On ymmärrettävää, että moni on ennakkoluuloinen kehitysvammaisia kohtaan. On myös ymmärrettävää, että jotkut kokevat suoranaista inhoa kehitysvammaisia kohtaan, koska kehitysvammainen on usein kuin pieni lapsi aikuisen ihmisen ruumiissa. On normaalia, että tällainen yhtälö aiheuttaa negatiivisia mielleyhtymiä. Joskus ennakkoluulot voivat johtua myös siitä, ettei omakohtaisia kokemuksia ole tai siitä, että ihminen on omaa herkkyyttään pelästynyt tilannetta, josta oikeasti olisi jämäkkyydellä ja tilanteenlukutaidolla selvinnyt ilman ongelmia tai jälkipelkoja. Joskus, joskin harvoin, kehitysvammainen voi myös olla niin aggressiivinen, että on oikeasti vaaraksi muille ihmisille, mutta nämä tapaukset ovat useimmiten lääkityksellä rauhoitettu tai valvonnan alaisia.
Itse tiedän lukuisia kehitysvammaisia, koska teen vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten ja vanhusten parissa, eikä heistä yksikään ole suoranaisesti aggressiivinen ja ne, joilla on taipumusta välillä hermoilla asioista, eivät ole koskaan satuttaneet muita. Sen sijaan he siirtävät suuttumuksensa esineisiin, saattavat paiskata oven kiinni tai heittää tavaran käsistään ja sulkeutuvat huoneeseensa mököttämään. Mököttäminen on näiden minun tuntemieni kehitysvammaisten keskuudessa varsin tavallinen suuttumuksen osoitus. Ehkä voimakas pelko jotain ihmisryhmää kohtaan kumpuaa toisinaan myös pelkääjän itsensä kyvyttömyydestä kohdata noita tilanteita. Ongelma ei siis välttämättä ole niinkään pelon kohde vaan pelkääjä itse.
Laitan tähän loppuun vielä huomioksi, että eri asia ovat ne harvat tapaukset, joissa kehitysvammainen on niin aggressiivinen, että hyökkää päälle. Tällainen käytös on aivan eri asia, eikä millään tavalla uhrin heikkoutta tai väärää toimintaa.
Itse tiedän lukuisia kehitysvammaisia, koska teen vapaaehtoistyötä kehitysvammaisten ja vanhusten parissa, eikä heistä yksikään ole suoranaisesti aggressiivinen ja ne, joilla on taipumusta välillä hermoilla asioista, eivät ole koskaan satuttaneet muita. Sen sijaan he siirtävät suuttumuksensa esineisiin, saattavat paiskata oven kiinni tai heittää tavaran käsistään ja sulkeutuvat huoneeseensa mököttämään. Mököttäminen on näiden minun tuntemieni kehitysvammaisten keskuudessa varsin tavallinen suuttumuksen osoitus. Ehkä voimakas pelko jotain ihmisryhmää kohtaan kumpuaa toisinaan myös pelkääjän itsensä kyvyttömyydestä kohdata noita tilanteita. Ongelma ei siis välttämättä ole niinkään pelon kohde vaan pelkääjä itse.
Laitan tähän loppuun vielä huomioksi, että eri asia ovat ne harvat tapaukset, joissa kehitysvammainen on niin aggressiivinen, että hyökkää päälle. Tällainen käytös on aivan eri asia, eikä millään tavalla uhrin heikkoutta tai väärää toimintaa.
Viimeksi muokattu:
