Tukiko puolisosi sinua rahallisesti opiskelujen aikana?

[QUOTE="joo";26576079]Tota maksat vuokraa miehellesi .
Kuulostaa pahalta.[/QUOTE]

Miksi niin? Jos pariskunnalla on erilliset taloudet ja mies on investoinut asuntoon (ap ei), niin on minusta hyvin kohtuullista korvata miehelle osin asumistaan. Emme tiedä lainkaan, mistä summista tässä on kysymystä.

Maksan minäkin miehelle auton käytöstä korvausta. En ole pistänyt autoon senttiäkään muuten enkä ole ostanut autoa. Korvaus on suhteessa käyttömääriin - pääsen siis halvalla.

Nämä asiat on sovittavia asioita. Jollain voi olla rahat yhdessä sopassa ja elää onnellisena. Joku toinen elää onnellisena vaikka rahat onkin erilliset ja näin sovittu yhteisesti. Minä olen sitoutunut siihen, että mun on oma elämäni rahoitettava. Ja se on myös minun oma päätös.

 

Siis sinä lyhennät avopuolisosi asuntolainaa? Kiva juttu miehelle!

 

Miksi niin? Jos pariskunnalla on erilliset taloudet ja mies on investoinut asuntoon (ap ei), niin on minusta hyvin kohtuullista korvata miehelle osin asumistaan. Emme tiedä lainkaan, mistä summista tässä on kysymystä.

Maksan minäkin miehelle auton käytöstä korvausta. En ole pistänyt autoon senttiäkään muuten enkä ole ostanut autoa. Korvaus on suhteessa käyttömääriin - pääsen siis halvalla.

Se, että kaikki velat ja varat on erillään onnistuu varmaan paremmin silloin, jos on isommat tulot. Meillä molemmat saavat käteensä noin 1500 euroa kuussa. Jotenkin on vaan niin paljon helpompaa pistää ne vähät varat yhdelle tilille ja maksaa sieltä kaikki. Jos pitäisi miettiä, että minä maksan tuosta puolet ja sinä maksat tuon kokonaan ja tämän minä, niin se lisäisi stressiä entisestään... meillä ei edes ole pahemmin vara mihinkään ns. henkilökohtaisiin menoihin, joten eipä tule vääntöä siitäkään, että ostaako toinen harrastustarviketta vai ei, kun ei ole millä ostaa.

 

[QUOTE="vieras";26576170]Se, että kaikki velat ja varat on erillään onnistuu varmaan paremmin silloin, jos on isommat tulot. Meillä molemmat saavat käteensä noin 1500 euroa kuussa. Jotenkin on vaan niin paljon helpompaa pistää ne vähät varat yhdelle tilille ja maksaa sieltä kaikki. Jos pitäisi miettiä, että minä maksan tuosta puolet ja sinä maksat tuon kokonaan ja tämän minä, niin se lisäisi stressiä entisestään... meillä ei edes ole pahemmin vara mihinkään ns. henkilökohtaisiin menoihin, joten eipä tule vääntöä siitäkään, että ostaako toinen harrastustarviketta vai ei, kun ei ole millä ostaa.[/QUOTE]
Kyllä se on ollut mahdollista ihan opiskelijabudjetilla. En ole koskaan yhdistänyt rahojani kenenkään kanssa.

 

Heh, odotinkin kommentia tuosta "vuokrasta", joka siis on pieni summa ja meillä kuitenkin joudutaan maksamaan yhtiövastiketta jolloin olisi mielestäni kohtuutonta jos en mitään maksaisi.

Ollaan vain melko eri linjoilla raha-asioissa, siksi mietityttääkin miten tässä käy.
Minulle raha on vain vaihtoväline joka mahdollistaa elämisen ja miehelle sillä on paljon suurempi arvo.

Minkälaisia kuukausituloja teillä on ollut opiskellessa?
Jos lasketaan tuet ja osa-aikatyöt yhteen? Oletuksena että olet kuitenkin pystynyt töiden ohessa hoitamaan opiskelun kunnolla.

 

Onko kaikilla niillä, joilla on omat rahat, kovinkin samanlaiset tulot? Jos tuloerot on isot, niin tuntuu hassulta, että koko elämä pitäisi suunnitella sen köyhemmän osapuolen mukaan. Itse olen keskituloinen ja mies varakkaampi. Jos meillä ei olisi yhteistaloutta, niin meillä ei oikeastaan olisi varaa nykyiseen kotiimme, tai sitten ainakin esim. kaikki matkat jäisi tekemättä.
Olisi sekin mielestänä vähän hassua, että mies joutuisi köyhäilemään sen takia, että minulla ei ole varaa lomamatkoihin ja ravintoloihin. Eipäi hän onneksi ilman perhettäänkään halua matkustaa.

 

Kyllä se on ollut mahdollista ihan opiskelijabudjetilla. En ole koskaan yhdistänyt rahojani kenenkään kanssa.

Siirrättekö te rahaa toistenne tileille, jos on jotain yhteisiä maksuja? Vaikka Tv-lupa tai muu sellainen? Tai lasten hoitomaksut? Maksatteko esim. hoitomaksun puoliksi, vai maksaako se, joka tienaa enemmän, isomman osan? Onko teillä erilliset asuntolainat?Jos sinä käyttäisit autoa yhtä paljon kuin miehesi, niin olisitteko ottaneet siihen lainan puoliksi vai miten olisitte hoitaneet? Maksatteko lapsen kuluja puoliksi omantunnon mukaan vai onko teillä joku systemaattisempi tapa?

Joskus olen miettinyt, että olisiko ne erilliset tilit ok. Mutta sitten, en jaksaisi ajatella yhtään enempää rahaa ja sitä, että kummalla on tässä kuussa vara maksaa vesilasku ja kumpi ostaa lapsille vaatetta. Ja entäs jos omat rahat loppuvatkin kesken kuukauden.

 

Mun mies ei tukenut mua oikeestaan lainkaan. Periaate oli että "omat rahat". Onneksi lapsia tuli vasta kun olin valmis ja työssä. On meinaan vieläkin vähä sama periaate, vaikka mies tienaa enempi. Hiukan oon kyllä katkera, mutta mies sanoo, että hän on säästäväisempi ja on parempi että hänellä on tiukan paikan tullen ylimääräistä.

Lisäksi mies sanoo, että kun asumme hänen kämpässä ja kun autot on hänen nimissä, niin se on sitä tukee. Joo-o, no bensat oon autoon maksanut ite, mut mies hoitaa ite kunnostukset tai vie huoltoon. Joskus laittaa tankin täyteeen kun olin tiukoilla.

Onneksi sain opiskeluaikana vähän tukee sentäs vanhemmiltani, koska se opintotuki oli kyllä niin mitätön.

 

[QUOTE="Aloittaja";26576247]Heh, odotinkin kommentia tuosta "vuokrasta", joka siis on pieni summa ja meillä kuitenkin joudutaan maksamaan yhtiövastiketta jolloin olisi mielestäni kohtuutonta jos en mitään maksaisi.

Ollaan vain melko eri linjoilla raha-asioissa, siksi mietityttääkin miten tässä käy.
Minulle raha on vain vaihtoväline joka mahdollistaa elämisen ja miehelle sillä on paljon suurempi arvo.

Minkälaisia kuukausituloja teillä on ollut opiskellessa?
Jos lasketaan tuet ja osa-aikatyöt yhteen? Oletuksena että olet kuitenkin pystynyt töiden ohessa hoitamaan opiskelun kunnolla.[/QUOTE]

Mulle on jotenkin outoa että samassa taloudessa asuvilla on omat rahat.
Mies maksaa meillä vuokran ja asuntolainan. Mä maksan ruuat , päivähoitomaksut , lasten vaatteet jne. Vakuutukset ja muut maksut sumplitaan tilanteen mukaan.
Jos mun palkka ei jossain kuussa riitä mies avittaa.

 

Mun mies ei tukenut mua oikeestaan lainkaan. Periaate oli että "omat rahat". Onneksi lapsia tuli vasta kun olin valmis ja työssä. On meinaan vieläkin vähä sama periaate, vaikka mies tienaa enempi. Hiukan oon kyllä katkera, mutta mies sanoo, että hän on säästäväisempi ja on parempi että hänellä on tiukan paikan tullen ylimääräistä.

Lisäksi mies sanoo, että kun asumme hänen kämpässä ja kun autot on hänen nimissä, niin se on sitä tukee. Joo-o, no bensat oon autoon maksanut ite, mut mies hoitaa ite kunnostukset tai vie huoltoon. Joskus laittaa tankin täyteeen kun olin tiukoilla.

Onneksi sain opiskeluaikana vähän tukee sentäs vanhemmiltani, koska se opintotuki oli kyllä niin mitätön.

Tätä mä juuri pelkään.

Kun kaikki isommat on toisen omistuksessa se toinen osapuoli huomaamattaan usein maksaa kaikkea pienempää omasta taskustaan ja eron tullessa ei mitään jää käteen.

En kehtaisi mennä äidiltäni pyytämään minkäänlaista rahallista tukea, äitini hylkisi miestäni loppuelämäni jos tietäisi ettei mies auttaisi minua tuossa tilanteessa.

 

[QUOTE="mä";26576274]Mulle on jotenkin outoa että samassa taloudessa asuvilla on omat rahat.
Mies maksaa meillä vuokran ja asuntolainan. Mä maksan ruuat , päivähoitomaksut , lasten vaatteet jne. Vakuutukset ja muut maksut sumplitaan tilanteen mukaan.
Jos mun palkka ei jossain kuussa riitä mies avittaa.[/QUOTE]

Ei välttämättä ole omastakaan mielestä se paras vaihtehto, mutta miehellä kun on oikeus päättää omista rahoistaan ja mä en viitsi väkisin sen säästöpossua tyhjätä.

Kyllä siitäkin vääntöä syntyy jos toisen väkisin painostaa yhteisiin rahoihin.

 

[QUOTE="aloittaja";26576290]Tätä mä juuri pelkään.

Kun kaikki isommat on toisen omistuksessa se toinen osapuoli huomaamattaan usein maksaa kaikkea pienempää omasta taskustaan ja eron tullessa ei mitään jää käteen.

En kehtaisi mennä äidiltäni pyytämään minkäänlaista rahallista tukea, äitini hylkisi miestäni loppuelämäni jos tietäisi ettei mies auttaisi minua tuossa tilanteessa.[/QUOTE]

No onneksi me ollaan naimisissa, että tota juttua ei sentäs tartte pelätä. Ja emmä vanhemmilta mitään tukea pyytänytkään, kyl ne antoi sitä ihan muuten. Mut yleensä jotain pari sataa kuussa. Joskus harvoin tiukassa paikassa pyysin vähän enempi ja aina sain.

 

Ei minua haittais mieheni ja tietysti koko perheen elättäjänä toimiminen yksin hänen opintojensa ajan. Samat sävelet tietysti myös vakavan sairastumisen tai työttömyyden tms. kohdalla.

 

[QUOTE="vieras";26576262]Siirrättekö te rahaa toistenne tileille, jos on jotain yhteisiä maksuja? Vaikka Tv-lupa tai muu sellainen? Tai lasten hoitomaksut? Maksatteko esim. hoitomaksun puoliksi, vai maksaako se, joka tienaa enemmän, isomman osan? Onko teillä erilliset asuntolainat?Jos sinä käyttäisit autoa yhtä paljon kuin miehesi, niin olisitteko ottaneet siihen lainan puoliksi vai miten olisitte hoitaneet? Maksatteko lapsen kuluja puoliksi omantunnon mukaan vai onko teillä joku systemaattisempi tapa?
[/QUOTE]

Meillä käytetty paria eri tyyliäkin, exceliä ja nyt omia laskunmaksutilejä. Perusperiaate on, että laskut on jaettu tasan. Ennen meillä oli excel, missä seurasimme kulutusta (ihan fiksua myös yhteisten tilien omistajille), ja sieltä näimme kenen oli syytä maksaa ylimääräisiä menoja seuraavaksi. Silloin näin kivasti, miten paljon vaikkapa lastenvaatteisiin meni rahaa

Nyt meillä on kummallakin omat maksutilit, mihin siirretään yhdessä sovitut kuukausisummat ja sieltä sitten hoidetaan yhteisiä menoja kumpikin itsenäisesti tahollaan. Lainat toki ovat erilliset ja kumpikin hoitaa ne omalla tavallaan. Laina ei ole yhteinen meno... Lapsen menot menevät puoliksi.

Jos rahat loppuu kesken kuukauden, suosittelen lämpimästi exceliä muutenkin. Teillä ei ole talous kunnossa ja liian isot menot. Riippumatta siitä kuka maksaa ja ovatko taloudet erilliset.

 

[QUOTE="aloittaja";26575915]Opintotukea saisin ilmeisesti sen 298e ja siihen päälle viikonlopputöiden ym. tienestit.
En usko että noilla tienesteillä saan mitenkään maksettua kokonaan osaani.

Miten te olette tienanneet opiskelun ohella, kassalla viikonloppuisin?

Rahaa käytän nytkin todella vähän vaatteisiin tai muuhun ylimääräiseen.[/QUOTE]


Mie olen ihan eri alan töissä mitä opiskelen, mut oon VR:lla osa-aikasena. Oon myös tehny oman alan keikkaa.

 

[QUOTE="aloittaja";26576290]
Kun kaikki isommat on toisen omistuksessa se toinen osapuoli huomaamattaan usein maksaa kaikkea pienempää omasta taskustaan ja eron tullessa ei mitään jää käteen.
[/QUOTE]
No se on omaa tyhmyttä, jos pistää omaisuutensa kahviin ja toinen osakkeisiin. Silloin kannattaa ihan miettiä, mihin rahansa pistää. Jos toinen on ottanut riskin ja hankkinut asunnon, niin toisen kannattaa miettiä, miten omat rahat voi sijoittaa (vuokra-asunto, osakkeita, rahastoja, tms).

Mitä tulee köyhäilyyn toisen takia, niin sehän on varakkaaman oma päätös. Mikään ei estä varakkaampaa tarjoamasta toiselle lomamatkaa, maksamasta ruokalaskuja, jos haluaa jotain muuta. Vaikka ne rahat ovat erilliset. Jos mies ei halua uusia lakanoita ja minä haluan, niin minä ostan ne ja mies pääsee nukkumaan niiden väliin. Jos minä kuljen bussilla töihin ja mies haluaa auton, niin mies hankkikoon sen. Ja minä käytän sitä sitten miehen ehtojen mukaan. Jos haluan käyttää enemmän autoa, niin silloin todennäköisemmin ostaisin itselleni oman auton (ei kaksi työssäkäyvää oikein voi puoliksi jakaa autoa).

 

[QUOTE="Aloittaja";26576247]Heh, odotinkin kommentia tuosta "vuokrasta", joka siis on pieni summa ja meillä kuitenkin joudutaan maksamaan yhtiövastiketta jolloin olisi mielestäni kohtuutonta jos en mitään maksaisi.

Ollaan vain melko eri linjoilla raha-asioissa, siksi mietityttääkin miten tässä käy.
Minulle raha on vain vaihtoväline joka mahdollistaa elämisen ja miehelle sillä on paljon suurempi arvo.

Minkälaisia kuukausituloja teillä on ollut opiskellessa?
Jos lasketaan tuet ja osa-aikatyöt yhteen? Oletuksena että olet kuitenkin pystynyt töiden ohessa hoitamaan opiskelun kunnolla.[/QUOTE]

Mie olen saanut opintotuen ja asumislisän (469.70e käteen) + 300-600e palkkaa. Tein pari vuoroa viikossa. Nyt tosin olen joutunut perumaan tuet, koska tienaan sen verran reilummin. 2-3vuoroa viikossa ja noin 1000-1200e käteen. Sillä pärjää aivan hyvin, etelä-suomessakin.

 

Meinaan lähteä opiskelemaan. Viisi viimeistä vuotta olen hoitanut lapsia kotona. Eli mies on maksanut vuokran, auton, ruuat, mökkilainan tähänkin asti. Minä hoidan lastenvaatteet. Ja mies tulee maksamaan seuraavat viisi vuotta kun opiskelen. En edes harkitse töitä siihen oheen. Mies on yrittäjä eli paljon myös viikonloppuisin töissä. Kukas noita lapsia hoitaisi jos minäkin olisin töissä viikonloppuna? Ja mies on ihan tyytyväinen tilanteeseen. Tietää et sitten kun olen valmistunut meillä on enemmän rahaa käytettävissä ja voidaan maksaa vaikka mökkilainaa enempi pois. Näin meillä!

 

Meillä käytetty paria eri tyyliäkin, exceliä ja nyt omia laskunmaksutilejä. Perusperiaate on, että laskut on jaettu tasan. Ennen meillä oli excel, missä seurasimme kulutusta (ihan fiksua myös yhteisten tilien omistajille), ja sieltä näimme kenen oli syytä maksaa ylimääräisiä menoja seuraavaksi. Silloin näin kivasti, miten paljon vaikkapa lastenvaatteisiin meni rahaa

Nyt meillä on kummallakin omat maksutilit, mihin siirretään yhdessä sovitut kuukausisummat ja sieltä sitten hoidetaan yhteisiä menoja kumpikin itsenäisesti tahollaan. Lainat toki ovat erilliset ja kumpikin hoitaa ne omalla tavallaan. Laina ei ole yhteinen meno... Lapsen menot menevät puoliksi.

Jos rahat loppuu kesken kuukauden, suosittelen lämpimästi exceliä muutenkin. Teillä ei ole talous kunnossa ja liian isot menot. Riippumatta siitä kuka maksaa ja ovatko taloudet erilliset.

Hm, en jaksaisi varmaan kuukautta tai kahta pidempään excel-taulukoida kaikkea.

Rahat on meillä loppuu kesken melkein aina. Tai siis meillä on säästötili, jonne laitetaan rahaa joka kuukausi ja jäljelle jäävillä sitten maksetaan menot. Käyttötilillä on aina ennen palkkapäivää rahaa pari euroa ja ruokatilillä samoin. Tiukille siis menee ja jos ennen palkkapäivää on pakko ostaa jotakin (lääkkeitä tms), niin pitää sitten kaivaa jemmasta rahat niihin. Mutta en ole niin ajatellut, että se olisi kovin paha juttu. Aika harvoin noita tulee.

Minä en ole saanut kotoani oikein tervettä taloudenpitomallia, mutta sitä tässä opetellaan... nyt ehkä jopa jotenkin ehkä tämä alkaa sujua, kun molemmat on töissä.

 

Mie olen saanut opintotuen ja asumislisän (469.70e käteen) + 300-600e palkkaa. Tein pari vuoroa viikossa. Nyt tosin olen joutunut perumaan tuet, koska tienaan sen verran reilummin. 2-3vuoroa viikossa ja noin 1000-1200e käteen. Sillä pärjää aivan hyvin, etelä-suomessakin.

kiitos, kun viitsit laittaa hiukan summiakin niin saa paremman käsityksen.
Kyllä tuommoinen 1000e jo tuntuu hyvältä opiskelijabudjetiksi.

Onko tuo rankkaa opiskella ja tehdä 2-3 vuoroa viikossa?
Onko sulla opiskeluissa paljon läsnäolopakkoa? Koululla 5pv/viikko vai vähemmän?

 

[QUOTE="aloittaja";26576598]kiitos, kun viitsit laittaa hiukan summiakin niin saa paremman käsityksen.
Kyllä tuommoinen 1000e jo tuntuu hyvältä opiskelijabudjetiksi.

Onko tuo rankkaa opiskella ja tehdä 2-3 vuoroa viikossa?
Onko sulla opiskeluissa paljon läsnäolopakkoa? Koululla 5pv/viikko vai vähemmän?[/QUOTE]

Opiskelen AMK:ssa, vaihtelevasti noin 2-5 päivää läsnäoloa viikossa. Paljon tehtäviä (etenkin ryhmä sellaisia) joten niiden kanssa pystyy paljon sumplimaan. Miulla on ihan muutaman tunnin päivistä aina 12h päiviin. Alku opiskeluaika oli raskasta kun työelämässä olon jälkeen piti opetella opiskelu jne juttuja sekä käydä töissä. Nyt läsnäoloja on vähemmän ja vuoden lopussa pitäis poistua lähes kokonaan. Voin sanoa että raskasta on ollut, tehdä koulujuttuja, lukea tentteihin, hoitaa koiraa ja parisuhdetta ja sivussa sosiaalisia suhteita, kotia jne.. Että helpolla tässä ei ole päässyt. Mutta toisaalta stressaisin varmaan enemmän jos vapaa-aikaa ois enemmän, mutta ei rahaa tehdä eikä harrastaa mitään...

Muoks: lisätään vielä että miulla on hyvä ja joustava työnantaja. Itse pystyy vuoroihin vaikuttamaan ja usein teenkin pari 10-12h tunnin työvuoroa.

 

No eipä voi tukea, kun ei puolisoa olekaan. Itsenäisesti tässä on opiskeluista selvittävä.

 

En tiedä sun tilannetta mutta itse alan opiskelemaan nyt ensin ansiosidonnaisella sen 500pv ja sitten lopun opiskelusta työmarkkinatuella.
Te-toimisto on minun kohdallani katsonut kouluttautumisen parantavan työn saantia joten ne puoltaa omaehtoista koulutusta.
Perheellisenä en osaa kuvitellakkaan miten opiskelu olisi onnistunut pelkällä opintotuella, vaikka mies olisi ilomielin kaiken kustantanut mutta en halunnut itse ryhtyä siihen.

 

maksaa kaiken. alotan nyt syksyllä opiskelun.. tosin on maksanut koko 3-vuotisen kotonaolon ajankin. (lapsen kanssa olen ollut siis kotona )

 

Meillä mies maksoi vuokran ja suuremman osan ruokatilikuluista miun neljän opiskeluvuoden aikana. Nyt mie maksan sitten enemmän. Näin sovittiin jo aiemmin ja hyvä on. Kunhan teette yhteisen päätöksen asiasta niin ei kai siinä ongelmaa pitäisi olla, ois miun mielipide