Toukovauvat 2010

[Hilma77]

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm
HMM83 LA 5.5.2010, esikoinen, rv 41+5, 16.5.2010 poika 3708g/49cm
Tiie LA 25.5.2010, esikoinen, rv 39+1, 19.5.2010 tyttö 3564g/51cm
Lovisa83 LA 16.5, esikoinen, rv 40-4, 20.5.2010 tyttö 3818/50cm
Sintti LA 20.5., toinen, rv 41+1, 28.5.2010 tyttö 3420g/49cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, poika
Joonaella81, LA 28.5.2010, kolmas
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides010 kolmas

 

[Hilma77]

Tuo oli viimeinen lista, jonka löysin. Päivitelkää toki!

Meillä totutellaan eloon kaksistaan, kun mies palasi töihin. Mielestäni pärjäämme hienosti Aluksi oli hieman vaikeuksia vauvan painon kanssa, mutta nyt on lähtenyt hienosti nousuun. Viikossa tullut lisää 210g eli maitoa riittää.

 

[jo-jo76]

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm
HMM83 LA 5.5.2010, esikoinen, rv 41+5, 16.5.2010 poika 3708g/49cm
Tiie LA 25.5.2010, esikoinen, rv 39+1, 19.5.2010 tyttö 3564g/51cm
Lovisa83 LA 16.5, esikoinen, rv 40-4, 20.5.2010 tyttö 3818/50cm
Sintti LA 20.5., toinen, rv 41+1, 28.5.2010 tyttö 3420g/49cm
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, rv 42+2, 8.6.2010 poika 4130g/50cm

Lasketut ajat:

Elina77 LA 5.5.2010, esikoinen
Sanse LA 21.5.2010, neljäs
Joonaella81, LA 28.5.2010, kolmas
Siivekäs83 LA 26.5.2010, viides010 kolmas

 

[Joonaella81]

Brush LA 20.5.2010, esikoiset, rv 34, 8.4.2010 poika 2480g /44,5cm ja tyttö 1935g / 42cm
Emma77 LA 18.5.2010 kakkonen, rv 36 + 5, 25.4.2010 poika 2700g / 47cm
Birdie 35v LA 25.5.2010, kolmas ja neljäs, rv 36 + 3, 30.4.2010, pojat 2505g / 46cm, 3000 g /48.5 cm
Kamomillla LA 1.5.2010, esikoinen, rv 41, 8.5.2010 poika 3390 g / 51 cm
Danzee83, 26v, LA 12.5.2010, esikoinen, rv.39+1, 6.5.2010, poika 2745g/ 47,5cm
-S-- 28v, LA 8.5.2010, esikoinen,rv40+6 14.05.2010, tyttö 3370g/ 50cm
K-S LA 13.5.2010, esikoinen, rv 40+5, 18.5.2010, poika 3494g/ 50cm
Hilma77 LA 28.5.2010, esikoinen, rv 38+3, 17.5.2010 poika 2980g/48cm
HMM83 LA 5.5.2010, esikoinen, rv 41+5, 16.5.2010 poika 3708g/49cm
Tiie LA 25.5.2010, esikoinen, rv 39+1, 19.5.2010 tyttö 3564g/51cm
Lovisa83 LA 16.5, esikoinen, rv 40-4, 20.5.2010 tyttö 3818/50cm
Sintti LA 20.5., toinen, rv 41+1, 28.5.2010 tyttö 3420g/49cm
Jo-jo76 LA 22.5.2010 esikoinen, rv 42+2, 8.6.2010 poika 4130g/50cm
Joonaella81 LA 28.5.2010 kolmas, rv 41+1, 5.6.2010 tyttö 3416g/49cm

Joonaella81 ja tytteli 10 päivää

 

[Danzee83]

Täällä edelleen kamppaillaan tämän äitiyden kanssa.. Ei suju luonnostaan tämän uuden roolin ottaminen.. Mies edelleen suurena tukena ja on tämä ahdistuneisuus hieman helpottanut.. Siihen suurena syynä lienee se, että mies katsoi tuossa viime perjantaina poikaa niin, että pääsin pitkästä aikaa tyttöjen-illan merkeissä rentoutumaan.. Shoppailua, syömistä, saunomista, meikkaamista, baaria, tanssaamista ja hyvää seuraa.. Juttelua kaikesta - siis muustakin kuin vauvasta.. Maailman menosta, ihmisistä jne.. Teki hyvää, meni myöhään ja ei tullut missään vaiheessa mitään tunnon tuskia.. Toinen rentouttava asia oli reissu kotiseudulleni miehen ja pojan kanssa muutamaksi päiväksi.. Mummo kun hoiti lasta ukin kanssa mielellään aamuisin jne.. Miehen äitihän tosiaan asuu lähellä, mutta ei siitä ole lasta katsomaan, kun on tosiaan alkoholismilla terveytensä pilannut ja muutenkaan ei luotto riitä.

Tyttöjen-illan aikana useampikin nainen (äitejä itsekin) kysyivät, että miten raaskin jättää lapsen koko illaksi jne.. Ihme hommaa.. On se kumma, jos ei lapsi olisi oman isänsä hoivissa ihan hyvissä käsissä. Ja kun on tosiaan pullolla, niin ei siinä ole mitään väliä kuka sitä pulloa antaa.. Tissivauvoilla toki eri asia..

Eräs tuttavani sai myös raivon pintaan tuossa jokin aika sitten.. Näin häntä kaupungilla ja kun hän kyseli miten vauvan kanssa on lähtenyt menemään jne, niin vastasin suoraan ettei tää oo herkkua ollut. Kiintyminen ei ole tapahtunut luonnostaan, kaikki tuntuu niin hankalalta ja samantekevältä ja kaipaan aikuis-kontakteja päivääni.. Toki asiat ovat nyt helpottuneet, eikä olo ole enää kovin usein aivan kamala. Ystäväni sanoi, että kiintymis-ongelmani ja muu paha olo johtuu synnytyksessä saamastani epiduraalista ja vauvan pulloruokkimisesta. Just just.. Synnytys on ollut tässä lisääntymis-projektissa ainoa asia, josta minulle on jäänyt ehdottomasti positiivinen fiilis ja siitä suuri kiitos kuuluu epiduraalille!! Sen ansiosta mulla säilyi kontrolli ja muutenkin se oli kuin taivaan lahja.. Ja tuo imetys.. Jos lapsi on tuntunut jo näin pullolla ruokittuna ahdistavan sitovalta ja minulle on tullut hyvä mieli siitä, kun esim. lapsen isä on syötön hoitanut samalla kun olen itse esim. suunnannut suihkuun tai nukkunut yöllä rauhassa, niin en ymmärrä miten asiaa olisi helpottanut se, etten olisi päässyt noina hetkinä irti vauvasta?

Miten te, jotka tähtäätte puolen vuoden täysimetykseen niin, ettei vauva "oppisi pullolle" vaan olisi tosiaankin koko ajan pelkällä rinnalla koette tämän? Että ette pääse esim. yön yli irti vauvasta? En tarkoita tällä sitä, että pitäisi baariin suunnata, mutta esimerkiksi yön yli rauhassa miehen kanssa kylpylässä, mökillä, hotellissa tmv. Tai että itse lähtisitte pitkän kaavan mukaan ystävän kanssa päiväksi kaupungille syömään, kauneushoitolaan, shoppailemaan, kampaajalle jne.. Eihän se onnistu, jos vauva on pelkällä tissillä.. Olen varmaan melko itsekäs (ja pian 27-vuoden iästä huolimatta lapsellinen?), kun en voisi kuvitellakaan eläväni tällaisessa ehdottomassa symbioosissa vauvan kanssa.. Olen pitkälti sitä mieltä, että äidin tyytyväisyys heijastuu vauvaankin ja minulle tuollaiset hengähdyshetket ovat korvaamattomia ja niistä aion pitää kiinni. Ja sama pätee töihin palaamisessakin.. Tiedän, että tulen haluamaan töihin takaisin jo ensi keväänä pian äitiysloman loputtua, mikäli vain mahdollista. Parempi lapsen on olla päivähoidossa kuin kotona äidin kanssa, jolle moinen kotiäitiys on töissäoloa epämieluisempaa..

