tulevaisuudesta

[mitäteen]

juu elikkäs tää kysymys tulis vann nyt niille äideille joilla on ammatti tai ei ole ollenkaan ja olleet työelämässä alle 2v.
itselläni on ammattina laitoshuoltaja,"kerkisin" olemaan työssä siivoomassa vuoden ennen kuin jäin äitiyslomalle mutta irtisanouduin koska työ oli vain n. 3h/pv,huonot työolosuhteet ja palkka 6,20e/h,+pitkät työmatkat,pomo mitä pahin...
nyt ongelma on se että mitä teen kun olenollut yhtäsoittoa kotona nyt 2,5v ja kaksi lasta..kuopus on 2kk ja työhön ajattelin mennä sitten kun nuorin vähän kasvaa eli noin 1,5-2v..mitä teen kun en kuitenkaan halua "hanttihommiin" siivous ei voisi enää vähempää kiinnostaa ja sitten taas muuta työtä en oikein "osaa"?opiskelemaan en näillä nykyisillä tuloillakaan ala..liian työlästä minulle.
mies on sitä mieltä että minun ei auta valita työtä koska hänkin tekee ja moni muukin työtä mitä on saatu ja annettu..mutta tiedän itsestäni että olen aika masennus altis ihminen ja siksi en usko pärjääväni työssä josta en nauti..eli en halua vain tyytyä työhön mitä sattuu saamaan.mies ehdotti kaupan kassaa ja minua taas hirvittää se koska en ole mitenkään kauhean sosiaalinen eli en jaksaisi jakaa tekohymyä asiakkaille pävästä toiseen ja haluan ns. suojaisan työn missä voi olla yksin.ja en myöskään pidä tietokene hommista tai istumisesta vaan paremminkin fyysisesti rankasta työstä.mieli pysyy vierkeänä kun saa "paiskia hommia".
kuullostan laiskalta..tiedän mutta...
lasten hoito on tähän mennessä ollut "sejuttu" kun on ollut kyse omista lapsista.mutta en voi sitäkään tehdä lopunikääni..
auttakaa te joilla jokin ratkaisu on jo selvinnyt tai kertokaa muita kokemuksia.

 

[Leija]

Työkkäristä kyllä löytyy apua, kun lähdet sitä hakemaan. Ensimmäisenä tulee mieleen oppisopimuksella puutarha-alalle, kävisikö yhtään?

Miehesi ehdotti kaupan kassaa, onko hän valmis hoitamaan lapsia illat ja viikonloput?

 

[Taksu]

Jaa-a, mut mä olen huono antamaan ohjeita tai vinkkejä, mut tuli tuosta mieleen, että ei halua työhön, jossa ei viihdy. Ymmärrän satasella sua. Mun mies on luonteeltaan, nojaa ehkä vähän niinku sä ja sanoo et ei mee mihin tahansa töihin, jos ei viihdy siellä, Ja uskon etttei menisikään, varsinkin joson kyse pitempiaikaisesta työstä. Mies sanoo aina, et kituu mieluummin kotona ku kypsyy päivät missä sattuu. Ja meil järjestyi asia kuitenki hyvin, kun työttömyyden jälkeen löysi paikan, jossa todella viihtyy.
Minä ite olen kotona lasten kanssa nyt (neljä). Nuorin on 8 kk. Lähihoitaja olen ja töihin sitten joskus. En suuremmin ole miettiny sitä viel, enkä mietikkään turhia ennenaikojani. Ehkä haluaisin opiskella vähän lisää, töidenohella iltaopiskeluna tai jotain, mut se on sen ajan murhe. Älä säkäään päätä viel mitään, onhan sulla aikaa. Nauti nyt vaan lapsestasi ja kotiäidin elämästä. Tsemppiä sulle :hug:

 

[ImpiEllenAnna]

