Toggle sidebar

Tunnetko yhtään aidosti hyvää ihmistä?

Vastaa
Joffrey Baratheonin hiukset

Joffrey Baratheonin hiukset

Jäsen
06.05.2014
775
0
16
Sellaista joka ei ikinä tee pahaa toisille, ei puhu kenestäkään pahaa selän takana? Ottaa aina muut ihmiset huomioon jopa oman onnellisuutensa kustannuksella. Ei vihaa saati edes inhoa ketään, vaan uskoo että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja kaikkia voi rakastaa? Itse en tunne yhtään tuollaista ihmistä, itsekin olen kaukana siitä! Olisi silti mahtavaa kehittää itseään hyväksi ja päästä kaikista paskoista tunteista (myös muita kohtaan) eroon.
 
Tunne ihmisiä jotka eivät koskaan ilmaise niitä negatiivisiä tunteita ääneen, en tiedä onko se sama asia. Pakkohan jonkun on jossain vaiheessa elämää olla tyytymätön johonkin.

Mun exä ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa, mutta ei se varmaan tarkoita etteikö olisi ollut negatiivisiä tunteita joitain ihmisiä ja heidän käytöstä kohtaan.
 
Mun äiti ja sen toinen sisko. Ja sitten musta tuli tällainen itsekäs omaneduntavoittelija jostain syystä :D

Mutta mä oon aika nuori. Ehkä saan iän myötä olemiseeni samaa hyvyyttä ja lempeyttä, kun mun äidillä on.

Oman ikäisistäni en kyllä tunne yhtään kuvaillun kaltaista. Paljon kyllä sellaisia, ketkä ei tee toisille pahasti eikä loukkaa ketään suoraan, mutta selän takana sitten pääsee niitä oikeita tuntoja ilmoille. Myös tuollainen "kaikki ovat samanarvoisia" -ajattelu on vähän kateissa kaikilta.
 
Ap:n kuvaus on aika lähelle minun anoppiani.
Siis toki häneltäkin joskus tuli jotain negatiivista jostain ihmisestä, mutta sekin ansaittuna kohteliaisuutena :D
Minun anoppi oli aivan uskomaton tyyppi. :heart:
 
Tunnen. Ja tunnistin itsestäni monta kohtaa mitä aloitusviestissä lueteltu, mutta en silti tiedä voisinko kuvailla itseäni aidosti hyväksi, puutteeni ne on minunkin hyvydessä varmaan. Mutta ehkä sitä iän myötä tulee vielä fiksummaksi ja paremmaksi.
Esimerkkinä tulee mieleen että yks tyyppi johon olin tosi ihastunut, kertoi lähtevänsä treffeille jonkun naisen kanssa. Ottihan se päähän ja harmitti, mutta kyllä mä vilpittömästi toivoin, ja toivon edelleen sille tyypile hyviä asioita ja oon iloinen sen puolesta jos niillä sattuu synkkaamaan paremminkin ja se vaikka oliskin tämän tyypin elämän nainen ja ne olis onnellisia yhdessä. En koe että heidän onni olis multa millään tavalla pois.
 
Noilla sun kriteereilläsi ihmisen on lähes mahdoton olla aidosti hyvä... Siis kenestäkään ei tarvi puhua pahaa selän takana. Uskon, että voi olla kuitenkin hyvä ihminen vaikka ei aina uhraisi omaa onneaan toisten hyväksi. Se on ihan tervettä tuntea negatiivisiakin tunteita silloin, kun tulee toisten toimesta kaltoinkohdelluksi. Se, että kannattaako niihin jäädä vellomaan, on oma asiansa. Samoin kannattaa tietenkin tehdä ero siinä, että ei vaan jostain syystä pidä jostakusta ja siinä, että onko joku oikeasti tehnyt jotain todella ikävää.

Mun mielestä on kaksi eri asiaa olla hyvä, ja olla täydellinen. Hyvyys on sitä, että ihmisen jokapäiväiset hyvät teot, sanat ja valinnat ylittävät merkityksessään ja painoarvossaan reippaasti hänen mokansa ja ikävät tekonsa. Toinen kriteeri on se, että välittää ja pyrkii tekemään hyvää. Hyvä ihminen tiedostaa oman subjektiivisuutensa ja epätäydellisyytensä; siitä mun mielestäni lähtee kyky ymmärtää se, että myös toiset ovat subjektiivisia ja silti rakkauden arvoisia.

Mun mielestä hyvyys on aktiivista. Sun kuvaamasi "aito hyvyys" on passiivista, sitä että ei periaatteessa tee väärin. Hyvä ei ole sama kuin kiltti. Mun kirjoissani hyvä ihminen on sellainen, joka saattaa joskus lausua poikkipuolisen sanan toisesta ihmisesta. Mutta jos joku tarvitsee apua, hyvä pyrkii auttamaan räknäämättä sitä, mitä hän siitä antamastaan avusta saa takaisin itselleen, ekäi aina laske omaa hyötyään.
 