Nyt suuntaan nukkumaan itsekin.. Jospa tuo poika vielä nukkuisi tunnin, niin ehtisin itsekin nukahtaa..

-Danzee83 + Itiö 1kk 10pv-

 

[Emma77]

En tiedä, imetys tuottaa oksitosiini- ja prolaktiinihormoneja, ja nuo kyllä vaikuttaa toki psyykkeeseenkin. Se on totta, että luomuäitiys-aate syyllistää naisia, eihän isät joudu vastaavaan valintatilanteeseen. Luonto nyt vaan ei oo tasa-arvoinen.

Ei mulla mitään sitä vastaan ole, että vauva jois rintamaitoa pullosta, en vaan oo saanu opittua manuaalisen rintapumppuni käyttöä ainakaan vielä. Ihan vauvan terveyssyistä täysimetän. Yöt ei ole ongelma, kun vauvan eväät on siinä hänen vieressään. Ois ihan kiva kyllä viettää vähän aikuisten aikaa hereillä miehen kanssa, pakkaan nimittäin nukahtamaan sinne nukutusimetykseen. Eronneena en voi itsevarmasti hehkuttaa että kyllä suhde tämän kestää, mutta toivo elää.

Syömään ja shoppailemaan voin lähteä ja olen lähtenytkin, vauvanhoitohuoneethan on keksitty. Ja ravintolassa otan vaan tissin esiin, kun täytyy. Kampaaja on ongelma joo, ois ihan paikallaan käydä huollossa. Ei se nyt mahdotontakaan ole. Kauneushoitoloissa en muutenkaan ramppaa, ehkä pitäis, mutta hieroja ois ihana. Vauvavanhempijoogaan aion, se nyt on itsestään huolehtimista.

Juttu vaan menee toistekin päin, että vauvan tyytyväisyys heijastuu äitiin. Eikä puoli vuotta ole ikuisuus. Sitä paitsi oman kropan palautumisessa imetys auttaa.

Tässä vastausta Danzeelle, hyvää jatkoa kaikille!

 

[Hilma77 ejk]

Itse tähtään ainakin vielä tässä vaiheessa kuuden kuukauden täysimetykseen. Tähän mennessä mennyt hyvin, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tulevaisuus tuo. Nykyisin saan nukkua ösin jo reilu kolme tuntia putkeen ennenkuin pitää herätä imettämään. Välillä olen ihan tööt, kun yöllä herää, mutta toisinaan menee helpommin. En osaa imettää makuultaan, joten joudun joka kerran nousemaan sohvalle istumaan. Vaikka tuo vauva on kovin sitova, niin toisaalta on aivan ihanan hellyyttävää, kuinka paljon hän tarvitsee minua ja läheisyyttä.

Minä olen jo ehtinyt käydä kampaajallakin; imetin juuri ennen lähtöä ja sitten kipikapin kampaajalle. Eli kyllä sitä imettäväkin äiti voi mennä kaupungille ilman lasta - tosin vain hetkeksi. Eniten itseäni risoo se, että ei ole miehen kanssa yhteistä aikaa. Uskon, että meidän suhteemme kestää tämän vauva ajan. Tai no, pakkohan sitä on uskoa, en muuten tähän olisi edes ryhtynyt. Eikä meidän elämä koskaan enää tule olemaan samaa kuin ennen vauvaa, mutta miksi tarvitsisikaan?

Hilma ja poika 1kk

 

[jo-jo76]

Itsekin olen suunnitellut puolen vuoden täysimetystä. Ostettiin eilen rintapumppu ja maidon lypsäminen tulee mahdollistamaan vapaat hetkeni ilman vauvaa. Meille on itsestäänselvyys että mies hoitaa vauvaa ja hörpyttää lypsettyä maitoa jos haluan lähteä ulos kampaajalle, baariin tms. Äiti sekä veljeni vaimo ovat luvanneet ottaa pienokaisen hoitoon kun haluamme viettää kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Joten en koe olevani sillä lailla sidottu pelkästään vauvaan, paitsi ehkä nyt tässä ihan alkuvaiheessa.

Nämä kaikki omat menot siis hamassa tulevaisuudessa. Alapääni vaatii aikamoista parantelua ennen kuin pääsen edes käväisemään ulkona. Neuvolan hoitaja oli juuri tänään kotikäynnillä ja kurkkasi samalla epparihaavan ja repeämän tilanteen kun olin siitä huolissani. Pari tikkiä oli kuulemma irronnut ja haava todella pahasti turvonnut, verta pakkautuneena sinne ihan kunnolla. Suositukseksi tuli täysi lepo makuuasennossa, kuulemma jos maltan nyt olla paikoillani niin voisin päästä nauttimaan juhannuksen vietosta. Hieman harmittaa sillä olen yleensä aika aktiivinen ja tekevä ihminen, paikallaan makoilu ei juuri houkuttele.

Neuvolan täti arveli että poika tulee kasvamaan hyvin pitkäksi kun on jo nyt isokokoinen ja minulla on hyvin pitkää sukua, kuulemma 190 cm pituiseksi voi hujahtaa ja se tarkoittaa sitä että imettäminenkin voi vaatia aikamoista hommaa. Vauva vaikutti kuulemma tyytyväiseltä ja ilahduttavan terhakalta. Ruoka on kyllä maistunutkin, tänään imetin suunnilleen koko ajan klo 10-14 ja senkin jälkeen poika valvoi tyytyväisenä ja energisenä ja suu napsasi siihen malliin että ruoka olisi maistunut vieläkin. Nyt onneksi nukkuu ja ennustan että unet tulevat kestämään vielä parin tunnin ajan. Hieman omaa aikaa siis...

Jo-jo76 ja Aaron 8 pv

 

[-S--]

Tulempa minäkin korkkaamaan uuden ketjun kun vauva nukkuu isänsä mahan päällä tyytyväisenä iltaunia.

käytiin tänään 1kk neuvolassa, pituutta neiti oli hujahtanut kuukaudessa 4senttiä ja paino oli nyt 3880, syntymäpaino oli3370.

Meidän muuten niin tyytyväinen neiti on itkenyt ilmeisesti mahakipujaan nyt pari päivää, tänään käytiin sit ostamassa cuplaton tippoja. Muistaakseni Danzee kertoi niiden auttaneen, miten pitkään teillä meni ennen kuin ne alkoi vaikuttaa?