\

juu elikkäs tää kysymys tulis vann nyt niille äideille joilla on ammatti tai ei ole ollenkaan ja olleet työelämässä alle 2v.
itselläni on ammattina laitoshuoltaja,"kerkisin" olemaan työssä siivoomassa vuoden ennen kuin jäin äitiyslomalle mutta irtisanouduin koska työ oli vain n. 3h/pv,huonot työolosuhteet ja palkka 6,20e/h,+pitkät työmatkat,pomo mitä pahin...
nyt ongelma on se että mitä teen kun olenollut yhtäsoittoa kotona nyt 2,5v ja kaksi lasta..kuopus on 2kk ja työhön ajattelin mennä sitten kun nuorin vähän kasvaa eli noin 1,5-2v..mitä teen kun en kuitenkaan halua "hanttihommiin" siivous ei voisi enää vähempää kiinnostaa ja sitten taas muuta työtä en oikein "osaa"?opiskelemaan en näillä nykyisillä tuloillakaan ala..liian työlästä minulle.
mies on sitä mieltä että minun ei auta valita työtä koska hänkin tekee ja moni muukin työtä mitä on saatu ja annettu..mutta tiedän itsestäni että olen aika masennus altis ihminen ja siksi en usko pärjääväni työssä josta en nauti..eli en halua vain tyytyä työhön mitä sattuu saamaan.mies ehdotti kaupan kassaa ja minua taas hirvittää se koska en ole mitenkään kauhean sosiaalinen eli en jaksaisi jakaa tekohymyä asiakkaille pävästä toiseen ja haluan ns. suojaisan työn missä voi olla yksin.ja en myöskään pidä tietokene hommista tai istumisesta vaan paremminkin fyysisesti rankasta työstä.mieli pysyy vierkeänä kun saa "paiskia hommia".
kuullostan laiskalta..tiedän mutta...
lasten hoito on tähän mennessä ollut "sejuttu" kun on ollut kyse omista lapsista.mutta en voi sitäkään tehdä lopunikääni..
auttakaa te joilla jokin ratkaisu on jo selvinnyt tai kertokaa muita kokemuksia.

Mulla vähän samanlainen tilanne :/ Olen laitoshuoltaja ja jäin äitiyslomalle pari kuukautta sitten työstä joka olisi loppunut lokakuussa..nyt mulla on kuukauden ikäinen tyttö ja mietinkin että kun äitiysloma loppuu niin mitä ihmettä teen(?) kun ei siivoushommat kiinnosta yhtään..ja ei niistä kyllä käteenkään jää yhtään rahaa Saas nähdä,mitä sitä keksii...en siis osaa sua auttaa enkä neuvoa ku itse pohdin samoja asioita!Että et ole ainakaan ainut jos se lohduttaa =)

 

[taustalla]

Sellainen tuli mieleeni että jos kiinnostusta riittää niin miksi et ryhtyisi perhepäivähoitajaksi siksi aikaan kun lapsesi ovat pieniä (eli ei koulussa vielä) ja kun lapset lähtee kouluun niin menisit sinä myös. Saisit aikaa miettiä ja hoitaa omia lapsiasi (+ ne hoitolapset). Ja siitä vielä maksettaisiin. Varmaan jotain keksisit siiheksi (ja ehtisit hakea tietoa kyseisestä ammatista yms.). Tuohon perhepäivähoitajaksi kait vaaditaan jotain kurssia, mut jos joku täällä vieraileva perhepäivähoitaja voisi vaikka valaista asiaa. Tälläinen tuli mieleen.

 

[Hansuli]

ymmärrän sua kyllä..mä oon lähihoitaja. ja aina välillä oon siivonnu ja ollu laitoshuoltajana...ja monta kertaa oon sanonu et ei enää ikinä...viimeks siivosin ku ootin esikoista ja olin kyllä poikki, tylsistyny... ja tällä kertaa se ei ikänä on pitäny. olihan siinä työs hyviäki puolia sitä työtä aina löyty ja nopeestikki jos oli kokemusta ja joskus se yksinäinen puurtaminen oli ihan ok ja laitoshuoltajan työ oli vähän lähellä omaa työtä. Oon nyt hoitajana. ja kyllä on kiva pitkästä aikaa(2 vuotta sitten viimeks) tehä oman alan työtä. Kyllä ihmisen pitää tehä jotain jossa viihtyy ja josta ainaki jonkun verran nauttii!! ookko koskaan käyny ammatin valinta psykologilla? työkkärillä on myös niitä lyhempiää kursseja joista vois saaha "uuden ammatin" nopeempaa... tai nuilta vuokrafirmoilta voi saaha lähempiä pätkiä ja "kokeilla" jotain uutta työtä...tuli vain jotain ajatuksia mieleen =) pärjäile! ja oikeesti tsemppiä kyl se oma työ/ paikka löytyy! älä luovuta!