Tunnetko ketään joka VIHAA kehitysvammaisia?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Hmm...
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
En kyllä tunne ketään joka vihaamalla vihaisi kehitysvammaisia.
Itse olen työni puolesta jonkin verran ollut kehitysvammaisten kanssa tekemisissä, ja valehtelisin jos väittäisin sen olevan mieluisaa.
Olen kuitenkin aikuinen ihminen ja kohtelen kaikkia ihmisiä samanarvoisina.
 
Lapsena meillä oli luokassa kaikenlaisia. Yhdeltä valui kuola ja ei osannut kunnolla puhua, tai no puhui eri tavalla kuin muut ja silmät sojottivat eri suuntiin mutta samassa luokassa se oli. tunnilla söi räkää ja päästään kaiveli jotain syötävää myös.
Oli paljon isompi kuin muut luokassa. Voimakas fyysisesti. Pysäytti minut kerran kun tulin pimeässä kerhosta kotiin. Kaatoi lumihankeen ja nauroi joka kerran, kerta toisensa jälkeen. Yritin pysyä rauhallisena ja hoin sen sukunimeä matalalla äänellä, lopeta xxxx, pysyin vaan rauhallisena ja nousin joka kerran ja sanoin lopeta, se vaan kaatoi taas maahan. Hullun kiilto silmissä.

Sitten huomasin rehtorin kävelevän kauempana polulla, niin varmaan se keharikin (pakko sen oli olla). Se lopetti sen lumihankeen minun kaatamisen ja jatkoin matkaa. Siinä kävi mielessä, että kuolenkohan minä. En puhunut asiasta kenellekään.

Vammaisilla on energiaa ja voimia enemmän kuin muilla.
 
En vihaa, mutta jotkut ovat todella pelottavia. Kun aikuinen mies joka on varmaan henkiseltä kehitykseltään 4-5- vuotiaan tasolla, liikkui kaiket päivät ilman avustajaa kotinsa ulkopuolella, se ei ollut kovin mukavaa.
Meillä oli tällainen naapurissa. Tuli lasten hiekkalaatikolle kun siellä oli lapsia, oli yleensä ihan kunnolla mutta saattoi saada ihan ihmeellisiä raivareitakin ja ihan ihmeellisistä asioista.
Heitti mun päälleni varmaan kuutiollisen hiekkaa, kaikki hiekkalelut ja karjui kun en antanut sen potkia tahallaan rikki lasteni tekemiä hiekkakakkuja.
Mä en kyllä tosiaan tykkää kaikista kehitysvammaisista.
 
En tunne vammaisten vihaajia.

Mutta komppaan kyllä täysillä aikasempaa kirjoittajaa, joka sanoi vihaavansa kehitysvammaisten ja -vammaisuuden kaunistelua ja romantisointia. Itse työskentelen kehitysvammaisten hoitajana ja kyllä olen nähnyt yhtä sun toista vammaista lyhyen urani aikana. Kaikkein vaikeintahan tässä on se, että heitä täytyy kohdella aikuisina ihmisinä, mutta kuitenkin heistä jotkut ovat täysin lapsen tasolla. Heille täytyy asettaa rajat ja heille täytyy perustella asioita. He voivat olla hyvinkin aggressiivisia, varsinkin he, joilla on psyykkisiä sairauksia. Monesti tällaisen raivokohtauksen iskiessä heillä on uskomattomat voimat, jolloin oikeasti saa olla varuillaan. Lisäksi esim. lievästi kehitysvammaiset aikuiset miehet voivat olla hyvinkin seksuaalisesti halukkaita, eivätkä aina ymmärrä että esim. naisen koskettelu takapuolesta tai rinnoista on väärin.

Totta kai on sitten olemassa näitä ihania tapauksia, jotka oikeasti ovat kilttejä, iloisia ja tyytyväisiä. Suurimmaksi osaksi kehitysvammaiset ovatkin elämään tyytyväisiä ja suht iloisia ihmisiä, heillä vain tunteet voivat tulla rajummin esille. Siksi työ kehitysvammaisten parissa ei kaikille sovikaan. Tämä ala vaatii tietynlaista persoonallisuutta ja esimerkiksi arka ja hiljainen ei alalla pärjää. Hoitajan täytyy osata tehdä rajat selviksi ja osata kohdata esimerkiksi noita raivokohtauksia.
 
Alkuperäinen kirjoittaja en mutta en tykkääkään;27847967:
Lapsena meillä oli luokassa kaikenlaisia. Yhdeltä valui kuola ja ei osannut kunnolla puhua, tai no puhui eri tavalla kuin muut ja silmät sojottivat eri suuntiin mutta samassa luokassa se oli. tunnilla söi räkää ja päästään kaiveli jotain syötävää myös.
Oli paljon isompi kuin muut luokassa. Voimakas fyysisesti. Pysäytti minut kerran kun tulin pimeässä kerhosta kotiin. Kaatoi lumihankeen ja nauroi joka kerran, kerta toisensa jälkeen. Yritin pysyä rauhallisena ja hoin sen sukunimeä matalalla äänellä, lopeta xxxx, pysyin vaan rauhallisena ja nousin joka kerran ja sanoin lopeta, se vaan kaatoi taas maahan. Hullun kiilto silmissä.

Sitten huomasin rehtorin kävelevän kauempana polulla, niin varmaan se keharikin (pakko sen oli olla). Se lopetti sen lumihankeen minun kaatamisen ja jatkoin matkaa. Siinä kävi mielessä, että kuolenkohan minä. En puhunut asiasta kenellekään.

Vammaisilla on energiaa ja voimia enemmän kuin muilla.

Näinpä, ja kiiltoa. Vaikkapa yksitoikkoiseen työhön. Siihen niitä jalostetaan.
 
En tunne enkä vihaa itsekään. Pelkoa ehkä ennemminkin herättää, kuten tuntematon asia monesti tekee. Olen joskus vähän aikaa työskennellyt kehitysvammaisten parissa ja haastavaa se oli mutta samalla kyllä antoisaakin.
 
En vihaa, enkä tunne ketään muutakaan joka vihaisi. Tiedän kuitenkin ihmisiä, joilla on kehitysvammaisia kohtaan ennakkoluuloja ja pelkoja. Itsellänikin kait näitä molempia, mutta kohdistuvat tosin nimenomaan aikuisiin kehitysvammaisiin, eivät pieniin lapsiin. Nimenomaan ajattelen sitä, että suuttuessaan moni (aikuinen) kehitysvammainen saattaa olla aika pelottava voimiltaan ja tunteiden voimakkuudeltaan.
 
[QUOTE="vieras";27847910]Vihaan kehitysvammaisia, koska ne ovat yleensä väkivaltaisia. Laittaisin eristykseen, moiset.[/QUOTE]

Monta vuotta kehitysvammaisten kanssa olleena ja työskennelleenä en ole samaa mieltä tuosta yleisestä väkivaltaisuudesta. Koko porukasta yksi oli arvaamaton ja kokonsa puolesta pelottava, muut eivät. Toki heillä ne omat haasteensa ja juttunsa on mutta väkivaltaisia eivät ole.
 
Siis aikuiset ihmiset sanovat PELKÄÄVÄNSÄ kehitysvammaisia. Melkein itken myötätunnosta kuinka elämästä vieraantuneita olette! Kehitysvammaiset ei todellakaan ole vaarallisia tai väkivaltaisia. Opiskelisitte edes HIEMAN aiheesta ennen kuin kirjoitatte ties mitä...!!!!!
 
Tunnen erään vammaisten kanssa työskennelleen, joka on vannonut, että mikäli joskus odotusaikana vamma todetaan, tekee hän välittömästi abortin. Viha on väärä sana mutta hänellä on ehkä liian paljon läheistä tietoa erilaisista vammaisista ja vammoista ja siitä mitä elämä todellisuudessa heidän kanssaan voi olla...pahimmillaan ja parhaimmillaan...
 
En vihaa kunhan pysyy kaukana! mutta inhottavia ja rumia ne on sekä likaisia jne. Ei niitä voi edes katsoa saati koskea. Välttelen aina kun tapaan ja pdän lapseni kaukana niistä. Mutta ei se ole vihaa vaan tervettä itsesuojelua. Uskon että suurin osa inhoaa vammiksia vaikkei kehtais myöntää!
 