  • Tykkää
Reactions: Jehnny Tightlips ja Phoebsi
Alkuperäinen kirjoittaja minnee:
Noilla sun kriteereilläsi ihmisen on lähes mahdoton olla aidosti hyvä... Siis kenestäkään ei tarvi puhua pahaa selän takana. Uskon, että voi olla kuitenkin hyvä ihminen vaikka ei aina uhraisi omaa onneaan toisten hyväksi. Se on ihan tervettä tuntea negatiivisiakin tunteita silloin, kun tulee toisten toimesta kaltoinkohdelluksi. Se, että kannattaako niihin jäädä vellomaan, on oma asiansa. Samoin kannattaa tietenkin tehdä ero siinä, että ei vaan jostain syystä pidä jostakusta ja siinä, että onko joku oikeasti tehnyt jotain todella ikävää.

Mun mielestä on kaksi eri asiaa olla hyvä, ja olla täydellinen. Hyvyys on sitä, että ihmisen jokapäiväiset hyvät teot, sanat ja valinnat ylittävät merkityksessään ja painoarvossaan reippaasti hänen mokansa ja ikävät tekonsa. Toinen kriteeri on se, että välittää ja pyrkii tekemään hyvää. Hyvä ihminen tiedostaa oman subjektiivisuutensa ja epätäydellisyytensä; siitä mun mielestäni lähtee kyky ymmärtää se, että myös toiset ovat subjektiivisia ja silti rakkauden arvoisia.

Mun mielestä hyvyys on aktiivista. Sun kuvaamasi "aito hyvyys" on passiivista, sitä että ei periaatteessa tee väärin. Hyvä ei ole sama kuin kiltti. Mun kirjoissani hyvä ihminen on sellainen, joka saattaa joskus lausua poikkipuolisen sanan toisesta ihmisesta. Mutta jos joku tarvitsee apua, hyvä pyrkii auttamaan räknäämättä sitä, mitä hän siitä antamastaan avusta saa takaisin itselleen, ekäi aina laske omaa hyötyään.
Click to expand...

Olipas todella hyvin kirjoitettu. :flower:
 
En taida tuntea. Ne, jotka sellaisilta vaikuttavat ovat yleensä ihmisiä, joita en juurikaan oikeasti tunne.

Enpä tunne kyllä läpeensä pahaakaan ihmistä. Taitaa olla molemmat ääripäät aika harvinaisia tapauksia ;)
 
Mun rakas isoäitini oli aidosti hyvä ihminen. Hän on mut kasvattanut ja mulle esikuva, pyrin olemaan yhtä hyvä ihminen kuin hän, ja rakastankin lähimmäisiäni aidosti. Mut tuntevat sanovat mun olevan erittäin empaattinen ja hyvä ihminen, aito. En vihaa ketään, en ole katkera tai kateellinen. Lapsistani yksi on myös hyvin samanlainen luonteeltaan ja siitä tulee palautetta usein, miten empaattinen ja lämminsydäminen ja rakastava voi jo lapsena olla :)
Toivon, että me kaikki osattais kasvattaa lempeitä, hyviä ihmisiä, maailma ois niin paljon parempi paikka meille kaikille :)
 
Niin siis tämä asia tuli mieleen kun olen lueskellut tuollaista "Dalailaman kolme harjoitusta" -kirjaa. Ja mietiskellyt mm tätä omaa pahuuttani. Minä luulen, että ihminen on jossakin vaiheessa täydellisen hyvä, mutta ehkä vasta viimeisimmissä inkarnaatioissaan. Jos nyt sitten enää puhutaan edes ihmisestä kun ihmisessä kuitenkin niitäkin vikoja on yleensä. :)
 
Tämä Jumalan vanhurskaus tulee uskosta Jeesukseen Kristukseen, ja sen saavat omakseen kaikki, jotka uskovat. Kaikki ovat samassa asemassa, 23 sillä kaikki ovat tehneet syntiä ja ovat vailla Jumalan kirkkautta 24 mutta saavat hänen armostaan lahjaksi vanhurskauden, koska Kristus Jeesus on lunastanut heidät vapaiksi. 25 Hänet Jumala on asettanut sovitusuhriksi, hänen verensä tuo sovituksen uskossa vastaanotettavaksi. Näin Jumala on osoittanut vanhurskautensa. Pitkämielisyydessään hän jätti menneen ajan synnit rankaisematta, 26 mutta nyt meidän aikanamme hän osoittaa vanhurskautensa: hän on itse vanhurskas ja tekee vanhurskaaksi sen, joka uskoo Jeesukseen.
 