Imetyksestä, täällä mennään osaimetyksellä. Lisäksi piukkunen saa Nan korviketta.
Mulla oli raskausaikana hieman kammo tuota imetystä ja sen sitovuutta kohtaan, mutta ajattekin kuitenkin koittaa.
Loppujen lopuksi tilanne on kuitenkin se että mun maito ei vaan riitä joten yleensä aamulla neiti syö pelkkää rintaa ja päivällä ensin rinnalta ja sitten vielä pullosta lisää. Illalla viihtyy useinkin yli tunnin rinnalla, mutta jää silti nälkäiseksi ja syö sitten vielä pullosta ennen nukkumaan menoa.
Yöllä koitin aluksi imettää mutta loppujen lopuksi huomasin että kumpikin meistä pääsee huomattavasti helpommalla kun otetaan yö eväs pullosta (neiti vetää hurjia rintaraivareita)

Yllätyin kuitenkin siitä kuinka imetys on kuitenkin omalla tavallaan ihanaa puuhaa, sitten kun raivarit on vedetty ja vauva syö rauhallisesti.

Tiedän kuitenkin sen että minusta ei olisi ollut tuohon puolen vuoden kokoimetykseen... Vaikka imetyshetket ovatkin ihanan läheisiä hetkiä, on se kuitenkin niin sitovaa touhua että kun mies tulee töistä kotiin annan enemmän kuin mielellään hänen hoitaa syöttämisen.

Ihan älytön tuo Danzeen tuttavan väite että epiduraali aiheuttaisi kiintymysongelmia vauvaan, Haloo mikä urpo... Minä en olisi selvinnyt koko hommasta ilman epiduraalia ja ei se tissi sitä kiintymystä tuo.

Joko teillä on ollut ristiäisiä/nimiäisiä?
Meidän tyyppi saa nimensä 4.7. Tänään kävin katselemassa juhlamekkoa itselleni, koska mikään omista mekoista ei mene rintojen kohdalta kiinni. Kaikki raskauskilot ja vähän ylikin on kyllä häipyneet jo muutama viikko sitten mutta eihän tämä kroppa ole "entisensä"

-S--+Piukkunen 1kk2pvä

 

[kamomillla]

Mukavaa, kun keskustelu taas käy!

Imetys tuntuu herättävän hurjasti keskustelua nykyään. Melkein kaikkien äitituttujenkin kanssa siitä tulee puhuttua.

Itse pyrin kuuden kuukauden täysimetykseen ja senkin jälkeen mielelläni imettäisin vaikka reilun vuoden ikään asti. Maitoa tulee ja imetys onnistuu sekä istuaalleen että makuulta. En todellakaan ole mikään imetysfanaatikko, mutta kun homma nyt näyttää sujuvan, niin ajattelin jatkaa mahdollisimman pitkään.

Me olemme opetelleet koko perheen voimin pullosta syömistä jo kuukauden verran. Aloitettiin, kun poika oli pariviikkoinen. Olen pumpannut maitoa pakkaseen ja isä syöttelee, jos minulla on jotain menoa. Toistaiseksi on onnistunut hyvin. Mieheni on iloinen kahdenkeskisestä ajasta pojan kanssa. Meillä on Aventin manuaalinen pumppu, joka on ollut hyvä käytössä.

Tylsää jo-jo tuon epparin kanssa. Itsekin olin ihan yllättynyt siitä, miten kauan toipuminen kesti. Nyt on synnytyksestä n. 6 viikkoa ja haavat alkavat olla kokonaan parantuneet. Uskaltauduttiin kokeilemaan miehen kanssa seksiäkin, joka tuntui onneksi ihanalta. (Melkein oli unohtanut, miltä homma tuntuu ilman suurta vatsaa!)

Meillä on ristiäiset lauantaina. Ihmettelen edellen, miten ehditään siivoukset ja ruuanlaitot, vaikka kummankin vanhemmat ovat lupautuneet auttamaan... No, onhan tässä muutama päivä vielä aikaa!

T. Kamomilla ja poika

 

[Sintti.]

Tervehdys pitkästä aikaa.

Kotiutumisen jälkeen en ole ehtinyt kirjoittelemaan, kun arjen pyörittämiseen menee kaikki aika, vaikka mieskin on kotona (tosin tekee osittain töitä kotoa, vaikka on olevinaan lomalla). Käytännössä aika paljon niin, että mies hoitaa esikoista ja minä vauvaa, mutta menee toki ristiinkin välillä. Nyt mies lähti Jukolan viestiin ja vie samalla esikoisen mummolaan, niin ehkä tässä ehtiikin jotain. Tosin nytkin pitäisi siivota (kuten aina, kaaos on koko ajan kauhea, kun entisestäänkin tavararunsaaseen huusholliin on taas tullut pyörimään sitteri, turvakaukalo yms.) ja eilinenkin lehti on lukematta tämänpäiväisestä puhumattakaan.

Täällä arki sujuu ihan ok. Paremmin kuin esikoisen kanssa, joka oli ihan onneton nukkumaan (yöllä 1,5 tuntia unta, 1,5h hereillä, päivisin max. puolen tunnin unia, tai liikkuvassa vaunussa pitempään, mutta ei paikallaan olevassa), mutta silti ongelmiakin pukkaa. Minäkin olen antibioottikuurilla. Ei tiedetä varmaksi, onko kohtutulehdus, kun kuumetta ei ollut ja CRP:kin vain hieman koholla, mutta oireiden (jatkuva runsas jälkivuoto ja alavatsakivut) perusteella sain kuurin. Nyt kuuri pian loppuu, ja toivotaan, että vauvan yöähinä samalla. Alkaa olla jo uuvuttavaa. (Jälkivuotoa kuurikaan ei kyllä juuri ole vähentänyt, mahakivut se kyllä vei, mutta toi suolisto-oireita tilalle... onko jollain muulla ollut vielä kolme viikkoa synnytyksen jälkeen runsasta kuukautismaista vuotoa ja hyytymiä?). Vauva syö öisin vain 3-4 kertaa eli noin kahden tunnin välein. Sehän olisi oikein loistava tilanne, mutta sitten ei saa nukahdettua syönnin jälkeen vaan puoliunessa kitisee ja vääntelehtii. Maha on selvästi kipeä. Viime yö oli erityisen tuskaa. Toivon todella, että helpottaa kuurin loppuessa. Voi tosin olla, että ei kauheasti helpotakaan, osa ongelmasta johtunee siitä, että maitoa tulee hirveällä paineella, joten vauva vetää sitä henkeen ja nielee samalla ilmaa. Esikoisella käytin samaan ongelmaan Cuplatonia, mutta se oli tosi hankalaa, kun yölläkin joka syötöllä piti laittaa valot päälle ja antaa lääkettä. Disflatyliä voisi tietysti kokeilla, se ei esikoiselle sopinut, mutta jos tälle sopisi, niin sitä riittää, kun antaa päiväsaikaan. Toki tarvittaessa Cuplatoniakin, jos muu ei auta.

Mäkin täysimetän, mutta esikoisesta oppineena (ei huolinut pulloa) aion ainakin kerran viikossa pumpata maitoa ja mies antaa pullosta (vaikka siis olisin kotonakin). Esikoinen joi pullosta ihan pienenä, mutta sitten ei pariin kuukauteen tarvinut kokeilla, ja sen jälkeen ei enää onnistunut. Inhoan vaan sitä pumppaamista yli kaiken, mutta minkäs teet. On meillä kyllä Nannia purkki varastossa, enkä suuresti ahdistu, jos sitä joutuu joskus käyttämään. Muutenkin olen ajatellut, alkaa maistattaa kiinteitä jo neljän kuukauden tienoilla. Se on sen verran hidas prosessi, että käytännössä tulee kuusi kuukautta täyteen ennen kuin niistä oikeasti ravintoa saa.