[QUOTE="AnskuK";27845139]En vihaa kehitysvammaisia, mutta olen kyllä jonkin varuillani heidän lähistöllään. Ihan perustuen siihen, mitä juttuja olen kuullut eräältä kehitysvammaisten kanssa työskentelevältä tuttavaltani.

Hänen mukaansa osa kehitysvammaisista voi kuulemma olla välillä todella arvaamattomia käytökseltään, ja kaikki eivät todellakaan tajua omia voimiaan. Että ainakin joillain kehitysvammaisilla on kuin olisi pikkulapsen mieli mutta aikuisen ihmisen voimat.[/QUOTE]

yksi kehitysvammainen mies hyökkäsi poikani, 6v, kimppuun ja iski nyrkillä turpaan ihan täysillä, tämä keh.vam oli 40v ja poikani ei saanut mitään korvauksia--ei mitään. tätä ukkoa siliteltiin poskelle, koska hänhän on vammainen. että näin.
 
Huh mitä juttua. Järkytyin.

Sama kuin kysyttäisiin: Vihaatteko naisia? tai vihaatteko miehiä? tai vihaatteko Oululaisia?

Kehitysvammaiset ovat ihmisiä kuten mekin; erilaisia vain. Jos aikuinen terve ihminen ei siedä erilaisuutta niin voi mennä itseensä ja hävetä hiukkasen.

Jokainen kehitysvammainen on erilainen. Vammoja on monenlaisia ja tasoisia. Heitä ei voida yleistää yhdeksi joukoksi johon pätee kaikkiin samat normit.

Yksi asia on heille yhteinen: kehitysvammaiset ovat kaikki ihmisiä ja heillä on ihmisarvo. Siinä missä meillä "terveilläkin".

Ymmärrän kuitenkin sen, että jos ei ole ollut tekemisissä kehitysvammaisten kanssa, he voivat vaikuttaa pelottavilta. Harvemmin kehitysvammainen kuitenkaan vaarallinen on.
 
Kyllä tunnen, itseni!!
Työni puolesta aina joskus joudun vammaisten kanssa olemaan tekemisissä ja voin sanoa sen olevan yhtä helvettiä minulle. En vaan vois sietää vammaisia työssäni, siviilissä vielä vähemmän.
 
Moi! Kun olin ala-asteella sellaisessa luokassa missä oli kehitysvammaisia, dysfasian takia. Ja se oli miulle helvettiä ja kun miut aloin oppimaan kirjoittamaan ja lukemaan sekä olin hyvä matematiikassa, käsitöissä ja kotitaloudessa miut siirreetiin dysfasia-luokkaan. Kaikkein pahin trauma minkä koin kehitysvammaisista oli se, että kymmenen vuotiaana yks kehitysvammainen melkein TAPPOI miut. Se hyökkäsi miun kimppuun selän takaa ja alkoi vetää miuta rappusten kohdalle ja työntää voimalla alas niin, että putoaisin rappusia alas. Kävin kyllä sen kehitysvammaista kimppuun takaisin, revin sitä tukasta ja löin selästä sekä haukuin sitä, sitten opettaja ja avustaja tulivat väliit ja kyselivät tilannetta, mie yritin kertoa totuuden, mutta miuta ei uskottu! Ylä-asteella päätin olematta missään tekemisissä kehitysvammaisten kanssa ja tekee mieli
kostoa.

Nyt olen opiskelen lukion ensimmäistä ja täällä meiän opistossa opiskelee yks hirveän ruma kävelyvammainen. Onneksi pystyn edes jotenkin välttelemään sitä.

Tässä on toinen syy, miksi vihaan kehitysvammaisia;
-Kehitysvammaiset ovat vitun RUMIA!
-Kehitysvammaiset ovat hiton TYHMIÄ!
-Kehitysvammaiset ovat VÄKIVALTAISIA!
-Kehitysvammaiset ovat hemmetin AVUTTOMIA!
-Kehitysvammaiset ovat pirulaisen tuottamia EPÄSIKIÖITÄ!
-Kehitysvammaiset saisivat painua HELVETTIIN minne ne kuuluukin!

Ne, jotka tekevät työtä kehitysvammaisten parissa; anteeksi, jos olen teistä kamala ihminen, mutta kun mie vihaan kehitysvammaisia ja pidän niitä vihollisinani.
 

Yhteistyössä