Nyt ihan oikeasti jotain järkeä näihin keskusteluihin.
Ruumiillinen kuritus on rikos, lapsen pahoinpitelyä. Se ei muuksi muutu vaikka se satuttaminen olisi kuinka "lievää". Kyllä, tukistuksella ja hakkaamisella on eroa. Se ei silti poista sitä tosiasiaa, että kummassakin satutetaan toista fyysisesti. Kaikilla asioilla on aste-eroja.
Asiaa ei oikeuta se, että "kyllä minuakin lapsena tukistettiin ja lyötiin remmillä enkä saanut siitä traumoja". Jokaista on varmaan joskus myös haukuttu, mutta tuskin kukaan silti puolustaa lapsen haukkumista, nimittelyä ja nolaamista hyväksyttävänä kasvatuskeinona. Vaikkei joku asia tapa tai aiheuta pysyviä traumoja, voi siitä olla silti vahinkoa.
Mikä on sen tukistamisen tms. tarkoitus? Mitä lapsi oppii siitä, että vanhempi satuttaa häntä? Eikö Kepsis ja kumppanit huomaa ristiriitaa ja kaksinaismoralismia sen välillä, että vanhempi kieltää lapselta muiden ihmisten satuttamisen ja opettaa, että on väärin satuttaa toista fyysisesti ja samalla itse toimii niin? Miten lapsi voi tietää, ettei hänellä ole oikeutta tukistaa vaikkapa pienempää sisarustaan, jos sisarus ei tottele?
Mikään tutkimus ei puolla ruumiillisen kurituksen "hyötyjä". Sen sijaan moni tutkimus on osoittanut, että jopa luunapeista ja tukistuksista on lapsen kehitykselle haittaa.