Mulla ei olisi ongelmaa raaskia jättää vauvaa isälleen (tosin en menisi juhlimaan vaan nukkumaan johonkin Sitten sen jälkeen voisi juhlia), mutta niin paljon en kyllä varmaan saisi pumpattua mitenkään (vaikka maitoa muuten tulee hyvin, mun pumppu on varmaan ihan susi), hyvä jos sen kampaajakeikan verran. Ja jumppaan tekee hirveästi mieli, sellainen hyppimätön tanssijuttu menisi jo hyvin, vaikka alapään kanssa onkin ongelmia. Mulla ei niinkään tikit enää häiritse, mutta sellainen paineen tunne ja kipu alapään lihaksistossa, kun on ollut pitkään jaloillaan. Ilmeisesti saattaa olla lievää laskeumaoiretta, sanoi läääkäri. Voi apua! KOvasti olen koittanut jumpata lantionpohjaa. Se tanssi tekisi sillekin hyvää, mutta keikka on kokonaisuudessaan kaksi tuntia. välillä vauva selviää hyvin sen verran, välillä syö tunnin välein.

Vauva on kyllä tosiaan ollut ruoka-aikaan kotona, painoa oli alle kolmeviikkoisena jo tasan 4,1kg, syntymäpaino siis 3420g.

Nyt kuuluu heräilevä... just kun otin ruuan uunista...

Tsemppiä kaikille, ja sori ylipitkä viesti... kun ei ole kerinnyt kirjoittaa, niin sitten syytää kaiken kerralla.

Sintti + tyttö 3 viikkoa

 

[Danzee83]

Koitanpa nopeasti kerjetä kirjoittelemaan tänne jotain, kun olisi muuan kotihommakin tuossa tekemistä odottamassa. Poika kun nukkuu - ainakin toistaiseksi..

Täällä ollaan oltu flunssassa.. Käytiin mun kotopuolessa tosiaan reissu ja sieltä jostain kai tuli räkätauti.. Kurkku ollut kipeä, räkää ja vetämätön olo. Pojalle tuli tauti kanssa, jotenka soitin päivystykseen ja kysyin että pitäisikö tulla käymään vai ei, kun en oikeasti tiennyt miten toimia. Sen tiesin, ettei tässä mitään suurta hätää ole ja olen aina ollut sitä mieltä, että tiettyyn pisteeseen asti sairastelu ja räkätaudit ovat vain hyväksi vastustuskyvylle jne.. Kunhan ei siis toistu liian usein ja vedä liian huonoon kuntoon. Kehoittivat käymään, koska kyseessä on kuitenkin vasta kuusi viikkoinen ja pienen puoleisena syntynyt vauva. Pojalla nokka tukossa, aivastuttanut, yskittänyt, rohissut, vuoron perään väsynyt ja kärttyinen ja ruokakin maistui huonosti.. Punnitsivat, että poika painaa tällä hetkellä n.3900g, eli alle neljä kiloa vielä.. Jotenka mitään lääkkeitä eivät oloa helpottamaan suositelleet, keittosuolatippoja nenään vain.. Toki kehoittivat tulemaan takaisin jos ei alkaisi muutamassa päivässä helpottaa tai itselle tulisi sellainen olo, että lapsi menee huonompaan kuntoon. Tässä on sitten parit päivät nenästä räkää imetty (NoseFrida taisi olla vehje, tosi kätevä.. Suosittelen!), höyryhengitelty, syötetty niin paljon kuin on poikaan uponnut ja otettu rennosti. Keskiviikkona tauti alkoi ja eilen oli jo melko lailla normaali päivä.. Ruoka maistuu taas ja muksu on enää vain hieman tukkoinen. Ei ole enää tuskaisen oloinen ja hereillään ollessa pirteä.. Kuumetta ei onneksi tähän tautiin liittynyt ja onneksi pian tulee tuo neljä kiloa täyteen niin on sitten vastaisuudessa tarjolla mahdollisesti lääkkeitäkin sairasteluun..

Aika hassu juttu tuonkin "räkä-imurin" kanssa sinänsä, että mies oli senkin ostanut jo kauan ennen syntymää.. On mulla vain fiksu ja osallistuva mies..

No nyt se sitten heräsi.. Palaan asiaan..

-Danzee83 + Itiö 1,5kk-

 

[K-S]

Moro! Minäkin sitten tänne jatkamaan... Meillä on aivan ihana poika! Nyt kun kuukausi on tullut täyteen niin hommat alkaa toimia hieman paremmin. Tosin vieläkään en tunnista nälkä/mahaitkuja yms. merkkejä toisistaan. Tarjoan tissiä fiilispohjalta. Ongelmaksi on ilmennyt mun toisen rinnan suihkuaminen, mistä kai ne ilmavaivat johtuu. Poika pieree paljon ja kakkaakin melkein joka vaippaan. Päivisin ollaan vielä kestoiltu... Meillä on kaikki Relat ja Cuplatonit käytössä ja ehkä jotain on tällä viikolla havaittavissa viime viikkoon. Se oli iltaisin/öisin aikamoista huutoa. Nyt on vain itkuja Poika ähisee ja itkeskelee ja herää uniltaankin yleensä, kun pierua ja kakkaa tulee. Se on aika tuskallista kuunnella varsinkin yöllä syötön päälle. Saattaa mennä vaipanvaihdon takia sen puolitoista tuntia että nukahtaa uudelleen. Heräilee öisin n. 2-3 tunnin välein syömään. Päivällä tuntuu nukkuvan paremmin ja pidempään, vaikka kestot jalassa harmittaa herätellä vaipanvaihtoon kesken unien. Siihen suihkutissisyyteen olen alkanut kokeilemaan makuulta syöttöä ja pari kertaa peräkkäin samasta rinnasta. Saa nähdä alkaako toimimaan. Yösyöttöihin palatakseni niin oli viime yönä puklannut aika paljon. Johtuukohan siitä etten ole röyhtäyttänyt, jos nukahtaa rinnalle? Kysymyksiä mulla tuntuu olevan koko ajan ja olenkin yrittänyt löytää niihin vastauksia milloin mistäkin. Välillä ne koskee kakan väriä ja välillä ulos pukemista. Oma ruokavaliokin mietityttää aika paljon varsinkin noiden ilmavaivojen takia. Päivä kerrallaan (ja yökin) mennään eteen päin. K-S ja poika 4 vkoa 5 pvää

 

[Danzee83]

Dodii.. Jospa nyt saisi kirjoitettua loppuun asti asiansa..

Meillä vauva ei ole varsinaisesti itkenyt pitkiä pätkiä kerrallaan sitä yhtä helvetillsitä vuorokautta lukuunottamatta, ennen kuin otettiin Cuplaton käyttöön.. Ei edes nyt flunssassa. Meillä siis tuntuisi Cuplaton toimivan tosi hyvin, kakka ja ilmat kulkevat melkolailla vaivatta. Toisinaan toki kakkaillessaan/piereskellessään kitisee, mutta harvemmin. Taitaa olla todella vähäitkuinen, kun kuuntelee tuttavien kertomuksia omista vauvoistaan..

Ja yöt on menneet alusta asti hyvin, kun nukkuu silloin pitempiä pätkiä, vaikka onhan öisinkin aina oma hommansa saada pidettyä muksu tyytyväisenä.. Virkeimmillään on tosin aamusta 6-8 välisen ajan. Turhan aikaisin tuo minusta, mutta toisaalta eipä ole esim. klo.4-6 välistä aikaa..

Oma mieliala on parantunut ja kotopuolessa käydessämme poika väläytti kahteen otteeseen ihan oikean hymynkin. Ensi kerralla ajattelin, että olikohan tuo oikea hymy vaiko ilman kipristys vatsassa, mutta toisen kerran kun se sen teki, niin uskottava se oli. Kyllä tässä on alkanut tajuta sen, että tuo on tosiaan ihan oikea ihminen ja mä olen sen äiti. Arki on edelleen pitkälti suorittamista, mutta se ei enää tunnu ylivoimaisen raskaalta.. Olen päättänyt olla ottamatta paineita asiasta..

Itseäni harmittaa ja ihmetyttää tuttavapiirissänikin näkyvä ilmiö, jossa äitiys on eräänlainen kilpailuväline, pätemisen väline ja jossa naiset tavoittelevat aivan mahdottomia. Eräskin tuttavani on nähtävästi ottanut missiokseen olla "täydellinen äiti".. Tavatessani tätä naista vähän aikaa sitten hän kertoi luopuneensa harrastuksistaan, omista menoistaan ja tuntevansa syyllisyyttä ties mistä (jopa wc-reissusta jos lapsi samaan aikaan itkee!!) liittyen siihen, millainen äiti hän haluaisi olla. Ja myöhemmin tavatessani tämän naisen miestä, mies valitteli sitä että hänestä tuntui että hän on menettänyt kumppaninsa naisena kokonaan. Jäljellä on vain kaksi vuotiaan pojan äiti. Mielestäni tuo kuulosti aika kamalalta.. Itse tiedän, etten jaksa edes alkaa tavoitella kaikkea sitä, mitä nykykäsityksen mukaan pitäisi äitiydessä hallita. Ihan sama mulle. Ei minusta saa maailman parasta äitiä tekemälläkään, eikä sellainen yltiöpäinen uhrautuminen minua edes kiinnosta. Teen sen mikä hyvältä tuntuu ja se saa riittää..

-Danzee83-

 

[Hilma77]

Kurjaa tuollainen flussa noin pienellä, Danzee. Mutta hyvä, että ei kuitenkaan sen pahempaa.

Sitten hieman eritepitoista juttua Olen ihmetellyt jäkivuotoani. Mielestäni se loppui jo (kestettyään sen nelisen viikkoa), mutta nyt on alkanut taas. Mutta nyt tuoksu/väri on erilainen, mikä on saanut minut epäilemään tätä vuotoa kuukautisvuodoksi. Hieman nettiä penkomalla selvisi, että kyllä tuo kierto voi alkaa hyvinkin pian synnytyksen jälkeen. Aika niukkaahan tämä on normaaliin kuukautisiin verrattuna, mutta ei se taida mitään merkitä. Harmi, kun en laittanut kalenteriin ylös tämän vuodon alkamispäivää.

Meidän pikkuisemme tykkää nukkua vatsallaan. Valitettavasti kaikkialla vain toitotetaan vatsallaan nukkumisen vaaroista eli kätkytkuolemasta. Harmillista :/ Nytkin hän on nukkunut jo kolme tuntia ja itsekin on saanut tehtyä kotitöitä. Pieniä heräämisen merkkejä tosin on näkyvissä.

Kuinka helppoa teidän on ollut päättää vaavin nimi? Tuntuu, että olemme mieheni kanssa melkeinpä umpikujassa asian suhteen. Jotain pitäisi keksiä, kun ristiäispäiväkin on varattu.

Hilma ja poika 1kk

 

[jo-jo76]

Hilma, meillä päätettiin nimi pian sen jälkeen kun saatiin sukupuoli tietoomme. Sitä ennen oli jo tytön nimi tiedossa ja pojan nimen keksimiseen meni aikaa. Mielestäni hyviä pojan nimiä oli vähän ja mies oli vielä kriittisempi. Itselleni oli jotenkin tärkeää päättää nimi aikaisessa vaiheessa. Se auttoi konkretisoimaan raskautta ja lapsen tuloa.

Meilläkin on ollut pikkuisella vatsavaivoja. Useaan kertaan päivässä kitisee ja tihrustaa kun mahaa vääntää ja on oksentanut nyt jo kolmena päivänä, ja todellakin oksentanut eikä puklannut. Maitoa on tullut melkein kaaressa ulos valtavat määrät. Soitin tästä tänään synnärille ja siellä kehoitettiin varaamaan huomenna aika neuvolaan painon tarkistamista varten mutta muuten olivat sitä mieltä että jos vauva vaikutta virkeältä ja syö niin ei huolta. Ja hänhän tosiaan syö ja on seurallinen. Se voi olla että hän jopa ylisyö ja oksentaa liikoja pois mutta mistä voin tietää milloin vauva on syönyt jo riittävästi?
Ollaan kanssa annettu relat ja cuplatonit ja niistä on ollut ehkä vähän apua.

Olen ihmetellyt pikkuisen energisyyttä, hän on yleensä hereillä koko päivän n. 10-18, saattaa nukkua siinä ehkä puolen tunnin tirsat. Yöt onkin sitten nukkunut hyvin, ensin 4-6 tuntia ja sitten lyhyemmän pätkän n 3 tuntia. Tänään käytiin ensimmäistä kertaa ulkona (synnytysvammat alkavat vähitellen sallimaan minunkin liikkumisen) ja vaunuissa kulkeminen toimi kuin tauti, vauva nukahti heti kuin taikaiskusta.

K-S, miksi olet herättänyt vauvan vaipanvaihtoon? Vaihdatteko yleensä vaippoja öisin? Meille opetettiin synnärillä ettei yöllä pidä vaihtaa ja muutenkin turha herättää vaikka kuulisikin että jotain tulee vauvan nukkuessa. Mutta olen miettinyt että kuinka usein vaippoja tulisi vaihtaa ja vaihdanko liian harvoin...

Jo-jo76 ja Aaron 12 pv

 

[kamomillla]

Hei kaikki!

Ensiksi kysymys cuplatoneista: miten olettte antaneet tippoja vauvalle? Suoraan suuhun vai maitoon sekoitettuna? Ja ennen vai jälkeen ruokailun? Meidän poitsulla on myös vähän vatsavaivoja, johtunevat siitä, että hotkii välillä rinnalla ja mukana vatsaan menee ilmaa.

Danzee, mukavaa että arki alkaa helpottua ja fiilikset nousta. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että äitiydestä ei kannata ottaa turhaa paineita. Yritin tehdä itselleni selväksi jo raskausaikana, että en ala syyllistämään itseäni siitä, että en ole täydellinen äiti, vaan pyrin toimimaan niin hyvin kuin se kulloinkin on oman ja vauvan kannalta mahdollista ja se riittää. Uusimmassa Vauva-lehdessä oli aika ääripään esimerkki äidistä, joka ei viettänyt vauvastaan erossa ensimmäisen elinvuoden aikana puolta tuntia kauempaa! Itse kävin viime viikolla tyttöjen kanssa ulkona ja ihanaa oli. Vaikka oli ihanaa palata kotiin miehen ja pojankin luo.

Hilma, meille nimen valitseminen oli TODELLA vaikeaa. Ei ollenkaan tullut sellaista "tämä se on" -fiilistä. Pyöriteltiin ja pyöriteltiin eri vaihtoehtoja vaikka kuinka kauan, ennen kuin valittiin. Nyt, kun nimeä on käyttänyt kolmisen viikkoa se kuitenkin tuntuu ihan omalta.

Meillä oli lauantaina ristiäiset ja hyvin meni. Vieraita oli kahdessakin otteessa, mutta poika jaksoi hienosti. Kirkossakin oli esimerkillisesti kummien sylissä. Aikamoinen ponnistus valmistelut kuitenkin olivat, tänään varmaan vietellään sadepäivää visusti kotona lepäillen.

 

[Tiie]

Näin se elämä rullaa... Ihana lukea teidän viestejä ja todeta, ettei ne omat ongelmat nyt ihan ainutlaatuisia ja outoja ole muillekaan!

Ensin tuosta imetyksestä. Ajattelin täysimettää sinne puoleen vuoteen asti. Maitoa tulee runsaasti ja olen myynyt sitä synnärillekin. Antoivat sieltä sähkökäyttöisen pumpun lainaan luovutuksen ajaksi (joku haukahtelee tuolla sängyllä unissaan!!). Meillä on ongelmaksi tullut todella paineella toimivat suihkutissit, tuo pumppaaminen onneksi vähän helpottaa. Mutta kyllä se neiti joskus joutuu aika paloletkusta syömään. Vatsavaivoja siis on ja kakka ja pierut tulee yhtä paineella, kuin tavara menee sisäänkin. Vaippa suorastan räjähtää!! Cuplatonia ollaan käytetty, enkä oikein tiedä auttaako se. Ensin tuntui että auttoi, sitten tuntui että sitä sai liikaa (syö useasti) ja nyt olen antanut sitä silloin tällöin. Kai se kuitenkin ehkä on ihan tavallista, että vauva itkee päivittäin, välillä ihan hikipäässä raivon partaalla, vaikka on juuri syönyt, vaihdettu ja sylissä. Tai sitten se on sitä vatsavaivaa, mene ja tiedä. Mutta niin, siis meillä tyttö vetää raivarit päivittäin, yleensä jonkin aikaa oltuaan hereillä ja syötyään. Alkaa pienellä kitinällä ja kiihtyy... Kuulostaako tutulta vai pitäisikö huolestua? Oikea ratkaisu on milloin mikäkin, ehkä kokonaisuutena vain aika auttaa.

Muuten on mennyt hyvin, en minäkään ehkä itkuja vielä tunnista, kipu itkun tosin, kolautin vahingossa pienen päätä, eikä jäänyt epäselväksi, että säikähti ja sattui. Meillä mennään nollasta sataan ihan sekunnissa! Tuosta imetyksestä vielä, että itse teen sitä, koska se tuntuu käytännölliseltä. Ensimmäisellä viikolla tuntui, että ei kai se voi mua taas tarvita, mutta nyt on ruvennut ajattelemaan, että tällä hetkellä olen sitä pientä ihmistä varten. Tässä sopeudutaan nyt tähän, ei se iän kaiken kestä. Mutta kun Mamma tai Mummi tarjoutuu viemään vaunulenkille tai sylittämään, niin tervemenoa vaan, kyllä osaan omastakin ajasta nauttia! Meillä pullosta syöminen onnistuu myös ihan hyvin, minusta kuulostaa hassulta puheet, että pullosyöminen haittaisi tissistä syömistä. Meillä syödään mistä vaan kun nälkä on! Olen siis pumpannut välillä jääkaappiin, just jotta pääsee kampaajalle ja vieraiden ollessa kylässä ei tarvitse mennä makkariin imettämään. Miksi hörpyyttätte, onko se parempi? (no nyt siellä jo ähelletään...)

Meillä peti puuhat ovat taas omissa uomissaan, yllätys oli että tuntuu jopa paremmalta kuin ennen synnytystä. Meillä oli tavoitteita ja paineita saada pieni aikaiseksi, nyt ne on poissa ja kyse on puhtaasta nautinnosta ja yhdessäolosta. Jälkivuoto on aikalailla ohi, jotain pientä jäljellä. Joten hyvin olen palautunut, muutamaa kiloa lukuunottamatta aikalailla ennallaan. Tosin rintojenkohdalta kaikki vaatteet auttamatta pieniä, mikä on ärsyttävää, noissa kun oli aiemminkin jo sovittelemista!

Nimi on meillä edelleen hakusessa, muutamia vaihtoehtoja ja suuntaa on jo saatu. Meillä ristiäiset vasta elokuussa, joten tässä on vielä hyvin aikaa. Hyvää juhannusta kaikille, yritetää nauttia tästä Suomen kesästä ja pienistä kesävauvoistamme!

Tiie ja Papu 1kk ja 2 pv

 

[HMM83]

Heissan taas pitkästä aikaa.. Kiva lukea miten me täällä kaikki nyt sitten elellään uutta elämää kun äsken vielä jännättiin masut pystyssä..

Tiien elämä kuulosti kovin samanlaiselta kuin omani..
Imetyksellä mennään. Iltaruuan annan kuitenkin pullosta, koska maidon suihkuavuuden takia saa väsyneenä hurjia rintaraivareita, enkä halua meitä molempia illalla kiusata kun muuten kuitenkin rintaa vielä syö. Oikeastaan on ollut ihan kivakin, niin nyt sitten iltaisin porukalla istutaan, vaihdetaan yökkäri ja vauva pötköttelee jomman kumman sylissä ja juo iltamaitonsa parin tunnin aikana hissukseen ja nautiskellen.. Sitten menee kauratyynyllä lämmitettyyn petiinsä nukkumaan..(huomasin että nukkuu paremmin lämmitetyssä pedissä, ainakin eka unipätkä on pidentynyt tunnista 3-4:ään tuntiin)
Eli siis kuten sanottu, täälläkin maito suihkuaa valtavalla paineella ja siksi siis myös lapsella kai on kohtalaisen ikäviä ilmavaivoja.. :/
Meilläkin saadaan noita hillittömiä parin tunnin mittaisia raivoitku kohtauksia (huutaa selkä kaarella ja hiki päässä täyttä huutoa), jotka itse olen tulkinnut ilmavaivoiksi, koska alkavat jonkin aikaa syömisen jälkeen ja monesti loppuvat kun ilmoille pamahtaa kunnon pieru (tai sitten ajan kanssa).. Olen antanut lapselle Disflatyl-tippoja ja silloin kun sitä ruuan kanssa annan, niin yleensä kohtaus on paljon lievempi (monesti menee ohi asentohoidolla ja kitinällä), mutta koska sitä ei saa antaa kun 2-3kertaa päivässä, niin olen miettinyt vaihtoa Cuplatoniin..Neuvolassa suositeltiin myös Gefilus +D tippoja kokeiltavaksi siihen rinnalle. Meinasin kokeilla, saa nähdä että auttaako..
Äitiyden ulkopuolisiin vaatimuksiin ehdin jo tutustua kun lapsi ei alussa nukkunut tuntia pidempiä unia ja nukahtamiseen menikin sitten pari tuntia. Aloin muistuttaa todellista zombieta (miehellä myös töissä mieletön stressi päällä..lama ja yrittäjyys ei oikein satu yhteen), niin äitini tarjoutui ottamaan lapsen yhdeksi yöksi, jotta saamme nukkua. Tästä seurasi tuttujen äitien kesken mieletön poru kun noin pienenä, he ei koskaan voisi jne.. Mielestäni kuitenkin parempi hoitoon vaikka pienenä, kun polttaa itsensä loppuun valvomalla. Ei ole täysin ennen kuulumatonta että väsynyt äiti menettää kontrollin ja vahingoittaa lastaan ravistamalla jne..
Itsellä kuitenkin asenne on se että kun minä voin hyvin, voi lapsi hyvin ja toisin päin. Kun annan mummin, joka varmasti lapsen osaa hoitaa ja on lapselle kovi tuttu ihminen kun lähellä asuu, olla lapsen kanssa yhden yön ja nukun univelat pois, niin mielestäni teen sillä palveluksen molemmille. Ikävä ehti kyllä tulla, mutta lapsi oli nukkunut paremmin kuin kotona ja voi oikein hyvin ja me saimme yhteistä omaa aikaa ja nukuttua kunnon unet.. Noh se siitä..

Nimi on meillä päätetty ja maistraattiin ilmoitettu, koska emme kirkkoon kuulu kumpikaan.. Nimiäiset on kuitenkin pitämättä, joten nimi on vielä salaisuus..
Oli jotenkin hellyyttävää kun poika sai Kela-korttinsa postissa ja kirje tuli omalla nimellä.. pikkupoitsulle omaa postia..<3

Nyt alkaa vauva heräillä, joten on mentävä..

Hyvää vauva-arjen jatkoa kaikille

-HMM83 ja poitsu 1kk1vko-

 

[Birdie]

Ehdinköhän kirjoittaa mitään ennen kuin toinen pojista herää...

Meillä menee suht hyvin kaksosten kanssa, oikein hyvin kun ajattelee että vauvoja on kaksi ja käsipareja yksi. Suurin asia mikä pohdituttaa on aivan yletön pulauttaminen tai siis suorastaan maidon oksentaminen joka syötön jälkeen ja välissä. Joku taisi jo täällä mainita refluksista, epäilen kovasti että meidänkin vauvoilla on se. En kyllä tiedä mitä sille voi tehdä ellei jotain lääkitystä kokeile, sillä pidämme vauvoja koholla mahdollisimman paljon mutta se auttaa vain marginaalisesti. Maito nousee myös nenän kautta ja joskus vauvat eivät saa hetkeen henkeä ja päästävät sitten ison paniikkiporun. Se on ikävintä.

Syömiset menevät muuten hyvin, imetän ensin ja annan sitten pulloa, ellei molemmat itke samaan aikaan jolloin toiselle annan samalla pulloa kun imetän toista. Joskus harvoin imetän samaan aikaan, mutta se ei oikein tunnu mukavalta ja vauvat eivät pysy otteissaan. Täysimetin kahta ensimmäistäni joten korvike tuntui ensin vähän vieraalta, mutta päätin jo raskauden aikana etten ota tästä stressiä kaksosten kanssa, kunhan selvitään! Mukava kuitenkin että voin imettää, sillä tarvitsen kaikki "hyvänolon" hormoonit mitä vain voin saada, vähän kun mieli on tuppaantunut olemaan alakuloinen viime aikoina.

Se taas ehkä johtuu siitä että äitini palasi Suomeen toissa viikolla. Hän oli täällä auttamassa kaksosten kanssa vähän aikaa, ja vaikka pisti koville kun ensin anoppi ja sitten äitini oli kylässä monta viikkoa, mentiin kyllä enemmän plussan puolelle fiiliksissä.

Nyt toinen taas heräsi, joten kuulumisiin taas!

Birdie
+ Veikat 7vk

 

[Danzee83]

Moni on täällä monenlaista kysellyt ja vastailenpa omalta osaltani..

Itse annan Cuplaton-tipat lusikalla maitotilkkaan sekotettuna ruokailun aluksi. Olen järkeillyt niin, että jos ne menee ensiksi alas niin jospa eivät nousisi mahdollisen puklun mukana sitten syönnin jälkeen ylös..? Mene ja tiedä..

Maidon hörpyttämisestä tuttipullosta antamisen sijaan olen kuullut seuraavanlaista tietoa usemmaltakin taholta. Rinnasta imeminen vaatii vauvalta pullosta imemiseen verrattuna enemmän työtä oikeanlaisen imuotteen löytymiseksi. Ja jotkut ovat sitä mieltä, että maidon tarjoaminen pullosta haittaa tätä oikeaa imuotetta. Vauvan sanotaan tottuvan väärään/helpompaan imuotteeseen, jonka jälkeen tissistä syöminen voi kuulemma vaikeutua. Siksi jotkut kuulemma hörpyttävät maidon lapselle, jos imettäminen ei juuri silloin onnistu. Itse en osaa sanoa tähän tosiaan mitään, kun meillähän ei poika ole tosiaan tissiä kertaakaan imaissut ja pulloilla on menty alusta asti.

Kotopuolessa käydessäni äitini laittoi pojan ensimmäistä kertaa vatsalleen nukkumaan. Itse kun en ollut oikein varma, miten se vatsalleen pitäisi asetella ja muutenkin olin nukuttanut vauvaa siihen asti lähinnä kyljellään. Vatsallaan vauva nukkui todella hyvin (paljon paremmin kuin muissa asennoissa) ja tuon jälkeen olen nukuttanut kotonakin vauvan vatsallaan. Piereskelee ja mussuttaa varsin tyytyväisen näköisenä unissaan. Tiedossa on mullakin tosiaan nämä kätkytkuolema riskit jne. mutta maalaisjärjen kanssa mennään tämänkin asian suhteen. Patja on jämäkkä, pääpuoli sängystä on reilusti kohotettu ja asento näyttää olevan vauvalle hyvin mieluinen. Elämä on täynnä riskejä, eikä koskaan tiedä mitä tapahtuu.. Ennen syntymääkin on ollut jo ties mitä riskejä, ties mihin liittyen ja niin sitä vain tässä ollaan.. Ei elämää voi elää koko ajan kaikkea peläten..

Nimi on pojalle ollut tiedossa jo ennen syntymää. Keksittiin synnärille joulun tienoilla toimitettuun esitieto-lomakkeeseen mainiot nimet sekä pojalle, että tytölle mahdollista hätäkastetta (tai meidän tapauksessamme nimen antoa) varten. Ei tuota asiaa tietty tuolloin täysin lukkoon lyöty, kun olisihan voinut olla mahdollista ettei vauva olisikaan ollut yhtään aiotun nimen näköinen. Nimi tuntui kuitenkin sopivan vauvalle ja maistraatissa käytiin paperit viemässä, kun poika oli pariviikkoinen. Koska ei kirkkoon kuuluta, niin lasta ei kasteta. Mies on puhunut, että jonkinlaisen nimen anto kahvit voisi silti järkätä silti..

Nyt iltapalalle ja unille..

-Danzee83 + Itiö-

 

[jo-jo76]

Meillä on tiputettu Cuplaton-tipat suoraan suuhun ennen maidon antamista ja homma on toiminut hyvin niin.

Epäilin tosiaan vauvalla jotain refluksitautia tai mahaportinahtaumaa kun oksenteli kovasti usean päivän ajan mutta nyt kun olen vähän rajoittanut kaverin syömistä, ihan vaan siten ettei ole koko ajan tississä kiinni eikä syö kerralla loputtoman pitkään niin oksentelu on loppunut. Syy pahoinvointiin oli siis ylensyönti. Kaikesta oksentelusta huolimatta poika oli kasvattanut painoa viikossa melkein 300 g ja pituutta kahdessa viikossa 3,5 cm eli kova on kasvuvauhti... Tämä toinenkin neuvolan hoitaja arveli että pojasta saattaa kasvaa todella pitkä.

Eilen oltiin ihan kunnolla liikkellä, ensimmäistä kertaa oikeastaan. Käytiin neuvolassa, sokoksessa ja mummin luona pidemmän bussimatkan päässä. Pikkukaveri hermostui useammassakin otteessa, normaalisti itkee kunnolla todella harvoin. Nyt kun turvalliset kotirutiinit menivät rikki niin hätä tuli! Päivän päätteeksi kotona, juuri kun oli vaipumassa uneen niin iski ilmeisesti mahavaivat ja sen jälkeen hyssyteltiin melkein tunnin ajan naama vääränä huutavaa vauvaa, tuntui ettei mikään auta. Lopulta keksin kokeilla tuttia jonka käytön mummi oli samana päivänä opettanut ja sehän rauhoitti. Nyt on ollut harvinaisen rauhallinen aamu, syötin herättyäni vauvan joka nukahti heti uudelleen ja on nukkunut nyt jo sen aikaa että olen ehtinyt syödä aamupalan ja istua rauhassa koneen ääressä! Luksusta

Oma äitini, jolla on jo ennestään 5 lastenlasta suhtautuu nyt tähän nuorimmaisensa lapseen jotenkin aivan ylireagoiden! Synnytyksen aikaankin oli kuulemma aivan hermona, toisin kuin aiempien lastenlastensa syntyessä. Aivan kauhea hössötys päällä nyt kun eilenkin käytiin hänä moikkaamassa. Sama juttu mieheni äidillä jolle tämä on ensimmäinen, hän kaappaa ja suorastaan omii vauvan heti sen nähtyään. Nyt ollaan lähdössä juhannuksen viettoon miehen äidin luo ja saas nähdä miten menee, täytynee ottaa sellainen asenne että antaa hössöttää ja nauttia itse sen suomasta vapaudesta.

Hauskaa juhannusta kaikille!

 

[K-S]

Jo-jo76: Meillekkin neuvottiin synnärillä ettei tarvi vaihtaa vaippaa yöaikaan, ellei sitten selvästi kakkaa iltayöstä vaippaa täyteen. Meillä poika monesti punnaa kakan syönnin aikana tai sen jälkeen hereillä ollessaan, joten olen vaihtanut silloin. Muuten olen yrittänyt välttää. Joskus aamulla kertis pissavaippa on "kellunut" täynnä pissaa ja kastellut vaatteet ja lakanan, kun en ole vaihtanut koko yönä. Poika on aika kova pissaamaan. Päivällä taas poika nukkuu jopa neljä tuntia putkeen, niin kestovaipan vaihtoväli tuntuu aika pitkältä ja vaippa onkin aina ihan märkä. Herättelyä olen pykinyt välttämmään, mutta joskus tuntuu olevan pakko vaipan, jonnekkin lähdön tai yöunille saamisen takia.

Cuplatonia olen antanut kolme-neljä kertaa päivässä kuitenkin iltapainoitteisesti. Välillä annan lusikalla, välillä suoraan suuhun ja välillä mittapurkista tilkassa lypsettyä maitoa. Lusikoita ja mittapurkkeja en ole aina steriloinut. Miten te teette steriloinnin kanssa?

Viime yönä valvottiin taas vartin yli kahteen. Nyt poika on alkanut valvomaan tosi myöhään ja haluaisi tissitellä koko yön. Lopettaa kuitenkin imun jossain vaiheessa (nukahtaa?) ja olen ottanut rinnan varovaisesti pois. Sitten alkaa vääntelehtiminen, silmät aukeaa, tajuaa ettei rinta olekkaan suussa ja alkaa parku... Vaunuihin olen kokeillut välillä laittaa. No viime yönä sekään ei auttanut. Tuttia tarjosin vähän väliä, mutta siitähän se kimpaantui heti alkuunsa. Lopuksi laitoin vain sänkyyn ja annoin hetken meuhastaa siellä ja kävin painamassa käden pepulle ja sanomassa että on yö ja nyt nukutaan, niin sitten se vain yks kaks nukahti. Kolme tuntia siis jatkui tätä nukkumaan yrittämistä... Meillä noi iltayöt on pahimpia ja minä kun olen vielä iltauninen. Nukkui sitten taas neljä tuntia putkeen ja söi välillä ja nukkui taas 2,5 tuntia. Nyt taas nukkuu kuin yöuntaan ja mökille pitäisi lähteä päiväkäynnille.

Mökkeilystä sen verran, että miten olette pärjänneet hyttysten kanssa? Pikkasen hirvittää niitten määrä. Sisälläkin saa niitä metsästää jatkuvasti. Ei vain kehtaisi kieltäytyä anopin mökkikutsusta. Hyvää Juhannusta vielä kaikille!

T: K-S ja poika 5 vkoa 4 pvää

 

[Sintti.]

Juhannusta kaikille.

Meilläkin tuskaillaan vatsanväänteiden kanssa, vaikka antibioottkuuri loppui jo. Ostin sellaista lääkettä kuin Kuplastop, joka on samaa ainetta kuin Disflatyl, eli ei tarvi antaa joka syötöllä vaan pari kertaa päivässä. Ei toiminut ollenkaan. Pari päivää kokeiltiin, eikä tilanne ainakaan parantunut vaan mielestäni huononi! Lopetin sitten sen. Huomenna on varmaan alistuttava ja mentävä ostamaan Cuplatonia, vaikka se sitten tietääkin joka syötöllä tippojen mittailua. Tulee muuten aika kalliiksikin nämä kokeilut, tuo eka lääke maksoi 17 € ja toinen taitaa olla samoissa hinnoissa.

Olen antanut kaikki tipat niin, että sillikonilusikkaan (siis sellainen pehmeä vauvanlusikka) ruikkaan tuttipullosta pohjalle hieman keitettyä vettä ja tipat siihen pinnalle kellumaan. Menee alas paremmin, kun eivät tarraa lusikkaan. Suoraan suuhun en saisi tiputeltua, ei avaa suutaan niin hyvin, lusikkaa on helpompi tunkea.

Nyt on aikamoinen väsy. Kolme yötä vauva on nyt kiemurrellut öhissyt ja vinkunut aivan koko yön. Välillä itkaiseekin, eli siihen ainakin herää. Alle tunnin pätkiä siis nukutaan, vaikka syöttöväli on pitempi. Onneksi mies hoitaa välillä, niin pääsen vierashuoneeseen nukkumaan pariksi tunniksi.

Nyt ulos, josko vauva nukkuisi vaunuissa...

Sintti ja tyttö 4vko

 

[kamomillla]

Terveisiä mökiltä!

Pienokainen pääsi ensimmäisille mökkireissuilleen, oikein kaksin kappalein. Ensin oltiin ystävien kesäasunnolla muutama yö, jonka jälkeen jatkettiin matkaa isovanhempien mökille. Poika pärjäsi hienosti ja kaikki meni erinomaisesti, etenkin kun vanhemmat malttoivat lopettaa ylenmääräisen huolehtimisen ja ottaa rennosti.

Itse huomasin, että hyttyset eivät olleet kovin kiinnostuneita vauvasta. Liekö verenkierto vielä jotenkin kehittymätön? Apteekissa kertoivat, että noin pienille ei hyttyskarkotteita ole, joten me suojasimme vaatteilla ja tarkalla valvonnalla. Yhtään puremaa ei tainnut tulla.

Meillä on tiputeltu cuplatonia suoraan suuhun, aina muutama tippa kerrallaan. Juhannuksena ilmavaivat vaivasivat pikkuista. Pohdin, voiko oma ruokavalio vaikuttaa? Söin nimittäin enemmän lihaa ja raskasta ruokaa kuin ikinä normaalisti. Myös tukkoisuus vaivaa öisin. Neuvolasta kuulin, että äidin hormonitoiminta turvotttaa vauvan limakalvoja. Helpottavaa tietää, että kyse ei ole nuhasta!

Nyt taidetaan lähteä nauttimaan kauniista ilmoista!
Kivaa viikkoa kaikille!
T. Kamomilla