Tukiverkottomien "kommuuni".

[Kerpele]

No..miten muuten sä kuvittelet sellaisen saavasi, jos sinulla ei sellaista jo ole? Itse sinun sen eteen on töitä tehtävä, tutustuttava ihmisiin jotka ovat samanhenkisiä ja kaipaavat itsekin tukiverkkoa. Luotava suhteita.

Ja ei, on olemassa sellaisiakin perheitä jotka eivät sitä tarvitse, vaan ovat perheensä kanssa ja ottavat esim. sen aikuisten parisuhdeajan illasta silloin kun lapset ovat unilla tai sitten ihan siitä normielosta yhdessä tekemällä.

Ei se tukiverkko mistään itekseen tule.

Joo, ihan sama..

 

[juuh]

Mä oon kyllä niin erimieltä siitä että tukiverkko "vaan kerätään".... Tai sitten mussa on jotain vikaa. Tarkottaako se sitten sitä ettei meidän perhe edes tarvitse mitään tukiverkkoa kun mä en sellasta oo saanut kasattua?

No ei tietenkään tarkoita. Mutta on tossa omaa peräänsä. Eräs ystäväni oli kiireinen, ei ehtinyt koskaan tavata ketään. Löysi miehen, perusti perheen, muutti etäämäälle. Ei käy esimerkiksi moikkaamassa isovanhempia. Ja sitten vauvavuoden nurisi, että kun on yksinäistä, kukaan ei auta, ei ole tukiverkkoa. No suoraan sanottuna en ihmettele, ettei ollut! Tukiverkko pitää rakentaa ja joskus tarjota apua ja aikaa muillekin...

Ennen kuin kukaan hermostuu, korostan, että EN TARKOITA että kaikilla tukiverkottomilla olisi tällainen toimintatapa. Ei ole. Tukiverkko voi puuttua tai hajota kukuisista syistä. Mutta jos sitä ei ollenkaan ole, niin kannattaa MYÖS vilkaista peiliin. Ja miettiä, että voisiko sitä mitenkään pikku hiljaa rakennella.

 

[Kerpele]

Mä ajattelen sen niin että alunperin sinne taloon muutettaisiin tietyllä periaatteella, yhteisöllisyyden periaatteella. Harvassa normikerrostalossa/ rivarissa on esim. mitään yhteistä kasvimaata pihalla.
Naapurisopu voidaan käsittää niin monella tapaa, onko se sitä että ollaan hyvissä väleissä keskenään vai sitä että autetaan toisia tarpeen vaatiessa? Tuossa "kommuuni"- ajatuksessa lähdetään juuri siitä auttamisesta ja vastavuoroisuudesta.

Onhan niitä "kommuuneja" ennenkin perustettu. Kerran näin asunnon myynti- ilmoituksen, jossa luki että taloyhtiö on yhteisöllinen ja yhdessä tekevä, muuttaja sitoutuu talon sääntöihin ja periaatteisiin =)
Ja esim. Helsingissä on arvottavana Helsinki-pientalo tontteja, joita voivat hakea 4 ruokakunnan porukat. Siinähän olisi hyvä tilaisuus perustaa oma pikku kommuuni, tontit sijaitsevat sellaisissa ryppäissä =)

Onneks täällä joku tajuaa mitä mä haen takaa

 

["vieras"]

Mä oon kyllä niin erimieltä siitä että tukiverkko "vaan kerätään".... Tai sitten mussa on jotain vikaa. Tarkottaako se sitten sitä ettei meidän perhe edes tarvitse mitään tukiverkkoa kun mä en sellasta oo saanut kasattua?

No miten sitten? Siitähän se lähtee, että moikataan naapureita, vaihdetaan pari sanaa, hissukseen tutustutaan paremmin... Ajatellaan vaikka, että naapurisi tulee pihaan pakulla, ja alkaa kantaa sieltä kotiinsa ostamiaan huonekaluja. Tarjoudut auttamaan ja ta-daa, varmasti saat kahvit ja vastavuoroisesti apua joskus itsekin.

Pikku juttuja, pientä huomaavaisuutta.

Hmm, suvaitsevaisuutta vaaditaan. Siis ettei heti kaivella niitä huonoja puolia naapureista (polttaa parvekkeella hyi, tömistelee rappukäytävässä, paiskoo ovea turhan kovaa...) koska silloin on kyllä aika mahdoton päästä sopuisiin väleihin. Pitää muistaa se, että jokaisessa meissä on ne puolemme ja tapamme, jotka ei kaikista ole niin mukavia. Eli positiivisella asenteella tutustumaan, auttamaan, huomioimaan.

 

["vieras"]

Hei, tuo kasvimaa-esimerkki: meillä okt:ssa on naapurin kanssa sovittu vaikkapa, että saa toisen raparperipenkistä käydä hakemassa itselleen, tai naapuri lainaa jotain puutarhalaitetta meille ja me annetaan heille vaikkapa jotain taimia.

Siitä tulee hissukseen semmoinen itsestään selvä juttu. "Ai teillä on liiterin maalaus menossa, no mepä tullaan talkoisiin".

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";28723157]No miten sitten? Siitähän se lähtee, että moikataan naapureita, vaihdetaan pari sanaa, hissukseen tutustutaan paremmin... Ajatellaan vaikka, että naapurisi tulee pihaan pakulla, ja alkaa kantaa sieltä kotiinsa ostamiaan huonekaluja. Tarjoudut auttamaan ja ta-daa, varmasti saat kahvit ja vastavuoroisesti apua joskus itsekin.

Pikku juttuja, pientä huomaavaisuutta.

Hmm, suvaitsevaisuutta vaaditaan. Siis ettei heti kaivella niitä huonoja puolia naapureista (polttaa parvekkeella hyi, tömistelee rappukäytävässä, paiskoo ovea turhan kovaa...) koska silloin on kyllä aika mahdoton päästä sopuisiin väleihin. Pitää muistaa se, että jokaisessa meissä on ne puolemme ja tapamme, jotka ei kaikista ole niin mukavia. Eli positiivisella asenteella tutustumaan, auttamaan, huomioimaan.[/QUOTE]

Mä ajattelen lähinnä siltä kannalta että miten esim. ujot ihmiset? Entä sitten väsyneet pienten lasten äidit jotka eivät vaan jaksa olla ensimmäisenä niitä jotka tarjoavat apuaan mutta huutavat sisimmässään itse sitä apua ja tukea, kuuntelevaa korvaa? Tai.. tai.. ju nou, kaikki ei ole niin mustavalkoista.

Meiltä lähti myös kaikki apu sillä hetkellä kun välit meni mun porukoihin, päätöksen tein nimenomaan lasten edun nimissä mutta samalla meni se pienikin apu, ja oli helvetin rankkaa, vaikka toisaalta olikin paljon parempi ja kevyempi olo. Ja miehen sukulaiset, juu, niille varmasti sais lapset työnnettyä mutta asenne on "huoh" tai "meillä on niin paljon tekemistä/kiire". Miks kukaan haluaisi antaa lapsiaan hoitoon ihmisille jotka tuovat esiin vaan kuinka lapset ovat taakka? No en minä.

Minä yritän tarjota apuani sen mukaan mihin mun voimavarani riittävät, mutta se ei vielä tänäkään päivänä paljon ole mitä mä pystyn lähteä auttamaan muita koska mun voimat menee siihen että pyöritän tätä omaa perhettäni.

Ja juu, nykyään on ihania ihmisiä ja tukea ympärillä. ns. pieni tukiverkko, josta olen aivan ääääärettömän kiitollinen.

Mutta tosiaan, kaikilla ei ole edes sitä virtaa alkaa tarjoamaan omaa apuaan ensimmäisenä.. Mutta olen satavarma että niitä löytyy paljon, jotka kun saisivat ensin itse sitä tukea, pystyisivät alkaa antamaan sitä myös itse.

 

[Kerpele]

Ja mä olen varmasti suvaitsevaisempi kuin suurin osa ihmisistä, että siitäkään ei ole mun tapauksessani kyse.

Tai on, ilmeisimmin mä olen liian suvaitsevainen ja avoin. Ihmiset karkaa..

 

["vieras"]

Kerpele, millaisia naapureita sulla nyt on?

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";28723228]Kerpele, millaisia naapureita sulla nyt on?[/QUOTE]

Ihan mukavia? Miten tää nyt liittyy koko juttuun mitenkään?

 

[juuh]

Mutta tosiaan, kaikilla ei ole edes sitä virtaa alkaa tarjoamaan omaa apuaan ensimmäisenä.. Mutta olen satavarma että niitä löytyy paljon, jotka kun saisivat ensin itse sitä tukea, pystyisivät alkaa antamaan sitä myös itse.

Ei varmasti olekaan. Siksi jokaisen, jolla on NYT virtaa, kannattaisi antaa apua ja tukea muille. Silleen se tukiverkko muodostuu ja jos omat voimat joskus loppuu, saattaa jopa saada apua.

Toivon todella, että auttajia löytyy heillekin, jotka eivät itse jaksa ensimmäisenä tukea. Mutta toisaalta kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, voisiko tehdä JOTAIN. Ehkä ei pysty ottamaan niitä naapurin lapsia vahdittavaksi, mutta olisiko jotain helpompaa? Jos vaikka oma raparperi syytää liikaa varsia, lahjoittaa niitä naapureille? Tai kerrostalossa antaa esim. lapsen liian pieniä vaatteita tai vanhoja leluja eteenpäin. Kaikki naapuriapu ei ole niin kuluttavaa.

Tukiverkko olisi parasta hoitaa kuntoon ennen kuin on ihan liian poikki. Se ei tietenkään nyt auta niitä, joilla jo menee huonosti. Mutta miettikääpä välillä myös niitä auttajia: MIKSI se olisi jonkun muun vastuu aina huolehtia? On myös ihmisiä, jotka aina auttavat ja auttavat muita, kunnes väsyvät itse totaalisesti. On myös väsynyttä porukkaa, joka ottaa kaiken irtoavan avun vastaan, mutta ei koskaan anna itse paljoakaan takaisin. Jos on krooninen auttajaluonne, alkaa ajan myötä vähän välttelemäänkin noita apurosmoja. Siksi sellainen pieni ele olisi väsyneeltäkin hyvä. Se on viesti, että en oo vaan ottamassa, vaan että haluan auttaa takaisin omien voimieni rajoissa.

 

["vieras"]

Ihan mukavia? Miten tää nyt liittyy koko juttuun mitenkään?

...no eikö siinä kommuunissakin ole niitä naapureita, että silleen liittyy..?

Siis mitä ajan takaa on se, että etkö saisi sitä "kommuuniasi" luotua nykyiseen asuinympäristöösi?

 

[Kerpele]

Ei varmasti olekaan. Siksi jokaisen, jolla on NYT virtaa, kannattaisi antaa apua ja tukea muille. Silleen se tukiverkko muodostuu ja jos omat voimat joskus loppuu, saattaa jopa saada apua.

Toivon todella, että auttajia löytyy heillekin, jotka eivät itse jaksa ensimmäisenä tukea. Mutta toisaalta kannattaa kuitenkin pysähtyä miettimään, voisiko tehdä JOTAIN. Ehkä ei pysty ottamaan niitä naapurin lapsia vahdittavaksi, mutta olisiko jotain helpompaa? Jos vaikka oma raparperi syytää liikaa varsia, lahjoittaa niitä naapureille? Tai kerrostalossa antaa esim. lapsen liian pieniä vaatteita tai vanhoja leluja eteenpäin. Kaikki naapuriapu ei ole niin kuluttavaa.

