Daaria; ei mittään, kyllä mullakin joskus menee joku juttu ohi, sit seuraavalla kerralla hoksaa, että hei, mähän oon harpannu ton =)
Kiitos suorista sanoista. Mulla ei ole tarvetta ketään miellyttääkseni syödä yhtään mitään, mutta jos sä tuntisit mun anopin, sä ymmärtäisit
Eli siis, jos olisin esim. juhlissa ja anoppi sanois mulle, että otas, millimetri, siitä kakkua, ja vastaisin, että ei kiitos, niin siitä tulis niin armoton paapatus, että siinä tulis koko suku tietämään, että mä en ota kakkua ja oonko nyt jotenkin sairas ja enhän vaan laihduta ja voihan sitä joskus kakkua syödä ja mitäs mä sulle sit toisin ja ota nyt hyvänen aika edes pulla ja entäs tämä tai tämä?! Siis se nainen on mestari järjestämään kohtauksia. Mutta kyllä mä selviän, otan vaikka jotain suolaista ja nautiskelen sitä hitaasti ja huomaamattomasti. Ja nyt on kivaa kun salaatit alkaa yleistyä tarjottavissa ja meilläpäin tarjotaan usein myös kotijuustoa.
Sannulii; nyt mä haluan sanoa, että ihan ensimmäisenä sun pitää rakastaa sua itseäsi. Sä oot ihana ja kaunis nainen. (Sulla oli joskus sun kuva sun profiilissa). Ja sun pitää ajatella, että sä oot ihana ja sä rakastat itseäsi ja sen takia sä haluat olla itselles hyvä. Joo, kuulostaa vähän korkealentoiselta näin, mutta se on totta. Sä hemmottelet itteäs herkuilla ja mä tiedän, siitä saa hyvän olon, sillä hetkellä. Mutta kun sä sisäistät sen, miten sulla tulee hyvä olo muuten, niin ne herkut jää itellään kohtuullisemmiksi. Toivottavasti ymmärrät mitä ajan takaa. ja jo se, että sä yrität ja pysyt täällä meidän kanssa, se kannattaa. Koska sillä lailla sä opit itestäs ja opit mikä on sulle hyvä. Mulla on ollu miljoona ajatusta siitä, miten mun pitäisi elää ja mun piti niitä kaikkia juttuja kokeilla, ennen kun mä huomasin mikä mulle on hyvä. Ja oikeasti, 83 kiloa ei oo mikään hirveä läski. Siis toki ylimääräistä on ja se kannattaa pudottaa ennen kun on 103 kiloa, mutta älä vihaa itseäs ja läskejäs, sun pitää rakastaa ne pois =)
Korianteri; sun suunnitelmat kuulostaa hyvältä! Ja kun oot puutarhastakin innostunut, niin sähän voisit perustaa sellaisen yrttipuutarhan ja kuivattaa niitä sitten talven varalle =)
Mulla oli järkyttävä kauppareissu tänään! Siis positiivisesti järkytyin. Katselin ale-rekissä yhtä kivan väristä fleece-takkia ja ajattelin, että se olis kiva keväällä lasten kanssa ulkona. No, sit harmittelin, että kun ei oo xl-kokoa oli vaan L:ää. No, otin sen ällän ja menin sovittamaan, otin oman takin pois ja vetäisin fleecen päälle ja sitä vetskaria kiinni laittaessani käännyin samalla katsomaan itteäni siitä peilistä. Ensinnäkin se takki sujahti ihan helposti kiinni ja mulla loksahti leuka alas. Mä en oo tajunnu laihtuneeni näin! Siis mä katoin itteäni siitä peilistä, että vitsit, mähän oon laihtunu! Se takki oli iso, mutta otin sen kuitenkin. Sit sovittelin muitakin paitoja ja ostin toisenkin uuden, M-kokoa! Uskomatonta! Ja se oli istuva ja sopiva, ei kinnannu mistään vaan näytti hyvältä! Mä olin ihan haltioissani ja tulin liitäen kotiin crossaamaan
No, tässä jaksossa en puhukkaan mitää housujen koosta, niitä en uskalla mennä edes sovittamaan vielä. Mä oon niin reitevä ja persevä, että todellakaan, ei housuista mee M-koko! Mikä lie se onkaan numeroissa.