En tunne, mutta nimimerkki "minnee":n kuvailun kaltaisia hyviä tyyppejä paljon. :)

Mä en halua edes pyrkiä pitämään kaikkia ihmisiä samanarvoisina enkä näe tuollaista ajattelua kovin arvostettavana.
Lähtökohtaisesti toki ollaan kaikki samanarvoisia, mutta isompien (aikuisten) ihmisten kesken ei todellakaan.
Minusta on ällöttävää, että joku pitää vaikkapa Jammu Siltavuorta ihan samanarvoisena, kuin jotain Pertti Perusta, joka huolehtii läheisistään eikä pyri tahallisesti satuttamaan ketään.
Yhteisön kannalta voi olla aika vaarallistakin arvottaa yhteisön kannalta haitalliset samalle viivalle, kuin yhteisön hyväksi toimivatkin.
 
Viimeksi muokattu:
Alkuperäinen kirjoittaja Ciervo:
En tunne, mutta nimimerkki "minnee":n kuvailun kaltaisia hyviä tyyppejä paljon. :)

Mä en halua edes pyrkiä pitämään kaikkia ihmisiä samanarvoisina enkä näe tuollaista ajattelua kovin arvostettavana.
Lähtökohtaisesti toki ollaan kaikki samanarvoisia, mutta isompien (aikuisten) ihmisten kesken ei todellakaan.
Minusta on ällöttävää, että joku pitää vaikkapa Jammu Siltavuorta ihan samanarvoisena, kuin jotain Pertti Perusta, joka huolehtii läheisistään eikä pyri tahallisesti satuttamaan ketään.
Yhteisön kannalta voi olla aika vaarallistakin arvottaa yhteisön kannalta haitalliset samalle viivalle, kuin yhteisön hyväksi toimivatkin.
Click to expand...

Toisaalta taas on yhteiskunnan kannalta myös hyödyllistä, että löytyy niitäkin ihmisiä, jotka pitävät kaikkia samanarvoisina. Heitä, jotka tuomitsevat teon, mutta ei välttämättä ihmistä. Heidän ansiotaan on se, että syitä niiden tekojen takana voi tutkia ja koittaa ehkäistä sen sijaan, että kidutettaisiin vain tekijät hengiltä.
 
  • Tykkää
Reactions: Echo
Mun silmissä ei kukaan ihminen (itseni mukaanlukien) ole hyvä. On vaan kivoja ihmisiä mutta joilla on omat huonot ja pimeät puolensa.

Vaikka olisi joku joka omin käsin rakentaisi lastenkodin johonkin vinkuintiaan ja käyttäisi rahat siihen, niin silti hän voi olla vaimolleen v-mäinen, tai muille ankara orjapiiskuri. Tai jos on joku kiiltokuvaurheilija joka poseeraa lastensairaalan gaalassa niin kuitenkin se ainakin pettää vaimoaan. :rolleyes:
Ja kaikki ei näy päällepäin, joku nöyränoloinen ihminen voi olla hyvin kateellinen ja katkera.

Toiset ovat ehkä ahkerampia, aikaansaavampia, vaatimattomampia ja itsensähillitsevämpiä kuin toiset, mutta täydellinen ei ole kukaan.
 
Ja mitä tuohon toisen selän takana pahan puhumiseen tulee, niin on erotettava se mikä on hyödyllistä ja välttämätöntä ja mikä ei. Jos joku tulee ahdistuneena kertomaan ongelmistaan avioliitossa niin ei se ole juoruamista vaan tarpeellista avautumista. Johan siinä pimahtaisi jos koskaan ei mitään epäkohtaa saisi kellekään kertoa. Eri asia sitten, jos ilman syytä alkaa kaivella jonkun huonoja puolia kolmannelle osapuolelle, se motiivi on tärkeä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Joffrey Baratheonin hiukset:
Sellaista joka ei ikinä tee pahaa toisille, ei puhu kenestäkään pahaa selän takana? Ottaa aina muut ihmiset huomioon jopa oman onnellisuutensa kustannuksella. Ei vihaa saati edes inhoa ketään, vaan uskoo että kaikki ihmiset ovat saman arvoisia ja kaikkia voi rakastaa?
Click to expand...
Hyvän ihmisen ominaisuuksia näistä ovat lähinnä nuo kaksi ensimmäistä. Se, että uhraa oman onnellisuutensa muiden ihmisten vuoksi on minusta lähinnä halveksittava, ei ansiokas piirre, ja viha ja inho ovat puolestaan aivan normaaleja ja tarkoituksenmukaisia tunnejärjestelmän osia. Ajatus siitä, että yksi ja sama ihminen voisi rakastaa kaikkia, on virheellinen ja johtaa orjallisesti sovellettuna todennäköisesti ongelmiin.

En siis pidä tällaista ihmistä mitenkään ihanteellisena enkä itse pyri olemaan sellainen. Minusta hyvän ihmisyyden ja hyvän elämän kannalta ovat oleellisia aivan muut asiat. Tärkeimpänä varmaankin kyky tunnistaa omat arvonsa ja elää niiden mukaista, autenttista elämää tavalla, josta ei koidu muille kohtuutonta haittaa.
 

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa