Tukiko puolisosi sinua rahallisesti opiskelujen aikana?

Miten teidän avopuolisot on vastaanottanut asian jos olette halunneet siirtyä työelämästä opiskelemaan?

Varsinkin rahapuolta tarkoitan, eli jos se kuitenkin rahallisesti olisi mahdollista mutta tarkoittaa automaattisesti vyön kiristystä ja sitä että miehen tienestit ja todennäköisesti molempien säästötkin hupenevat.

Itse olen päättänyt vuoden sisällä hakea opiskelemaan ja mietin miten tämä rahapolitiikka järjestyy kun meillä ei ole selkeästi yhteisiä rahoja ja emme ole naimisissa.

Onko se kohtuutonta pyytää miestä kustantamaan suurimman osan kaikista menoista opiskelun ajan?

Tietenkin ottaisin koulun ohelle viikonloppu ym. töitä.

Miten teillä on tämä mennyt?

 

Meillä on ollut vähän samanlaisia puheita, mies on todennut, että mielellään maksaa menot siltä ajalta, koska jos/kun valmistuisin hyvään ammattiin ja pääsisin töihin, niin pian se maksaisi takaisin muutaman vuoden opiskelut. Minulla on siis haaveissa yliopisto-opinnot jossain vaiheessa elämää ja nykyisessä työssäni tienaan niin vähän, että sama melkein kävisikö töissä ollenkaan.

 

On kohtuutonta olettaa että kumppani maksaa kaikki menot. asumiskulut ja ruokakulut vielä käy mutta että kumppanin joutuis maksamaan kaikki muut laskusi ym tarpeet esim vaatteet jne niin on se aika kohtuutonta.

 

Minä olin töissä kun mies opiskeli eli elätin meitä, nyt kyllä ollut viimeiset 10v toisinpäin, koska olen lasten kanssa kotona. Mies aina sanoo, että voin mennä töihin jos haluan, mutta taloudellisesti se ei ole järkevää ennen kuin nuorin on kolme. Jos nyt haluaisin opiskella, se olisi ok.

 

Lähden nyt syksyllä opiskelamaan ja ei ole käynyt mielessäkään etten maksaisi vuokrasta puolta ja muita menoja myös kuten ennenkin Vaikka tulenkin saamaan sitten huomattavasti vähemmän rahaa, niin maksan kyllä yhteisistä menoista puolet kuten ennenkin.. Kun muutimme yhteen, opiskelin vielä reilun vuoden ja maksoin silloinkin puolet menoista vaikka mies tienasi silloinkin hyvin. Nyt olin pari vuotta töissä ja jatkan opiskelua..

 

no kyllä meillä ollaan asiasta keskusteltu ja olen kysynyt miehen mielipidettä siitä et lähtisin kouluun.

Asia on ok ja mies tietää et mun tulot tippuu ainakin vähän.

 

Itse opiskelen (käyn kylläkin myös töissä opintojen ohessa), mies maksaa enemmän ruoka jne juttuja (meitä siis vain kaksi), itse maksan omat laskuni, koiran menot jne. Toisinaan kun saan isomman tilin ostelen bensaa hänen autoonsa jne. Välillä hän on joutunut esim. vuokrassa joustamaan, että maksan kun opintotuet taas tulevat jne. Mutta hyvin meillä on mennyt. Kun miehellä oli tiukempaa minä makselin enemmän jne.

 

Meillä tietysti eri tilanne, koska yhteiset rahat on ollut alusta asti. Jo silloin 15-vuotiaana se maksoi kummalla oli rahaa..

Olemme vuorotellen opiskelleet ja eläneet niillä yhteisillä rahoilla. Olen myös ollut kaksi kertaa hoitovapaalla, mies kerran työttömänä ja edelleen ne rahat on yhteisiä. Aika tasoissa kyllä mennään, paitsi nykyisin kun teen lyhennettyä työpäivää, mies tienaa n. 500€/kk enemmän, mutta samalle tilille nekin rahat menevät.

 

Opintotukea saisin ilmeisesti sen 298e ja siihen päälle viikonlopputöiden ym. tienestit.
En usko että noilla tienesteillä saan mitenkään maksettua kokonaan osaani.

Miten te olette tienanneet opiskelun ohella, kassalla viikonloppuisin?

Rahaa käytän nytkin todella vähän vaatteisiin tai muuhun ylimääräiseen.

 

Kun mies opiskeli, niin silloin minä maksoin. Tai siis kun kaikki rahat menivät yhteiselle tilille, niin sieltä maksettiin eläminen.

 

[QUOTE="aloittaja";26575915]Opintotukea saisin ilmeisesti sen 298e ja siihen päälle viikonlopputöiden ym. tienestit.
En usko että noilla tienesteillä saan mitenkään maksettua kokonaan osaani.

Miten te olette tienanneet opiskelun ohella, kassalla viikonloppuisin?

Rahaa käytän nytkin todella vähän vaatteisiin tai muuhun ylimääräiseen.[/QUOTE]

Myös asumistukea saa, siihen ei vaikuta toisen tulot

Itse olin jo ammattikouluaikaan lomilla ja viikonloppuisin, myös jokus iltaisin töissä kaupassa ja nyt ollut tämän pari vuotta. Mutta kun syksyllä alotan ammattikorkeassa niin en aio enää jatkaa noita kaupan töitä muuten kuin lomilla ehkä. Laskin sillä kelan laskurilla opintotuen ja asumistuen ja kyllä pystyn hyvin maksamaan vuokrasta puolet ja muistakin menoista osuuteni..

 

Meillä on ollut aina yhteiset rahat, ja tavallaan mies on tukenut minua koko ajan rahallisesti, eillä hänellä on paljon isommat tulot.
Vähän särähti korvaan tuo "olen päättänyt hakea opiskelemaan". Mielestäni tuollaiset isot päätökset pitää tehdä yhdessä. Ei toinen voi vaan ilmoittaa tuollaista asiaa, ja olettaa että toinen maksaa.

 

Minusta olisi nuorilla ihmisillä ideaalisinta, jos molemmat tuovat yhteiseen pesään sen minkä tuovat, eikä kumpikaan tuhlaa kohtuuttomasti omiin menoihinsa. Vaikka ne tulevat tulot olisivat erisuuruisia, niin sillä yhteissummalla on kuitenkin pärjättävä. Ja siis asuminen, ruoka, lapset etusijalla... ellei rahaa jää uusiin vaatteisiin, kampaajalle, kosmetiikkaan, huvituksiin tai harrastuksiin niin sitten ei jää. Kyllä se yhteinen talous opiskelujakin kestää, mutta ei tuhlaavaisuutta.

 

Meillä on ollut aina selvää, että se maksaa kenellä on rahaa. Ei todellakaan olla jaettu säntillisesti vuokraa puoliksi tai laskuja sulle ja mulle -pinoihin. Ollaan vaihtelevasti kumpikin opiskeltu tai oltu töissä eikä oo tarttenut vääntää kättä raha-asioissa vaikka kummallakin on selkeästi omat rahat (ollaan kyllä naimisissa, mutta näin oli jo ennen naimisiin menoa).
Musta olis aika tympeetä edes olettaa, että toinen osapuoli maksaisi siitä 300 e:stä jokna saa ensin puolet vuokrasta ja sen jälkeen omalla nimellään tulevat laskut ja hyvässä lykyssä joutuisi vielä lainaamaan paremmin tienaavalta osan kuluihinsa. Yhteinen koti, yhetinen talous (vaikkakin on ne omat rahat ja oikeus käyttää ne mihin haluaa).

 

Eiköhän olisi parasta jutella sen oman miehen kanssa. Oletko yleensä kertonut aikeistasi lähteä opiskelemaan ? Tuleeko tilanne yllätyksenä miehelle ?
Luulisi ainakin että kun puhutaan yhdessä suunnitelmista niin silloin puhutaan myös raha-asiat läpi jos omiin tuloihin tulee muutoksia.

 

[QUOTE="aloittaja";26575915]
Miten te olette tienanneet opiskelun ohella, kassalla viikonloppuisin?
[/QUOTE]
Tein alaa liippaavia hommia arkisin ja näin moni muukin. Opiskelu ei vaatinut 8-16 läsnäoloa.

Meillä oletuksena olisi että kumpikin yhä hoitaa omat velvollisuudet. Ei ole mitään omaa päätöstä, että toinen saa viulut. Toki varmasti tukisin osittain miehen kouluttautumista, jos hän olisi esim pakkoraossa töiden suhteen. Lainansa saisi maksaa ihan itse, mutta esim ruokalaskuissa.

 

Aloin opiskelemaan ja siitä rohkaistuneena kiristettiin vielä hieman lisää vyötä ja mieskin ryhtyi opiskelijaksi (tosin se kaapattiin hyvin nopsaan takas töihin...). Oman osani laskuista hoidan edelleen ja otin kontolleni vielä keittiörempankin, vkloppuisin käyn töissä

Kyllä tässä toki haaveillaan ajasta kun pääsen tekemään oman alani töitä ja voidaan laittaa reilummin säästöön ja elää leveämmin.

 

Meillä on meille sopiva, helppo malli: kaikki rahat ovat yhteisiä, yhteiselle tillille menevät tulot. Ei ole koskaan ollut vääntöä sun/mun rahoista, tililtä menot maksetaan, sama miten ne ovat sinne tulleet. Minä olen ollut opiskelija aiemmin avioliittomme aikana, nyt on mies. Helppoa!

 

En nyt halua koko elämäntarinaani tänne vuodattaa, mutta nyt on viimein tullut aika kun olen tajunnut että mun on pakko omassa elämässäni ajatella myös itseäni, tehdä asioita joita MINÄ haluan ja jotka on MINULLE tärkeitä, olen elänyt aivan liikaa toisen ehdoilla ja toisen toiveiden mukaan.

Asia ei tule miehelleni yllätyksenä, tietää toiveeni, tarkemmin kerron kun saan käytännön asiat kohdilleen.

Asumistukea en saa koska asumme miehen omistamassa asunnossa, josta maksan "vuokraa" miehelle.
Olen myös miettinyt oman asunnon vuokraamista, siihen saisin edes sen asumistuen. Minkälainen summa tuo asumistuki on nykyään,montako prosenttia vuokrasta?

 

Juu.

Avopuoliso tuki aikoinaan, ja aviopuoliso myös.

Ja minä oon valmis ottamaan päävastuun perheen elatuksesta, jos mies lähtee opiskelemaan. Olen niin joskus tehnytkin, tosin meillä ei ollut silloin vielä lapsia.

 

[QUOTE="aloittaja";26576035]En nyt halua koko elämäntarinaani tänne vuodattaa, mutta nyt on viimein tullut aika kun olen tajunnut että mun on pakko omassa elämässäni ajatella myös itseäni, tehdä asioita joita MINÄ haluan ja jotka on MINULLE tärkeitä, olen elänyt aivan liikaa toisen ehdoilla ja toisen toiveiden mukaan.

Asia ei tule miehelleni yllätyksenä, tietää toiveeni, tarkemmin kerron kun saan käytännön asiat kohdilleen.

Asumistukea en saa koska asumme miehen omistamassa asunnossa, josta maksan "vuokraa" miehelle.
Olen myös miettinyt oman asunnon vuokraamista, siihen saisin edes sen asumistuen. Minkälainen summa tuo asumistuki on nykyään,montako prosenttia vuokrasta?[/QUOTE]

riippuu asunnon koosta... mä asuin 2 lapsen kanssa kaksiossa ja sain asumistukea 80% vuokrasta mikä on käsittääkseni se maximi.

 

[QUOTE="aloittaja";26576035]En nyt halua koko elämäntarinaani tänne vuodattaa, mutta nyt on viimein tullut aika kun olen tajunnut että mun on pakko omassa elämässäni ajatella myös itseäni, tehdä asioita joita MINÄ haluan ja jotka on MINULLE tärkeitä, olen elänyt aivan liikaa toisen ehdoilla ja toisen toiveiden mukaan.

Asia ei tule miehelleni yllätyksenä, tietää toiveeni, tarkemmin kerron kun saan käytännön asiat kohdilleen.

Asumistukea en saa koska asumme miehen omistamassa asunnossa, josta maksan "vuokraa" miehelle.
Olen myös miettinyt oman asunnon vuokraamista, siihen saisin edes sen asumistuen. Minkälainen summa tuo asumistuki on nykyään,montako prosenttia vuokrasta?[/QUOTE]

Tota maksat vuokraa miehellesi .
Kuulostaa pahalta.

 

Minä elätin usemman vuoden perhettämme miehen opiskellessa.
En nähnyt asiassa ongelmaa, vaikka välillä toki otti aivoon ettei rahaa ollut enempää.

Miehellä ei varmasti olisi vastaan sanomista, jos nyt haluaisin itse palata koulun penkille ja se olisi taloudellisesti toteutettavissa. Tulevat opiskelut kuitenkin hoitunevat onneksi työn ohessa, kun vaan täydennän olemassa olevaa tutkintoa.

 

Meillä on ollut aina selvää, että se maksaa kenellä on rahaa. Ei todellakaan olla jaettu säntillisesti vuokraa puoliksi tai laskuja sulle ja mulle -pinoihin. Ollaan vaihtelevasti kumpikin opiskeltu tai oltu töissä eikä oo tarttenut vääntää kättä raha-asioissa vaikka kummallakin on selkeästi omat rahat (ollaan kyllä naimisissa, mutta näin oli jo ennen naimisiin menoa).
Musta olis aika tympeetä edes olettaa, että toinen osapuoli maksaisi siitä 300 e:stä jokna saa ensin puolet vuokrasta ja sen jälkeen omalla nimellään tulevat laskut ja hyvässä lykyssä joutuisi vielä lainaamaan paremmin tienaavalta osan kuluihinsa. Yhteinen koti, yhetinen talous (vaikkakin on ne omat rahat ja oikeus käyttää ne mihin haluaa).

Näin myös meillä. Mieheni on myös ostanut kahdelle vain minun lapselleni vaatteitta sun muuta mitä ovat tarvinneet. Mä en suoraan sanottuna ymmärrä sellaista suhdetta, missä huonommin tienaava elää köyhyysrajalla kituuttaen, vaikka toinen tienaa niin paljon että molemmat vois elää herroiks...

 

[QUOTE="aloittaja";26576035]Asumistukea en saa koska asumme miehen omistamassa asunnossa, josta maksan "vuokraa" miehelle.[/QUOTE]

Jotenkin en jaksa uskoa, että mies joka perii avopuolisoltaan vuokraa, kustantaisi opiskelujasikaan...voin toki olla väärässäkin.