Hei vaan! Nyt vihdoin saan tännekin kirjoiteltua vaikka poitsu jo tänään 8 vk. Meillä oli
nimiäiset nyt sunnuntaina ja meinas vähän stressiä tulla kun tänne kotiin remontin keskelle järjestettiin ja mieskin oli edelliseen iltaan asti työmatkalla. Onneksi mun isä oli täällä sen aikaa auttamassa niin saatiin kutakuinkin kaikki tehtyä mitä piti. Nimen keksiminen pojalle olikin aika haastavaa, tytölle olisi ollut monta hyvää nimeä mielessä. Tai no kyllä mä jotain neljä hyvää vaihtoehtoa pojallekin keksin mutta eivät sitten kelvanneet miehelle. Lopulta annettiin miehen ehdottama nimi Raphael. Kiva nimihän tuo on, mutta hieman mua edelleen vaivaa kun alkaa R:llä, siinä on tuo hankala ph keskellä (mies ei suostunut f:ään) ja on vähän pitkä nimi. Toivottavasti ihmisille ei tule vaikutelmaa, että halutaan jotenkin hienostella tms. kun se ei todellakaan ollut tarkoitus. Vähän on mulla siis vielä sulateltavaa tuon nimen kanssa vaikka kuitenkin ihan tyytyväinen siihen olen.
Meillä piti olla nimiäiset jo 12.7. mutta sain pari päivää aikaisemmin
rintatulehduksen. En edes sitä tajunnut heti. Ensin tuli päänsärky ja sitten lähti illalla kuume nousemaan ja seuraavana päivänä oli 38,7 C. Vasta tästä seuraavana aamuna googlasin rintatulehduksesta ja liittyhään siihenkin tosiaan tuo päänsärky. Luulin vaan että tukos oirehtii ensin selvästi ennen kuin kehittää tulehduksen, mutta näin ei aina olekaan. Siis kyllähän mulla tuon päänsäryn aikana oli jo hieman kipeä kohta rinnassa, mutta luulin että siihen olisi vasta tukos alkanut tuleen ja en sille muuta tehnyt kuin hieroin. Tuolloin kun tajusin että oli tulehdus niin punoitti ja kuumotti jo. Kotikonstein (hieronta, lepo, nesteytys, lämpö 10 min ennen imetystä/pumppausta ja kylmäpakkauksia välillä muuten [eli älkää likaa käyttäkö lämpöä, se pahentaa tulehdusta, vaan välillä sitä kylmääkin!], kaalinlehdet) tuo lopulta lähti helpottaan eikä antibiootteja tarvittu. Muutama päivä myöhemmin mulle sitten iski sama homma toiseen rintaan, samanlainen päänsärky alkoi ja vasta vähän myöhemmin huomasin että hieman rintaa aristi. Eli hieman hankalaa hoitaa ajoissa kun en mitään varoittavia merkkejä näköjään huomaa. Tuosta ekasta ulehduksesta on nyt siis 3 vk ja edelleen herään kerran yössä ylimääräisesti pumppaamaan kun en oikein uskalla siitä luopua. Meillä siis vauva nukahtaa 22 - 24 välillä ja
nukkuu ensin 3,5 - 5,5 h omassa sängyssään, syö vähän ja jatkaa unia meidän välissä aamuun välillä tissitellen (koitan nukkua samalla). Nyt varsinkin kun tuo eka unijakso on pidentynyt lähinnä tuohon 4,5 - 5,5 h niin mietityttää että uusiikohan tuo tulehdus helposti jos en välillä pumppaa? Kuitenkin suurin osa äideistä taitaa itsekin nukkua tuon jakson vaikka päivällä sitten syöttäisikin tiheästi eikä tulehduksia tule, eikö? Meillä syödään päivällä vauvantahtisesti 1 - 3 h välein. Toisaalta se hyvä tuossa ylimääräisessä pumppauksessa on että eipähän ole tissit niin piukeina kun vauva herää, nimittäin jos en ole yhtään pumpannut niin sitten on pakko pumpata vähän ennen kuin vauva pystyy imemään ja monesti tämä tarkoittaa huutoa.
Raphael on ollut aika helppo vauva koko ajan ekan viikon jälkeen. Yöt menee siis aika helposti ja masuvaivoja on satunnaisesti, mutta ei mitään kovin pahoja ja nekin lähinnä päivisin. Itkua meillä ei siis paljoakaan kuulla. Päivisin nukkuu kyllä ihan miten sattuu, joskus vetelee 3 h päikkäreitä ja ainakin nyt helteillä enimmäkseen vaan torkahtelee 15 - 30 min kerrallaan eikä pitkiä unia vetele välttämättä ollenkaan.
Imetyksen kanssa oli ensin ongelmana kun vauva koko ajan nukahteli, mutta ekojen viikkojen jälkeen on aika hyvin sujunut. Maitoa tuli heti ja ensin alkuun liikaakin, mutta sitten yhtäkkiä lopahti ja 2 viikkoisesta on saanut lisänä satunnaisesti vähän korviketta. Ei tarvi antaa joka päivä ja jos tarvii niin riittää 0,5 - 1 dl eli lähes täysimetyksellä mennään.
Pikkuinen on kääntynyt selältä kyljelleen tai toisin päin heti alusta alkaen. Sitterissä viihtyi aikaisemmin lyhyitä aikoja kerrallaan, nyt viihtyy välillä hetkiä
puuhamatolla. Saatiin viikonloppuna sellainen matto käytettynä jossa roikkuu leluja niistä kaarista ja kun niistä vetää niin kuuluu ääni. Niitä on nyt sitten ihan innolla vedelty ja potkittu
Tota ennen käytössä oli se ikean puinen lelukaari ja kyllä niitäkin leluja heiluteltiin jo toista viikkoa ja sitä ennen pari viikkoa tuijoteltiin innokkaasti. Niin ja se neuvolan antama hymynaama on kyllä uskomaton! On teipattuna kaapin alle vaipanvaihtopisteeseen ja sille hymyillään joka kerta niin leveästi. Ja meillekin on hymyilty ahkerasti 4 viikon ikäisestä.
Trikoisessa
kantoliinassa poika on viihtynyt ihan hyvin, tosin kauheesti ei mua huvita näillä keleillä sitä käyttää. Mies osti työkaveriltaan Baby Björnin repun mut itse en ainakaan siitä tykännyt. Kankainen liina mulla odottaa vielä kaapissa, tarvis sitäkin opetella sitomaan mut on vähän jäänyt kun tuo trikoinen on niin helppo kun vähän joustaa.
Mites teillä muilla, saatteko
miehet helposti lähtemään
mukaan vauvaharrastuksiin? Meillä mies on hyvin nihkee esim. vauvauinnin kanssa ja mä kyllä haluisin jos jonnekin vielä mahtuu. Tiedättekö muuten voiko noihin uinteihin mennä kaksin vauvan kanssa ilman miestä? Sit ens viikolla alkaa sellainen neuvolan järjestämä perhetapaaminen mihin meidät ilmoitin jo keväällä, saas nähdä saanko miestä kuinka raahattua mukaan kun niihin tapaamisiin (aluksi kerran viikossa) olis tarkoitus molempien osallistua.
Tulipahan pitkästi kirjoiteltua kun nyt vihdoin ehdin ja sain aikaiseksi. Mutta kiva on ollut lueskella teidän muiden kuulumisia tähänkin asti. Oikein hyvää kesän jatkoa kaikille!