Tukiverkko olisi parasta hoitaa kuntoon ennen kuin on ihan liian poikki. Se ei tietenkään nyt auta niitä, joilla jo menee huonosti. Mutta miettikääpä välillä myös niitä auttajia: MIKSI se olisi jonkun muun vastuu aina huolehtia? On myös ihmisiä, jotka aina auttavat ja auttavat muita, kunnes väsyvät itse totaalisesti. On myös väsynyttä porukkaa, joka ottaa kaiken irtoavan avun vastaan, mutta ei koskaan anna itse paljoakaan takaisin. Jos on krooninen auttajaluonne, alkaa ajan myötä vähän välttelemäänkin noita apurosmoja. Siksi sellainen pieni ele olisi väsyneeltäkin hyvä. Se on viesti, että en oo vaan ottamassa, vaan että haluan auttaa takaisin omien voimieni rajoissa.

Sä puhut niinku heinästä kun mä puhun puusta..

No mitäpä muuta olis voinut tältä palstalta odottaakaan..

 

[juuh]

Sä puhut niinku heinästä kun mä puhun puusta..

No mitäpä muuta olis voinut tältä palstalta odottaakaan..

Tämä kommenttihan nyt edistää keskustelua sitten oikein hienosti

Mun pointtini oli, että kiva idea tuo kommuuni.
Ja toinen pointti oli, että ehkä sitä kommuunia voisi ryhtyä luomaan siihen kerrostaloon, jossa jo asuu, niiden jo siellä olevien naapureiden kanssa.

 

[Kerpele]

[QUOTE="vieras";28723289]...no eikö siinä kommuunissakin ole niitä naapureita, että silleen liittyy..?

Siis mitä ajan takaa on se, että etkö saisi sitä "kommuuniasi" luotua nykyiseen asuinympäristöösi?[/QUOTE]

Tää asia ei liity pelkästään muhun. Ja siis en, en viitsi nähdä vaivaa rakentaa tähän ympärille verkostoa koska ollaan muuttamassa piakkoin, ja ollaan vasta tähän muutettu vähän niinkuin hätäratkaisuna.

Edellisen asunnon naapurit oli ihan mahtavia, ja ehkä tämä koko mun kommuuniajatus siitä lähtikin.. Heiltä saatiin oman maan pottua ja porkkanaa, käytiin yhdessä sienimettässä ja lapset leikkivät keskenään jne.

Ja nyt ollaan suunniteltu yhden kaverin kanssa samoille seuduille muuttamista juurikin siksi koska hänen tukiverkkoonsa kuuluu vain yksi ihminen, äiti. Voi tietysti olla että homma ei tule onnistumaan mutta kattellaan..

Mä saan kyllä hommat hanskaani jossain vaiheessa. Mutta tosiaan tällaisessa kommuuniajatuksessa en puhunut itsestäni pelkästään, vaan nimenomaan hain hengenheimolaisia jotka ovat joskus tulleet ajatelleeksi samankaltaista asiaa.

Ja sitten voin vielä lisätä että minä tosiaan pyrin auttamaan ihmisiä sen minkä voin.

 

[naapuriapu]

Minäkin auttelin naapureita... ja auttelin ja auttelin...ja auttelin, kunnes olin ihan loppu.
Toiset osaa sit käyttää hyväksi toisten avuliaisuutta.
Että tällasia naapureita, mutta opettivatpahan mua pitämään puoliani.

 

[Kerpele]

Minäkin auttelin naapureita... ja auttelin ja auttelin...ja auttelin, kunnes olin ihan loppu.
Toiset osaa sit käyttää hyväksi toisten avuliaisuutta.
Että tällasia naapureita, mutta opettivatpahan mua pitämään puoliani.

Niin just tätä mä tarkotan, kommuunilla jossa olis jo valmiiksi ne säännöt selvillä, ei pääsis käymään tällasta. Tai sitten se olis vaan yksinkertasesti niin että hyväksikäyttäjät joutuisivat lähtemään.

