukous on vahvimmillaan juurikin Rauhanyhdistysten seuroissa

Miks just Rauhanyhdistyksellä? Siis oon mä siellä Jumalan rauhaa kokenut - kerran oon käynyt.