 

[Madicken04]

Meillä on tässä kylällä tuollainen kommuunitalo, kollektivhuset tai mikä se nyt olikaan. Vuokrakerrostalo jossa kaikilla perheillä on omat asunnot. Jonkun järjestyksen mukaan sitten jakavat työvuoroja esim ruuanlaittoon (taitavat joka ilta laittaa yhteisen illallisen alakerran salissa, en tiedä miten kustannukset menee). Talon tiloja on hyödynnetty tarpeen mukaan, on esim laitettu porukalla lapsille iso leikkihuone yms. Lasten vaatteet ja tavarat, huonekalut yms kiertää pitkälti asukkaiden kesken ja varmaan aina tarvittaessa löytyy lapsille hoitaja. Autolliset kuskaavat autottomia, autetaan toisia jos tarvii jonkun asuntoa laittaa jne. Luonnollisesti itsekin on silloin valmis tekemään oman osansa muiden eteen eikä vaan hyödynnä tuota verkostoa.

Kyllä nuo asukit vaikuttavat ihan tyytyväisiltä, itselleni riittäisi pienempikin yhteisöllisyys. Esim se kun kolme kaveriperhettä asuttaa rivitalossa vierekkäisiä asuntoja (kaikki tunteneet siis toisensa 8v, siitä asti kun perheiden esikoiset olivat vauvoja). He hoitavat toistensa lapsia jotka ovat keskenään kavereita, grillaavat ja syövät usein yhdessä, auttelevat remontoinneissa, kastelevat toistensa kukkia ja hoitavat lemmikeitä kun perhe on matkalla jne. Tuo olisi aika unelma.

 

["Huli"]

Kuulostaa hyvälle ja iganalle, mutta.... eikös hallituskin just suunnittele talkootyötäverolle jne..

Itsellä on vasta nyt -viiden vuoden jälkeen tullert naapurit niin tutuiksi että "kehtaa" jotain pyytää. Tosin käyn nyt parhaillaankin kastelemassa kukkia yhdellä naapurilla..
En siis ole sosiaalisimmasta päästä, ja ainakin mun on tosi vaikee pyytää apua. Isovanhempiin meni välit osin just kun aina joutui lähes anelemaan hoitoapuja tms,eikä heitä paljon mutenkaan tuntunut kiinnostavan miten meidän lapsilla menee..

Eli jos joskus tästä muutettais niin tuollainen kuulostaisi todella kivalta, vaikkakaan eihän se automaattisesti tarkoita että henkilökemiat sopii kaikkiin muihin kommuuninaspureihin..

 

[purjosipuli]

Tämä kommenttihan nyt edistää keskustelua sitten oikein hienosti

Mun pointtini oli, että kiva idea tuo kommuuni.
Ja toinen pointti oli, että ehkä sitä kommuunia voisi ryhtyä luomaan siihen kerrostaloon, jossa jo asuu, niiden jo siellä olevien naapureiden kanssa.

Mää yritin, naapuri riehaantui niin et piti soittaa poliisi D

 

["vieras"]

Eikös tuossa iholla ohjelmassa Maria ja Reino Nordin rakensivat taloa alueelle, jossa olisi jonkinlainen "kommuuni". Tarkoitus elää vähän omavaraistaloudessa, yhteistä kasvimaata, eläimiä ja jokaiselle olisi oma hommansa, minkä nyt haluaakin tehdä. Taisivat jättää kyllä projektin sikseen, kun talonrakentaminen oli liian stressaavaa tai jotain. Kyseessä oli muuten ekokylä.

"Ekokylä on useimmiten pientaloista muodostuva kylämäinen asuntoryhmä, jossa asumiseen liittyy ekologisia tavoitteita. Usein asumiseen liittyy myös erilaisia sosiaalisia tavoitteita."

"Asukasryhmän koko: ihannekoko 10–50 perhettä eli 40–200 asukasta, suuremmat ryhmät on jaettava pienemmiksi yksiköiksi.
Yhteistoiminta toimii arjen helpottajana ja sosiaalisen ilmapiirin luojana."

Wikipediasta nuo. Luulisi siis, että ekokylissä on jonkinlaista "kommuunin" ilmapiiriä, vaikka koko homman tarkoitus on elää ekologisesti, niin sivussa tulisi tuo yhteisöllisyys vähän niin kuin väkisin.

 

[koooo]

Mä olen miettinyt vähän saman tyyppistä ajatusta, mutta niin että olis joku tukiverkottomien kerho tai jotain toimintaa järjestetty kaupunkiin sellaisille, jotka ovat ehkä jostain muualta muuttaneita. Ei kuitenkaan niin että se olis jotain leimaavaa, vaan tottakai kaikille avointa. Mutta että erityisesti tavoitteena olis tukea lapsiperheiden verkottumista, jotta kukaan ei jäisi kokonaan yksin. Nykyään kun on niin tavallista, että perheet voi muuttaa kauaksikin työn perässä, eikä sukulaisia tai ystäviä välttämättä ole lähellä. Ja ainakin täällä missä minä asun, tuntuu että on vaikeaa löytää kavereita. Kaikilla on jo olemassa niin vahvat omat verkot sukulaisiin tai jo lapsuusajan tai nuoruusajan kavereihin. Aina joskus törmää niihin, jotka on muuttaneet muualta ja melkein aina kuulee saman jutun; täällä on vaikea tutustua ihmisiin.

 

[Jellybeany]

Mä jotenkin kaipaan elämääni yhteisöllisyyttä, ja tulevalta opiskelupaikkakunnalta yritinkin etsiä jotain kommuunin tapaista jonne lasteni ja elukoideni kanssa asettua. Sellaisia ei vaan ole. Itse tukiverkottomana ja sinkkuna arvostaisin suuresti seuraa ja apua, mutta olisin myös valmis auttamaan muita tietenkin. Jos itse saisin pistää moisen pystyyn, niin erityisesti yksin lapsen saavat nuoret äidit olisivat tervetulleita "unelmakommuuniini", mut mielellään sinne ottaisin vanhuksiakin. Ja tietenkin lapsiperheitä.. Noh, oikeastaan ottaisin vastaan kaikki halukkaat.

 

[purjosipuli]

Pitäskö tässä yhdistää ketjuilijoiden rahat ja ostaa joku taloyhtiö jostakin DD Välillähän noita kokonaisia kerrostaloja & rivareita onkin myynnissä.

 

["Sammeli"]

Tulisin heti mukaan. Yksin kahden lapsen kanssa on niin haastavaa, että kelpaisi hoitoapu ja toisaalta voisin ottaa omille muksuille kaveriksi hoitoon lapsia sillon yällön. Että kukin pääsis vuorollaan vaikka punttikselle. Ja yökyläilyt samalla periaatteella. Ruoanlaittoakin voisi sumplia, vaikka omalla porukalla söisikin niin puolet keitostavousi viedä naapurin perheelle.

Mutta mutta... Olen huono tutustumaan ihmisiin (eipä niitä kavereitakaan ole matkaan tarttunut) :/

 

[purjosipuli]

[QUOTE="Sammeli";28724003]Tulisin heti mukaan. Yksin kahden lapsen kanssa on niin haastavaa, että kelpaisi hoitoapu ja toisaalta voisin ottaa omille muksuille kaveriksi hoitoon lapsia sillon yällön. Että kukin pääsis vuorollaan vaikka punttikselle. Ja yökyläilyt samalla periaatteella. Ruoanlaittoakin voisi sumplia, vaikka omalla porukalla söisikin niin puolet keitostavousi viedä naapurin perheelle.

Mutta mutta... Olen huono tutustumaan ihmisiin (eipä niitä kavereitakaan ole matkaan tarttunut) :/[/QUOTE]

Vähänkö olis siistiä ku jos tulis kokattua liikaa ni iskis vaan oveen jonku lapun et saa tulla syömään ylimääräiset D Sama jos uhkaa joku tuote pilaantua kaapissa ni äkkiä vaan ruokaa jakoon.